Kategoria: lapset ja nuoret

Puuhapostia lapsille Kontiolahdella

Kirjepyhäkoulun materiaalipakettiin sisältyy askartelu- ja hartausohjeiden lisäksi myös perinteinen pyhäkoulutaulu, johon saa joka kirjeessä uuden tarran.

Kirjepyhäkoulun materiaalipakettiin sisältyy askartelu- ja hartausohjeiden lisäksi myös perinteinen pyhäkoulutaulu, johon saa joka kirjeessä uuden tarran.

Lastenohjaaja Helena Leppänen esittelee kädessään olevaa pyhäkoulutaulua pojalle, joka seisoo selin kameraan.
Kuvateksti: Ensimmäinen kirjepyhäkoulun paketti alkaa olla valmis. Mukana tulee myös raikasilmeinen pyhäkoulutaulu, jota lastenohjaaja Helena Leppänen esittelee kuvassa nuorelle makutuomarille. Kuva: Virpi Hyvärinen


Kontiolahden seurakunnassa käynnistyy toukokuussa uusi toimintamuoto, kirjepyhäkoulu. 4–12-vuotiaille lapsille tarkoitetun kirjepyhäkoulun voi tilata maksutta seurakunnasta, ja se kolahtaa postilaatikkoon noin 7 kertaa vuodessa. Ensimmäinen kirje lähtee seurakunnasta lapsille toukokuun puolivälin jälkeen.

Kirjepyhäkoulu on materiaalipaketti, joka sisältää erilaisia tehtäviä, värityskuvia, askartelu-, peli- ja leikki-ideoita sekä joskus askartelumateriaalejakin. Ja tietenkin mukana on aina myös hartaus sekä pyhäkoulutauluun liimattava osallistumistarra.
– Pyhäkoulutaulun lapsi saa ensimmäisessä kirjeessä, samoin väritettävän alttaritaulun, jonka voi laittaa aina pöydälle pyhäkouluhetken ajaksi, kertoo toimintaa ideoinut lastenohjaaja Helena Leppänen.

Askartelut syntyvät kotitarpeista

Leppäsen mukaan pyhäkoulukirjettä suunniteltaessa mietitään askarteluohjetta siitä näkökulmasta, että työ pystytään toteuttamaan mahdollisimman monen tavoitettavissa olevilla materiaaleilla, esimerkiksi luonnonmateriaaleista.
– Kirjeen sisältö on sellainen, että koulussa oleva pystyy sen kaikkineen itse lukemaan ja toteuttamaan. Pienempien kohdalla tarvitaan ison sisaruksen tai vanhemman apua.

Kirjepyhäkoulun sisällöt ovat Leppäsen mukaan sellaisia, että niissä opitaan elämän perusasioita kuten kiitollisuutta, toisten kunnioittamista, itsensä arvokkaaksi kokemista ja Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon luottamista. Hartauksissa seurataan kirkkovuotta ja tutustutaan raamatunkertomuksiin.
– Pyhäkoulussa on tarjolla niin elämänarvoja kuin tietoakin sekä mahdollisuus olla hetki pyhän äärellä.

Kirjepyhäkoulu tarjoaa puitteet perheen yhteiselle tekemiselle

Leppänen odottaa mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton kirjepyhäkoulu Kontiolahdella saa. Seurakunnassa toimii tällä hetkellä tavallinen pyhäkoulu viidessä paikassa: kirkonkylällä, Lehmossa, Varparannalla, Kylmäojalla ja Kulhossa. Kävijöitä on ollut mukavasti.
– Kontiolahden alue on kuitenkin laaja, eikä kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta tai kyytiä nykyisiin pyhäkouluihin. Kirjeessä kotiin tulevan pyhäkoulun voi tilata minne vain. Toiveena on, että tavoittaisimme tätä kautta entistä enemmän lapsia ja lapsiperheitä, ja tukisimme perheiden kristillistä kasvatusta.

Tärkeätä on myös se, että kirjepyhäkoulu tarjoaa puitteet perheen yhteiselle tekemiselle.
– Pyhäkoulua voivat pitää myös vanhemmat sisarukset nuoremmille, kummit kummilapsilleen, isovanhemmat lapsenlapsille. Tämä on koko perheen juttu!

Tule mukaan kirjepyhäkouluun!

  • Tilaukset 28.4.2021 alkaen: helena.leppanen@evl.fi. Ilmoita nimi, osoite ja ikä.
  • Ensimmäinen kirje postitetaan viikolla 20.
  • Voit liittyä postituslistalle milloin vain.

Virpi Hyvärinen

Kolumni: Rukouksesta lapsen sanoin

Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta.

Suvi-Maria SaarelainenMietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:

Tytär: Oliko se lehti se Jeesuksen ystävien lehti?
Minä: Joo, voi sen niinkin sanoa.
Tytär: No sitten kirjoita rukouksesta, kun se liittyy Jumalaan ja kirkkoon.
Minä: Hyvä aihe. Mitä mä siitä rukouksesta kirjoittaisin?
Tytär: No kirjoita, että jos on jotakin pelkoja, niin silloin voi rukouksella kertoa sen Jumalalle.
Minä: Tuokin on tärkeä ajatus. Milloin itse rukoilet?
Tytär: No aina, kun minua pelottaa tai jos en pysty pitämään jotain asiaa sisällä. Että jos on vaikkapa salaisuus, jota ei saisi kertoa muille kavereille, niin sen voin kertoa aina Jumalalle.

Minä: Miltä tuntuu, kun rukoilee?
Tytär: Siltä, että Jumala kuuntelee. Ja että se on tosi viisas. Ja itsellekin tulee sellainen olo, että on viisaampi.
Minä: Onko koskaan ollut sellaista oloa, että Jumala ei kuule?
Tytär: No ei. Mutta kerran pienenä, kun rukoilin, että voisiko Jumala lähettää bussin nopeasti tulemaan, kun olin niin väsynyt ja halusin päästä kotiin. Niin silloin Jumala vastasi, että ei voi kiiruhtaa bussia, mutta voi lähettää minulle malttamista, että jaksan odottaa.

Minä: Mikä on sinulle mieluisin rukous?
Tytär: Isän rukous (eli Isä meidän -rukous), se on kiva ja erityisesti se leipäkohta.
Minä: Ai, mikä siitä leivästä tekee kivan?
Tytär: Kun siitä tulee mieleen se, kun Jeesus antoi sille vihamiehellekin leipää (hän muistelee kertomusta viimeisestä illallisesta, jolloin Jeesus jakoi leipää myös Juudakselle).

Tytär: Oikeastaan ristinmerkin tekeminen on kaikkein kivoin ja samalla voi sanoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja sitten teen sen heti uudestaan ja sanon: siunaa ajatukset, tunteet ja kätten työt. Se on kiva.
Tytär: Ja hei sitten mulla olisi vielä yksi juttu. Jos on ristikaulakoru, niin siitä voi joskus olla kiva pitää kiinni, kun rukoilee, tai painaa se rintaan samalla kun rukoilee. Joskus helpottaa, kun kätkee ristin kämmenen sisään, kun rukoilee.
Tytär: Äiti, haittaako, että nää on vaan mun juttuja ja ajatuksia? Että mä vaan kerron, miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen.
Minä: Ei haittaa, ei haittaa ollenkaan. Kiitos, kun kerroit. Ja kiva, kun tehtiin tämä yhdessä.

Suvi-Maria Saarelainen

TT, yliopistonlehtori

suvi.saarelainen@uef.fi

Skräppää, maalaa, askartele – Bible Journaling on luovaa raamattutyöskentelyä

Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.

Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.

Riitta Mälkönen ja Sanna Maunu istuvat pöydän ääressä työstämässä kuvituksia Raamatun tekstistä. Pöydällä on erilaisia Bible Journaling -välineitä kuten vesivärit, vihkoja ja Raamattuja.
Bible Journaling -ryhmässä kukin keskittyy omaan tekemiseensä, mutta lopuksi töitä myös jaetaan.
– Minulla harrastukseen liittyy vahvasti myös valokuvaus ja sosiaalinen media. Omia ideoita on kiva jakaa toisille myös somessa, sanoo Sanna Maunu (oik.). Kuvassa myös ryhmän ohjaaja Riitta Mälkönen. Kuva. Virpi Hyvärinen


Pielisensuun kirkolla on jo viiden vuoden ajan kokoontunut pieni, mutta sitäkin innokkaampi Bible Journaling -ryhmä. Edes korona ei ole tätä ryhmää pysäyttänyt – sen toiminta siirtyi viime keväänä Skypeen ja jatkuu verkossa yhä.

Ryhmässä sukelletaan Raamatun teksteihin luomalla niihin henkilökohtainen suhde visuaalisen työskentelyn avulla. Käsien työstäessä kuvaksi sitä, mitä mieli ja sydän miettii, yksittäinen raamatunjae voi kasvaa työstäjälleen tärkeäksi voimalauseeksi.

Yksi kuvittaa Raamatun lehtiä, toinen tekstaa paperille

Ryhmän kokoontumiset alkavat yhteisellä tutustumisella päivän tekstiin, ja toisten kanssa keskustellessa kukin saa ideoita ja näkökulmia työskentelyynsä. Osa ryhmäläisistä tekee kuvituksia suoraan Raamatun lehdille, osa erillisille papereille tai alustoille.
– Toiset ovat enemmän askartelijoita: he leikkaavat, liimaavat, leimaavat, ja heillä kertyy kerroksia töihin. Toiset taas maalaavat tai tekevät piirroksia värikynillä. Jokaisella on oma tyylinsä, kertoo Pielisensuun seurakunnan ryhmää ohjaava Riitta Mälkönen.

Tuunaukseen sopivat niin pahvilaatikot kuin partavaahtokin

Seurakuntaan on hankittu paljon materiaaleja työskentelyä varten: papereita, maaleja, teippejä, leimailuvälineitä, tarroja ja muita askartelutarvikkeita. Mukaan tulija tarvitsee vain oman Raamatun.
– Bible Journaling -harrastajille valmistetaan myös ihan omanlaisiaan Raamattuja, jossa on usein leveät marginaalit tai tyhjiä välilehtiä, joille raamatunlauseita voi työstää, kertoo Mälkönen, joka itse tykkää työstää kuvia nimenomaan Raamatun sivuille.

Ryhmässä jo vuodesta 2017 asti mukana ollut teologianopiskelija Sanna Maunu puolestaan tekee kuvitukset aina erillisille papereille, koska Raamatun sivut tuntuvat liian pieneltä tilalta hänen helposti isoiksi paisuville töilleen.
– Olemme kokeilleet monenlaisia työtapoja, kuten esimerkiksi pahvilaatikoista kolmiulotteisten mallien rakentamista ja partavaahdolla painamista – jälkimmäisestä jää hauskat kuviot paperiin. Konstit ovat monet, eikä tekeminen meidän ryhmässä jää pelkästään Raamatun sivuille, Maunu kertoo.

Intensiivistä rukouksen tilassa olemista

Mälkösen mukaan Amerikasta Suomeen 2010-luvulla rantautunut Bible Journaling on ennen kaikkea hiljaista aikaa Jumalan kanssa.
– Juttu ei ole taiteellisen teoksen hienoudessa tai lopputuloksessa, vaan siinä, että työskennellessä ollaan yhteydessä Jumalaan. Itselleni se on aina virkistävä, hengellinen kokemus, intensiivistä rukouksen tilassa olemista.

 

Tuunaa Raamattusi!

  • Bible Journaling ryhmä joka toinen ma klo 18 Skypessä, alk. 12.4.
  • Pyydä linkki Skypeen ohjaaja Riitta Mälköseltä, riitta.malkonen@evl.fi.
  • Tervetuloa mukaan!

Virpi Hyvärinen

”Miten teillä menee?” – Vertaistukea kehitysvammaisten lasten vanhemmille

Kehitysvammaisten lasten vanhempien vertaisryhmässä jaetaan arkea ja mietitään, mitä on minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana nyt ja tulevaisuudessa.

Kehitysvammaisten lasten vanhempien vertaisryhmässä jaetaan arkea ja mietitään, mitä on minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana nyt ja tulevaisuudessa.

Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellman istuu kahvikuppi kädessään Honkalampi-keskuksen työhuoneessaan.
Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellmanin työnantaja on Joensuun seurakuntayhtymä, mutta työpiste sijaitsee Honkalampi-keskuksessa Liperissä. Korona-aikana vanhempien vertaisryhmä päätettiin järjestää verkossa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kenen kanssa peilata vanhemmuuttaan, kun oman lapsen kohdalla kysymykset tuntuvat kovin erilaisilta kuin muilla?

Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellmanin mukaan tämä on ajatus, joka saattaa helposti nousta esiin kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla.
– Erityislapsen vanhempi voi tuntea kokemuksellista kuilua muihin vanhempiin. Vertaisia ei niin helposti vaikkapa työpaikan kahvipöydästä löydy. Omat kysymykset ja oma arki voivat tuntua hyvin toisenlaisilta kuin muilla.

Koulun alkaminen iso askel kehitysvammaisen lapsen perheelle

Niinpä Snellman on käynnistämässä yhdessä Vaalijalan kehitysvammaistyön pappi Sanna Huovisen kanssa alakouluikäisten kehitysvammaisten lasten vanhemmille verkkopohjaista vertaistukiryhmää.
– Ryhmän tarkoituksena on tarjota mahdollisuus keskusteluun toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Alakouluikäisten vanhemmat valikoituivat kohderyhmäksi siksi, että kouluunmeno on yksi isoista virstanpylväistä kehitysvammaisen lapsen ja hänen vanhempiensa elämässä.
– Siinä kohtaa moni vanhempi tunnistaa uudella tavalla oman lapsensa ja vanhemmuutensa erityisyyttä.

Vertaisryhmässä jaetaan kysymyksiä arjen keskeltä

Ryhmässä on tarkoitus antaa tilaa keskustelulle perheiden arjesta: kysymyksille siitä, missä mennään tällä hetkellä, mitä arki on ollut tähän mennessä, miltä se näyttäytyy tästä eteenpäin.
– Alakouluikäisten lasten perheissä on usein vielä tosi paljon kuntoutustoimia ja erilaisia terapioita, jotka saattavat puhuttaa. Ja ihan se arjessa selviytyminen on varmasti yksi esiin nouseva teema.

Kehitysvammaisten lasten perheissä kysymykset voivat olla moninaisia, ja perheiden todellisuus voi erota paitsi ”tavallisten lasten” perheistä, myös toisista erityislasten perheistä suuresti.
– Vanhempien kokemukset esimerkiksi siitä, mikä on raskasta, voivat olla hyvin erilaisia: toiselle se voi olla lapsen ylivilkkaus, toiselle lapsen täydellinen hoidollisuus, avaa Snellman.

Vanhempien omat kuulumiset keskeisenä teemana

Yksi tärkeä teema ryhmässä tulee olemaan sen kysyminen, mitä vanhemmalle itselleen kuuluu.
– On aivan keskeistä pysähtyä miettimään sitä, mitä minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana on tänään, ja mitä se on tulevaisuudessa. Tämä on tärkeätä, sillä vanhemman hyvä elämä tekee myös lapsen elämästä hyvää.

Maaliskuussa alkava ryhmä kokoontuu verkossa Teams-alustalla viisi kertaa.
– Koska luottamuksellisuus on ryhmässä tärkeätä, menemme alusta loppuun saman ryhmän kanssa. Kannattaa ilmoittautua siis ajoissa, matkalta ei pääse enää ryhmään mukaan, Snellman kehottaa.

Virpi Hyvärinen

Alakouluikäisten kehitysvammaisten lasten
VANHEMPIEN VERTAISRYHMÄ

  • Kokoontumiset Teamsissa ti 30.3., 13.4., 27.4., 11.5. ja 25.5. klo 9.30–11
  • Osallistuminen maksutonta
  • Ryhmän jäsenet esihaastatellaan
  • Ilm. viim. 15.3.2021: minna.snellman@evl.fi, p. 050 3877 786

Lapsen etu esille päätöksenteossa

Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.

Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.

Kaksi alakouluikäistä tyttöä istuu iltapäiväkerhon sohvassa kännykät kädessään ja katsovat iloisina toisiaan. Lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen nojaa sohvan takana sohvan selkänojaan tyttöjen keskellä ja juttele heidän kanssaan.
Lasten mielipiteiden kuuleminen on olennaista lapsivaikutuksia arvioitaessa. Fiona Wilson (vas.) ja Lilja Puttonen tykkäävät iltapäiväkerhossa eniten puhelinajasta. Kerhossa on vartin mittainen tuokio, jolloin lapset saavat olla puhelimilla, jolloin niitä ei tarvitse kenenkään salassa vilkuilla. Kuvassa myös lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakuntien päätöksenteossa tulee kirkkojärjestyksen mukaan ottaa huomioon päätösten vaikutukset lapsiin. Tätä varten on kehitetty työkalu nimeltä LAVA (lapsivaikutusten arviointi). Se tarjoaa käytännön menetelmiä arvioinnin tekemiseen.

Useisiin seurakuntiin on nimetty erikseen lapsiasiahenkilöitä, jotka voivat olla apuna arvioinnin tekemisessä. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnista Enossa, Joensuussa, Pielisensuussa ja Rantakylässä on tällä hetkellä nimetyt lapsiasiahenkilöt, samoin Kontiolahden seurakunnassa.

Lapsiasiahenkilöitä on kussakin seurakunnassa kaksi: toinen on työntekijä ja toinen vaaleilla valittu luottamushenkilö.

”Lapsivaikutusten arvioinnin tulisi olla itsestään selvää”

Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö, nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen pitää upeana sitä, että lapset ja nuoret halutaan nostaa keskiöön.
– Olisi tärkeää, että arvioinnin tekeminen olisi itsestään selvää ja saisimme innostettua tästä asiasta kaikki päätöksiä tekevät luottamushenkilöt. Toivon, että kirkko voisi olla oikeasti edelläkävijä ja esimerkin näyttäjä tässä asiassa.

Kähkönen uskoo, että yhtymän seurakuntien päättäjät ja henkilökunta pitävät tärkeänä kuulla lapsia ja nuoria tehdessään heitä koskevia päätöksiä.
– Pieniä asioita on jo tehty, mutta tässä asiassa pitää nyt ehdottomasti siirtyä tilanteeseen, jossa LAVA on tuttu kaikille, ja se otetaan käyttöön saumattomasti ja järjestelmällisesti, sanoo Kähkönen.

Lasten ja nuorten ääntä on kuultu esimerkiksi rekrytoinneissa

Kähkösen mukaan lasten ja nuorten ääntä on tähän mennessä kuultu esimerkiksi joissakin rekrytoinneissa siten, että lapset ja nuoret ovat saaneet esittää kysymyksiä hakijoille ja joskus olla myös mukana haastatteluissa.
– Lasten ja nuorten mielipiteitä on kuultu myös tilakysymyksissä, esimerkiksi Noljakan kirkon ryhmätilaa ja Enon uutta seurakuntataloa suunnitellessa.
– Toiminnan suhteen lasten ja nuorten toiveita kysytään koko kasvatustyön kentällä aika hyvin jo nyt, samoin palautetta, mutta tätäkin voi vielä kehittää huomattavasti, sanoo Kähkönen.

Lapsivaikutusten arviointi tullee jatkossa Joensuun seurakuntien päätöksenteossa esille etenkin lasten ja nuorten toimintaan liittyvissä päätöksissä sekä asioissa, jotka vaikuttavat heidän mahdollisuuteensa osallistua ja vaikuttaa.
– Tähän liittyvät erottamattomasti toimintamäärärahat sekä työntekijä- ja tilaresurssit. Minkäänlaista toimintaa ei voi olla, jos nämä asiat eivät ole kunnossa, toteaa Kähkönen.


Virpi Hyvärinen

Seurakunnat auttoivat perheitä korona-arjessa

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Kolme lasta istuu pöydän ääressä syömässä paahtoleipää. Äiti Niina Väätäinen kattaa pöytää ja katsoo kameraan.
Joensuulainen viiden lapsen äiti Niina Väätäinen sai hankkeesta tukea mökkireissun järjestämiseen. Lisäksi yhdelle lapselle saatiin hankittua käytetty polkupyörä hankkeen tuella. ”Meillä on ollut tavoitteena, että pystyisimme joka kesä tekemään mökkireissun, ja olemme säästäneet sitä varten. Tänä vuonna pääsimme mökille elokuussa hankkeen tukemana. Reissu oli ihana. Olin siellä neljän lapseni kanssa ja lasten kaveritkin tulivat käymään”, Väätäinen iloitsee. Kuvassa myös lapset Viola, Jenny ja Alisa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti toukokuussa 2020 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia. Kaksi työntekijää työllistänyt hanke päättyy vuoden 2020 lopussa.

Hankepäällikkö Katja Nuuhkarisen ja hanketyöntekijä Kaisa Puustisen mukaan korona on vaikuttanut perheisiin monella eri tavalla. Kevään rajoitukset ja poikkeustila aiheuttivat monille tulojen menetyksiä. Myös terveys, koulunkäynti, opiskelun jatkuminen sekä yleinen toivottomuus aiheuttivat haasteita.
– Monissa asiakasperheissämme on erityislapsia, joiden etäopetusaika söi perheiden ja parisuhteiden voimavaroja huomattavan paljon. Yksi suurimmista esiin tulleista peloista tänä syksynä onkin ollut se, että joudumme uudelleen sulkemaan koko yhteiskunnan ja perusopetuksen, Nuuhkarinen ja Puustinen kertovat.

Eniten kaivattiin taloudellista apua – apu räätälöitiin asiakaskohtaisesti

Hankkeella tuettiin yli 50 joensuulaisperhettä. Avun tarve osoittautui työntekijöiden mukaan kirjavaksi, ja apu räätälöitiin asiakkaiden tarpeista käsin.

Yleisin hankkeen puitteissa kaivattu ja tarjottu apu on ollut taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Lisäksi asiakkaita on avustettu työnhankinnassa, tietoteknisissä ongelmissa ja lastenhoidon pulmissa.
– Olemme ohjanneet ihmisiä jatkoavun äärelle tunnistettuamme tarvetta sellaiseen. Tässä olemme käyttäneet apuna verkostoja ja tuntemustamme kaupungin eri palveluista, kuten talous- ja velkaneuvonnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista.

Perheiden elämänlaatua on pyritty parantamaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi pieniä lomareissuja. Myös kodin viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseen on annettu tukea muun muassa kodinkoneiden hankinnan muodossa.
– Lisäksi olemme hankkineet muun muassa harrastusvälineitä ja nuorten kulkuvälineitä. Aika monet avun tarvitsijoista ovat olleet tiukilla jo ennen koronaa, ja korona on ennestään pahentanut vallitsevaa tilannetta. Jos ei muuten, niin henkinen jaksaminen on heikentynyt.

Yhteistyötä talous- ja velkaneuvonnan sekä urheiluseurojen kanssa

Nuuhkarinen ja Puustinen kiittävät hankkeeseen osallistuneita perheitä ja yhteistyötahoja ja iloitsevat eri toimijoiden, kuten talous- ja velkaneuvonnan sekä JoMan, Jipon ja Katajan kanssa löydetystä yhteydestä.
– Viimeksi mainittujen seurojen kanssa seurakuntayhtymän yhteistyö jatkuu hankkeen jälkeenkin lasten ja nuorten urheiluharrastamisen tukemisena, Nuuhkarinen toteaa.
– Kaikkia avuntarvitsijoita emme tietenkään ole tavoittaneet tähänkään mennessä. Onneksi Pohjois-Karjalaan on tulossa vastaavia tukihankkeita, joten perheet eivät jää apua vaille, Puustinen lisää.

Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella Covid-19 poikkeusoloista selviytymiseen on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke ajalla 11.5.2020–31.12.2020.

Virpi Hyvärinen

Bändikämppä heräsi eloon Rantakylässä

Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.

Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.

Iloinen nuorten joukko Rantakylän kirkon bändikämpässä. Kämpän seiniällä on kitaroita ja bassoja, nuoret ovat ryhmittyneet erilaisten soitinten taakse, etualalla tyttöjoukko juttelee keskenään selaten Nuorten seurakunnan veisut -kirjaa.
Sini Suvikunnas, Janita Dahlström ja Rosa Frimodig pläräävät Nuoren seurakunnan veisukirjaa, jonka lauluja nuorten porukka bändikämpällä treenaa. Taustalla Elmo Kononen, Veeti Lahtinen ja Samuel Jufa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla on tänä syksynä virinnyt aiempaa suurempaa aktiivisuutta nuorten bänditoiminnassa. Joukko 15–18 -vuotiaita nuoria käy kaksi kertaa viikossa treenailemassa Nuoren seurakunnan veisuja bändikämpällä. Aktiiviporukkaan kuuluu kymmenkunta nuorta.

Ilmiön ovat laittaneet ilolla merkille niin nuorisopappi Heikki Mujunen kuin kanttori Pasi Karjalainenkin.
– Tämä on ollut tosi hieno, uusi asia tänä syksynä Rantakylässä, iloitsee Karjalainen.
– Annamme heille mahdollisimman vapaat kädet treenaamiseen, ja tarkoitus on, että he voisivat olla mukana soittamassa nuortenmessuissa ja nuorten illoissa Rantakylässä, kertoo Mujunen.

Ihan hiljaista bändikämpällä ei toki aiemminkaan ole ollut. Viime aikoina siellä on pidetty musakerhoa 5.–7.-luokkalaisille. Nuorten omaehtoinen treenailu on kuitenkin uutta.

Aloite lähti nuorista itsestään – nuorisotyönohjaajilta vihreätä valoa

Bänditoiminnan primus motoriksi paljastuu Rantakylän seurakunnan isosena toimiva 18-vuotias Janita Dahlström, joka huomasi viime kaudella, että musaisosia oli tullut seurakunnan toimintaan tavallista enemmän.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos olisi enemmän bänditoimintaa ja kysäisin, voisiko sellaista olla. Kun nuorisotyönohjaajat näyttivät vihreätä valoa, lähdimme isosporukalla käymään bändikämpällä kaksi kertaa viikossa, Dahlström kertoo.

Osalle nuorista jonkin instrumentin soittaminen on entuudestaan tuttua.
– Olen soittanut yhdeksän vuotta viulua, mutta yhdessä soittamisessa meininki on se tärkein. Ei sillä ole väliä, jos soittaa vähän väärin, sanoo Rosa Frimodig.

Janita Dahlström puolestaan innostui ukulelen soitosta vasta seurakunnan nuorten toiminnassa.
– Meillä oli pari vuotta sitten vain yksi musaisonen, ja pakotin itseni kahdessa kuukaudessa oppimaan ukulelen soiton säestystasolla. Panostin tosi paljon, ja sillä taidolla olen musaisoseksi päässyt, kertoo Dahlström.

Ja jos ei omaa instrumenttia tarvitse, aina voi laulaa. Sitä taitaa bändissä tehdä koko porukka.

”Tärkeintä on pitää hauskaa”

Mutta mikä nuoria vetää musisoimisen pariin? Rumpuja soittavan Samuel Jufan mukaan isostoiminta on kivaa ja musiikin soittaminen ryhmässä erittäin hauskaa.
– Ei meillä mitään ihmeempiä suunnitelmia ole. Otamme Punaisesta kirjasta biise-jä ja koitamme parhaamme mukaan niitä coveroida. Ja kun on tullut pyyntöjä tulla nuorten messuun, niin siellä ollaan sitten soiteltu, kertoo Jufa.
– Tärkeintä on pitää hauskaa. Kaikki, jotka täällä käyvät, nauttivat musiikista ja yhdessäolosta. Täällä on vain niin kivaa, että mukavuuden takia tänne tulee, lisää Sini Suvikunnas.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: ”Teinit ovat suuri rakkauteni”

Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.

Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.

Pia Rask-Jussila istuu uudistetuissa Joensuun pääkirjaston lasten ja nuorten tiloissa kirjahyllyn päällä hymyillen iloisesti.
Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin.
– Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.

2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.

3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.

4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.

5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.

Virpi Hyvärinen

Kehu kohottaa, moite latistaa

Yhdenkään lapsen ei pidä jäädä ilman kehua, sanoo nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.

Yhdenkään lapsen ei pidä jäädä ilman kehua, sanoo nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.

Joensuun seurakunnassa alakouluikäisten parissa työskentelevä Nonna-Omena Helojo-ki ammentaa työhönsä näkökulmia muun muassa positiivisesta pedagogiikasta. Hyvän huomaaminen jokaisessa lapsessa on osa Helojoen jokapäiväistä perustyötä.
– Yksi tärkeä asia, mitä pidämme esillä sekä kerhoisosia kouluttaessa että itse lasten kanssa toimiessa on se, että jokainen tulee nähdyksi ja huomatuksi. Kaikki kaipaavat ja ansaitsevat saada rohkaisua ja kiitosta, sanoo Helojoki.

Helojoki on huomannut työssään, että osan kerholaisista on vaikea nimetä hyviä puolia itsessään.
– Kyllähän se herättää heti sen ajatuksen, että eikö hän huomaa niitä itsessään, vai eikö hän löydä niille sanoja. Aikuisina me voimme tukea lasta kertomalla hänelle omia havaintojamme hänen hyvistä puolistaan. Autamme siten lasta löytämään vahvuuksia itsestään ja samalla sanoja niille, sanoo Helojoki.

Sanojen löytäminen ruokkii Helojoen mukaan lapsen itsetuntoa. On tärkeätä, että lapsi pystyy nimeämään: osaan tätä, pystyn tähän, innostun tällaisesta.
– Se tuo lapselle rohkeutta toimia ja olla oma itsensä. Tällöin hän ei jää myöhemminkään muiden jyräämäksi, vaan uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. On tärkeätä, että jokainen voisi olla rohkeasti sitä mitä on. Ei ole yhtä hyvää ja parasta, vaan jokainen on luotu omanlaisekseen, ajattelee Helojoki.

Entäpä jos sanoisin sen toisin?

Latistavat sanat saattavat pudota huulilta ennen kuin itse huomaakaan. Alla Nonna-Omena Helojoen esimerkkejä siitä, miten kielteinen, tunnelmaa laskeva kommentti kääntyy myönteiseksi ja kannustavaksi kerholaisten kanssa touhutessa.

• Pysy paikallasi. ->Sinullapa riittää tänään virtaa, auttaisitko kantamaan
tämän jumppapatjan?
• Ei tuo liity aiheeseen. -> Sinulla on kyllä paljon ajatuksia!
• Eihän tätä näin pitänyt tehdä. ->Aika kekseliästä laittaa juusto alle ja ketsuppi päällimmäiseksi, kohta nähdään miltä leivät maistuvat!
• Huomasitko, että kello on jo viittä yli? -> Minä näin jo ikkunasta että olet tulossa, kiva että olet täällä!
• Äläpä nyt laiskottele. -> Sinulla on tainnut olla pitkä päivä tänään koulussa?

Virpi Hyvärinen

Lasten suusta: ”Enkelit voi auttaa”

Mikkelinpäivä on lasten ja enkelien päivä. Kirkkotie kokosi Pielisensuun seurakunnan iltapäiväkerholaisilta ajatuksia ja piirroksia enkeleistä.

Mikkelinpäivä on lasten ja enkelien päivä. Kirkkotie kokosi Pielisensuun seurakunnan iltapäiväkerholaisilta ajatuksia ja piirroksia enkeleistä.

Kuvaan on koottu lasten värikkäitä piirroksia enkeleistä.
Kuva: Kirkkotie / Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatus

”Enkeli on vienyt pikkuveljen ja isomummin taivaaseen”.
– Helmi, 7 v.

”Enkelit voi auttaa.”
– Väinö, 7 v.

”Jos lapsi eksyy, niin enkeli taluttaa kotiin. Enkelit suojaa ja lohduttaa.”

– Emma, 7 v.

”Enkeleitä ei ole olemassa.”
– nimetön kommentoija

”Jos joku lapsi on kuollut, enkeli vie sen taivaaseen.”
– Alisa 7 v.

”Ollaan kilttejä toisillemme.”
– Vilho 7 v.

”Enkeleillä on siivet. Pienenä ajattelin, että enkelit itkee, kun sataa.”
– Aino 7 v.

”Niillä on isot siivet. Ne on pieniä ja valkoisia. Ne liikkuvat auringon lähellä. Ne eivät liiku talvella.”
– Siiri 7 v.

”Ne suojelee, ettei koulutiellä tapahdu mitään.”
– Eeli 7 v.

”Ne näyttää keijuilta.”
– Aada, 7 v.

”Käy vessassa ja suojelee ihmisiä.”

– Väinö, 7 v.

”Palvelee Jumalaa.”
– Matias, 7 v.

”Enkeli voi näyttää eläimelle. Ne ovat ystävällisiä ja elämästä onnellisia. Enkelit elävät rauhassa kivaa elämää.”
– Ivari 7 v.

 

 

Enkelit herättivät iltapäiväkerholaisissa myös pientä keskustelua:

”Enkeleitä ei ole olemassa.”
”Keijuja on.”
”On enkeleitä, Raamatussakin kerrottiin, Mariallekin toi viestin Jeesuksen syntymästä.”

Tekstit kokosi Pielisensuun varhaiskasvatuksen väen avulla Virpi Hyvärinen.