Uudet tilat käyttöön Enossa

Enon seurakuntatalon rakennustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Tilojen odotetaan tuovan uusia tuulia ja yhteisöllisyyttä seurakuntaan ja koko kylälle.

Enon seurakuntatalon rakennustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Tilojen odotetaan tuovan uusia tuulia ja yhteisöllisyyttä seurakuntaan ja koko kylälle.

Mies ja nainen seisovat puurakenteisen talon edessä. — Vt. kirkkoherra Markku Koistisen mieleen uusista tiloista ovat tutustumiskäynneillä jääneet etenkin valoisa sali ja ikkunanäkymä salista kirkkoon. Seurakuntayhtymän taidetyöryhmä vaikuttaa tilojen tuleviin taidehankintoihin. Kuvassa myös seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Ahlholm. Kuva: Virpi Hyvärinen

Enon uusi seurakuntatalo on valmistumassa kesäkuun loppuun mennessä. Seurakunnan työntekijät ja toiminnot muuttavat kirkon vieressä sijaitseviin uusiin tiloihin kesän aikana. Avoimien ovien päiviä vietetään 21.–22.8.2021 ja piispa Jari Jolkkonen vihkii tilat käyttöön 19.9.2021.

Puhtaat ja monikäyttöiset tilat käyttöön toiveikkain mielin

Seurakunnan työntekijät odottavat uusiin tiloihin pääsyä iloisin ja toiveikkain mielin.

– Tulevat tilat ovat terveet, mutta vähän pienemmät kuin aikaisemmin. Muutoksia on myös seurakuntamme työntekijöissä, sillä tulemme jatkossa toimimaan kahdella papilla entisen kolmen sijaan. Uutta toimintaa käynnistellään tunnustellen, kertoo Enon seurakunnan vt. kirkkoherra Markku Koistinen.

Puurakenteisen seurakuntatalon kerrosala on 648 neliötä. Talosta löytyvät niin kerho- ja neuvottelutilat kuin tilat lasten ja nuorten toimintaan, väliseinällä kahteen osaan jaettavissa oleva seurakuntasali, toimistotilat työntekijöille sekä uusi, nykyaikainen keittiö.

– Piha-alue liittyy kirkkopihaan ja samalla kirkon ja seurakuntatalon pysäköintipaikat yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Piha-alueelle tulee aidattu leikkipaikka, kertoo hankkeen suunnittelua ohjannut seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen.

Suunnittelussa kuultu seurakunnan toiveita ja mietitty ympäristövaikutuksia

Työntekijöiden kanssa on pidetty hankkeen aikana suunnittelupalavereita, joissa on voinut tuoda esille toiveitaan. Toiveita kalustuksesta on kysytty myös seurakuntalaisilta. Lasten ja nuorten toiveista ovat toteutumassa ainakin kerhotilan kiipeilyseinä, biljardi- ja pingispöytä sekä iso, mukava sohva.

Taloa suunniteltaessa kiinnitettiin huomiota myös ympäristövaikutuksiin. Talon katolle on asennettu aurinkopaneeleita, joiden teho on noin 22 kW. Tällä saadaan aikaan merkittäviä säästöjä rakennuksen energiakustannuksissa.

– Järjestelmän myötä kiinteistön laskennallinen hiilidioksidipäästöjen vähennys on 3036 kg hiilidioksidia vuodessa. Tiloihin tulee nykyaikaiset, laadukkaat led-valaisimet, jotka ovat energiatehokkaita. Valaisimet ovat käytännössä huoltovapaita ja niiden elinajanodote on pitkä, kertoo Nevalainen.

Seurakunta on tärkeä paikallisidentiteetin rakentaja

Jos työntekijät iloitsevat uusista tiloista, tärkeät ja odotetut ne ovat ennen kaikkea seurakuntalaisille. Enon seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Ahlholmin mukaan uusi seurakuntatalo on enolaisille erityisen tärkeä jo paikallisidentiteetin kannalta.

– Seurakunta on entisen Enon kunnan asukkaille tärkeä yhdistävä tekijä. Kun meillä ei ole enää kuntaa, seurakunta on se, mikä meillä vielä on. Se on sellainen, mihin me kuulutaan.

Ahlholm iloitsee myös siitä, että uudet tilat mahdollistavat aivan uuden, virkistävän aloituksen yhteiselle seurakunnalliselle toiminnalle.

– On tärkeää kuulla seurakuntalaisten toiveita. Meillä on nyt hyvät mahdollisuudet tarjota monenlaista toimintaa kaikenikäisille. Myös yhteistyö eri toimijoiden välillä on Enossa mieluisaa ja luontevaa.

Uusi rakennus vastaa nykyisiä tarpeita, vanhan korjaus olisi tullut lähes yhtä kalliiksi

Enoon päädyttiin rakentamaan uusi seurakuntatalo, kun vanhan seurakuntatalon sisäilmaongelmien korjaamisen arvioitiin tulevan lähes yhtä kalliiksi kuin uuden, nykyaikaisen ja nykyisiin tarpeisiin paremmin soveltuvan seurakuntatalon rakentamisen.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi seurakuntatalon hankesuunnitelman 4.12.2018 sekä rakennussuunnitelmat ja kustannusarvion 22.10.2019. Rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2020. Rakennuksen pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti Ilkka Kärnä Arcadia Oy:stä.

Virpi Hyvärinen

Avoimien ovien päivät
Enon seurakuntatalolla

La 21.8. klo 12–15 vapaamuotoista tutustumista taloon, musiikkia, ohjelmaa lapsille, kahvit, makkaraa. Klo 18–22 nuorten ilta.
Su 22.8. klo 10 messu kirkossa, minkä jälkeen kirkkokahvit, ohjelmaa ja tiloihin tutustumista seurakuntatalolla.

Arkkitehtisuunnittelu käynnissä – Kiihtelysvaaran kirkko syntyy yhdessä ideoiden

Kiihtelysvaaran kirkon arkkitehdilla on vahva yhteys Pohjois-Karjalaan. Luonnokset ovat parhaillaan suunnitteilla. Uuden kirkon piirustukset syntyvät yhteistyössä myös seurakuntalaisten toiveita kuunnellen.

Seitsemän ihmistä seisomassa Kiihtelysvaaran rauniokirkon ristin lähellä. — Arkkitehti Riikka Kuittinen (toinen vasemmalta) ja Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunta – Anne Angervo, Eevi Väistö, Jussi Nevalainen, Esa Mustonen, Jouni Heiskanen ja Juhani Rouvinen – tutustuivat huhtikuussa rauniokirkon maisemiin. Kuva: Sirpa Sutinen

Kiihtelysvaaran tuhopoltetun kirkon paikalle suunnittelee parhaillaan uutta kirkkoa oululainen arkkitehtitoimisto Luo arkkitehdit Oy. Harva tietää, että suunnittelutiimin vetäjä on Enosta kotoisin oleva arkkitehti Riikka Kuittinen. Opiskelut veivät Kuittisen parikymmentä vuotta sitten Enosta Ouluun, josta löytyi perhe ja uusi koti.

– Monet sukulaiseni asuvat edelleen Enossa ja Joensuussa. Vanhempani ilahtuivat kovasti siitä, että saavat nyt perhettäni kuukausittain kylään, kertoo suunnittelutyön vuoksi useammin Oulun ja Pohjois-Karjalan väliä matkustava Kuittinen.

Kuittisen lisäksi suunnittelutiimiin kuuluvat Anna-Riikka Tiainen ja Virve Väisänen.

– Suunnittelutapamme on keskusteleva ja projekteja ideoidaan aina myös isommalla kokoonpanolla. Emme usko yksittäiseen sankariarkkitehtiin vaan siihen, että paras lopputulos syntyy ryhmätyönä.

Kiihtelysvaaran kirkon kilpailutus kiinnosti kokenutta oululaisyritystä monestakin syystä.

– Kirkko on tietysti suunnittelutehtävänä hieno, kukapa arkkitehti ei haluaisi suunnitella kirkkoa. Lisäksi puurakentaminen on yksi painopistealueistamme.

Historiallinen rakennuspaikka

Kuittinen pääsi huhtikuussa tutustumaan tulevan kirkon rakennuspaikkaan. Käynti herätti ajatuksia siitä, millainen kirkko Kiihtelysvaaraan sopii.

– Paikka on hieno ja historiallinen. Tavoittelemme ratkaisua, joka palauttaa paikan jälleen ehjäksi ja jossa kirkko hallitsee uudelleen kyläkuvaa.

Suunnittelu on vielä alkuvaiheessa, mutta tällä hetkellä on jo selvää, että uusi kirkko rakennetaan puusta. Arkkitehdille on aina tärkeää pyrkiä parantamaan paikan nykytilannetta.

– Haemme usein eheyttäviä ja olevaa ympäristöä yhteensitovia ratkaisuja. Lisäksi huomioimme esimerkiksi näkymät, luonnonvalon ja sen, miten tilassa liikutaan. Edelleen pätee vanha totuus, että hyvän arkkitehtuurin tulee olla kaunista, kestävää ja käyttökelpoista. Kiihtelysvaaran kirkon suunnittelussa painottuu erityisesti suhde rakennusperintöön.

Ideoita seurakuntalaisilta

Nainen nojaa sillankaiteeseen. Takana näkyy kerrostaloja. — Arkkitehti Riikka Kuittinen vierailee tällä hetkellä normaalia useammin synnyinseudullaan. Työn alla ovat uuden Kiihtelysvaaran kirkon luonnokset. Kuva: Kirsi Taskinen

Kirkon suunnittelun tueksi kyseltiin tänä keväänä mielipiteitä myös tulevan kirkon käyttäjiltä. Kuittinen uskoo kyselyn kautta saaduista vastauksista olevan apua suunnittelutyössä.

– Pidämme osallistavasta työskentelytavasta ja ajattelemme, että paikallisasiantuntijoiden kautta suunnittelutehtävän ytimeen pääsee paljon nopeammin kiinni.

Varsinaisessa suunnittelutyössä Kuittinen kertoo käyttävänsä vuorotellen tietokonetta ja skissipaperia.

– Tietokoneella työstämisessä on monia etuja, mutta välillä ideointi luistaa parhaiten kynä kädessä. Lopuksi suunnittelemme kaiken kolmiulotteisella tietomallilla, josta saadaan hyvin havainnollista aineistoa myös muita tahoja varten.

Museovirasto projektissa mukana

Yhteistyötahoja projektissa on useampia. Yksi niistä on rakennustoimikunta, joka valmisteli arkkitehtikilpailutuksen Pohjois-Karjalan hankintatoimelle.

– Rakennustoimikunta on ollut tehtävästään luonnollisesti innostunut. Nyt kun arkkitehti on valittu, pääsemme varsinaiseen tehtäväämme eli valmistelemaan esitystä Kiihtelysvaaran uudeksi kirkoksi, kertoo rakennustoimikunnan puheenjohtaja Juhani Rouvinen.

– Saamme ensimmäiset luonnokset katsottavaksi todennäköisesti loppukesästä, Rouvinen sanoo.

Yksi tärkeä yhteistyökumppani on myös museovirasto, joka pitää huolta mm. siitä, että kirkkolaissa suojellut kirkkopiha, sitä ympäröivä kiviaita ja kellotapuli otetaan projektissa huomioon.

Yhteistyö museoviraston kanssa on toiminut Rouvisen mukaan sujuvasti.

– Nykyinen kokousteknologia mahdollistaa etänä osallistumisen kokouksiin. Näin meillä on ollut koko ajan ajantasaisesti käytettävissä Museoviraston asiantuntemus. Olemme halunneet minimoida sen mahdollisuuden, että virallisessa lausuntovaiheessa tulisi vastaan aikaa vieviä muutostarpeita.

Kirsi Taskinen

Kiihtelysvaaran uusi kirkko

rakennetaan vanhan kirkon paikalle
materiaalina puu
budjetti noin 4 miljoonaa euroa
alustava aikataulu: suunnittelu 2021–2022, rakentaminen 2022–2023

Uuteen kirkkoon toivotaan valoa ja arvokkuutta

Seurakuntalaisilla oli mahdollisuus vaikuttaa Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnitteluun kaikille avoimessa kyselyssä huhti-toukokuun vaihteessa. Vastauksia kyselyyn saatiin lähes 40 kappaletta. Vastauksissa toistui useasti toive puukirkosta, joka tuleekin toteutumaan. Lisäksi toivottiin kylän kiintopistettä, arvokasta rakennusta ja kokonaisuutta, joka ottaa huomioon myös vanhat elementit.

Monelle vastaajalle tärkeää on valo ja maiseman huomioiminen. Samaa mieltä on Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.

– Kiihtelysvaaran kirkko rakennetaan kylän kauneimmalle paikalle. Siksi minua viehättää ajatus, että avara maisema ja valo ovat osa kirkkotilaa, Angervo toteaa.

Uuteen kirkkoon tulevat kaikki seurakunnan toiminnot saman katon alle. Kirkosta tulee monitoimikirkko, jossa voidaan järjestää jumalanpalvelusten lisäksi mm. erilaisia ryhmäkokoontumisia.

– Kirkko tulee elämään aivan uudella tavalla, sillä se tulee olemaan avoinna arkena ja pyhänä.

Katse tulevaisuudessa

Oman kirkon puute on näkynyt Angervon mukaan selvästi.

– Tyhjä kohta kirkon paikalla muistuttaa koko ajan ohikulkijaa. Seurakuntatalo on ollut seurakuntaelämän keskus yli kahden vuoden ajan, mutta kirkkoa se ei ole voinut korvata.

Takana on kaksi pitkää vuotta ja paljon työtä ja kohtaamisia. Kipeä kokemus on yhdistänyt seurakuntalaisia ja nyt katse on käännetty tulevaisuuteen ja uuteen kirkkoon.

– Yhdessä, toinen toistamme kuunnellen olemme selvinneet, uskoneet ja toivoneet. Olemme kokeneet, miten meitä on muistettu, myös kaukana täältä. Nyt tunnelma on luottavainen ja odottava. Yleisin kysymys kohdatessamme on: Mitä meidän kirkolle nyt kuuluu?

Kirsi Taskinen

Työryhmä luotsaamaan seurakuntien tulevaisuustyötä

Tulevaisuustyöryhmä koostuu pääosin seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti toukokuun kokouksessaan perustaa tulevaisuustyöryhmän, joka avustaa seurakuntayhtymää ja siihen kuuluvia seurakuntia mm. strategian valmistelussa ja kokeilutoiminnassa, seurakuntalaisten osallisuuden edistämisessä sekä hengellisen ydintehtävän esillä pitämisessä.

Tulevaisuustyöryhmä koostuu pääosin seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä. Työryhmän jäseniksi nimettiin Tiina Sotkasiira, Pekka Auvinen, Petri Hämäläinen, Antti Kyytsönen, Iiris Lehto ja Kaija Majoinen. Yhteyshenkilönä tulevaisuustyöryhmän ja yhteisen kirkkoneuvoston välillä toimii kirkkoherra Tiina Reinikainen. Työryhmä toimii nykyisellä kokoonpanollaan vaalikauden loppuun 31.12.2022 saakka.

Kirsi Taskinen

Hautausmaan myymälästä kukat myös kotipihaan

Kesäkukkien, mullan ja lannoitteiden lisäksi kukkamyymälästä saa leikkokukkia, viherkasveja ja kukkasidontaa.

Aniliininpunaisia pelargonian kukkia.

Joensuun hautausmaalla (Rauhankatu 4) sijaitseva Hautainhoitorahaston kukkamyymälä on jälleen avattu. Kukkamyymälästä voi ostaa näppärästi kukkia niin haudoille kuin kotia tai puutarhaa kaunistamaan. Kesäkukkien, mullan ja lannoitteiden lisäksi kukkamyymälästä saa leikkokukkia, viherkasveja ja kukkasidontaa.

Rauhankappelin läheisyydessä sijaitseva myymälä on avoinna vuosittain vapusta pyhäinpäivään. Toukokuun ajan myymälä on avoinna ma–pe klo 8.30–16, kesäkuun ajan ma–pe klo 8–17 sekä la klo 9–13 ja 1.7. alkaen ma–pe klo 8.30–16. Puhelinnumero kukkamyymälään on 013 2635 575.

Kirsi Taskinen

Kontiolahteen strategiaksi ”Avaa uusi ovi”

Seurakunta tulee seuraavien vuosien aikana kehittämään tämän suunnitelman avulla omaa työtään niin, että se pystyy vastaamaan nopeasti ajan muuttuviin haasteisiin.

Kontiolahden kirkkovaltuusto hyväksyi toukokuussa seurakunnan uuden strategian ”Avaa uusi ovi” vuosiksi 2021–2026. Strategian myötä Kontiolahden seurakunta rohkaisee jokaista seurakuntalaista avaamaan uuden oven uskoon, toivoon ja rakkauteen. Seurakunta tulee seuraavien vuosien aikana kehittämään tämän suunnitelman avulla omaa työtään niin, että se pystyy vastaamaan nopeasti ajan muuttuviin haasteisiin.

Verkostoituminen ja yhteistyö, vapaaehtoisten kouluttaminen ja lisääntyvä digitalisaatio ovat seuraavien vuosien haasteita seurakunnassa. Toimintaa uudistamalla uusia jäseniä kutsutaan mukaan kantamaan yhteistä vastuuta alueen lapsista ja nuorista sekä luomakunnasta. Laaja-alainen viestintä on osa seurakunnan työn avaamista kirkon arjesta vieraantuneille. Seurakunnan arjen perustehtävät – kasvatus ja diakonia – edistävät kaikkien kontiolahtelaisten hyvinvointia.

Kirsi Taskinen

Laulua, leikkiä ja ulkoilua – Ilmoittautuminen syksyn päiväkerhoihin on käynnistynyt

Seurakuntien päiväkerhot ovat maksuttomia ryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain. Kerhot ovat avoimia kaikille kirkon jäsenyydestä riippumatta. Haku syksyn päiväkerhoihin on parhaillaan käynnissä.

Keltaisiin huomioliiveihin pukeutuneet lapset ja ohjaajat kyykistyneenä yhdessä tutkimaan paperia. — Rantakylän seurakunnan luontokerhossa etsittiin hyvän paimenen sunnuntain innoittamana Utran saareen piilotettuja lampaan kuvia vihjeiden avulla. Kerholaiset Elea Koistinen (vas.) ja Jasper Rossi, harjoittelija Jemina Pulkkinen sekä ohjaajat Paula Suliman ja Anu Hynninen seuraavat, kun Sara Rossi merkitsee löydetyn lampaan muistiin. Kuva: Kirsi Taskine

Seurakuntien maksuttomat päiväkerhot on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. Kerhot kokoontuvat ryhmästä riippuen muutaman kerran viikossa. Ryhmiä perustetaan sinne, missä on eniten kysyntää.

– Pielisensuun seurakunnan kerhot kokoontuvat normaalisti kahdesti viikossa ja niitä on Pielisensuun kirkolla, Hukanhaudalla ja Karsikossa. Perinteiset päiväkerhot on tarkoitettu 3–5-vuotiaille. Ensi syksyksi on suunnitteilla myös 2-vuotiaiden oma taaperoryhmä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen.

Rantakylän seurakunnassa lapset pääsevät Rantakylän kirkolla kokoontuvan päiväkerhon lisäksi myös ulkona järjestettävään luontokerhoon kaksi kertaa viikossa. Kaikkien päiväkerhojen toiminta perustuu samanlaiseen monipuoliseen ja avoimeen varhaiskasvatukseen kuin kunnallisella puolella.

– Kerhoissa muun muassa askarrellaan, leikitään, lauletaan, soitetaan, lorutellaan, luetaan ja ulkoillaan, kuvailee Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.

Pienissä ryhmissä lapsi huomioidaan yksilönä

Päiväkerhoryhmiä ohjaa kaksi lastenohjaajaa, jotka ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Lasten määrä vaihtelee vuosittain.

– Meillä Pielisensuussa ryhmät ovat nykyisin pieniä, sillä kahdella ohjaajalla on noin kahdeksan lasta ohjattavanaan. Isompien ryhmään voidaan ottaa tilasta riippuen jopa viisitoista lasta, Riitta Mälkönen toteaa.

Pieni ryhmäkoko antaa ohjaajalle mahdollisuuden huomioida jokainen lapsi yksilönä.

Kerhoissa lapset oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja turvallista ryhmässä toimimista. Vanhemmille kerhot tarjoavat myös hengähdyshetken arkeen ja tarvittaessa tukea omaan vanhemmuuteen.

Kristilliset arvot ohjaavat jakamaan ja auttamaan

Kristilliset arvot näkyvät seurakuntien päiväkerhojen toiminnassa monin tavoin. Toisia kohdellaan hyvin, kiistat sovitaan ja leikkivälineitä jaetaan kaikkien kesken.

–Meille jokainen lapsi on Luojan luoma ihme, sellaisenaan arvokas ja ainutlaatuinen. Ryhmässä opetellaan yhdessä elämään todeksi lähimmäisenrakkautta eli toisten huomioimista ja auttamista, Laura Karvinen kuvailee.

Kerhojen hartaushetket ovat lyhyitä ohjattuja tuokioita, joissa lapset pääsevät itse tekemään ja liikkumaan. Päivään voi kuulua esimerkiksi lasten virsi sekä piirihetki, jossa kuullaan raamatunkertomuksia. Vaikka seurakunnat tukevat kotien kristillistä kasvatusta, kerhossa käyminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä lapselta eikä vanhemmalta.

– Kerhomme ovat avoimia kaikille riippumatta kristillisestä vakaumuksesta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, Karvinen kertoo.

Ilmoittautuminen on käynnissä

Ilmoittautuminen syksyn päiväkerhoihin on jo avattu. Lisätietoa hakutavoista ja hakulomakkeista löytyy Joensuun seurakuntien verkkosivuilta.

– Kerhoon voi ilmoittautua mukaan milloin vain, jos kerhossa on vapaita paikkoja, Laura Karvinen vinkkaa.

Tänä keväänä koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös päiväkerhojen toimintaan ja kaikkia ryhmiä ei ole voitu järjestää.

– Toivottavasti syksyllä tilanne palautuu sen verran, että ryhmät voivat toimia. Meillä oli jo ennestäänkin tapana pestä käsiä usein kerhopäivän aikana ja sitä jatkamme. Mikäli tilanne vaatii, lapset voi tuoda yksitellen ulko-ovelle ja hakea ulkoilusta, Riitta Mälkönen toteaa.

Kirsi Taskinen

Seurakuntien päiväkerhot

Tarkoitettu alle kouluikäisille
Maksuttomia ja avoimia kaikille
Toimivat eri alueilla:
- Joensuun srk: Keskusta, Marjala
- Pielisensuun srk: Pielisensuun kirkko, Hukanhauta, Karsikko
- Rantakylän srk: Rantakylän kirkko, Utran saaret
- Enon srk: Eno, Uimaharju
- Pyhäselän srk: Reijola
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: http://www.joensuunseurakunnat.fi/lapsille-ja-lapsiperheille -> Valitse haluamasi seurakunta

Uusia elämyksiä luonnosta

Reipas kolmikko kiipeilee kantojen päällä, ratsastaa oksista tehdyillä keppihevosilla ja tarjoilee kerhonohjaajille herkullisia kivisiä pannukakkuja. Käynnissä on Rantakylän seurakunnan luontokerho, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa Utran saarilla.

Sara Rossin (6 v), Jasper Rossin (4 v) ja Elea Koistisen (5 v) mukaan luontokerhossa on parasta ”kaikki”.

– Tänään bongasimme hämähäkin ja joutsenia. Seuraamme vuodenaikoja ja opimme siinä ohessa, kertoo lastenohjaaja Anu Hynninen.

– Kaikki tekeminen löytyy luonnosta. Olemme muotoilleet lumesta ehtoollisleipiä ja seuranneet, miten lumelle käy, kun sitä lämmittää nuotion avulla, jatkaa kollega Paula Suliman.

Luontokerho on elämys sekä lapsille että ohjaajille.

– Kerhossa saa käyttää luovuutta ja suunnitella yhdessä lasten kanssa, mitä kerhossa tehdään, Suliman kuvailee.

– Lasten kanssa myös huomaa luonnossa sellaisia asioita, joita ei muuten huomaisi, Hynninen sanoo.

Ohjaajien mukaan kauden aikana lapsista kuoriutuu ketteriä luonnossa liikkujia. Kerho kokoontuu ulkona lähes joka säällä.

– Ainoastaan kovat pakkaset ja myrsky ovat tänä vuonna estäneet kokoontumisen. Ja ensi syksystä lähtien käytössämme on tarvittaessa Talastuvan kerhopiste, Hynninen kertoo.

Kirsi Taskinen

Ripille vaikka keski-iässä – aikuisrippikoulu haastaa niin kävijää kuin vetäjää

Aikuisripari haastaa parhaimmillaan niin rippikoulun kävijän kuin vetäjänkin ajattelua. Kokonaisuus räätälöidään kävijän tarpeista käsin.

Emilia Rösch, Antti Kyytsönen ja Katja Nuukarinen kuvattuina Pielisensuun kirkon kirkkosalissa. Etualalla seisoo Rösch kädet lanteilla ja katsoo hymyillen kameraan. — Emilia Rösch (kesk.) päätti aikuisiällä tutustua luterilaiseen uskoon ja lopulta liittyä kirkkoon. Keskustelut rippikoulua vetäneen pappi Antti Kyytsösen ja diakoniatyöntekijä Katja Nuuhkarisen kanssa purkivat ennakkoluuloja.
– Suosittelisin aikuisrippikoulua kaikille, jotka vähänkin sitä miettivät. Astu kirkkoon, ei se niin pelottava paikka ole, sanoo Rösch. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ennen tavattiin rippikoulun käynnin yhteydessä puhua ”naimaluvan hankkimisesta”. Ja niinhän se yhä vain on, että jos kirkossa aikoo vihille päästä, pitäisi rippikoulu olla käytynä.

Tämä onkin yksi tavallisimmista syistä hakeutua aikuisena rippikouluun. Toinen tyypillinen syy on se, että kummiuden kunniatehtävä odottaa nurkan takana. Siihenkin tarvitaan rippikoulutodistus – ja sen lisäksi vielä konfirmointi päälle.

Halu tutustua luterilaisuuteen toi Röschin aikuisena rippikouluun

Joensuulainen 37-vuotias kotiäiti Emilia Rösch hakeutui rippikouluun tämän vuoden tammikuussa. Hänellä syynä papin pakeille tuloon ei ollut kummius tai vihkiminen, vaan kyse oli vuosien mittaan heränneestä halusta tutustua luterilaisuuteen ja pohtia omaa uskoa.
– Kaikkein kiinnostavinta rippikoulussa oli omien ennakkoluulojen rapistuminen ja ajatusten muuttuminen. Mutta kyllä minulla on myös sellainen hiljainen sisäinen liekki syttynyt, että täältä voi saada jonkinlaista rauhaa. Sitä en ole aiemmin ymmärtänytkään.

Rösch kävi rippikoulun pienessä ryhmässä, jossa tehtiin ennakkotehtäviä ja tavattiin keskustelujen merkeissä. Lisäksi tutustuttiin käytännön asioihin kuten kirkkotilaan, ehtoollisella käymiseen ja diakoniatyöhön. Konfirmaatio toteutettiin yksityisesti maaliskuun alussa Pielisensuun kirkossa.
– Se oli hieno kokemus. Paikalla oli pieni joukko läheisiä. Kirkkosali oli hiljainen, ja kun minulta kysyttiin alttarin edessä, tahdotko liittyä tähän uskoon, kirkonkellot alkoivat soida. Se oli samalla kertaa sekä hyvin fyysinen että henkinen kokemus.

Aikuisrippikoulu on myös papille antoisa

Röschin rippipappina toiminut Pielisensuun kirkon aikuistyön pappi Antti Kyytsönen kertoo, että Joensuun seurakuntayhtymässä järjestetään vuosittain ainakin yksi aikuisrippikouluryhmä. Sen lisäksi yksityisrippikouluja järjestetään seurakunnissa muutamia vuosittain.

Kyytsönen kokee aikuisrippikoulun pitämisen hyvin mielekkäänä.
– Ne ovat olleet minulle todella antoisia. Erityisen mukavaa on, kun tulija on aidosti kiinnostunut asioista. Aikuisrippikoulussa tulee usein esiin näkökulmia ja kysymyksiä, jotka ovat antoisia opettajallekin. Ne haastavat miettimään, mitä kirkko tästä opettaa ja mitä itse tästä ajattelen.

Tutustumiskierrokset seurakuntaan saivat alkuunsa rippikoululaisen ehdotuksesta

Aikuisrippikoululaisilta voi tulla myös uusia ideoita seurakunnan toimintaan. Diakoniatyöntekijä Katja Nuuhkarinen poimi korvan taakse Röschin heittämän ajatuksen siitä, että moni ei tiedä seurakunnasta paljoakaan, ja seurakuntaan voisi järjestää tutustumiskierroksia.
– Nyt Pielisensuun seurakunnassa kehitellään Polku seurakuntaan -kierrosta, jonka avulla ihmiset voivat tulla tutustumaan esimerkiksi diakoniatyöhön, kirkkotaiteeseen tai vaikkapa siihen, mitä seurakunnassa on aikuisille tarjolla, Nuuhkarinen kertoo.

Polulle pääsee mukaan jo nyt ottamalla yhteyttä suoraan Nuuhkariseen. Hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta katja.nuuhkarinen@evl.fi ja puhelimitse numerosta 050 550 8335.

Lue lisää Emilia Röschin rippikoulukokemuksesta alta.

Virpi Hyvärinen

Mikä aikuisrippikoulu?

– Laajuus vähintään 20 tuntia
– Perustuu Suuri Ihme -rippikoulusuunnitelmaan
– Toteutetaan henkilökohtaisen suunnitelman mukaan
– Kävijöitä Suomen ev.lut. kirkossa vuosittain n. 1000

Rohkeasti rippikouluun aikuisena

Vakavamielinen, synneillä pelotteleva, syyttävä, sisäänpäin lämpenevä, seksuaalivähemmistöjä hylkivä, ylpeä, ylenkatsova, naisia väheksyvä, vanhoillinen ja kopea.

Tällaisia ajatuksia minulla oli kirkosta ja kristinuskosta. Nämä ajatukset elivät pitkään vahvasti mukana. Miksi minä haluaisin kuulua tuollaiseen yhteisöön, joka muita tuomitsee ja itsensä ylemmäksi nostaa? Toki ymmärsin kyllä, että kirkolla on ollut suuri rooli yhteiskunnassamme vuosisatoja, ja sieltä on myös tullut hienoja arvoja kuten lähimmäisestä välittäminen.

Tarvitsin paljon kokemuksia uskoakseni, että olin ollut väärässä ja ajatukseni kirkosta olivat vanhanaikaisia tai vanhentumassa.

Ensimmäisen omakohtainen kosketus oli avioliittoon siunaaminen. Mieheni suvun ”perhepappi”, jo tuolloin eläkkeellä oleva Risto Ruskomaa ei kyseenalaistanut sitä, etten kuulunut kirkkoon tai kysellyt, miksi en ollut käynyt rippikoulua, vaan siunasi liittomme kauniilla sanoilla helmikuussa 2012.

Kirkko tuli hiljalleen lähemmäksi perheenlisäyksen myötä, eikä silloinkaan kirkon toimistossa syytelty tai ylenkatsottu, miksi en ollut kirkon jäsen. Syystä tai toisesta uskaltauduin perhekerhoon ja kokemukset kerho-ohjaajista ja keittiöhenkilökunnasta olivat aivan ihania. Tästä suuresti kiitän Pielisensuun kirkon henkilökuntaa. Perheemme keskimmäinen lapsi osallistui ensimmäiseen kerhoon jo kuuden päivän iässä. Lapsiemme kastepapit osoittautuivat ihmisiksi, eivätkä olleet yliluonnollisia olentoja.

Lopulta tein päätöksen: ehkä minunkin tulisi uida taas vastavirtaan ja liittyä kirkkoon. Nuorena uin vastavirtaan enkä käynyt rippikoulua, vaikka lähes kaikki muut kylän nuoret sen kävivätkin.

Kirkkoon liittymisen haasteeksi nousi käymätön rippikoulu, ja tästä pääsinkin erittäin mielenkiintoiseksi muotoutuneelle matkalle aikuisrippikouluun. En käy rippikoulua avioliiton, kummikunnian tai jonkun toisen painostuksesta, vaan vilpittömästä omasta tahdostani tutustua luterilaisuuteen ja pohtia omaa uskoani. Ripari koostuu jumalanpalveluksien seuraamisesta, keskustelukokonaisuuksista papin ja pienen ryhmän kesken, Raamattuun tutustumisesta, oppikirjaan paneutumisesta sekä diakoniatyöhön tutustumisesta ja tietenkin huipentuu konfirmaatioon.

Rippikoulumatkalla ajatukset luterilaisuuden ahdasmielisyydestä ovat muuttuneet paljon avarakatseisemmiksi ja armollisemmiksi. Henkilökohtaisesti suurin oivallus uskosta on rauhoittuminen hetkeen tai rukoukseen. Minä, ruuhkavuosia elävä perheenäiti, tarvitsen juuri näitä hetkiä, etten huomaisi vuosien vaan hävinneen. Olemme sopineet ystäväni kanssa, että alamme satunnaisesti käymään sunnuntaisin kirkossa. Ehkä me molemmat tarvitsemme sen hetken hiljentymiseen.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet tällä matkalla tässä vaiheessa mukana. Luulenpa, että edesmenneet isovanhempani voivat huokaista haudassa: ”Kävihän se vihdoinkin sen rippikoulun”. Mummoni yritti aikoinaan rahalla lahjoa minua käymään riparin sanoen, että se vasta olisikin Jumalan pilkkaa, jos sen rahasta kävisin – enkä käynyt!

Emilia Rösch

Runsaasti hakijoita kesätöihin

Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta.

Seurakuntayhtymän kesä- ja kausityöpaikat kiinnostivat jälleen monia. Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta. Hakijoista palkataan yhteensä 65 henkilöä Joensuun, Enon, Pyhäselän, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran hautausmaille.

Joensuun ja Utran tiekirkkoihin haettiin kesäksi oppaita. Hakemuksia saatiin 96, ja paikkoja on kahdeksalle henkilölle. Myös Vaivion kurssikeskukseen haettiin täksi kesäksi tuuraajia kiinteistö- ja keittiötehtäviin. Erilaisia tehtäviä oli tarjolla neljä, hakijoita oli yhteensä kolmekymmentä.

Ovet auki uusille ideoille – Millainen on seurakuntien tulevaisuus?

Muuttuva hengellisyys, seurakuntien ympäristövastuu, vähäosaisista huolehtiminen, seurakuntalaisten osallistaminen. Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin maaliskuisessa verkkoseminaarissa, joka käynnisti seurakuntayhtymän tulevaisuustyöskentelyn.

Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen Tiina Sotkasiira seisoo hymyillen Joensuun seurakuntakeskuksen avoimella ovella ja viittilöi käsillään ihmisiä tervetulleeksi sisään. — Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen Tiina Sotkasiira toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi pohtimaan seurakuntien tulevaisuutta yhdessä seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Kuva: Kirsi Taskinen.

Millainen seurakuntayhtymä haluamme olla? Mitkä ovat toiminnan painopisteet? Näihin kysymyksiin pureuduttiin Joensuun alueen seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken tulevaisuusverstaassa, joka kokosi pari viikkoa sitten verkkoyhteyden ääreen reilut kuusikymmentä osallistujaa. Tilaisuuden tunnelma oli toiveikas, lämminhenkinen ja innostunut.

Pohdittavana oli isoja asioita: Kun hengellisyys ja yhteiskunta muuttuvat, mistä kirkon on tärkeä pitää kiinni ja mitä asioita on muutettava. Mikä on kirkon anti ympäristökriisissä? Miten autamme vähäosaisia ja luomme toivoa toivottomuuden keskelle?

Teemoja käsiteltiin videoalustuksissa, osallistujien muodostamissa pienemmissä ryhmissä sekä paneelikeskustelussa. Paneelikeskusteluun ottivat osaa maakuntajohtaja Markus Hirvonen, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Pajula, teologian tohtori Heikki Salomaa sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki.

Tiivistä yhteistyötä ja vastuuta ympäristöstä

Kirkon rooli ihmisten keskellä ja sen perussanoma ovat keskustelujen perusteella jatkossakin tärkeitä. Yhä enemmän kaivataan tiivistä ja vastavuoroista yhteistyötä seurakuntalaisten kanssa, joustavuutta, ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Erilaisilla verkostoilla ja yhteistyökumppaneilla on suuri merkitys seurakuntien työssä.

Kirkon halu ottaa vastuuta ympäristöstä on vahva. Kirkon strategian mukaisesti tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä. Seurakunnat haluavat näyttää esimerkkiä ja muun muassa Reilun kaupan seurakuntiamme halutaan tuoda entistä enemmän esiin.

Seurakunnat haluavat myös kaataa raja-aitoja, jotta jokainen voi osallistua toimintaan omana itsenään ja tuntea olevansa osa jotakin suurempaa. Erittäin tärkeänä koettiin ihmisten pariin meneminen ja arjen kokeminen yhdessä heidän kanssaan. Entistä enemmän halutaan tuoda ihmisten tietoisuuteen kaikkea sitä hyvää työtä, jota kirkko tälläkin hetkellä tekee.

Kaikki mukaan tulevaisuuden pohdintoihin

Idea tulevaisuustyöskentelystä syntyi alun perin Joensuun seurakuntaneuvoston kokouksessa. Ajatus laajeni nopeasti koko seurakuntayhtymää koskevaksi.

– Tulevaisuutta on suunniteltava yhtymän tasolla, koska on todennäköistä, että jatkossa yhteistyötä tehdään nykyistäkin enemmän, toteaa Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen ja seminaaria valmistelleen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira.

Sotkasiiran lisäksi tulevaisuusverstaan työryhmään kuuluivat Pekka Auvinen, Petri Hämäläinen, Antti Kyytsönen, Iiris Lehto ja Kaija Majoinen. Linkkinä työryhmän ja kirkkoneuvoston välillä toimi yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen.

Työryhmän vetäjälle jäi tilaisuudesta hyvä mieli.

– Käsittelimme monipuolisesti eri teemoja, ja keskusteluista välittyi toivo ja usko tulevaan. Konkreettisia päätöksiä emme tehneet, mutta hahmottelimme yhdessä tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä jatkotyöskentelyä varten, Sotkasiira kertoo.

– Osallisuuden ja yhdessä tekemisen teema nousi vahvasti esiin. Seurakuntien sisällä on intoa ja halua pohtia näitä kysymyksiä laajemminkin myös niiden kanssa, jotka eivät tällä hetkellä ole aktiivisia seurakunnan toiminnassa.

Tulevaisuusverstas oli vasta lähtölaukaus pitkäjänteiselle tulevaisuustyölle, joka kytkeytyy strategiatyöhön. Tulevaisuuden suunnitelmia tullaan hiomaan Joensuussa sekä seurakuntien että yhtymän tasolla.

– On tärkeää, että pohdiskelu siirtyy seuraavaksi seurakuntien tasolle, jotta joensuulaiset pääsevät sanomaan sanansa siitä, mitä he kirkolta ja seurakunnilta odottavat, Sotkasiira toteaa.

Kirsi Taskinen

Ammattilaisten hoidossa haudat pysyvät siistinä joka säällä – Kesäkukat tilataan huhtikuussa

Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa edesmenneitä läheisiä. Haudan hoitamisen voi halutessaan antaa seurakuntayhtymän hauta- ja puistopalveluiden huolehdittavaksi.

Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa edesmenneitä läheisiä. Haudan hoitamisen voi halutessaan antaa seurakuntayhtymän hauta- ja puistopalveluiden huolehdittavaksi.

Puistopuutarhuri Eeva Laurikainen seisoo maaliskuisella Joensuun hautausmaalla ja viittilöi hautakivien puoleen. — Joensuun hautausmaalla hautamuistomerkit kurkistelevat vielä lumen alta, mutta pian on kevät ja hautojen hoitokausi alkaa. ”Haudanhoitopaketteihin kuuluu koko hauta hautamuistomerkkiä lukuun ottamatta”, puistopuutarhuri Eeva Laurikainen muistuttaa. Kuva: Kirsi Taskinen.

Valon määrä lisääntyy kovaa vauhtia ja kevät on tuloillaan. Nyt on oikea aika kääntää katseet kohti tulevaa ja varmistaa, että edesmenneiden omaisten haudat ovat siistejä ja kauniita myös ensi kesänä. Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä tarjoaa haudanhoitopalveluja kaikilla hautausmaillaan.

Haudalle voi valita monenlaisia hoitovaihtoehtoja nurmikosta perennoihin ja kesäkukkiin oman mieltymyksen mukaan. Hoitotilauksen kestoksi voi valita yhden, viisi tai kymmenen vuotta. Hoidosta sopiminen on helppoa ja yhteyttä voi ottaa kaikkien hautausmaiden asioissa suoraan Joensuun hauta- ja puistopalveluihin. Pyhäselässä, Vaara-Karjalassa ja Enossa haudanhoitoasioissa apua saa myös seurakuntasihteereiltä.

– Kun asiakas ottaa meihin yhteyttä, käymme läpi eri vaihtoehdot ja asiakkaan toiveet hoidon suhteen. Tämän jälkeen lähetämme tarjouksen, jonka maksamalla hoitosopimus tulee voimaan, kertoo hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi tilauskäytännöistä.

Hoitopaketin sisältö vaikuttaa hintaan

Tulevan kesän haudanhoitopaketteihin kuuluvat kesäkukat on tilattava huhtikuun loppuun ja perennat toukokuun loppuun mennessä.

– Hoitopakettien hinta määräytyy haudan tyypin ja koon sekä valitun hoitoajan mukaan. Myös valitut kukat vaikuttavat hoidon hintaan, sillä perennahoito on jonkin verran edullisempi kuin kesäkukkahoito, Kiviniemi kertoo.

Seurakunnan hautausmailla työskentelevät puutarhurit ovat alansa ammattilaisia ja huomaavat oikeat tavat reagoida esimerkiksi sään muutoksiin. Perennahoidoissa puutarhurit osaavat valita kullekin haudalle juuri sillä paikalla menestyvät kasvit.

Haudanhoitopalvelut helpottavat arkea

Haudanhoitopalveluille voi tulla tarvetta monessa eri elämäntilanteessa.

– Elämä voi kuljettaa ihmisiä eri suuntiin, ja omaiset saattavat asua kaukana läheistensä haudoista. Tai ehkä oma terveys tai aikataulu ei anna myöten käydä haudalla säännöllisesti hoitamassa istutuksia ja kitkemässä ylimääräistä kasvustoa, Kiviniemi toteaa.

– Tieto siitä, että hauta pidetään siistinä ja istutukset hyvinvoivina, lohduttaa sekä helpottaa arkea.

Edesmenneiden omaisten haudalla käyminen on perinteinen ja kaunis tapa. Haudalle tullaan muistelemaan menneitä aikoja ja rakkaita lähimmäisiä.

– Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa kuolleita sekä työstää omaa surua ja käsitellä nykyhetkeä.

Kukkaloistosta huolehtii puistopuutarhuri työntekijöineen

Joensuun alueen hautausmailla kukkivat kesäisin kesäkukat. Seurakuntayhtymän haudanhoitopaketeista suosituin on ns. kesäkukkahoito, jossa asiakas voi tilata kukat ja määritellä itse myös kukkien kappalemäärän.

– Kesäkukista ylivoimaisesti suosituin on mukulabegonia ja perennoista suosittuja ovat erilaiset kuunliljat, kertoo puistopuutarhuri Eeva Laurikainen.

– Asiakkaat toivovat yleensä kukkien kukkivan koko kesän, joten kesäkukat ovat suosittuja. Myös valikoimamme perennoilla on koristeellinen lehdistö, jotta ne olisivat mahdollisimman näyttäviä koko kesän.

Kausityöntekijät apuna hautausmailla

Puistopuutarhurin apuna hautausmaiden hoidossa toimivat keväästä syksyyn kausityöntekijät, joista ensimmäiset aloittavat jo huhtikuun puolivälin jälkeen.

– Meillä on hyvin ammattitaitoiset ja motivoituneet kausityöntekijät, jotka palaavat joka vuosi takaisin töihin. Työvoimaa on eniten keväällä ja alkukesästä, jolloin on kiireisintä ja eniten töitä. Väkimäärä vähenee syksyä kohden, Laurikainen kertoo.

Hautojen hoitotöihin osallistuvat kesän aikana myös vakinaiset kenttätyöntekijät sekä nuoret kesätyöntekijät. Enimmillään hautausmailla työskentelee kesällä 60 kausi- ja kesätyöntekijää.

Hoitokausi kesäkuusta syyskuuhun

Virallinen hoitokausi kestää kesäkuun alusta syyskuun loppuun, mutta työt aloitetaan jo toukokuun puolella. Aluksi haravoidaan hautausmaa ja lajitellaan talven jäljiltä kierrätykseen hautojen kynttilät, havut ja kanervat. Kesäkukat istutetaan kesäkuussa, kun yöpakkaset ovat ohi.

Seurakuntayhtymän hoidettavina olevat haudat käydään läpi viikoittain useaan kertaan. Koko hauta hautamuistomerkkiä lukuun ottamatta kuuluu palvelun piiriin.

– Kukat siistitään ja kastellaan, kasvintuhoojat ruiskutetaan tarvittaessa ja huonoksi menneet kukat vaihdetaan. Myös nurmikot leikataan ja reunat siistitään trimmerillä, Laurikainen kuvailee kesän työsarkaa.

– Kesäkukat poistetaan hoitohaudoilta viimeistään syyskuun lopussa. Tilalle istutetaan callunat niille haudoille, joiden sopimuksiin syyskukat kuuluvat.

Lisätiedot:

Joensuun hauta- ja puistopalvelut, p. 013 263 5573, hautauspalvelut.joensuu@evl.fi
joensuunseurakunnat.fi > Info ja asiointi > Hautaus ja hautojen hoito