Avainsana: ympäristöasiat

Pääkirjoitus: Niittyjä pörriäisille

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa.

Luonnonystävälle tulee hyvä mieli, kun kuuntelee Joensuun seurakuntien ympäristötyöryhmän suunnitelmia. Yksi ajankohtainen aihe ovat kukkaniityt, joiden avulla tuetaan erilaisia hyönteisiä ja tarjotaan erinomainen elinympäristö monelle uhanalaiselle lajille. Seurakuntayhtymässä on lukuisia kiinteistöjä, joiden piha-alueilla on keto- ja niittyalueisiin sopivaa maastoa.

Niittyjä on jo perustettu muun muassa Vaivioon, Pyhäselkään ja Enoon. Seuraavaksi kokeillaan, miten niitty kasvaa kaupunkialueella, jossa pilotointikohteeksi on valikoitunut Pielisensuun seurakunta. Ennen kuin kukkaniitty on täydessä loistossaan, tarvitaan tietysti hyvät suunnitelmat ja paljon kärsivällisyyttä. Muutaman vuoden kuluttua lopputulos kuitenkin palkitsee.

Seurakuntien työntekijöistä ja luottamushenkilöistä koostuvalla ympäristötyöryhmällä on tärkeä rooli Joensuun seurakuntien ympäristöasioiden hoidossa. Ryhmän tuella on saavutettu muun muassa Kirkon ympäristödiplomi, joka Joensuun seurakunnilla on ollut jo vuodesta 2010 alkaen. Ympäristödiplomin myöntämiseen ja uusimiseen liittyy määräajoin arviointi, jossa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa. Ne näkyvät myös seurakuntien jumalanpalveluselämässä erilaisina luontokirkkoina ja -tapahtumina. Seurakuntien kerhoissa lapset oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan luontoa. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ympäristöasioissa opitut taidot ja asenteet ovat meidän kaikkien hyödyksi.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

5xmielessä: Vastuu luomakunnasta on olennainen osa kristinuskoa

Kontiolahtelainen ekoteologi Pauliina Kainulainen etsii kristillisyyden syvistä vesistä hätkähdyttäviä näkökulmia havahduttaakseen ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä.

Kontiolahtelainen ekoteologi Pauliina Kainulainen etsii kristillisyyden syvistä vesistä hätkähdyttäviä näkökulmia havahduttaakseen ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä.

Hymyilevä nainen seisoo ulko-oven vierellä.
Pauliina Kainulainen viihtyy Kontiolahdella, jossa järvet ja metsä ovat lähellä mutta on mahdollisuuksia osallistua myös kansalaisjärjestötoimintaan. – Maalla on paremmat mahdollisuudet maanläheiseen elämänmuotoon, mutta toki myös kaupungissa luonto on lukemattomin tavoin mukana. Maalaisten ja kaupunkilaisten luontosuhde ei kuitenkaan välttämättä nykyään paljon poikkea toisistaan, jos eletään virtuaalimaailmassa, Kainulainen pohtii. Kuva: Tea Ikonen
  1. EKOTEOLOGI. Olen pappi, joka on asettunut asumaan tänne itäisten suurten järvien, Höytiäisen ja Pielisen tienoille. Tämä on oikein hienoa maisemaa tehdä ekoteologiaa, jossa koitan ammentaa kristillisyyden syvistä vesistä muutosta kohti sopusointuisempaa luontosuhdetta. Tällä hetkellä työskentelen keikkamuotoisesti seurakuntapappina Liperin seurakunnassa, mutta syksystä alkaen olen päätoiminen tietokirjailija.
  2. HENGELLISYYS. Teologia kiinnostaa minua tieteenä ja mahdollisuutena paneutua elämän suuriin kysymyksiin. Kiinnostuin ensin mystiikasta ja sitten köyhyyden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Lopulta teologiaani yhdistyi ekologinen näkökulma. Pyrin myös siihen, että teologiassani olisi mukana syvä hengellinen ulottuvuus. Toivon siinä olevan muutosvoimaa ihmissydämelle, sillä maailmankatsomus vaikuttaa kaikkiin arjen valintoihin.
  3. LUONTO. Yhteys luontoon on olennaisen tärkeä asia minulle. Leikin lapsena paljon yksin metsässä ja rannoilla, ja varmaan sieltä kehkeytyi kiinteä yhteyden tunne muuhun luontoon. Elämässäni kulkee myös kansalaisaktivismi. Kuulun kohtuullista elämäntapaa peräänkuuluttavaan Kohtuus vaarassa -liikkeeseen. Se on minulle käytännön teologiaa, vaikka liikkeen toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta.
  4. KIRKKO. Se, että seurakunnat hankkivat ympäristödiplomin, tarkoittaa että ympäristöasioihin kiinnitetään huomiota, mutta paljon on vielä tehtävää. Esimerkiksi suhtautumisessa metsiin seurakunnat voisivat tehdä enemmänkin. Monet seurakunnat ovat suuria metsänomistajia. Olisi hieno teko tuleville sukupolville, että vanhoja metsiä suojeltaisiin enemmän tai siirryttäisiin avohakkuista pehmeämpiin menetelmiin.
  5. PELASTUS. Vaikka kirkossa puhutaan, että tehtävämme on viljellä ja varjella, se ei tunnu muuttavan toimintaamme riittävästi. Siksi etsin uusiakin näkökulmia, että ihmiset havahtuisivat. Ajattelen, että luomakuntavastuu ei ole kehällinen asia vaan osa laajaa ymmärrystä siitä, mitä pelastus tarkoittaa. Pelastus on myös luomakunnan eheyden vaalimista. Elämän yksinkertaistaminen voi olla tie merkityksellisempään elämään.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Maatalousyrittäjän tilanne on entistä haasteellisempi

Enolainen maatalousyrittäjä Janne Heikkinen pitää yrittäjän vapaudesta ja työskentelystä eläinten kanssa. Mustia pilviä tilallisen taivaalle tuovat maidon alhainen tuottajahinta ja merkittävä kulujen nousu.

Enolainen maatalousyrittäjä Janne Heikkinen pitää yrittäjän vapaudesta ja työskentelystä eläinten kanssa. Mustia pilviä tilallisen taivaalle tuovat maidon alhainen tuottajahinta ja merkittävä kulujen nousu.

Mies seisoo laitumella lehmien keskellä.
Janne Heikkisestä tuli maitotilallinen yrityskaupan kautta. Tällä hetkellä miehen tilalla on 65 lypsävää lehmää. – Luonnonvara-alalla toimimisen hyviä puolia on se, että tulee katsottua paljon luonnon merkkejä. Tämä on erittäin monipuolinen ammatti. Kuva: Tea Ikonen
  1. MAITOTILA. Minulla on ollut maitotila vajaat 14 vuotta. Tulin maatalousyrittäjäksi ostamalla tilan yrityskauppana. Suoritin maatalousalan koulut nuoruusiällä, ja tilan osto oli minulle paras mahdollisuus ryhtyä maatalousyrittäjäksi. Tällä hetkellä tilallani on 65 lypsävää lehmää ja niiden päälle hiehot ja vasikat, joita on noin 40–50.
  2. YMPÄRISTÖ. Tilani on ollut luomussa 11 vuotta. Tuotan siis karjalleni ruokaa luonnonmukaisilla menetelmillä, enkä käytä kasvinsuojeluaineita tai keinolannoitteita. Nykyään maataloudessa otetaan ympäristöasiat aiempaa paremmin huomioon. Ympäristön suojelun lisäksi ravinteiden valumia luontoon pyritään estämään jo siksikin, ettei kenelläkään ole varaa hukata kalliita lannoitteita. Karjan lannalla lannoittaminen onkin kiertotaloutta parhaimmillaan.
  3. NURMI. Viljelen nurmea eläinten ruuaksi. Se on hyvä hiilensitoja, eikä esimerkiksi Itä-Suomessa moni pelto edes sovellu muulle kuin nurmelle. Viljan tuottaminen on monin paikoin epävarmaa, kun kasvukausi on lyhyt ja maa kylmä. Nurmi kuitenkin kasvaa aina. Se ei käy ihmisen ruuaksi, ja ainut mahdollisuus hyödyntää nuo pellot ruuantuotannossa on kasvattaa niillä nurmea karjan ravinnoksi.
  4. KANNATTAVUUS. Tällä hetkellä Suomessa lopettaa noin 2–3 tilaa päivässä. Vuonna 2014 maidon hinta romahti Venäjä-pakotteiden vuoksi lyhyessä ajassa yli 10 senttiä litralta, ja hinta on siitä lähtien junnannut alamaissa. Lisäksi kulut maitolitraa kohti ovat nopeasti lisääntyneet noin 20 senttiä. Energian, öljyn ja ostorehujen hintojen nousut ja alhaiset tuottajahinnat ovat vaikuttaneet maatalouden kannattavuuteen negatiivisesti. Tilanne ei voi jatkua, jos ei haluta menettää huoltovarmuutta.
  5. TYÖLLISTÄVYYS. Ruuantuotanto työllistää Suomessa yli 300 000 ihmistä. Päivän aikana minunkin tilallani saattaa käydä 3–11 ihmistä: seminologeja, eläinlääkäreitä, maitoauton kuljettajia, rehuauton kuljettajia, lomittajia, erilaisia neuvojia ja tarkastajia. Ruuantuotannon pitäminen Suomessa turvaa omavaraisuuden lisäksi monta työpaikkaa ja hyödyttää meitä verotulojen muodossa.

 

Tea Ikonen