Avainsana: yksinäisyys

Seurakunnat torjuvat yksinäisyyttä

Yksinäisyys voi yllättää jokaisen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle, ero puolisosta, sairastuminen tai puolison kuolema voivat tuoda yksinäisyyden tunteita.

Yksinäisyys voi yllättää jokaisen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle, ero puolisosta, sairastuminen tai puolison kuolema voivat tuoda yksinäisyyden tunteita.

Ruskeatukkainen, silmälasipäinen nainen nojaa hymyilevänä kaiteeseen.
Erityisdiakoni Tuula Mertasen mukaan erityisryhmiin kuuluva joutuu ihmisten ilmoille lähtiessään ottamaan enemmän asioita huomioon kuin monet muut. Kyyti pitää tilata, se voi olla myöhässä tai ei tule ollenkaan. Jos kyseessä on tapahtuma, on pohdittava, onko se saavutettavissa, onko siellä induktiota, avustajaa tai tulkkia, ja ehtivätkö he paikalle. Mertanen pitää yhteyttä asiakkaisiinsa videopuheluilla ja tekstiviesteillä, tekee kotikäyntejä ja järjestää ryhmätoimintaa. Kuva: Tea Ikonen

Yksinäisyys voi yllättää jokaisen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muutto toiselle paikkakunnalle, ero puolisosta, sairastuminen tai puolison kuolema voivat tuoda yksinäisyyden tunteita.

– Yksinäisyyttä on hyvin monenlaista. Ympärillä voi olla ihmisiä, joiden kanssa voi jutella yleisistä asioista, mutta ei ketään, kenelle kertoa mitä oikeasti kuuluu, pohtii Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Pauliina Keikko.

Vaara-Karjalan seurakunnan diakoniatyöntekijä Taru Keinänen huomauttaa, että toisen yksinäisyyden kokemusta on vaikea arvioida. Ovatko yksinäisimpiä he, joilla ei ole mahdollisuutta poistua kotoaan, vai onko yksinäisin esimerkiksi yksinhuoltajaäiti, jolla jaksaminen on koetuksella eikä tukea tai ystäviä ole?

– Jos on vaikka sairauden vuoksi estynyt poistumaan kotoa, eikä kukaan soita tai käy kylässä, ja tätä jatkuu vuosikausia, kyllä silloin helposti kokee olevansa yksin. Se ei katso sitä, asuuko maalla vai kaupungissa, Keinänen sanoo.

Yksinäisyys voi olla kipeä asia, jota ei ehkä haluta myöntää kenellekään.

– Toivoisin, että uskaltaisimme rohkeammin sanoittaa kokemustamme yksinäisyydestä. Läheltä voi löytyä ihminen, joka on myös kokenut sitä. Samankaltaisten ajatusten jakaminen voi rohkaista, Keikko sanoo.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän erityisdiakoni Tuula Mertanen toteaa, että yksinäisyys voi olla ihmisen oma valinta. Se, kärsivätkö erityisryhmät yksinäisyydestä, riippuu monesta asiasta.

– Siihen vaikuttaa muun muassa terveystilanne, tausta, koulutus, perhemuoto, persoonallisuus ja vamman aste.

Yksinäisyys lisääntyi korona-aikana

Korona-aika on lisännyt yksinäisyyttä entisestään.

– Kohtaamiset toisten ihmisten kanssa ovat jääneet vähemmälle. Moni ikäihminen kertoo, ettei ystäviä käy enää kylässä, Pauliina Keikko toteaa.

Tuula Mertasen mukaan muutama koronatautia pelkäävä ei halua vieläkään tulla ryhmään. Erityisryhmissä saatetaan pelätä koronan tarttumista monessa paikassa kiertävästä avustajasta. Avustajan tulo on voinut myös estyä lievienkin flunssaoireiden vuoksi.

Lisäksi viittomakielen tulkkien saatavuus on ollut viime aikoina huono. Kuurot saattoivat kokea myös hankalaksi sen, että viittomakielen tulkit joutuivat muiden tavoin pitämään suun ja ilmeet peittävää maskia. Etätulkkauksestakaan kaikki eivät pidä.

Työtä yksinäisyyden ehkäisemiseksi

Erityisryhmien yksinäisyyttä ehkäistään muun muassa videopuheluilla, tekstiviesteillä, kotikäynneillä ja ryhmätoiminnalla.

– Korona-aikana uusi juttu ovat olleet yhteiset lenkit, jotka ovat tuntuneet ihmisistä turvallisemmilta kuin lenkkeily yksin. Viittomakieli on myös siitä mahtavaa, että voi jutella toisen kanssa ikkunan läpi, Mertanen sanoo.

Korona-aikana lisääntyneen yksinäisyyden lievittämistä tuetaan myös kotikäynti- ja yhteisötyöntekijähankkeella, joka on käynnissä Pielisensuun seurakunnassa. Helmikuussa alkanut hanke sisältää kotikäyntejä, kerhotoimintaa ja erilaisia tempauksia kuten makkaranpaistoa. Hanke jatkuu tämän vuoden loppuun saakka.

Hanketyöntekijä Soile Sääksvuoren mukaan hankkeelle on ollut todella tarvetta.

– Mielestäni yksinäisyys on yleistä. Se voi yllättää jokaisen iästä riippumatta. Toiset sopeutuvat siihen paremmin kuin toiset. Yksi eniten yksinäisyydestä kärsivä ryhmä ovat ikäihmiset, Sääksvuori arvioi.

Joensuun seurakunnassa yksinäisyyttä torjutaan monenlaisilla avointen ovien tapahtumilla.

– Toimentuvalle voi arkena poiketa vaikka kahvikupille juttelemaan kuulumisistaan. Turinatorstaissa saa puuron lomassa kohdata toisia ihmisiä, Pauliina Keikko vinkkaa.

Tuupovaarassa ja Kiihtelysvaarassa kokoontuu vuoroviikoin ikäihmisille suunnattu seurakuntakerho, jonne voivat tulla vähän nuoremmatkin. Yksinäisyyttä pyritään ehkäisemään myös diakonin kotikäynneillä.

– Toki kaikki muukin seurakunnan toiminta on yksinäisyyttä ehkäisevää. Kannustan lähtemään rohkeasti siihen mukaan, Taru Keinänen sanoo.

Tea Ikonen

 

Yksinäisyys ei ole lapsen tai nuoren oma vika

Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.

Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.

Nuori istuu maassa peittäen kasvonsa polviin.
Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Yksinäinen alkaa helposti miettiä, mikä itsessä on vikana. Miksi minä olen yksin? Kuva: Pixabay

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lokakuussa ilmestyy Junttilan kolmas tietokirja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi).

– Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä. Se saa meidät hakeutumaan muiden seuraan. Jos yksinäisyys jää päälle, siitä tulee ongelma, Junttila kertoo.

Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivällä ei ole pintapuolista kaveriporukkaa. Emotionaalisesti yksinäiseltä taas puuttuu hyvä ystävä. Joiltakin puuttuvat nämä molemmat.

Lapsen ja nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa

Yksinäisyyden jatkuessa ihminen voi kokea olevansa näkymätön. Hänestä voi tuntua, että vaikka hän häviäisi pois, sillä ei olisi mitään merkitystä.

– Tarve kuulua yhteen on yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin nälkä tai jano. Kun yksinäisyys jatkuu, merkityksellisyyden kokemus häviää ja sen seurauksena saatetaan jäädä kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, Junttila sanoo.

Lapsen tai nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa.

– Lapset ja nuoret ajattelevat helposti, että yksinäisyys on heidän oma vikansa, eivätkä he halua huolestuttaa asialla vanhempiaan tai opettajaa, Junttila kertoo.

Hän on ehdottanut kouluihin kuunteluvälitunteja, jolloin opettajalla olisi aikaa kuunnella oppilasta kahden kesken. Luokassa voisi myös olla laatikko, jonne lapsi voisi kirjoittaa opettajalle viestin mieltään painavista asioista.

Kotona ongelma ei ratkea helposti istumalla keittiönpöydän ääreen ja kysymällä lapselta: ”Oletko yksinäinen?” Kiireessä esitettyyn tiukkaan kysymykseen saa lapselta usein kieltävän vastauksen. Yksinäinen voi suojautumiskeinonaan ilmoittaa, ettei edes kaipaa muiden seuraa. Lapset ja nuoret kyllä kertovat yksinäisyydestään itse, jos heille annetaan mahdollisuus. Siihen tarvitaan turvallinen ja luottamuksellinen suhde aikuiseen, jolla on aikaa kuunnella.

Yksinäisyyden kova hinta

Yksinäisyys on suuri mutta vaikeasti mitattava ongelma. Kouluterveyskyselyiden mukaan yksinäisyys on kasvussa. Paras henkilö määrittelemään lapsen yksinäisyyden kokemusta on lapsi itse.

Kun Suomessa tutkittiin 8–18-vuotiaiden poikien psyykkistä hyvinvointia, kävi ilmi, että muun muassa masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä, itsetuhoisia ja rötösteleviä nuoria miehiä yhdisti se, että he olivat 8-vuotiaina itse kertoneet kokevansa yksinäisyyttä.

Mainitun oireilun lisäksi nuorten yksinäisyys voi ilmetä uupumuksena, itsensä satuttamisena, häiriökäyttäytymisenä, ääriryhmiin liittymisenä tai yksinäisyyden aiheuttaman sosiaalisen kivun turruttamisena päihteillä.

Yksinäisyys vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulu- ja joukkosurmien suunnittelun ja toteutusten takana on nähtävissä pitkään jatkunutta tahallista tai tahatonta henkilön ulkopuolelle sulkemista, näkemättä, kuulematta ja huomaamatta jättämistä.

Yksikin ystävä voi riittää

Lapsen komentaminen jäähylle on tehokas mutta vahingollinen rangaistus. Kiukutteleva ja huutava lapsi tarvitsee aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista, ei muista eristämistä.

– Jo pieni vauva kokeilee ensin kaikki hyvät keinot saadakseen huomiota. Jos ne eivät tehoa, lapsi alkaa hakea huomiota huonolla ja aggressiivisella käytöksellä, Junttila sanoo.

Kännykän ruutuun keskittyvä vanhempi tulee helposti sulkeneeksi lapsen ulkopuolelle.

– Näkymättömäksi jäävä voi kokea olevansa turha ja ylimääräinen eikä uskalla puhua asioistaan muille, Junttila kertoo.

Lapsen yksinäisyyttä ehkäisevät varhain opitut sosiaaliset taidot eli esimerkiksi se, miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten toisille jutellaan. Kaveritaidot kehittyvät niin varhaiskasvatuksessa, kerhoissa kuin harrastuksissakin.

Oman näköinen sosiaalisuus on hyvä tavoite. Joku nauttii sosiaalisista tilanteista vain pieninä annoksina ja tarvitsee paljon aikaa yksinoloon. Muutama läheinen kaveri on hyvä olla, toiselle voi riittää yksikin ystävä. Netti, pelit ja some auttavat sosiaaliseen yksinäisyyteen, mutta myös kasvokkain tavattavia ystäviä tarvitaan.

Aikuisten tulee kantaa vastuunsa

Yksinäisyyden selättämiseen tarvitaan Junttilan mukaan useita eri toimia. Varhain opitut sosiaaliset taidot ovat yksi keino. Lisäksi tarvittaisiin yleistä asennemuutosta siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä. Tervehtiminen ja toisten huomaaminen ovat tärkeitä arjen keinoja yksinäisyyden lievittämiseen.

Tarvitaan myös koulutusta, moniammatillista yhteistyötä, yhteistyötä kodin ja koulun välillä sekä toisinaan terapiaa. On tärkeää osata tunnistaa ongelma ja muistaa, että yksinäisyys ei ole koskaan lapsen tai nuoren oma vika.

Yksinäisyyden tiedetään kroonistuvan puolessa vuodessa. Koronapandemian pitkään jatkuneet rajoitustoimet iskivät lujasti erityisesti lapsiin ja nuoriin.

– Lapset ja nuoret ovat kantaneet todella ison vastuun siitä, että aikuiset säilyivät terveinä. Nyt on aikuisten vuoro antaa takaisin ja lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, Junttila sanoo.

Soili Pohjalainen

 

Juttu on julkaistu alun perin Nurmijärven Seurakuntaviestissä.

 

Kohtaamisen esteitä purkamassa

Pastori Sanna Kauppinen kohtaa työssään yksinäisyydestä kärsiviä.

– Yksinäisyys on tärkeää tunnistaa, ottaa todesta ja tarpeeksi vakavasti ajoissa, Kauppinen sanoo.

Joensuun seurakunnan pappina hän on muun muassa ohjannut diakoni Pauliina Keikon kanssa vertaisryhmää, jossa yksinäisyyden kipua käsiteltiin yhdessä muiden kanssa. Seuraava ryhmä on alkamassa keväällä 2023.

Kauppinen korostaa, että jokaisen ihmisen on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään, Luojan luomana.

– Jokaisessa meissä on esteitä toisen ihmisen kohtaamiselle – ne esteet voivat olla meissä hyvästä syystä. Luoja siunatkoon meitä yksilöinä ja yhteisönä niin, että saamme purkaa noita esteitä itsessämme ja toisissa. Etsiä ne vielä paremmat syyt kohdata rohkeasti toisemme.

Joensuun ev.lut. seurakunnat tekevät yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten opiskelijahuollon kanssa.

– Koulu- ja oppilaitospäivystyksissä seurakunnat ovat kuulolla ja herkällä korvalla ottamassa koppia yksinäisyyden uhan alla olevista nuorista, Kauppinen kertoo.

Seurakuntien apu on koulujen ja oppilaitosten käytettävissä niillä pelisäännöillä, jotka on kunkin oppilaitoksen kanssa sovittu. Rehtorit, opot, kuraattorit ja psykologit sekä kouluterveydenhoitajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Hanna Pekkanen

 

Pääkirjoitus: Pidä huolta

Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan.

Yksinäisyys ei tunnu lainkaan hyvältä. Ihmisen tarve hakeutua toisten luo on meissä kaikissa toki eriasteinen, mutta täysin yksin ei pärjää oikein kukaan. Tämän lehden artikkeleista löydät ajatuksia yksinäisyydestä eri näkökulmista.

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan haastattelusta käy ilmi, miten monitahoinen ongelma yksinäisyys voi olla lapsille ja nuorille. Kyse ei ole ainoastaan kaverien puutteesta, vaan yksinäisyys voi johtaa masennukseen, häiriökäyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Edes yksinäisyyden tunnistaminen ei ole aina helppoa ja siihen tarvitaankin apua meiltä aikuisilta.

Yksinasuminen ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi myös yksinäinen. Joskus kuulee tarinoita maaseudun ”teräsmummoista ja -vaareista”, jotka kiipeilevät kävelykeppi kainalossa kotiensa katoilla kolaamassa lunta. Sen jälkeen he soittavat Skype-puhelun ulkomailla asuville lapsenlapsilleen. Osa ikäihmisistä kokee pärjäävänsä hyvin yksinkin, jos vain on mahdollisuus liikkua itsenäisesti. Mutta on paljon toisenlaisiakin tarinoita.

Kirkossa halutaan auttaa ja pyritään siihen, että mahdollisimman harva olisi yksinäinen. Jokainen on tärkeä, eikä uskonnollinen vakaumus tai kirkkoon kuulumattomuus ole este lähteä mukaan seurakuntien ryhmiin, tapaamisiin ja tilaisuuksiin. Toisten ihmisten tapaamisen lisäksi kiinnostuksen kohteina voivat olla vaikkapa eläimet, musiikki, retket, leirit, liikunta, kirjat, kahvittelu tai käsityöt. Myös kotikäynnit onnistuvat, jos liikkuminen on hankalaa.

Kun yksinäisyys painaa, mieli saattaa olla maassa ja ensimmäisen askeleen ottaminen voi tuntua vaikealta. Kannustankin kaikkia pitämään huolta toisistaan ja kysymään usein ”mitä kuuluu”. Kun vastausta jää kuuntelemaan aidosti, voi näillä kahdella pienellä sanalla olla suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Nuorilla on hätä

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi. Kirkon kasvatuksen päivillä vuoden alussa yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen professori, opetusneuvos Niina Junttila esitteli tutkimusaineistoa, joka oli karua kuultavaa. Nuorten henkinen kunto on heikompi kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi sosiaalista ahdistuneisuutta kokee Junttilan aineiston mukaan yli kolmasosa yläkoulunuorista ja jopa 37 prosenttia lukiolaisista.

Nuorten kokemukset erityisesti ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Voi vain arvailla, mikä on koronapandemian vaikutus tilanteeseen. Niina Junttilan tutkimuksen mukaan yksi taustalla vaikuttavista tekijöistä on ulkopuolelle sulkeminen. Siinä nuori jätetään joko tahallisesti tai tahattomasti näkemättä, kuulematta tai kokonaan huomaamatta.

Kirkon kasvatuksen päivillä haettiin työkaluja siihen, ettei kukaan jäisi yksin. Lasten ja nuorten hätään tartutaan myös evankelisluterilaisen kirkon tämänvuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Suurkeräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022 ja tulee näkymään myös Joensuun seurakunnissa. Keräyksen avulla halutaan tukea erityisesti nuorten korona-ajan heikentämää henkistä hyvinvointia ja lisätä turvallisia aikuisia nuorten elämään.

Yhteisvastuun kotimaisena kumppanina on Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään ja laajennetaan meille joensuulaisillekin tuttua etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa. Uudenlaisessa KouluSaappaassa on tarkoitus tuoda koulun arkeen ja välitunneille turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi. NettiSaapas taas tavoittaa nuoret verkossa, kun vapaaehtoiset aikuiset etsivät kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla keskustellen, auttaen ja tukien. Nuoret kaipaavat apuamme nyt enemmän kuin koskaan.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

 

Pääkirjoitus: Kolme pientä toivetta

Toivon, että ensi vuonna olisimme myötätuntoisempia sekä muita että itseämme kohtaan.

Näin uuden vuoden kynnyksellä jäin pohtimaan, mitä olen kuluneesta vuodesta oppinut ja mitä toivon ensi vuodelta. Olemme jälleen tilanteessa, jossa yhteiskuntaa suljetaan ja tekemisiä joudutaan rajaamaan koronapandemian leviämisen hillitsemiseksi.

Monilla meistä on turvaverkko kunnossa ja pystymme pitämään yhteyttä tuttaviimme myös rajoitusten ollessa voimassa. Mutta ympärillämme on myös ihmisiä, joilta turvaverkko puuttuu. Voisimmeko huolehtia heistäkin parhaan kykymme mukaan? Toivon, että ensi vuonna kukaan ei jäisi yksin.

Olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja ajattelemme asioista eri tavoin. Olen monesti miettinyt, miten tärkeää on yrittää ymmärtää toisen ihmisen lähtökohtia ja ajatusmaailmaa. Erilaisuus ei useinkaan ole itseltämme pois. Kun suhtaudumme toisiin avoimesti ja luovumme ennakkoluuloista, meidän ei tarvitse kokea oloamme uhatuksi jonkin itsellemme vieraan ajatuksen edessä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa näkee aivan liian usein kommentteja, joissa kirjoittaja lähtee välittömästi hyökkäyslinjalle. Malttaisimmeko miettiä hetken ennen kärkästä kommenttia? Toivon, että ensi vuonna yrittäisimme ymmärtää toisiamme paremmin.

Parin viime vuoden poikkeukselliset ajat ovat aiheuttaneet ylimääräistä stressiä, jota saatamme purkaa muiden lisäksi myös itseemme. Olemme ehkä tyytymättömiä omaan toimintaamme ja arvostelemme itseämme. Tällaisina hetkinä auttaa jättiannos itsemyötätuntoa. Voisimmeko kannustaa ja rohkaista itseämme eteenpäin? Voisimmeko hyväksyä sen, että me kaikki teemme virheitä ja olemme epätäydellisiä? Voisimmeko luopua oman arvomme mittaamisesta suoritusten perusteella?

Toivon, että ensi vuonna olisimme myötätuntoisempia sekä muita että itseämme kohtaan.

Hyvää uutta vuotta 2022!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Somessa on puolensa

Yksinolo ja tauko jatkuvasta somevirrasta saattaa voimaannuttaa ja tuoda mieleen aivan uusia ajatuksia ja ideoita.

”Anna lahja, jonka avulla hän saa tykkäyksiä”, mainostettiin puhelinvalmistajan kampanjassa ennen joulua. Mainoslause herätti itsessäni ristiriitaisia tunteita. Toisaalta mietin, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sosiaalinen media tarjoaa helpon alustan saada yhteys toisiin ihmisiin ja kerätä tykkäyksiä, kommentteja ja reaktioita. Toisaalta pohdin, miten mainos vaikuttaa erityisesti nuoriin ja heidän ajatuksiinsa itsestään.

Toivon, että kukaan ei haksahda mittaamaan omaa arvoaan somessa jaettujen hymiöiden ja sydänten perusteella. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään – myös ilman uusimpia puhelinmalleja ja someen syötettyä materiaalia.

Sosiaalisessa mediassa on puolensa ja puolensa. Hyödynnämme sitä myös seurakunnissa, ja moniin tapahtumiimme voikin osallistua verkossa. Kun lisäksemme kaikki muutkin toimijat pyrkivät parhaansa mukaan siirtämään tarjontaa verkkoon, kuvien, videoiden ja suorien verkkolähetysten tulva on valtava. Joskus juuri se itselle tähdellinen tieto saattaa jäädä huomaamatta kaiken informaation keskellä.

Osa voi kokea tarvetta piilottaa puhelimensa kaapin perälle ja lähteä yksin metsän siimekseen ihastelemaan lumen koristamia puita tai järven jäätyneitä aaltoja. Yksinolo ja tauko jatkuvasta somevirrasta saattaa voimaannuttaa ja tuoda mieleen aivan uusia ajatuksia ja ideoita.

Jos rauhoittava yksinolo kääntyy yksinäisyydeksi, voi hakea seuraa erilaisista ryhmistä. Seurakuntien kevään ryhmätoiminnan aikataulut julkaistaan tämän lehden välissä, mutta ryhmät alkavat vasta, kun koronarajoitukset helpottavat. Siihen saakka sometamme tai emme – kukin valintamme mukaan. Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta 2021!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Yksinäisyyttä on monta lajia

On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.

On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.

Mies kävelee lumisella tiellä puiden keskellä yksin selkä kuvaajaan päin.
Kuva: iStock.

Muista tämä, sanoin itselleni muutama vuosikymmen sitten. Oli lapsuudenkodin jouluaaton ilta. Kotikylässä valkea hanki säihkyi tuhansin lumitimantein, yötaivas oli tumma – kuin syvä violetti ja sininen ja musta, tähdet loistivat ja säkenöivät kirkkaina. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, oli kylmää ja hiljaista. Lähdin ulos kävelemään, ensi kertaa kuin aikuisen askelin: jätin sisarukset ja vanhemmat joulun viettoon, kävelin lyhyen kotitien, kunnes kylmyys pakotti taas sisälle. Oli kaunista ja olin yksin. Ymmärsin, että tätä yksinäisyyttä en voi jakaa kenenkään kanssa, en tätä talven kauneutta, en tätä tunnetta. Muista tämä, sanoin itselleni, ja yhä muistan sen.

Yksinoloa ja yksinäisyyttä on monta lajia. Mikään niistä ei ole itsessään hyvä tai paha asia, vaan jotakin, mikä kuuluu elämään samoin kuin ilo tai suru, rakkaus tai suuttumus tai mikä tahansa tunne ja elämänvaihe.

Kaupunkeihin muutti syksyllä satoja uusia opiskelijoita oppimaan ammattia tai elämää. Monet heistä jäivät hyvin yksin, koska oman paikan löytäminen oli vaikeaa erilaisten rajoitusten vuoksi. Opetusvälineenä oli useimmiten kone, uusilla tuttavuuksilla oli maski kasvojen edessä, vapaa-ajan harrastukset ja tapaamispaikat olivat tyhjiä.

Sama tilanne oli ja on monella muullakin: se mikä on tavallista, on väistynyt, ja täytyy opetella jotakin muuta tapaa olla. On kuin uudenlainen olotila olisi vallannut elämän.

On yksinäisyyttä, johon liittyy ikävöiminen: koti-ikävä, menneiden aikojen ikävä, toisten ihmisten ikävä. On syvältä sisimmästä kumpuavaa yksinäisyyttä, johon ei mikään auta: ehkä siihen on kasvettu ja opetettu jo lapsena, että yksin on pärjättävä. Joskus kovat elämänkokemukset ovat rakentaneet ihmisen ympärille yksinäisyyden muurin. On hengellistä yksinäisyyttä: Jumala tuntuu olevan kaukana ja lapsuudessa opitut rukoukset eivät enää toimi.

On myös itse valittua yksinäisyyttä – ehkä sitä voisi kutsua yksinoloksi. Silloin viihtyy itsekseen. Sitä puuhailee kaikenlaista ja tuntee olonsa hyväksi sen elämän kanssa, mitä suostuu elämään ja mikä on mahdollista juuri nyt elää. Taiteilijan yksinäisyys saattaa olla tällaista: syvältä sisimmästä kumpuaa jotakin, mikä saa musiikin, taulun, veistoksen, liikkeen tai sanallisen muodon. Yksinolosta nousee jotakin, mikä rikastuttaa elämää aivan toisella tasolla kuin raha tai omaisuus.

Sairaus sitoo monen yksinäisyyteen. Joku saattaa myös vaatia itseltään paljon, ja se ajaa ihmisen tekojen ja suorittamisen aiheuttamaan väsyttävään yksinäisyyteen. Ei vaan enää jaksa eikä tahdo tavata ketään, vaikka kaipaisikin toista ihmistä.

Yksinäisyyttä on monta lajia. Jos on mahdollista tunnistaa itsessään, millainen on minun yksinäisyyteni, voi sen muuri murtua ja jotakin uutta avautua, mikä auttaa ja lohduttaa. Usein omien asioiden jakaminen toisten kanssa auttaa – ja yhtä lailla se, että vastavuoroisesti lähtee itse auttamaan ja kuuntelemaan.

On toisia, jotka kokevat samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, ja heidän kanssaan löydän tavan tulla toimeen oman oloni kanssa silloin kun ahdistaa. Ja toisaalta – ei ole ketään, joka tuntee samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, mutta itse tunnen sen ja elän siinä. Siihen osaan yksinäisyyttä – omaani tai toisten – johon voin vaikuttaa ja johon haluan muutosta, siitä voin kantaa vastuun.

Tähtikirkkaan taivaan alla on hyvä kulkea: on kuin Luojamme varjelus säteilisi jokaisesta tähdestä valoa ja toivoa jokaiselle ihmiselle. Sen nähdäkseen on katsottava taivaaseen päin. Muista, sanoin itselleni silloin nuorena kotikylän jouluaaton pimeässä illassa: tähdet loistavat aina, vaikket näe niitä.

Tiina Belov
oppilaitospastori

Maksuton Joulumaa-ruokailu aattona Joensuussa

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Joulumaa-tapahtumassa mukana olevien seurakuntien jä järjestöjen edustajat tutkivat, millaisia ruoka-aineksia lahjoituskasseista löytyy.
Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.

Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.

Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”

Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.

Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.

Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.

 

Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!

• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.

 

 

Virpi Hyvärinen

Rantakylässä käynnistyy Senioripysäkki-toiminta

Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä.

Rantakylän seurakunnassa käynnistyy Senioripysäkki-toiminta 23.1.2020. Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä. Ryhmät ovat maksuttomia ja ehdottoman luottamuksellisia. Ryhmässä on tarkoituksena jakaa omia ajatuksia ja tunteita, sekä löytää niille uusia merkityksiä ja näkökulmia. Tavoitteena on yksinäisyyden, alakuloisuuden ja ahdistavan olon lieveneminen.

Ikääntyminen tuo usein suuria muutoksia elämään. Ne voivat liittyä eläkkeelle jäämiseen, puolison kuolemaan, yksinäisyyteen, omaan tai läheisen sairastumiseen, ihmissuhteisiin tai yllättävään kriisitilanteeseen. Kun monet huolet painavat mieltä, seurauksena voi olla mielialan laskua, jopa pelkoa selviytymisestä.

Senioripysäkki-keskusteluryhmät kokoontuvat 1,5 tunnin ajan kerran viikossa, 15 viikon ajan. Ryhmiin osallistuu 5-8 henkilöä.

Senioripysäkki-ryhmä alkaa 23.1.2020. Se kokoontuu torstaisin klo 13-14.30 Rantakylän kirkolla. Ryhmän järjestää Rantakylän seurakunnan diakoniatyö. Ryhmään liittyminen ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä eikä Rantakylän alueella asumista.

Ota yhteyttä, kysy lisätietoja ja ilmoittaudu ryhmän ohjaajalle: Raija Alhosaari, diakoni, p. 050 3386065 tai raija.alhosaari@ evl.fi.