Kirkko on uudistanut maaseutulinjauksensa. Keskeinen ajatus on, että hyvinvoivat kaupungit tarvitsevat hyvinvoivaa maaseutua ja maaseutu kaupunkeja.
Tiesitkö, että kaupunki ja maaseutu eroavat toisistaan vähemmän kuin eri maaseututyypit keskenään? Ainakin, jos eri aluetyyppejä verrataan vaikkapa hyvinvoinnin, tulojen tai väestörakenteen näkökulmista.
– Itse asiassa kaupungin lähellä oleva maaseutu on osalla mittareista jopa hyvinvoivempaa kuin kaupunkialueet. Harvaan asutulla maaseudulla puolestaan menee monilla mittareilla katsottuna huomattavasti heikommin, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Hilkka Vihinen.
Vihinen oli mukana Kirkon maaseutulinjausten uudistustyöryhmässä, joka aloitti toimintansa vuonna 2022. Tuoreet kirkon maaseutulinjaukset esittävät ratkaisuja siihen, miten eri puolella Suomea vastataan maaseudun voimakkaaseen muutokseen ja maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen muutoksiin. Kirkkohallituksen perustaman työryhmän jäsenet edustivat kirkon eri työntekijäryhmiä eri puolilta Suomea sekä Lukea ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliittoa, MTK:ta.
Korona-ajan tuoma monipaikkaisuus ja etätyö sekä seurakuntien ja kuntien väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavat sote-ratkaisut loivat painetta ajantasaistaa kirkon edellisiä, vuonna 2015 julkistettuja maaseutulinjauksia. Uudistustyön keskeinen ajatus on, että hyvinvoivat kaupungit tarvitsevat hyvinvoivaa maaseutua ja toisin päin.
– Kaupunki ja maaseutu eivät ole erillisiä saarekkeita, vaan niillä on myönteinen riippuvuussuhde, painottaa Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikka, joka edusti uudistustyöryhmässä Itä-Suomea ja perusseurakuntatyötä.
Kahden paikkakunnan osa-aika-asujat
Monipaikkaisuus ja etätyö ovat maaseutulinjausten isoja teemoja. Monet viettävät kakkospaikkakunnalla pitkiäkin aikoja vuodesta ja ovat silloin pois kotipaikkakunnaltaan.
– Minusta oli hieno oivallus, että ne ihmiset, joilla on kakkosasunto pienellä paikkakunnalla, ovat osa-aika-asujia molemmilla paikkakunnilla, Musikka toteaa.
Ihmiset kiinnostuvat myös kakkospaikkakuntansa asioista ja haluaisivat osallistua sen toimintaan tai käyttää palveluita. Seurakuntien tarjonnasta esimerkiksi kirkkokonsertit ja ystäväpalvelutyyppinen toiminta kiinnostavat monipaikkaisia ihmisiä.
Kakkosasunto on usein sillä paikkakunnalla, jossa suvun juuret ovat, ja usein henkinen sidos kakkospaikkakunnan seurakuntaan on isompi kuin varsinaiseen seurakuntaan. Kun kasteet, häät ja hautajaiset halutaan pitää kakkospaikkakunnalla, se rasittaa pieniä seurakuntia.
– Pääkaupunkiseudulla on vaikea tulla haudatuksi muuten kuin tuhkaamalla. Jos ihminen ei sitä halua, hankkiiko hän hautapaikan jostain muualta? Mikä on maaseutuseurakuntien rooli ihmisten hautaamiskuviossa? Vihinen kysyy.
Voisivatko seurakunnat olla valveutunut vastavoima?
Myös pienenevät resurssit ovat haaste. Saila Musikan mukaan seurakunnilla on tällä hetkellä osaavaa henkilöstöä, johon on panostettava myös jatkossa.
– Jos resurssit pienenevät, mihin voimavarat käytetään? Kirkon voimavara on yhteisöllisyys, ja seurakunnan työntekijät ovat yhä enemmän toiminnan organisoijia tai mahdollistajia. Se vaatii ammattitaitoa, Musikka sanoo.
Vihinen toivoo, että seurakunnat voisivat olla valveutunut vastavoima kehityksessä, jossa kunnat ja hyvinvointipalvelut keskittävät toimintojaan.
– Miten omaa toimintaa voi viedä yhteisöjen lähelle ja tehdä niiden kanssa? Jos on pakko säästää ja leikata, onko oikein, että leikataan se viimeinenkin yhteinen tila tai lähipalvelu vai vähennetäänkö muualla jostakin sellaisesta palvelusta, johon jää vielä toimintoja, Vihinen pohtii.
Toimenpide-ehdotuksia kirkon kaikille tasoille
Miten uudet maaseutulinjaukset näkyvät seurakuntien elämässä jatkossa, eivätkä jää vain yhdeksi paperiksi, joka nyt julkaistiin? Saila Musikka kertoo, että linjauksiin on koottu toimenpide-ehdotuksia kirkkohallitukselle, hiippakunnille, maaseutuseurakunnille ja kaupunkiseurakunnille.
Kirkkohallitus voi esimerkiksi arvioida seurakuntien kaksoisjäsenyyttä ja ottaa huomioon maaseutunäkökulman uuden strategiakauden valmisteluissa. Tuomiokapitulit voivat mahdollistaa maaseutuseurakunnille räätälöityjä toimintatapoja ja ohjata asiantuntijaresursseja niiden tueksi.
Maaseutuseurakunnat voivat hyödyntää tilojen yhteiskäyttöä muiden toimijoiden kanssa sekä edistää yhteistyötä kylien, kuntien, yhdistysten, yritysten ja hyvinvointialueiden kanssa. Kaupunkiseurakunnat ja seurakuntayhtymät voivat tarjota erityistyömuotojen, kuten esimerkiksi perheneuvonnan, palveluja yhteistyösopimuksilla myös lähialueiden seurakunnille. Ne voivat myös huomioida hankinnoissaan ekologiset ja alue- ja paikallistaloudelliset vaikutukset.
– Veikkaan, että vähintään seitsemän vuoden päästä kannattaa tarkastella, vieläkö nämä linjaukset ovat ajankohtaisia, Musikka arvioi.
Hilkka Vihisen mielestä maaseutulinjausten laatiminen on kirkolta merkittävä teko, jota kannattaisi tehdä tiettäväksi esimerkiksi Euroopan Unionin elimissä.
– Näin iso panostus ansaitsisi tulla huomatuksi sekä Suomessa että Suomen ulkopuolella, Vihinen pohtii.
Tea Ikonen
Harrastan juoksua. Enemmän se on lyllertämistä, missä on mukana kova ähkimisen ja puuskuttamisen ääni. Pitäisi kuulemma juosta niin, että pystyy samaan aikaan puhumaan, mutta sitä taitoa en vielä osaa. Sitä paitsi muilla kulkijoilla saattaa olla ennakkoluuloja ääneen itsekseen puhuvasta lenkkeilijästä. Toisinaan kuuntelen juostessani nappikuulokkeista musiikkia, joskus äänikirjaa, mutta yleensä ympäristön ääniä ilman mitään laitteita. Juoksen ulkotiloissa – niin kuin lajin harrastajat yleensäkin – ja näen silloin tietysti paljon ihmisiä: muita kuntoilijoita, koiran kävelyttäjiä, söpöileviä seurustelevaisia, väsyneitä ja innokkaita työmatkalaisia, nuoria hengailemassa kavereidensa kanssa, ulkoilevia ikäihmisiä ja suunnilleen kaikkia.
Kirkkotie 