Avainsana: vapaaehtoistyö

Vapaaehtoiset ovat seurakuntaelämän ydin

Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.

Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.

Mies ja kolme naista hymyilevinä lasten leikkitelineellä.
Vapaaehtoistyö tuo iloa niin vapaaehtoisen kuin avun saajankin elämään. Ystävätoiminnassa vapaaehtoistyötä tekevällä Pertti Virolaisella, Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayalla, arkunkantajana vapaaehtoistyötä tekevällä Katja Tykkyläisellä sekä Rantakylän diakoniatyöntekijä Raija Alhosaarella oli hymy herkässä Kirkkotien jutun kuvauksessa. Kuva: Tea Ikonen

Kolme vuotta sitten Katja Tykkyläinen katsoi dokumentin yksinäisten hautajaisista.

– Siinä oli juttua, ettei kaikilla ole omaisia arkkua kantamaan. Jäin hautomaan asiaa. Vähän ajan päästä alkoi kurssi vapaaehtoisille arkunkantajille. Tartuin siihen heti.

Arkkua kantamaan tarvitaan kuusi ihmistä. Yleensä kantajina on myös muutama omainen, mutta heitä ei kaikilla ole riittävästi. Silloin tarvitaan vapaaehtoisia. He auttavat arkun kantamisessa autosta kirkkoon ja sen laskemisessa hautaan.

Alisa Niskanen on viime talvesta saakka ollut mukana ystävätoiminnassa. Hän tapaa parin viikon välein ikäihmistä, jonka kanssa kahvittelee, jutustelee niitä näitä, katsoo televisiota ja selaa vanhoja kuva-albumeja. Tapaamiset ovat joka kerta olleet mukavia.

– Olin pitkään miettinyt vapaaehtoistyön aloittamista, kun yhtenä iltana selasin näitä mahdollisuuksia. Kiinnostuin heti juuri ystävätoiminnasta ja hain mukaan. Minulle kerrottiin, että tämä 96-vuotias nainen halusi nimenomaan nuoremman ystävän eikä vapaita meinannut löytyä. Olen iloinen ajoituksesta, sillä tämä ikäihminen on tullut minulle tärkeäksi.

Vapaaehtoinen voi esimerkiksi ohjata pienryhmiä tai striimata tilaisuuksia

Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Raija Alhosaaren mukaan yksinäisyys on Suomessa suuri ongelma. Siihen ei ole tarjolla julkisen sektorin palveluja, mutta vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle.

– Lisäksi vapaaehtoisuuteen liittyy vastavuoroisuus. Vapaaehtoinen on rinnalla kulkija.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on kolmisenkymmentä erilaista vapaaehtoistehtävää ja uudenlaisia syntyy maailman muuttuessa.

– Vapaaehtoinen voi toimia ystävätoiminnassa, musiikkiryhmissä, pienryhmien ohjaajana, arkunkantajana, Dukassa myyjänä, tehdä käsitöitä tai vaikkapa striimata tilaisuuksia ja tekstittää tallenteita, Alhosaari listaa.

Seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayan mukaan vapaaehtoisia on noin 400, mutta osa on tauolla tehtävistä. Hän arvioi, että eniten vapaaehtoisia on lyhytkestoisissa tehtävissä.

– Ihmiset valitsevat, mihin käyttävät aikaansa, eikä pitkäkestoisiin tehtäviin sitoutuminen ole kovin yleistä enää. Toisaalta maailman mullistukset ovat lisänneet ihmisten auttamisen halua.

Raija Alhosaari huomauttaa, että vapaaehtoiset ovat koko seurakuntaelämän ydin.

– Kun kristinusko syntyi, seurakunnissa oli vain vapaaehtoisia. Minulle vapaaehtoiset ovat lähimpiä työkavereita.

Tuu mukkaan! -tapahtuma tekee vapaaehtoistoimintaa näkyväksi

Syyskuussa järjestettävä Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut -tapahtuma tekee näkyväksi Joensuun seurakuntien vapaaehtoistoimintaa.

– Sinne voi tulla tapaamaan toisia vapaaehtoisia, etsimään omaa vapaaehtoistehtävää ja viettämään aikaa yhdessä, Leena Mgaya vinkkaa.

Lisäksi valtakunnalliselta vapaaehtoistyo.fi-sivustolta löytyy avoinna olevia tehtäviä myös Joensuun alueella. Sivuston kautta voi ilmoittautua itseä kiinnostavaan tehtävään.

– Työntekijä ottaa yhteydenoton perusteella yhteyttä ja kertoo lisää. Yhdessä sovitaan, vastaako tehtävä odotuksia, ja perehdytyksen jälkeen tehtävää pääsee kokeilemaan käytännössä, Raija Alhosaari kertoo.

Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta antaa arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.

– Pohdin aluksi, onko minusta arkunkantajaksi. Mutta vainajan siunaustilaisuus on arvokas tilaisuus, ja itselle tulee hyvä mieli, että omaiset saavat apua, Katja Tykkyläinen pohtii.

– Ystävätoiminta on antanut minulle tärkeän ihmisen elämääni ja mahdollisuuden auttaa. Tunnen oman elämäni arvokkaammaksi, kun käytän sen mahdollisuuden, Alisa Niskanen toteaa.

 

Tea Ikonen

 

Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut

  • Tiistaina 13.9.2022 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksella, Kirkkokatu 28.
  • Klo 17 alkaen vapaaehtoistoiminnan esittelypisteitä seurakuntakeskuksen saleissa, sisällä napostelutarjoilua, ulkona grillimakkaraa ja Saapas-toiminnan ja auton esittelyä
  • Klo 18–18.30 ohjelmatuokio isossa salissa: musiikkia ja vapaaehtoisten haastatteluja
  • DUKA, Toimentupa ja Rukouksen talo avoinna
  • Tilaisuuden juontaa Joensuun seurakunnan Kirkkoherra Katri Vilén

5xmielessä: Parhaat juhlat syntyvät porukalla

Heinäkuun alussa Kerubi Stadionilla järjestettävät Joensuun herättäjäjuhlat työllistävät valtavan määrän vapaaehtoisia mitä moninaisimpiin tehtäviin. Yksi talkoolaisista on joensuulainen tutkimusavustaja Iiris Makkonen, joka rakastaa kaikenlaisia spektaakkeleja.

Heinäkuun alussa Kerubi Stadionilla järjestettävät Joensuun herättäjäjuhlat työllistävät valtavan määrän vapaaehtoisia mitä moninaisimpiin tehtäviin. Yksi talkoolaisista on joensuulainen tutkimusavustaja Iiris Makkonen, joka rakastaa kaikenlaisia spektaakkeleja.

Punatakkinen pitkähiuksinen nainen hymyilee kameralle.
Herättäjäjuhlat järjestetään 1.–3.7. Joensuussa. Lasten ja nuorten toiminnassa on Iiris Makkosen mukaan tarjolla vapaaehtoistehtäviä niin aikuisille kuin nuorillekin. – Tekijöitä tarvitaan esimerkiksi askartelujen ohjaamiseen, konserttilippujen myyntiin, kahvion tehtäviin ja yövalvojiksi. Tehtävät löytyvät osoitteesta vapaaehtoistyö.fi. Kuva: Virpi Hyvärinen.

 

 

  1. TALKOILU. En ole körtti eivätkä herättäjäjuhlat ole minulle ennestään tuttu konsepti. Nyt olen kuitenkin mukana lasten ja nuorten toimikunnassa järjestämässä juhlia. Mukaan talkooporukkaan mahtuu siis, vaikka ei kuuluisi minkäänlaiseen sisäpiiriin. Ei tarvitse tuntea körttipastillin tarinaa tai mitään muutakaan vastaavaa, jotta pääsisi mukaan.
  2. ODOTUKSET. Lähdin mukaan lasten ja nuorten toimikuntaa vetävän Nonna-Omena Helojoen pyynnöstä. Tykkään todella paljon erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Rakastan spektaakkeleja, jollainen herättäjäjuhlatkin isona tapahtumana on. Odotan juhlilta uuden oppimista, tekemisen meininkiä, juhlahumua ja festivaalihenkisyyttä – sitä, että kaupungissa on paljon eloa ja liikettä.
  3. LAPSET. Joensuun kirkonmäki tulee olemaan juhlilla lasten toiminnan keskus. Sinne on tulossa monenlaista tekemistä niin sisälle kuin ulos. Tarjolla on erilaisia puuhapisteitä, kepparirataa, muskaria, kirkkoseikkailua, pelejä ja konsertti. Haluamme tehdä paikasta sellaisen, josta lapset tykkäävät ja johon kaikilla on mukava tulla.
  4. NUORET. Nuorten kuviot keskittyvät Urheilutalon ja Lyseon peruskoulun tienooseen. Urheilutalolla on yökahvio ja Lyseolla luokkamajoitus, lisäksi nuorille on suunnitteilla muun muassa kirkkovenesoutua Ilosaaressa sekä Mika Nuorvan konsertti. Toivon, että mahdollisimman moni paikallinen nuori tulisi mukaan joko osallistumaan tai järjestämään juhlia. Ihan riippumatta siitä, kuuluuko mihinkään seurakuntaan tai ovatko asiat ennestään tuttuja.
  5. TEHTÄVÄT. Jos yhtään kiinnostaa tai mieltä kutittelee, että pitäisikö lähteä kokeilemaan, niin ota rohkeasti yhteyttä. Vapaaehtoistyö.fi-verkkosivuilta löytyy tosi paljon erilaisia tehtäviä, ja jos sopivaa ei löydy, niin sellaista voi kysyä järjestäjiltä vaikka sähköpostilla. Yksi hyvä syy tulla mukaan on jo se, että juhlilla tapaa valtavasti uusia ihmisiä. Parhaat juhlat syntyvät, kun ne tehdään porukalla.

Virpi Hyvärinen

Tule talkoilemaan herättäjäjuhlille!

Infoa talkootehtävistä Joensuun seurakuntakeskuksella 23.5. klo 18. Kahvitarjoilu. Yhdessä saamme juhlat onnistumaan! Herättäjäjuhlien talkootehtäviä löydät osoitteesta www.vapaaehtoistyö.fi.

Toimentupa – olohuone keskellä kaupunkia

Joensuun seurakuntakeskuksen Toimentuvalle voi tulla tekemään käsitöitä, jutustelemaan ja kahvittelemaan tai vain huokaisemaan hetkeksi kauppareissun lomassa.

Joensuun seurakuntakeskuksen Toimentuvalle voi tulla tekemään käsitöitä, jutustelemaan ja kahvittelemaan tai vain huokaisemaan hetkeksi kauppareissun lomassa.

Kuusi naista käsitöiden kanssa pöydän ympärillä.
Tärkeintä Toimentuvalla on toisten ihmisten kohtaaminen, sanoo Toimentuvan toimikunnan puheenjohtaja Heljä Lehikoinen (ylh. vas.). Kuvassa ylärivissä myös Inkeri Kiiskinen ja Tuija Heikkinen, alarivissä Tarja Hirvonen, Maija Tuunainen ja Eila Jääskeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Siitä on jo 28 vuotta, kun Joensuun seurakuntakeskukselle perustettiin kohtaamis- ja harrastuspaikka Toimentupa. Idean takana oli silloinen Joensuun seurakunnan kirkkoherra Risto Ruskomaa, joka oli innostunut Tampereella käydessään sikäläisen Mummonkammarin toiminnasta.

Toimentuvasta on muodostunut monelle tärkeä, arkiviikkoa rytmittävä ja sosiaalisia suhteita ylläpitävä paikka.
– Tämä on vähän niin kuin olohuone. Yleensä kun tähän tulee, niin joku toinen ilmaantuu siihen pian kahville. Ja jos haluaa olla rauhassa, voi tuonne peräsaliin mennä vaikka lueskelemaan, jos siellä ei ole ryhmiä menossa, kertoo Toimentuvan ohjaaja Tuija Heikkinen.

 Arkisin päiväsaikaan auki olevalle Toimentuvalle voi tulla tekemään myös erilaisia käsitöitä.
– Meiltä löytyy esimerkiksi ompelukoneita sekä kahdet poppanapuut ja neljät mattopuut, joille voi varata vuoron. Perjantaisin meillä on käsityönopettaja Kaija Puustinen opastamassa ompelutöissä, mutta osaan minäkin tarvittaessa jeesata, jos muulloin tulee, sanoo Heikkinen.

Äiti Teresa -piiri lähettää peittoja itään, kahvipussiryhmässä kävijäryntäys

Toimentuvalla kokoontuu myös useita erilaisiin käsitöihin keskittyneitä ryhmiä. Yksi vanhimmista ryhmistä on Äiti Teresa -piiri, jossa tehdään perinteisiä 63:sta neuleneliöstä koottavia peittoja köyhille Äiti Teresan esimerkin innoittamana.
– Peittomme menivät pitkään Helsingin katolisten nunnien välityksellä Intiaan, mutta Intia ei enää ota vastaan peittoja. Nyt peitot menevät Valko-Venäjälle, Romaniaan ja Ukrainaan, kertoo piirin koollekutsuja Maija Tuunainen.

 Yksi suosituimmista ryhmistä Toimentuvalla on seitsemän vuotta kokoontunut kahvipussiryhmä.
– Päätuotteemme on kassi, mutta teemme kahvipusseista myös koruja ja kaikenlaisia tarve-esineitä serviettitelineistä joulukoristeisiin. Enimmillään kävijöitä on ollut nelisenkymmentä, kertoo yksi ryhmän ohjaajista, Tarja Hirvonen.

Lohtuhuiveja ja villasukkia, arkkupeittoja ja makramee-töitä

Myös neulekerho on löytänyt muutamassa vuodessa paikkansa. Kerhossa kukin neuloo omiaan ja ohjaajana toimiva Eila Jääskeläinen tuo mallilehtiä ja omia neuleita näytille.

– Olemme tehneet esimerkiksi pikkusukkia keskussairaalaan sekä lohtuhuiveja leskille. Nyt olemme miettineet myös lohtusukkamallia miehille, kertoo Jääskeläinen.

Perjantaisin Toimentuvalla tehdään vuoroviikoin tilkkutöitä ja ompelutöitä Kaija Puustisen johdolla. Puustisen ohjaamana tuvalla on syntynyt esimerkiksi arkkupeittoja ja -vaatteita. Uusin ryhmä Toimentuvalla puolestaan on makramee-ryhmä, jota vetää Kaija Turunen.

 Myyntituotteet syntyvät lahjoitustavarasta vapaaehtoistyönä

Toimentuvalla syntyviä tuotteita voi ostaa erilaisissa myyjäisissä ja pienimuotoisesti paikan päältä Toimentuvalta. Kaikki tuotteet syntyvät vapaaehtoistyönä lahjoitusmateriaaleista, ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

-Tuvalle voi tuoda lahjoituksena lankoja, kankaita, askartelutarvikkeita, puikkoja, kahvipusseja, matonkuteita ja kuteiksi sopivia kankaita, kertoo Heikkinen.

Toimentupa järjestää myös näyttelyitä, Leena Käyhkön vetämiä retkiä sekä ohjelmallisia maanantaikahveja joka maanantai klo 13.
– Maanantaikahveilla on ollut vaihtelevaa ohjelmaa Inkeri Kiiskisen vetämästä tuolijumpasta valokuvien esittelyyn, laulamiseen ja vierailijoiden esityksiin, kertoo Heikkinen.

 

Virpi Hyvärinen

Tervetuloa Toimentuvalle!

  • Joensuun seurakuntakeskus, kellarikerros (Kirkkokatu 28)
  • Avoinna ma–to klo 9–15.30 ja pe 9–14, alk. 3.1.
  • Neulekerho parittomien viikkojen ti klo 10, alk. 4.1.
  • Äiti Teresa -piiri parillisten viikkojen ti klo 13, alk. 11.1.
  • Makrameeryhmä parittomien viikkojen ke klo 10, alk. 5.1.
  • Kahvipussiaskartelua joka to klo 10, alk. 13.1.
  • Tilkkutyön perusteita parillisten viikkojen pe klo 10, alk. 14.1.
  • Ompelun ohjausta parittomien viikkojen pe klo 10, alk. 21.1.

Lisäys 10.1.2022:​ Toimentupa ja sen ryhmät ovat tauolla koronaviruspandemian takia 20.1.2022 saakka.

Seurakunnat kouluttavat vapaaehtoisia Siilaisille

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Mikko Raudaskoski, Leena Mgaya ja Eija Majasaari seisovat Siilaisen sairaalan ovella juttelemassa keskenään.
Sairaalaystävän olisi hyvä olla sosiaalinen, aito, kuunteleva, rohkea ja avoin monenlaisille asioille. – Elämänkokemuksesta on tehtävässä hyötyä ja sairaalaystäviksi tarvitaan niin miehiä kuin naisiakin, kertoo sairaalapappi Eija Majasaari (oik.). Kuvassa myös asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnistyy lokakuussa uusi vapaaehtoistoiminnan koulutus. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää vapaaehtoisia sairaalaystäviä Siilaisen sairaalan kuntoutusosastoille ja palliatiiviselle osastolle. Toiminta osastoilla käynnistyy loppusyksystä, mikäli koronatilanne sen sallii.

Sairaalaystävän tehtäviin kuuluu potilaan toiveista ja vapaaehtoisen vahvuuksista riippuen esimerkiksi lautapelien pelaamista, musisointia, ääneen lukemista, ulkoilua, ajatusten vaihtoa ja elämästä keskustelua.
– Sairaalaystävänä oleminen on tavallista yhdessä oloa ja tekemistä. Tuulahdus elämästä sairaalan seinien ulkopuolelta voi virkistää potilasta ja viedä ajatuksia toviksi sairauden maailmasta pois, toteaa Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.

Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta

Idea sairaalaystävätoiminnasta syntyi Siilaisen sairaalan vapaaehtoistoiminnan kehittämisryhmässä.
– Vapaaehtoisten koulutus on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa ja nyt päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta, ja toiminta toteutetaan sairaalan ja seurakuntien yhteistyönä, kertoo sairaalapastori Eija Majasaari.

Toiminnan ideoinnissa mukana ollut palliatiivisen keskuksen asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski vahvistaa, että sairaalaystäville on Siilaisilla tilausta.
– Kiire verottaa aika ajoin osastoilla hoitajien tärkeänä kokemaa rauhaisaa läsnäoloa potilaiden kanssa. Keskustelulle ja aktiviteeteille jää tuolloin liian vähän aikaa. Tähän vapaaehtoistoiminta toisi kaivattua tukea potilaita ajatellen.
– Osa potilaista kokee yksinäisyyttä ja kaipaa vierelleen ihmistä. Aina eivät läheiset tai hoitohenkilökunta riitä täyttämään tätä tarvetta.

Siilaisilla pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa

Siilaisen sairaalalla on Majasaaren mukaan pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa, ja seurakuntien sairaalaystävätoiminta asettuu osaksi tätä kokonaisuutta.
– Syöpäyhdistys kouluttaa saattotukihenkilöitä ja aivoverenkiertohäiriöihin liittyvältä AVH-yhdistykseltä käy säännöllisesti vapaaehtoisia tukihenkilöitä neurologisella kuntoutumisosastolla. Aiemmin mukana on ollut myös muita toimijoita, kertoo Majasaari.

Raudaskoski on nähnyt työssään palliatiivisella osastolla Syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden olevan toivottuja vieraita. Kirkon hän näkee olevan yhteistyökumppanina yleisesti luotettavana pidetty toimija, jolla on pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa.
– Toivoisin, että mahdollisimman moni kysyisi itseltään, voisinko minä antaa pienen hetken ajastani ystävää tarvitsevalle. Rohkea ja avoin mieli riittää. Oman elämäntilanteen toki pitää olla järjestyksessä, jotta jaksaa kohdata ihmisiä monenlaisine elämäntilanteineen. Sairaalaystävää ei jätetä yksin, vaan toimintaan mukaan lähteneitä tuetaan jaksamaan tehtävässä kaikin tavoin.

Sairaalaystäväkoulutus Joensuussa

  • Koulutuksen ajat ja paikat: ti 12.10. klo 17.30, Noljakan kirkko, ti 2.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema, ti 9.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema
  • Ilmoittautuminen 25.8.–19.9.2021: http://www.joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu. Ilmoittautumisen jälkeen tulee kutsu haastatteluun.
  • Yhteistyössä: Luterilainen kirkko Joensuussa ja Siun sote

Virpi Hyvärinen

Arkunkantajista puodinpitäjiin

Vapaaehtoistoiminta on monelle mieluinen tapa osallistua seurakunnan toimintaan. Joensuun seurakunnilla onkin tarjolla mitä moninaisimpia tehtäviä lähimmäispalvelusta messuavustajiin, tapahtumien järjestelytehtävistä arkunkantajiin ja Duka-puodin asiakaspalvelusta Kirkon keskusteluavun tehtäviin.

Paremman maailman puodin myyjä esittelee kuvassa tarjotinta, jossa on esillä myynnissä olevia tuotteita.
Aira Santanen toimii vapaaehtoisena asiakaspalvelijana Paremman maailman puoti Dukassa Joensuun seurakuntakeskuksella. Puodissa myydään Reilun kaupan ja Naisten Pankin tuotteita sekä pieniä lahjatavaroita ympäri maailmaa. Kuvassa taustalla myös vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

– Jokainen vapaaehtoistehtävä on erityinen ja tärkeä, ja vapaaehtoiseksi saa tulla kuka vain, sanoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.

Korona-arjessa monet tehtävät ovat olleet Mgayan mukaan tauolla, ja joitakin tehtäviä on voitu toteuttaa toisella tavalla.

– Arkunkantaminen ja Kirkon keskusteluapu ovat tehtäviä, jotka ovat toteutuneet tavalliseen tapaan myös tiukimpana korona-aikana. Myös lähimmäispalvelun ulkoilukaveri-toimintaa on voitu jonkin verran toteuttaa, kertoo Mgaya.

Sopivaa tehtävää voi katsella itselleen vapaaehtoistyo.fi-sivustolla verkossa tai soittamalla seurakunnan työntekijälle tai vapaaehtoistoimintaa koordinoivalle Mgayalle.

– Vapaaehtoistyo.fi-nettisivusto uusiutui valtakunnallisesti syksyn 2020 aikana. Nyt opettelemme uuden sivuston käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan avataan sivustolle tehtäviä. Jos Joensuun seurakunnissa ei ole sivustolla avoinna useita tehtäviä, aina voi ilmoittautua avoimeen tehtävään, joka koskee kaikkia seurakuntia. Jos ilmoittautuu siihen, otamme yhteyttä ja voimme jutella siitä, minkälaiset tehtävät kiinnostavat ja miten voisi edetä, kertoo Mgaya.

Joensuun seurakuntayhtymässä on käynnissä Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke, jonka puitteissa toteutettiin loppuvuodesta 2020 kysely vapaaehtoisten ja työntekijöiden parissa. Vastauksia saatiin vapaaehtoisilta 120 ja työntekijöiltä 31.

– Vapaaehtoisten kyselyssä oli mahdollisuus osallistua arvontaan. Arvonta on suoritettu, ja Duka-puodin lahjakortit toimitettu voittajille. Hankkeen raportointia tehdään tammikuun aikana ja tuloksista kerrotaan helmikuussa, kertoo Mgaya. 

Virpi Hyvärinen

 

22-vuotias Veera Kettunen alkoi kaveriksi 88-vuotiaalle Rauha Torniaiselle: ”Meillä klikkasi heti”

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

88-vuotias Rauha Torniainen ja 22-vuotias Veera Kettunen istuvat Torniaisen kotisohvalla ja katsovat nauraen toisiaan.
Rauha Torniaista ja Veera Kettusta yhdistää paitsi sosiaalinen ja puhelias luonne, myös runsaana kukkiva huumori. Haastatteluunkin kaksikko lähti pilke silmäkulmassa. ”Mahtavat ihmiset ajatella, että nyt niillä on noussut päähän, kun ovat lehteen lähteneet”, veisteli Torniainen Kettuselle. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuulainen Rauha Tornianen, 88 v., on päättänyt pitää kunnostaan huolta niin kauan kuin se vain on itsestä kiinni. Jos ulos lähteminen ei tule kysymykseen, rouva jaloittelee rollaattorin kanssa sisätiloissa.
– Viisi kertaa menen yhteen suuntaan, viisi kertaa toiseen. Alle 80 kierroksen ei jää koskaan. Jos olisin petissä, en pääsisi enää mihinkään, sanoo Torniainen.

Vuonna 1994 siivoojan töistä YTHS:ltä eläkkeelle jäänyt Torniainen harrastaa kunnon ylläpidon lisäksi lukemista. Nytkin kirjastosta on lainassa neljä opusta. Erityisen mieluisia ovat elämäkerrat – sellaiset kuten vaikkapa Elina Karjalaisesta kertovat Isän tyttö ja Villit vuodet. Aiemmin tärkeäksi tulleet käsityöt ovat jääneet terveyssyistä vähemmälle, vaikka viime jouluksi Torniainen sai vielä pojalleen sukat neulotuksi.

Ainoa huoli Torniaisella on oikeastaan terveys. Ja toisinaan yksinäisyys. Rouva on asunut jo useamman vuoden itsekseen, kun pitkäaikainen elämänkumppani muutti palvelutaloon. Aikuiset lapset asuvat kaukana. Ystävät ja naapurit ovat käyneet huonokuntoisiksi, monet jo lähteneet tuonilmaisiin.

Ihan yksin ei rouvan tarvitse päiviään viettää, sillä kaksi kertaa päivässä Torniaisen luona piipahtaa kotihoito ja kolme kertaa viikossa ovelle tuodaan ruoka. Soropista on käynyt sairaanhoitajaopiskelija, ja joskus paikalla viivähtää tuttava tai työtoveri.

Ja sitten on tietenkin Veera.

”Minua jännitti, pitääkö Rauha minua ihan hupakkona”

Se oli syksyä 2017 kun Joensuun seurakuntakeskukseen ilmaantui diakoniatyöntekijän hämmästykseksi nuori nainen, joka ilmoitti topakasti: ”Minä haluan sellaisen mummon”. ”Niin minkä?”, täytyi diakoniatyöntekijän kysyä, ja vastaus oli: ”No mummon”.

Nuori nainen oli Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera Kettunen.
– Minulla oli Kuhmossa seurakunnan kautta vastaavalla tavalla vanhempi nainen kaverina. Kun muutin tänne, eikä minulla ollut vielä tuttuja tai kavereita, niin mietin, että siitä hommasta tykkäsin. Menin seurakuntakeskukseen, ja siitä kaikki lähti.

Kettunen muistaa vieläkin tammikuisen pakkaspäivän, jona hän käveli ensi kertaa diakoniatyöntekijä Pauliina Martikaisen kanssa Rauha Torniaista tapaamaan.
– Minua jännitti, että mitähän Rauha minusta tykkää, pitääkö ihan hupakkona. Mutta meillä klikkasi heti.
– Olemme molemmat niin puheliaita, että sitä juttua rupesi tulemaan, ja yhtäkkiä tunnettiin sukulaisetkin siinä sivussa, kertoo Kettunen.

Ei tapaaminen ollut Torniaisellekaan pettymys.
– Ensivaikutelma oli hyvä. Kymmenen pistettä. Ei minua oikeastaan edes jännittänyt, kun tiesin, että tuttu diakoniatyöntekijä Pauliina on välikätenä.

Kahvittelua, lenkkeilyä ja tarinoita kerjuureissusta evakkomatkaan

Parivaljakon yhteydenpito on nyttemmin vakiintunut siihen, että Kettunen käy Torniaisen luona kutakuinkin kerran viikossa.
– Veera keittää kahvit, joskus käydään lenkillä tai avomieheni Martin luona Senioripihassa. Kerran Veera toi koulukaverinsakin käymään, kertoo Torniainen.

Tärkeä sisältö tapaamisissa on jutteleminen. Torniainen on kertonut Kettuselle elämänvaiheistaan: lapsuuden kerjuureissusta Enossa, pula-ajan ruokajutuista, korttiostoksista ja siitä, miten Kauhavalle evakkoon lähtiessä pikku-Rauha laitettiin junan hattuhyllyn verkkoon nukkumaan.
– Minusta Rauhan tarinat on mielenkiintoisia. Siinä oppii monenlaista, kun ei itse ole elänyt sellaista, sanoo Kettunen.

”Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muustakin kuin vaivoista”

Uudenlaisella ystävyydellä on sekä Torniaiselle että Kettuselle erityinen merkitys. Kettuselle auttaminen tuo hyvää mieltä.
– Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, mutta muistan, miten tärkeätä heille oli, että siellä kävi. Minusta olisi tärkeää myös se, että meillä ei olisi niin isoa rajaa nuorten ja vanhojen välillä, sanoo Kettunen.

Torniaiselle Kettusen käynnit puolestaan ovat ”ihan elämän ehto”. Ylipäänsä se, että joku käy, on korvaamatonta.
– Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Ajatukset ovat helposti vähän negatiivisia. Mietin kipuja, huolehdin toistenkin edestä. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muutakin, ei vain niistä vaivoista.
– Vaikka en minä sillä keinon yksinäinen ole kuin moni muu on. Minullahan tätä vipinää on – poikani sanoikin, että sinulla käy enemmän vieraita viikossa kuin heillä vuodessa, naurahtaa Torniainen.

Yhteinen vaikea kokemus lujitti suhdetta – Kettunen ihailee Torniaisen rohkeutta

Pelkkää tasaista ei Torniaisen ja Kettusen yhteistaival ole ollut. Käännekohta toverusten suhteeseen tuli, kun Torniainen kaatui talviliukkailla lenkiltä palatessa kotiportaisiin. Siitä seurasi parin viikon sairaalareissu.
– Veera se minua sairaalaan vei ja odotti puolille öin kun siellä kuvasivat, muistelee Torniainen.
– Muistan kun kävelin sairaalalta yöllä kotiin järkyttyneenä ja mietin, että mitä olen mennyt tekemään, minun olisi pitänyt olla Rauhan vieressä, kertoo Kettunen.
– Ja minä kun olin niin hyvillä mielin ollut, että kävely sujuu, vaan se olikin tyyntä myrskyn edellä. Portaat olikin liukkaat, kertoo Torniainen.

Yhteinen kokemus lähensi ja lujitti kaksikkoa. Kettunen kävi Torniaista sairaalassa tapaamassa ja piti kodista huolta kun emäntä ei ollut paikalla.
– Kastelin tekokukatkin vahingossa, kun niin touhuissani olin, nauraa Kettunen.
– Rauniot oli vain jäljellä, kun palasin, vitsailee Torniainen hyväntuulisesti.

Torniaisen aktiivinen elämänote herättää Kettusessa ihailua.
– Rauha on niin sisukas ja rohkea. Sinnikkäästi hän on kättäkin kuntouttanut, kun olkapää meni. Välillä hän huitelee ulkona rollaattorin kanssa yksinkin, kertoo Kettunen.
– Kyllä minä sanon, että kaikki on koettu, se sairaalareissukin. Mutta tässä kunnossahan minä vielä mennä törötän, jos Luoja elonpäiviä antaa, toteaa Torniainen

 

Tule vapaaehtoiseksi ikäihmiselle!

• Peruskoulutus uusille vapaaehtoisille ti 22.10. ja 29.10.2019 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksessa.
• Koulutuksen jälkeen tarjolla kohtaamisia ikäihmisten kodeissa ja ulkoilukaverina toimimista.
• Ilm. viim. 14.10.: http://www.joensuunevl.fi/ilmoittaudu
• Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Pauliina Martikainen, pauliina.martikainen@evl.fi, p. 050 4387474
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Siun sote

 Virpi Hyvärinen