Tulevaisuus ja toivo ovat Jumalan tahdon kuuntelemisessa, noudattamisessa, mutta myös Jumalan lupauksessa. Siunaus, pelastus kantaa ja kannattelee elämässä.
Tarina Nooan arkista kertoo Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ihmiselle antamasta lupauksesta. Kertomuksen painopiste ei ole maailman tuhossa, vaan toivon ja tulevaisuuden näköaloissa. Nooa rakensi Jumalaan uhkarohkeastikin luottaen arkin; löysi vaikeuksien jälkeen kuivaa maata, saattoi aloittaa normaalielämän uudelleen Jumalan lupaukset korvissaan. Ihmisen työ jatkuu, myös tänä vuonna – kylvö, korjuu, mikä sitten työnä onkin. Tulevaisuus mielessämme mietimme, mikä on se arkki, joka vie meidät elämän vaikeuksien läpi, suojaa ja pitää huolta.
Se arkki on Jumalan lupaus, Jumalan tahdon kuuleminen ja toteuttaminen. Jumalan tahdon todesta ottaminen, tahdon, joka kiteytyy Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen. Se ei ole menettänyt vanhanaikaisena mitään tärkeydestään. Tulevaisuus ja toivo ovat Jumalan tahdon kuuntelemisessa, noudattamisessa, mutta myös Jumalan lupauksessa. Siunaus, pelastus kantaa ja kannattelee elämässä.
Nooalle arkki oli turvan paikka, mutta kun aika tuli, ei jääty taivastelemaan tuhoutunutta maailmaa, vaan alettiin tehdä työtä ja rakentaa sitä, mikä oli tuhoutunut. Kuluneena vuonna rukoukset rauhan puolesta ja oman maamme puolesta ovat sakeana nousseet Luojan luo. Uusi vuosi 2024 on epävarma ja herättää paljon erilaisia huolia – aina toimeentulosta rauhan säilymiseen. Mitä siinä kristittykään, yhtä huolissaan kuin muut, voi tehdä?
Jokainen voi valita, jääkö ikävien uutisten vangiksi ja lamaantuu pelon ja huolen keskelle vai kääntääkö katseensa siihen, mikä on hyvin ja mitä voi itse tehdä hyvän eteen. Ehkä huolen voi kääntää toiminnaksi. Maailmanrauha ja kansakunnan toimeentulo ovat toki liian iso taakka yhden ihmisen harteille. Sinunkin harteillesi. Mutta entä jos katsoisi ihan lähelle? Mitä ja ennen kaikkea kuka ja keitä siinä lähellä on, joille sinä olet tärkeä, joiden elämään voit tuoda toivoa, valoa ja iloa?
Kaija Santti seurakuntapastori
Joensuun seurakunta
Maailman asiat eivät ole niin hullusti kuin äkkiseltään voisi luulla.
Maailman asiat eivät ole niin hullusti kuin äkkiseltään voisi luulla, Kari Kuula kirjoittaa. Kuva: iStock
”Ai kamala! Maailma menee yhä hullumpaan suuntaan. Ei ennen ollut tällaista!”
Moni liputtaa katastrofiteesien puolesta: ”Ennen oli parempaa. Säätkin suosiollisempia. Nyt kaikkialta tulee vain huonoja uutisia.”
Pessimistin intuitio saattaa kuitenkin erehtyä. Voidaan nimittäin esittää aivan päinvastainen teesi: ”Maailma kulkee parempaan suuntaan. Sitä ei vain huomaa.”
Ihmisen mieli tarttuu ensimmäiseksi huolestuttavalta näyttävään aiheeseen. Näin me suojelemme itseämme ja varaudumme vaaroihin. Sinänsä hyödyllinen ilmiö muuttuu vahingolliseksi, koska uutismaailma tuottaa sitä, mitä mieluiten klikkaamme. Siksi meille tarjotaan jatkuvasti hätkähdyttäviä varoitusviestejä.
Huonot uutiset korostuvat. Vetävimmät otsikot saadaan siitä, mikä kulloinkin menee pieleen. Vähemmän palstatilaa annetaan hyvän voitosta kertoville tapahtumille. Syntyy perspektiiviharha onnettomuuksien kasvavasta sarjasta.
Mutta eikö juuri nyt ole näkyvissä todellisia huolestuttavia kehityskulkuja? Sota Euroopassa, maailmanlaaja kulkutauti ja ilmastonmuutos. Tähän päälle koventunut keskustelukulttuuri, salaliittouskovaisuus ja demokratian rapistuminen.
Kyllä. Paljon huonoa ja huolestuttavaa on ilmassa. Silti moni suuren kuvan mittari osoittaa kohti valoa.
Ihmiskunta on menossa parempaan suuntaan
Verrataan nykyaikaa maailman menoon puoli vuosisataa sitten. Nykyään on paljon vähemmän konflikteja ja sotia. Vakava köyhyys, nälänhädät ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet huomattavasti. Naisten asema on parantunut lähes kaikkialla.
Koulutustaso nousee jatkuvasti. Tiedämme luonnosta ja ihmisestä yhä enemmän. Sähköinen viestintä lisää tasa-arvoa mahdollistaessaan kaikkien ihmisten pääsyn tiedon lähteille.
Ilmastonmuutos huolestuttaa, mutta toisaalta nyt siitä puhutaan kaikkialla, kun ennen se huolestutti vain muutamia aktivisteja. Lähes kaikki kansat tekevät yhdessä työtä sitä vastaan.
Ihmiskunta on nyt muutenkin yhtenäisempi kuin koskaan ennen. Paikalliset eripurat ja blokkiutumiset eivät muuta tätä suurta kuvaa. Ei edes sota Ukrainassa, vaikka se toki on pysyvästi muuttanut eurooppalaista tasapainoa ja turvallisuutta.
Entä hallitsematon väestönkasvu? Sellaista ei ole edessä. Syntyvyys ei lisäänny, vaan vähenee.
Nykyinen väestönkasvu johtuu eliniän pitenemisestä. Kun nyt nuoruuttaan elävät alkavat nukkua pois, väkimäärä alkaa vähetä. Tämän vuosisadan kuluessa käydään jossakin kymmenessä miljardissa, minkä jälkeen alkaa pitkä laskeva suunta. Meitä ei uhkaa väestöräjähdys.
Suuressa kuvassa asiat ovat paremmin kuin ennen. Olemme menossa hyvään suuntaan, joskin vaikeaa tietä pitkin.
Tekee hyvää katsoa tulevaisuutta toiveikkaasti
Parempaan mennään -teesi toki yksinkertaistaa asioita. Maailman meno ei tiivisty pelkkään plussaan tai miinukseen. Olot ja kehityskulut vaihtelevat eri planeetan kolkissa.
Silti viisas vaalii positiivista yleisteesiä. Hyvin käy. Valoa kohti kuljetaan. Tällainen maailmankuva tekee hyvää omalle mielenrauhalle. Ja se valaa lapsiin tulevaisuudenuskoa.
Historia opettaa saman kuin arkijärki. Ongelmia kannattaa katsoa pulmina, jotka ratkaistaan. Viimeisen sadan vuoden aikana on nimittäin tehty valtavasti elämää helpottavia teknisiä keksintöjä.
Lääketiede on löytänyt parannuksen moneen vaivaan, joka ennen vammautti tai vei hautaan. Energiaa, ruokaa ja raaka-aineita tuotetaan yhä kestävämmällä tavalla. Mitä kaikkea hyödyllistä tulevina vuosikymmeninä keksitäänkään?
Mennyt edistys ei silti automaattisesti ennusta tulevaa. Ei ole taattua, että tekniikan voittokulku ratkaisee ihmiskunnan suurimmat ongelmat. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ei voida kokonaan pysäyttää. Saatamme kuitenkin sopeutua siihen paremmin kuin nyt luullaan. Sama pätee moneen muuhunkin huolen aiheeseen.
Maailman asiat eivät ole niin hullusti kuin äkkiseltään voisi luulla. Hyvän merkkejä, siunauksen signaaleja, on paljon, vaikka ne eivät useinkaan ylitä uutiskynnystä. Siksi realisti katsoo tulevaisuutta toiveikkaasti. Ja tekee oman osansa paremman maailman puolesta.
Kari Kuula
Artikkeli on julkaistu Nurmijärven Seurakuntaviestissä 3/2023.
Tulevaisuustyöryhmä koostuu pääosin seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä.
Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti toukokuun kokouksessaan perustaa tulevaisuustyöryhmän, joka avustaa seurakuntayhtymää ja siihen kuuluvia seurakuntia mm. strategian valmistelussa ja kokeilutoiminnassa, seurakuntalaisten osallisuuden edistämisessä sekä hengellisen ydintehtävän esillä pitämisessä.
Tulevaisuustyöryhmä koostuu pääosin seurakuntavaaleilla valituista luottamushenkilöistä. Työryhmän jäseniksi nimettiin Tiina Sotkasiira, Pekka Auvinen, Petri Hämäläinen, Antti Kyytsönen, Iiris Lehtoja Kaija Majoinen. Yhteyshenkilönä tulevaisuustyöryhmän ja yhteisen kirkkoneuvoston välillä toimii kirkkoherra Tiina Reinikainen. Työryhmä toimii nykyisellä kokoonpanollaan vaalikauden loppuun 31.12.2022 saakka.
Seurakunta tulee seuraavien vuosien aikana kehittämään tämän suunnitelman avulla omaa työtään niin, että se pystyy vastaamaan nopeasti ajan muuttuviin haasteisiin.
Kontiolahden kirkkovaltuusto hyväksyi toukokuussa seurakunnan uuden strategian ”Avaa uusi ovi” vuosiksi 2021–2026. Strategian myötä Kontiolahden seurakunta rohkaisee jokaista seurakuntalaista avaamaan uuden oven uskoon, toivoon ja rakkauteen. Seurakunta tulee seuraavien vuosien aikana kehittämään tämän suunnitelman avulla omaa työtään niin, että se pystyy vastaamaan nopeasti ajan muuttuviin haasteisiin.
Verkostoituminen ja yhteistyö, vapaaehtoisten kouluttaminen ja lisääntyvä digitalisaatio ovat seuraavien vuosien haasteita seurakunnassa. Toimintaa uudistamalla uusia jäseniä kutsutaan mukaan kantamaan yhteistä vastuuta alueen lapsista ja nuorista sekä luomakunnasta. Laaja-alainen viestintä on osa seurakunnan työn avaamista kirkon arjesta vieraantuneille. Seurakunnan arjen perustehtävät – kasvatus ja diakonia – edistävät kaikkien kontiolahtelaisten hyvinvointia.
Muuttuva hengellisyys, seurakuntien ympäristövastuu, vähäosaisista huolehtiminen, seurakuntalaisten osallistaminen. Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin maaliskuisessa verkkoseminaarissa, joka käynnisti seurakuntayhtymän tulevaisuustyöskentelyn.
Muuttuva hengellisyys, seurakuntien ympäristövastuu, vähäosaisista huolehtiminen, seurakuntalaisten osallistaminen. Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin maaliskuisessa verkkoseminaarissa, joka käynnisti seurakuntayhtymän tulevaisuustyöskentelyn.
Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen Tiina Sotkasiira toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi pohtimaan seurakuntien tulevaisuutta yhdessä seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Kuva: Kirsi Taskinen.
Millainen seurakuntayhtymä haluamme olla? Mitkä ovat toiminnan painopisteet? Näihin kysymyksiin pureuduttiin Joensuun alueen seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken tulevaisuusverstaassa, joka kokosi pari viikkoa sitten verkkoyhteyden ääreen reilut kuusikymmentä osallistujaa. Tilaisuuden tunnelma oli toiveikas, lämminhenkinen ja innostunut.
Pohdittavana oli isoja asioita: Kun hengellisyys ja yhteiskunta muuttuvat, mistä kirkon on tärkeä pitää kiinni ja mitä asioita on muutettava. Mikä on kirkon anti ympäristökriisissä? Miten autamme vähäosaisia ja luomme toivoa toivottomuuden keskelle?
Teemoja käsiteltiin videoalustuksissa, osallistujien muodostamissa pienemmissä ryhmissä sekä paneelikeskustelussa. Paneelikeskusteluun ottivat osaa maakuntajohtaja Markus Hirvonen, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Pajula, teologian tohtori Heikki Salomaa sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki.
Tiivistä yhteistyötä ja vastuuta ympäristöstä
Kirkon rooli ihmisten keskellä ja sen perussanoma ovat keskustelujen perusteella jatkossakin tärkeitä. Yhä enemmän kaivataan tiivistä ja vastavuoroista yhteistyötä seurakuntalaisten kanssa, joustavuutta, ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Erilaisilla verkostoilla ja yhteistyökumppaneilla on suuri merkitys seurakuntien työssä.
Kirkon halu ottaa vastuuta ympäristöstä on vahva. Kirkon strategian mukaisesti tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä. Seurakunnat haluavat näyttää esimerkkiä ja muun muassa Reilun kaupan seurakuntiamme halutaan tuoda entistä enemmän esiin.
Seurakunnat haluavat myös kaataa raja-aitoja, jotta jokainen voi osallistua toimintaan omana itsenään ja tuntea olevansa osa jotakin suurempaa. Erittäin tärkeänä koettiin ihmisten pariin meneminen ja arjen kokeminen yhdessä heidän kanssaan. Entistä enemmän halutaan tuoda ihmisten tietoisuuteen kaikkea sitä hyvää työtä, jota kirkko tälläkin hetkellä tekee.
Kaikki mukaan tulevaisuuden pohdintoihin
Idea tulevaisuustyöskentelystä syntyi alun perin Joensuun seurakuntaneuvoston kokouksessa. Ajatus laajeni nopeasti koko seurakuntayhtymää koskevaksi.
– Tulevaisuutta on suunniteltava yhtymän tasolla, koska on todennäköistä, että jatkossa yhteistyötä tehdään nykyistäkin enemmän, toteaa Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen ja seminaaria valmistelleen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira.
Sotkasiiran lisäksi tulevaisuusverstaan työryhmään kuuluivat Pekka Auvinen, Petri Hämäläinen, Antti Kyytsönen, Iiris Lehto ja Kaija Majoinen. Linkkinä työryhmän ja kirkkoneuvoston välillä toimi yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen.
Työryhmän vetäjälle jäi tilaisuudesta hyvä mieli.
– Käsittelimme monipuolisesti eri teemoja, ja keskusteluista välittyi toivo ja usko tulevaan. Konkreettisia päätöksiä emme tehneet, mutta hahmottelimme yhdessä tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä jatkotyöskentelyä varten, Sotkasiira kertoo.
– Osallisuuden ja yhdessä tekemisen teema nousi vahvasti esiin. Seurakuntien sisällä on intoa ja halua pohtia näitä kysymyksiä laajemminkin myös niiden kanssa, jotka eivät tällä hetkellä ole aktiivisia seurakunnan toiminnassa.
Tulevaisuusverstas oli vasta lähtölaukaus pitkäjänteiselle tulevaisuustyölle, joka kytkeytyy strategiatyöhön. Tulevaisuuden suunnitelmia tullaan hiomaan Joensuussa sekä seurakuntien että yhtymän tasolla.
– On tärkeää, että pohdiskelu siirtyy seuraavaksi seurakuntien tasolle, jotta joensuulaiset pääsevät sanomaan sanansa siitä, mitä he kirkolta ja seurakunnilta odottavat, Sotkasiira toteaa.
Kirkkotie 