Maailman asiat eivät ole niin hullusti kuin äkkiseltään voisi luulla, Kari Kuula kirjoittaa. Kuva: iStock
”Ai kamala! Maailma menee yhä hullumpaan suuntaan. Ei ennen ollut tällaista!”
Moni liputtaa katastrofiteesien puolesta: ”Ennen oli parempaa. Säätkin suosiollisempia. Nyt kaikkialta tulee vain huonoja uutisia.”
Pessimistin intuitio saattaa kuitenkin erehtyä. Voidaan nimittäin esittää aivan päinvastainen teesi: ”Maailma kulkee parempaan suuntaan. Sitä ei vain huomaa.”
Ihmisen mieli tarttuu ensimmäiseksi huolestuttavalta näyttävään aiheeseen. Näin me suojelemme itseämme ja varaudumme vaaroihin. Sinänsä hyödyllinen ilmiö muuttuu vahingolliseksi, koska uutismaailma tuottaa sitä, mitä mieluiten klikkaamme. Siksi meille tarjotaan jatkuvasti hätkähdyttäviä varoitusviestejä.
Huonot uutiset korostuvat. Vetävimmät otsikot saadaan siitä, mikä kulloinkin menee pieleen. Vähemmän palstatilaa annetaan hyvän voitosta kertoville tapahtumille. Syntyy perspektiiviharha onnettomuuksien kasvavasta sarjasta.
Mutta eikö juuri nyt ole näkyvissä todellisia huolestuttavia kehityskulkuja? Sota Euroopassa, maailmanlaaja kulkutauti ja ilmastonmuutos. Tähän päälle koventunut keskustelukulttuuri, salaliittouskovaisuus ja demokratian rapistuminen.
Kyllä. Paljon huonoa ja huolestuttavaa on ilmassa. Silti moni suuren kuvan mittari osoittaa kohti valoa.
Ihmiskunta on menossa parempaan suuntaan
Verrataan nykyaikaa maailman menoon puoli vuosisataa sitten. Nykyään on paljon vähemmän konflikteja ja sotia. Vakava köyhyys, nälänhädät ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet huomattavasti. Naisten asema on parantunut lähes kaikkialla.
Koulutustaso nousee jatkuvasti. Tiedämme luonnosta ja ihmisestä yhä enemmän. Sähköinen viestintä lisää tasa-arvoa mahdollistaessaan kaikkien ihmisten pääsyn tiedon lähteille.
Ilmastonmuutos huolestuttaa, mutta toisaalta nyt siitä puhutaan kaikkialla, kun ennen se huolestutti vain muutamia aktivisteja. Lähes kaikki kansat tekevät yhdessä työtä sitä vastaan.
Ihmiskunta on nyt muutenkin yhtenäisempi kuin koskaan ennen. Paikalliset eripurat ja blokkiutumiset eivät muuta tätä suurta kuvaa. Ei edes sota Ukrainassa, vaikka se toki on pysyvästi muuttanut eurooppalaista tasapainoa ja turvallisuutta.
Entä hallitsematon väestönkasvu? Sellaista ei ole edessä. Syntyvyys ei lisäänny, vaan vähenee.
Nykyinen väestönkasvu johtuu eliniän pitenemisestä. Kun nyt nuoruuttaan elävät alkavat nukkua pois, väkimäärä alkaa vähetä. Tämän vuosisadan kuluessa käydään jossakin kymmenessä miljardissa, minkä jälkeen alkaa pitkä laskeva suunta. Meitä ei uhkaa väestöräjähdys.
Suuressa kuvassa asiat ovat paremmin kuin ennen. Olemme menossa hyvään suuntaan, joskin vaikeaa tietä pitkin.
Tekee hyvää katsoa tulevaisuutta toiveikkaasti
Parempaan mennään -teesi toki yksinkertaistaa asioita. Maailman meno ei tiivisty pelkkään plussaan tai miinukseen. Olot ja kehityskulut vaihtelevat eri planeetan kolkissa.
Silti viisas vaalii positiivista yleisteesiä. Hyvin käy. Valoa kohti kuljetaan. Tällainen maailmankuva tekee hyvää omalle mielenrauhalle. Ja se valaa lapsiin tulevaisuudenuskoa.
Historia opettaa saman kuin arkijärki. Ongelmia kannattaa katsoa pulmina, jotka ratkaistaan. Viimeisen sadan vuoden aikana on nimittäin tehty valtavasti elämää helpottavia teknisiä keksintöjä.
Lääketiede on löytänyt parannuksen moneen vaivaan, joka ennen vammautti tai vei hautaan. Energiaa, ruokaa ja raaka-aineita tuotetaan yhä kestävämmällä tavalla. Mitä kaikkea hyödyllistä tulevina vuosikymmeninä keksitäänkään?
Mennyt edistys ei silti automaattisesti ennusta tulevaa. Ei ole taattua, että tekniikan voittokulku ratkaisee ihmiskunnan suurimmat ongelmat. Esimerkiksi ilmastonmuutosta ei voida kokonaan pysäyttää. Saatamme kuitenkin sopeutua siihen paremmin kuin nyt luullaan. Sama pätee moneen muuhunkin huolen aiheeseen.
Maailman asiat eivät ole niin hullusti kuin äkkiseltään voisi luulla. Hyvän merkkejä, siunauksen signaaleja, on paljon, vaikka ne eivät useinkaan ylitä uutiskynnystä. Siksi realisti katsoo tulevaisuutta toiveikkaasti. Ja tekee oman osansa paremman maailman puolesta.
Kari Kuula
Artikkeli on julkaistu Nurmijärven Seurakuntaviestissä 3/2023.