Toivon, että ensi vuonna olisimme myötätuntoisempia sekä muita että itseämme kohtaan.
Näin uuden vuoden kynnyksellä jäin pohtimaan, mitä olen kuluneesta vuodesta oppinut ja mitä toivon ensi vuodelta. Olemme jälleen tilanteessa, jossa yhteiskuntaa suljetaan ja tekemisiä joudutaan rajaamaan koronapandemian leviämisen hillitsemiseksi.
Monilla meistä on turvaverkko kunnossa ja pystymme pitämään yhteyttä tuttaviimme myös rajoitusten ollessa voimassa. Mutta ympärillämme on myös ihmisiä, joilta turvaverkko puuttuu. Voisimmeko huolehtia heistäkin parhaan kykymme mukaan? Toivon, että ensi vuonna kukaan ei jäisi yksin.
Olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja ajattelemme asioista eri tavoin. Olen monesti miettinyt, miten tärkeää on yrittää ymmärtää toisen ihmisen lähtökohtia ja ajatusmaailmaa. Erilaisuus ei useinkaan ole itseltämme pois. Kun suhtaudumme toisiin avoimesti ja luovumme ennakkoluuloista, meidän ei tarvitse kokea oloamme uhatuksi jonkin itsellemme vieraan ajatuksen edessä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa näkee aivan liian usein kommentteja, joissa kirjoittaja lähtee välittömästi hyökkäyslinjalle. Malttaisimmeko miettiä hetken ennen kärkästä kommenttia? Toivon, että ensi vuonna yrittäisimme ymmärtää toisiamme paremmin.
Parin viime vuoden poikkeukselliset ajat ovat aiheuttaneet ylimääräistä stressiä, jota saatamme purkaa muiden lisäksi myös itseemme. Olemme ehkä tyytymättömiä omaan toimintaamme ja arvostelemme itseämme. Tällaisina hetkinä auttaa jättiannos itsemyötätuntoa. Voisimmeko kannustaa ja rohkaista itseämme eteenpäin? Voisimmeko hyväksyä sen, että me kaikki teemme virheitä ja olemme epätäydellisiä? Voisimmeko luopua oman arvomme mittaamisesta suoritusten perusteella?
Toivon, että ensi vuonna olisimme myötätuntoisempia sekä muita että itseämme kohtaan.
Hyvää uutta vuotta 2022!
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit.
Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit. Yhteiskunnan päättäjät ovat viime aikoina olleet vaikean tehtävän edessä yrittäessään hallita kansalaisia tässä yksilönvapautta painottavassa nykymaailmassa. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuu ovat kauniita sanoja, mutta useimmiten me ihmiset ajattelemme ensisijaisesti vain omaa tai omaistemme parasta. Terve itsekkyys onkin selviytymisen ja jaksamisen edellytys, mutta milloin oman edun tavoittelu menee niin pitkälle, että se alkaa ärsyttää muita ihmisiä?
Kun toiset tunnollisesti noudattavat jokaista mahdollista sääntöä ja toiset puolestaan viis veisaavat, ei ristiriidoilta voida välttyä. Onko edes mahdollista löytää kompromissia kahden vastakkaisen näkemyksen välille vai jääkö jompikumpi elämänasenne pakostakin häviölle? Mitä jos yhteiskunta muuttuu kovin tiukkojen sääntöjen säätelemäksi ja rikkureiden kyttäämisestä tulee uusi normaali? Tai entä jos kukaan ei enää välitä tekojensa seurauksista, velvollisuudet hautautuvat oikeuksien alle ja empatiakyvyttömyydestä tulee uusi kansantauti? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta.
Yhdessä elämisen monimutkaisimpia kysymyksiä on erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen. On turha edes haaveilla siitä, että kaikki muut olisivat aina kanssani samaa mieltä. Jos siis haluaa säilyttää edes jonkinlaisen mielenrauhan, pitäisi oppia luovimaan monenlaisten arvojen ja toimintatapojen viidakossa. Raamattu on hieno kirja siinäkin mielessä, että sieltä löytyy valtava määrä osuvia ohjeita ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Mm. apostoli Paavali kirjoittaa meille näin: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta” (Kol.3:13).
Sopuisa yhteiselo vaatii kykyä ymmärtää toisten ja omia puutteita, mutta edellyttää se myös oikeudenmukaisuutta. Jossain kulkee se raja, jonka yli kulkeminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa kanssakulkijoille ja silloin ovat ymmärrys ja anteeksianto koetuksella. Yksi oleellinen ero on siinä, onko yhteisten pelisääntöjen rikkominen tahatonta vai tahallista. Kuka tahansa saattaa joutua tilanteeseen, jossa ei osaa oikein arvioida tekojensa seurauksia, mutta miten parantaa niitä haavoja, jotka ajavat ihmisiä tarkoituksella vahingoittamaan toisia ja rikkomaan sopua?
Sari Korhonen
diakonissa
Enon seurakunta
Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.
Koronan tuoma epävarmuus lomautuksineen ja irtisanomisineen lisää matalan kynnyksen keskusteluavun tarvetta. Seurakuntien työntekijät ovat valmiita toimimaan kuulevina korvina näissäkin tilanteissa.
Koronan tuoma epävarmuus lomautuksineen ja irtisanomisineen lisää matalan kynnyksen keskusteluavun tarvetta. Seurakuntien työntekijät ovat valmiita toimimaan kuulevina korvina näissäkin tilanteissa.
Oppilaitospappi Markku Fräntilä (vas.), pastori Sanna Kauppinen (edessä) sekä diakonit Saila Musikka ja Risto Määttänen ovat osa Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimiä. Tiimin tehtävinä on mm. koordinoida seurakuntien työntekijöiden tekemää työpaikkatyötä ja toimia asiantuntijaelimenä, joka reagoi ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Kuva: Virpi Hyvärinen
Aina sitä ei tule ajatelleeksikaan, miten vahvasti kirkko onkaan osa suomalaista yhteiskuntaa. Seurakuntien työntekijät tekevät arjessa paljon yhteistyötä niin koulujen ja päiväkotien kuin sairaaloiden, oppilaitosten ja sosiaalitoimen kanssa, laajaa järjestökenttää unohtamatta.
Joensuun seurakuntayhtymässä on arjessa tehtävän perustyön lisäksi erillinen yhteiskuntatyön tiimi, joka tekee paitsi käytännön kohtaamistyötä, myös monenlaista verkosto- ja vaikuttamistyötä.
– Tiimi järjestää vuosittain Ihmisarvopäivän yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa. Vast’ikään olimme mukana järjestämässä Kuka kuulee köyhää -tilaisuutta ja kirjoitamme säännöllisesti Kirkkotiehen takarivejä-palstaa, jolla nostamme esiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja, kertoo diakoni Saila Musikka.
Koronan vaikutukset näkyvät diakonin vastaanotolla – yksi tiukilla oleva ryhmä on pienyrittäjät
Yksi tiimin tehtävistä on seurata yhteiskunnan ja erityisesti työelämän muutoksia ja tarvittaessa reagoida niihin.
– Nyt ajankohtaista on koronan vaikutukset työelämään. Ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan, ja me halutaan olla avuksi ja tueksi siellä, missä sille on tarvetta. Meihin voi olla näiden asioiden tiimoilta yhteydessä, sanoo Joensuun seurakunnan diakoni Risto Määttänen.
Koronan vaikutukset ovat näkyneet esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa diakonina työskentelevän Musikan vastaanotolla. Musikan työn yksi painopistealueista on yrittäjyys, ja monelle pienyrittäjälle korona-aika on tiennyt erityistä niukkuutta.
– Pienyrittäjillä ei useinkaan ole isoja säästöjä tai yrityksen tiliä, jossa olisi reilusti euroja tallessa investointeja varten. Yrittäjät ovat usein sinnittelijöitä. Kun he tulevat hakemaan apua, niin tietää, että nyt on todella tarvis, Musikka kertoo.
Käytännössä Musikan tekemä työ pienyrittäjien parissa on tällä hetkellä tuen antamista yksilökeskustelujen ja taloudellisen tuen muodossa.
– Taloudellinen tuki, jota pienyrittäjä voi seurakunnasta saada, on akuutin kriisitilanteen tukea, jossa on samat perusteet kuin kaikilla muillakin diakonian asiakkailla, sanoo Musikka.
Työpaikkapappi tukee työssä jaksamista – puhua voi niin työhön kuin yksityiselämään liittyvistä asioista
Yhteiskunnallista työtä tehdään kuitenkin myös muulloin kuin kriisiaikoina. Yksi esimerkki tästä on työpaikkapapin työ. Joensuun seurakunnan pappi Sanna Kauppinen aloitti viime syksynä työpaikkapappina Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella. Kutsu yhteistyöhön tuli pelastuslaitoksen puolelta.
– Työpaikkapappi liittyy osaksi työpaikan psykososiaalisen tuen kokonaisuutta, johon kuuluu myös monia muita tahoja. Tarjoan keskusteluapua niin työhön kuin yksityiselämään liittyvissä asioissa. Minua voi pyytää myös henkilökohtaisiin kriisitilanteiden purkukeskusteluihin tai papiksi kirkollisiin toimituksiin, kertoo Kauppinen.
Yhteiskuntatyön tiimiä jo parisenkymmentä vuotta sitten perustamassa ollut Risto Määttänen on puolestaan tehnyt pitkään työttömyystyötä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.
– Kuntouttava työtoiminta on yksi tuen muoto, jota olemme pyrkineet järjestämään ihmisille, jotka ovat syystä tai toisesta pudonneet työelämästä. Diakoniassa ihminen pyritään kohtaamaan kokonaisvaltaisesti. Roolinani onkin ollut kartoittaa asiakkaan kanssa yhdessä hänen elämäntilannettaan ja lähteä prosessoimaan sitä niin, että ihminen olisi ennemmin tai myöhemmin valmis lähtemään työtoimintaan. Joskus se voi kestää pitkäänkin, mutta periksi ei anneta, sanoo Määttänen.
Yhteiskuntatyön tiimi tukena arjessa
– Maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua työn, työttömyyden ja yksityiselämän kysymyksissä
– Oppilaitospappi Markku Fräntilä, diakoni Olli Humalajärvi, pappi Sanna Kauppinen, diakonissa Sari Korhonen, pappi Antti Kyytsönen, diakoni Saila Musikka, diakoni Risto Määttänen ja pappi Ville Ojala – Yhteystiedot: www.joensuunseurakunnat.fi
Jopa maski kasvoilla laulaessa ja turvaetäisyyden päässä kuorokavereista seisoessa tunsin suurta iloa siitä, että ryhmämme on jälleen koossa. Suvivirteen löytyi aivan uusi näkökulma ja tunnelma.
Jo joutui armas aika, kaikuu näinä päivinä jälleen kerran suvenavauksissa eri puolilla Suomea. Kauas on tultu niistä vuosista, kun opettaja polki täysin voimin harmonia luokkahuoneessa ja palkeet puhkuivat suvivirttä rauhalliseen tahtiin. Kappale tuntui kenties laahaavalta, mutta se merkitsi kesää, lomaa ja täyttä vapautta pitkäksi aikaa. Olisiko kunnon kesä voinut edes alkaa ilman tuttuja säveliä?
Tänä vuonna laulussa on mukana erityisen paljon sanatonta toivetta. Koittaako meille vapaampi kesä, niin kuin olemme aiempina vuosina tottuneet? Saammeko kokoontua, juhlistaa kesää ja hengähtää hetken pitkän epävarman jakson jälkeen?
Koronatilanteen hieman helpottaessa oma kuoroni sai tauon jälkeen ainutlaatuisen mahdollisuuden Suvivirren parissa. Otimme osaa Rantakylän seurakunnan projektiin, jossa kanttori Janne Piipponen kutsuu kuoroja ja lauluryhmiä esittämään erilaisia versioita virsistä. Esitykset tullaan tallentamaan ja julkaisemaan verkossa kaikkien iloksi.
Jopa maski kasvoilla laulaessa ja turvaetäisyyden päässä kuorokavereista seisoessa tunsin suurta iloa siitä, että ryhmämme on jälleen koossa. Suvivirteen löytyi aivan uusi näkökulma ja tunnelma. Arjen keskellä en ollut edes huomannut, miten paljon olin kaivannut yhdessä tekemistä ja niitä onnistumisen hetkiä, kun sävelet osuvat juuri kohdilleen ja harmoninen sointi täyttää tilan.
Mahdollisuutta yhteiseen tekemiseen ja yhdessäoloon toivon tänä kesänä kaikille lapsista ikäihmisiin. Jospa suvivirren taika toimisi jälleen kerran ja saisimme nauttia suloisesta suvesta ilman huolia ja murheita. Iloa ja hyvää mieltä kesään!
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Siun soten perheneuvolassa työskentelevän Tanja Ikosen mukaan nuoria kuormittaa korona-aikana erityisesti arjen vaihtuvuus. – Välillä ollaan etänä, välillä läsnä, harrastukset ovat välillä auki ja välillä kiinni. Se on aikuisillekin raskasta, jos ei pysty ennakoimaan, millaista arki parin viikon päästä on, Ikonen sanoo. Kuva: Virpi Hyvärinen.
1 OIREILU. Nuorten tiimin palvelujen tarve on koronan myötä kasvanut Joensuussa. Myös muilta nuoria auttavilta tahoilta kuuluu viestiä ruuhkautumisesta. Monen asiakkaan psyykkinen oireilu on muuttunut entistä vakavammaksi. Jos aiemmin oli haasteita opiskeluissa tai vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ne ovat koronan aikana voineet pahentua esimerkiksi syömishäiriöksi tai itsetuhoisuudeksi.
2 HUOLI. Nyt kun koronan kanssa on eletty vuosi, meille tulee selkeästi lisää uusia asiakkaita, jotka kärsivät yleisestä ahdistuneisuudesta ja väsymyksestä. Erityisesti minua huolettaa se, että uupumus koskettaa yhä useammin koko perhettä. Nuorten uupumuksessa näkyy negatiivisten uutisten paino: on ilmastonmuutos, on korona, Suomesta loppuu raha, ei ole töitä, mitä me tehdään aikuisena. Uutispaasto on monelle nuorelle tarpeen.
3 KEINOT. Koronarajoitusten takia monet tunnehallinnan keinot kuten harrastukset ja kavereiden tapaaminen eivät toimi normaalisti. Olemme miettineet nuorten kanssa, miten itseään voi hemmotella kotona: käydä lämpimissä suihkuissa, laittaa naamioita, katsoa leffaa yhdessä perheenjäsenten kanssa. Moni on löytänyt ulkoilun ja sen, miten ihanaa onkaan, kun on aikaa miettiä asioita. Kun pitää kiinni unesta, ruokailuista ja lähimmistä sosiaalisista suhteista, se on jo paljon.
4 TUKI. Nuoret tarvitsevat vanhemmilta ennen kaikkea aikaa, ymmärrystä ja myötätuntoa. Nuorelle tulisi tavalla tai toisella viestiä sitä, että hänestä välitetään. Jos nuori ei halua jutella, vanhempi voi laittaa vaikka tekstarin keskellä päivää ja viestittää: olet rakas. Rento yhdessä oleminen tekee hyvää, ei niinkään jatkuvat kyselyt ja terapiaistunnot kotona.
5 TOIVO. Yritän aina tsempata nuoria sanomalla, että heillä on elämän parhaat hetket edessäpäin. Heidän voi olla vaikea sitä uskoa, mutta minun se on helppo nähdä. Aikuisille sanoisin, että aina kun pakka alkaa levitä, kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa: omiin valintoihin, oman perheen ytimeen. Kannattaa listata asioita, jotka ovat hyvin. Ja jos omat keinot eivät riitä, kannattaa pyytää apua muualta. Se on vahvaa vanhemmuutta, että kun huomaa tarvitsevansa apua, pyytää sitä.
Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia.
Vuosi sitten elimme koronan alkuvaiheita. Tilanne oli uusi ja herätti monenlaisia tunteita ihmetyksestä ja epäuskosta huoleen ja pelkoon. Paljon on tapahtunut, ja vuoden jälkeen olemme jo jollain lailla turtuneet koronaan. Muutoksiin varautuminen ja uusien ohjeistusten täytäntöönpano on arkipäivää monelle – myös meillä Joensuun alueen seurakunnissa.
Kirkon tutkimuskeskus selvitti vastikään, mitä vaikutuksia pitkittyneellä poikkeustilalla on ollut seurakuntatyöhön. Selvitys tehtiin, koska poikkeusoloissa toimiminen on vaatinut seurakuntien työntekijöiltä ylimääräisiä voimavaroja ja luovuutta. Pitkittynyt tilanne on koetellut monin tavoin seurakuntien kriisinkestävyyttä. Tutkimuskeskuksen tekemät huomiot kuulostavat varsin tutuilta.
Verkko on vallannut alaa koronapandemian aikana. Seurakunnista riippuen erilaisia toimintoja jumalanpalveluksista lasten pyhäkouluihin ja lukupiireihin on siirretty verkkoon. Selvityksen mukaan verkkovälitteinen toiminta tavoittaa seurakuntalaisia, mutta se ei voi korvata jumalanpalvelus- ja hartausyhteyttä. Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia. Useampi työntekijä on löytänyt uusia digitaalisia työtapoja ja menetelmiä, joita haluaa hyödyntää täydentävinä elementteinä myös pandemian jälkeen.
Monen jaksaminen on ollut koetuksella viimeisen vuoden aikana, mutta Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan työntekijät kuitenkin luottavat pääosin omiin voimavaroihinsa kohdata muutoksia ja haasteita työssä. Osalta korona on vähentänyt perinteisiä töitä ja pakottanut muuttamaan toimintamalleja, ja osan kalenterit se on täyttänyt äärimmilleen. Tilanne ei ole ollut helppo kenellekään ja kiitos kärsivällisyydestä kuuluu jokaiselle tasapuolisesti. Yhdessä jaksamme – päivä kerrallaan. Hyvää ja turvallista pääsiäisen aikaa!
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Vuonna 1985 taisteltiin polioepidemiaa vastaan rokottamalla väestö makeasti. Sokeripalaan tiputettiin heikennettyjä, eläviä polioviruksia.
”Sydän-, keuhkotauti, tupakoitteko?” Napakka ohjeistus: ”rinta levyä vasten, leuka ylös, hetki hiljaa hengittämättä, saa hengittää, seuraava”. On minun vuoroni. Vuosi on 1981. Yläosa-alastomien miesten jono etenee tasaisesti. On menossa pienoisröntgenkuvaus tuberkuloosin tukahduttamiseksi. Rutiiniseurannasta luovuttiin myöhemmin 1980-luvulla, kun tubi alkoi olla voitettu kanta.
Röntgenseulonta oli tehokasta ja vaivatonta. Kuvauspäivästä ja paikasta tuli kotiin kirje, jossa oli kuvaukseen mukaan otettava lomake. Tutkimustulos tuli kirjeitse kotiin.
Vuonna 1985 taisteltiin polioepidemiaa vastaan rokottamalla väestö makeasti. Sokeripalaan tiputettiin heikennettyjä, eläviä polioviruksia. Viidessä kuukaudessa rokotettiin 95 % väestöstä. Moni sai sokeripalansa kouluterveydenhoitajalta. Itse piipahdin terveyskeskuksen ajanvarauksettomassa rokotuspisteessä ja sain merkinnän rokotuskorttiin, joka on ollut lompakossani vuodesta 1972 lähtien.
Nyt 2021 otetaan koronarokotus. Kuulun riskiryhmään 1, mutta en ole vielä onnistunut saamaan rokotusaikaa. Verkkovarausten tekniikka ei ole kestänyt yhteydenottomääriä. Tähän mennessä myöskään puhelinjonotus ei ole tuottanut tulosta. Onnellisia ne, jotka ovat ajanvarauksessa onnistuneet.
Lapsuudestani muistan, kuinka päivystävälle lääkärille jonotettiin pienessä odotustilassa ilman ajanvarausta. Sitten saatiin uusi terveyskeskus, jossa istuin kerran odottamassa vuoroani. Paikalle saapui sairas ihminen päästäkseen lääkäriin. Ei onnistunut. Ilmoittautumisessa kerrottiin, että ajan saisi vain puhelimitse. Häntä neuvottiin soittamaan ajanvaraukseen ilmoittautumisen vieressä olevasta yleisöpuhelimesta. Virkailija antoi ajanvarausyrittäjälle 50 penniä, koska hänellä ei ollut kolikoita. Vain hetki ja rahanantaja vastasi puhelimeen ja aika järjestyi.
Asioilla on tapana järjestyä. Kyllä jokainen saa rokotuksensa, vaikka ajankohta olisikin vielä hämärän peitossa.
Muutos edelliseen vuoteen oli vain -0,3 prosenttia, vaikka viime syksynä kirkollisverotulojen arvioitiin koronapandemian talousvaikutusten johdosta putoavan Suomessa noin 3–5 prosenttia.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän viime vuoden tilinpäätöksen mukaan seurakuntayhtymälle tilitettiin vuoden 2020 aikana kirkollisveroja 11 160 592 euroa. Muutos edelliseen vuoteen oli vain -0,3 prosenttia, vaikka viime syksynä kirkollisverotulojen arvioitiin koronapandemian talousvaikutusten johdosta putoavan Suomessa noin 3–5 prosenttia.
Koronapandemia on vaikuttanut seurakuntayhtymän ja seurakuntien toimintaan maaliskuusta 2020 alkaen. Vuonna 2020 koronarajoitusten voimassaollessa töitä tehtiin joustavasti yli yksikkö- ja tehtävärajojen. Erityisesti panostettiin diakoniatyöhön sekä erityisjärjestelyin tai verkossa tapahtuvien kohtaamisten suunnitteluun ja toteutukseen.
Joensuun ev.lut. seurakuntien jäsenmäärä oli vuoden 2020 lopussa 51 135 henkilöä ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului alustavien tilastojen perusteella 66,6 prosenttia (2019: 67,3 %) joensuulaisista.
Kirkollisverot mahdollistavat seurakuntien monipuoliset palvelut. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi seurakuntien työhön kuuluu muun muassa lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden apua tarvitsevien tukeminen. Tänä vuonna palveluihin on kehitetty uusia toimintatapoja kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Kirkollisverot mahdollistavat seurakuntien monipuoliset palvelut. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi seurakuntien työhön kuuluu muun muassa lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden apua tarvitsevien tukeminen. Tänä vuonna palveluihin on kehitetty uusia toimintatapoja kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän ensi vuoden taloussuunnitelmat hyväksyttiin yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa 14.12.2020 Rantakylän kirkossa. Kuvassa Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki. Kuva: Kirsi Taskinen.
Puheenjohtajan nuija kopahti joulukuun puolivälissä pöytään ensi vuoden taloussuunnitelmien hyväksymisen merkiksi. Sama toimenpide toistuu joka vuosi, kun Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto saa tutkittavaksi talouden luvut ja suunnitelmat seuraavan vuoden painopisteistä ja kehittämiskohteista.
Viimeiset kahdeksan vuotta seurakuntayhtymän talousasiat on valmistellut valtuuston hyväksyttäväksi hallintojohtaja Tommi Mäki. Suunnittelu on ollut Mäen mukaan selkeää, sillä kirkon ja seurakuntien talouden kehitystä on voinut ennustaa helposti. Haastetta ovat aiheuttaneet niukentuvat resurssit, ja oman mausteensa tulevaisuuden suunnitteluun tuo meneillään oleva koronapandemia.
– Tilanteeseen on pyritty varautumaan talousarviossa ja toimintasuunnitelmissa. Tässä vaiheessa koronapandemian talousvaikutusten kesto, laajuus ja syvyys ovat kuitenkin isossa kuvassakin vielä arvailujen varassa ja aika tulee näyttämään, miten ne tulevat heijastumaan seurakuntayhtymän talouteen, Mäki miettii.
Tulot hyötykäyttöön
Seurakuntayhtymä saa tuloja kirkollisverotuottojen lisäksi valtion rahoituksesta ja seurakuntien toiminnasta. Joensuussa kirkollisverojen osuus on yli 75 %. Valtion rahoitus ja seurakuntien toimintatuotot muodostavat kumpikin reilun 10 % osuuden tuloista.
– Valtion rahoitusta seurakuntataloudet saavat hautaustoimeen, väestökirjanpitoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapitoon. Seurakuntayhtymän toimintatuotot voivat olla esimerkiksi tilavuokria, hautausmaksuja tai seurakuntien järjestämien leirien tai kerhojen osallistumismaksuja, Mäki kertoo.
Tulojen avulla seurakunnat huolehtivat jumalanpalvelusten pitämisestä sekä kasteista, avioliittoon vihkimisistä ja muista kirkollisista toimituksista. Tärkeitä seurakuntien tehtäviä ovat myös kristillinen kasvatus ja opetus, sielunhoito, diakonia ja lähetystyö. Seurakuntayhtymä huolehtii puolestaan niistä yhteisistä toiminnoista, jotka tukevat seurakuntien perustehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi talous ja hallinto, kiinteistötoimi, hautaustoimi ja viestintä.
Työ on ihmisten kohtaamista
Asiaan perehtymättömälle saattaa tulla seurakuntien toimintaa ajatellessa mieleen ainoastaan papit, jotka toimittavat jumalanpalveluksia, vihkivät avioliittoon, kastavat syntyneitä ja huolehtivat hautaan siunaamisesta. Todellisuus on kuitenkin jotain paljon enemmän, sillä seurakuntayhtymän henkilöstöstä vain noin 15 % kuuluu papistoon. Prosentuaalisesti eniten työntekijöitä toimii varhaiskasvatuksessa pitämässä huolta lapsista ja tukemassa näin perheitä.
Talouden näkökulmasta merkittävä osa seurakuntayhtymän kustannuksista muodostuu henkilöstökuluista. Se ei ole ihme, kun tutustuu tarkemmin seurakuntien monipuolisiin tehtäviin mm. lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden tuentarvitsijoiden parissa.
– Kirkossa ja seurakunnissa työntekijät työskentelevät palveluammateissa. Työ on ihmisten kohtaamista arjessa ja juhlassa, vahvistaa hallintojohtaja Tommi Mäki.
Uusia toimintoja korona-aikana
Koronapandemian myötä seurakunnat ovat sopeuttaneet toimintaansa aina voimassa olevien rajoitusten mukaisesti. Kirkon digiloikka on toteutunut monellakin eri tavalla.
– Jumalanpalveluksia on videoitu ja lähetetty verkossa ja virtuaaliset kirkkokahvimme ovat houkutelleet mukaan muutamia osallistujia ulkomailta saakka, iloitsee Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen.
Pielisensuun seurakunnassa sosiaalisen median kanavat ovat olleet ahkerassa käytössä nuorisotyössä ja myös rippikoulut siirtyivät osittain verkkoon. Varhaiskasvatuksen työntekijät valmistivat lapsiperheille askartelupaketteja ja videotervehdyksiä sekä tarjosivat perheille ulkoiluapua.
– Myös diakoniatyössä korona on haastanut arjen monella tavalla. Kotikäyntejä olemme tehneet mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi olemme avanneet uusia kanavia ihmisten tavoittamiseksi ja tukeneet apua tarvitsevia keskustelun lisäksi apteekki- ja kauppa-asioiden hoitamisessa, Reinikainen kertoo.
Diakonien verkostoja on hyödynnetty keväällä käynnistetyssä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, joka tukee perheitä ja nuoria saamaan kiinni mahdollisimman hyvästä arjesta ja osallisuudesta poikkeusaikana. Iäkkäämpiä seurakuntalaisia on tänä vuonna muistettu kirjeitse ja puhelimitse.
– Olemme halunneet välittää seurakuntalaisille tietoa siitä, että olemme olemassa heitä varten. Meille on ollut tärkeää säilyttää yhteys ja tuoda toivoa kaiken keskelle sekä auttaa ja tukea siinä, missä voimme. Ja on ollut myös hyvä päästä vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin siitä, mitä on tapahtunut, Reinikainen toteaa.
Kontiolahden seurakunnan talous on pysynyt vakaana
Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto hyväksyi tulevan vuoden taloussuunnitelman joulukuun alussa. Kirkollisverokertymä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samoissa lukemissa 2,4 miljoonassa eurossa. Vs. talouspäällikkö Rauni Ikonen näkee Kontiolahden taloudellisen tilanteen tällä hetkellä melko hyvänä, mutta talouden muutoksia on hänen mukaansa seurattava tulevan vuoden aikana.
– Kirkkohallituksen kirkollisveroennusteen mukaan kirkollisverotulomme kasvavat hieman vuonna 2021, mutta sen jälkeen tulot kääntyvät mahdollisesti laskuun. Talouden ennustettavuus on tällä hetkellä kuitenkin epävarmaa koronaviruspandemian vuoksi, Ikonen toteaa.
Kontiolahden seurakunnan palvelut ovat monipuolisia. Papiston lisäksi tehtäviä hoitavat kanttorit, diakoniatyöntekijät, nuorisotyöntekijät, perhetyönohjaajat, lastenohjaajat, kiinteistötyöntekijät sekä hallinnon työntekijät. Osa palveluista tuotetaan yhteistyössä Joensuun seurakuntayhtymän kanssa.
Kontiolahden seurakunnan tulevan vuoden investoinnit ovat pieniä. Muutoksia on tulossa kirkon palohälytysjärjestelmään, lukitukseen ja lämmitysjärjestelmään.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille. Sopimuksen mukaan seurakuntayhtymään perustetaan urheiluseurarahasto, jonka varoilla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.
Seurakuntayhtymän urheiluseurarahasto tulee vastaanottamaan rahalahjoituksia urheiluseurojen yhteiseltä SeeMe-hankkeelta. Lahjoitettuja varoja käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen kaikissa kolmessa seurassa. Avustuksella voidaan kattaa kausi- ja välinemaksuja. Avustusten jakamista koordinoivat ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät, jotka kartoittavat avustusta kysyvien perheiden taloustilanteen ja tekevät ratkaisun diakonisin perustein.
”Sydän-, keuhkotauti, tupakoitteko?” Napakka ohjeistus: ”rinta levyä vasten, leuka ylös, hetki hiljaa hengittämättä, saa hengittää, seuraava”. On minun vuoroni. Vuosi on 1981. Yläosa-alastomien miesten jono etenee tasaisesti. On menossa pienoisröntgenkuvaus tuberkuloosin tukahduttamiseksi. Rutiiniseurannasta luovuttiin myöhemmin 1980-luvulla, kun tubi alkoi olla voitettu kanta.
Kirkkotie 