Jumalalla on oma ikiaikainen rauhansuunnitelma ihmiskuntaa varten. Hän lähettää oman rauhanneuvottelijan keskellemme.
Sotauutiset ahdistavat. Supervaltojen kilpavarustelu kiihtyy. Viattomia siviilejä pommitetaan ja käytetään ihmiskilpinä. Kuvat lapsista sodan jaloissa koskettavat syvältä. Esirukoustamme tarvitaan! Tilanteet näyttäytyvät epätoivoisina.
Joulun hyvässä sanomassa julistetaan kuitenkin toivoa ihmiskunnalle: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Enkelitkin ovat olleet huolissaan maailmamme tilanteesta. Ihmiskunta on ollut alusta lähtien synnin syvässä kuopassa. Jumalan tahtoma olotila on, että ihmisten kesken olisi rauha ja heidän välillään vallitsisi hyvä tahto toisiaan kohtaan. Nyt ihmiskunta on pahan kierteessä. Synnin seuraamukset maksavat päivittäin miljardeja euroja ihmiskunnalle. Rauhantekijöitä tarvittaisiin maailmaan lisää.
Yksi merkittävä kristitty ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut suomalainen haudattiin marraskuussa Hietaniemen hautausmaalle. Presidentti Martti Ahtisaaren tunnetuimpia sanoja olivat: ”Rauha on tahdon asia.” Omaa tehtäväänsä hän kuvasi: ”Sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolia avaamaan ongelmia ja kehottaa heitä etenemään rauhanprosessissa. Sovittelijan roolissa yhdistyvät laivan kapteenin, lääkärin, kätilön ja opettajan ammatit.”
Jumalalla on oma ikiaikainen rauhansuunnitelma ihmiskuntaa varten. Hän lähettää oman rauhanneuvottelijan keskellemme. Betlehemin yössä syntyy Rauhanruhtinas, joka omaa kaikki taivaalliset ja maalliset ominaisuudet rakentaa rauhaa niin suhteessa Taivaalliseen Isäämme kuin ihmisten välisissä suhteissa. Jeesus Kristus itse edustaa muutosvoimaa. Hän itse on Rakkaus. Rakkaus on Jumalasta peräisin oleva voima, joka saa poikki pahan kierteen. Rakkaus on voima, jolla kapteeni, lääkäri, kätilö ja opettaja luotsaa, parantaa, synnyttää ja opettaa ihmislapsia rauhan teille. Jeesus Kristus on itse Tie, Totuus ja Elämä. Hän on sielujen paras Ystävä ja paras Lääkäri.
Jouluna vietämme Jeesuksen syntymäpäivää. Tänä adventtiaikana meidän tulee liittyä vahvemmin hyvän puolelle taistelussa vihaa, väkivaltaa ja sortoa vastaan. Jokainen meistä on myös sovittelija ja rauhantekijä omassa elämässään.
Jumala lähettää jouluna keskellemme Rauhanruhtinaan. Tämä pieni viaton poikavauva vie ihmiskunnan kerran ikuiseen rauhaan ja pelastukseen.
Jukka Reinikainen
kirkkoherra
Kontiolahden seurakunta
: Minulle selvisi, että vuosikaudet hyvää mieltä tuonut Jouluradio onkin seurakuntien kuuntelijoille tarjoama joululahja.
Tunnustan: kuulun jouluihmisiin. Pidän kuitenkin jouluintoiluni kurissa, enkä mieti joululahjoja vielä kesällä tai viritä satoja metrejä vilkkuvia jouluvaloja takapihalle heti, kun syysillat pimenevät. Jotain erityistä joulun ajassa kuitenkin on. Joulun tulo ilahduttaa ja sykähdyttää joka vuosi.
Minulle yksi tärkeimmistä joulun tunnelmanluojista on musiikki. Kun Jouluradio alkaa soida marraskuussa, viritän kanavat heti kohdilleen sekä autossa että kotona. Olen tietoinen siitä, että netin kanavavalikoiman kautta jokainen voi kuunnella juuri omantyylisiä kappaleita. Minulle yksi osa joulun tunnelmaa on kuitenkin kuunnella peruskanavaa, jolloin välillä tulee vastaan suosikkeja ja välillä muunlaisia versioita, jotka avartavat omaa maailmankuvaa.
Vasta siirtyessäni Joensuun seurakuntayhtymän työntekijäksi minulle selvisi, että vuosikaudet hyvää mieltä tuonut Jouluradio onkin seurakuntien kuuntelijoille tarjoama joululahja. Nyt voin siis olla itse mukana mahdollistamassa Jouluradion sävelet monelle muullekin kuulijalle.
Tänä vuonna Jouluradiossa soi artistilegenda Katri Helenan tulkinta Hoosianna-virrestä. Perinteiseen tapaan uusi versio Hoosiannasta julkaistaan ensimmäisenä adventtina puolilta öin. Katri Helenan ajatuksia virrestä, joulusta ja elämästä yleensä saamme lukea tämän lehden keskiaukeamalta. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen tapansa puhua kiitollisuudesta.
Joulu on taas pian, ja kaikki me jouluihmiset alamme virittäytyä vuoden tärkeimmän juhlan tunnelmiin. Ehkäpä jo ensi viikonloppuna adventin kunniaksi minäkin kaivan muotit esiin ja alan suunnitella piparkakkutaloa. Jouluradio soi taustalla ja pitää yllä tärkeitä perinteitä.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Mikä saisi mielen virittymään joulutunnelmaan paremmin kuin sydäntä sykähdyttävä joulumusiikki? Tuttua ja harvemmin kuultua joulumusiikkia on nyt kirkoissa runsain mitoin tarjolla. Löydä konserttikoosteesta omasi.
Mikä saisi mielen virittymään joulutunnelmaan paremmin kuin sydäntä sykähdyttävä joulumusiikki? Tuttua ja harvemmin kuultua joulumusiikkia on nyt kirkoissa runsain mitoin tarjolla. Löydä konserttikoosteesta omasi.
Seurakuntien tiloissa esiintyvät joulun alla vasemmalta ylhäältä lukien mm. Kamarikuoro Kaisku, Joensuun Naiskuoro, Talvi-Maaria Turunen, Joensuun Mieslaulajat, Kanteleduo Soittu, Akanvirta-kuoro, Lauluyhtye Kaiutin, Laulutuuli-kuoro sekä Trio Keski-Karjala. Kuvaajatiedot kuvien yhteydessä.
Taiga-kvartetin ja Kamarikuoro Kaiskun konsertti su 28.11. klo 18 Kontiolahden kirkossa. Bachin Joulukantaatti ”Uns ist ein Kind geboren”, englantilaista ja suomalaista joulumusiikkia. Kontiolahden kirkko 140 v. Vapaa pääsy.
Joulun odotus -konsertti pe 3.12. klo 19 Rantakylän kirkossa. Talvi-Maaria Turunen (laulu), Lawrence Hodge (piano). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Mieskuoro Kontioisten ja Ilomantsin mieslaulajien joulukonsertti la 4.12. klo 14 Enon kirkossa, la 4.12. klo 18 Kontiolahden kirkossa ja la 11.12. klo 18 Tuupovaaran kirkossa. Tuttuja, perinteisiä joululauluja. Kuoroja johtavat Ilkka Vesala ja Kalle Rintala. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Jouluoratorion parhaat palat -konsertti ti 7.12. klo 18 Pielisensuun kirkossa. Joensuun konservatorion kuoro ja solistit. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € konservatorion opiskelijoiden stipendirahaston hyväksi.
Joulun ihme -konsertti ke 8.12. klo 18 Joensuun kirkossa ja ti 14.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Joensuun konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € konservatorion opiskelijoiden stipendirahaston hyväksi.
Joulu sydämiin -konsertti ke 8.12. klo 18 Rantakylän kirkossa, naiskuoro Akanvirta ja Mysterium. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
René Laulajaisen Kauneimmat joululaulut -konsertti to 9.12. klo 19 Joensuun kirkossa. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen kolehti. TV7 taltioi konsertin.
Joulun sävel -konsertti pe 10.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Trio Keski-Karjala: Liisa Karhu (viulu), Kari Lauronen (laulu ja basso), Timo Hacklin (harmonikka). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Jouluista viulumusiikkia konservatoriolta -konsertti pe 10.12. klo 18 Joensuun seurakuntakeskuksessa. Sakari Tervon viuluoppilaat esiintyvät Jaroslava Kotorovan säestyksellä. Vapaa pääsy.
Taiga-kvartetin joulukonsertti la 11.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy.
Turvallista joulua! -konsertti su 12.12. klo 18 Noljakan kirkossa. Pohjois-Karjalan Pelastuslaitoksen kuoro, joht. Hanna-Kaisa Laakkonen, ja sooloesityksiä. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Lauluyhtye Kaiuttimen joulukonsertti ma 13.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Joensuun Naiskuoron konsertti ”Jouluyönä” ke 15.12. klo 18 Joensuun kirkossa, joht. dir.cant. Helena Hulmi. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Joulun tullen – musiikkia konservatoriolta to 16.12. klo 17.30 Joensuun seurakuntakeskuksessa. Katri Kaiholan viululuokka esiintyy. Vapaa pääsy.
Kaksin kantelein, kohti joulua -konsertti la 18.12. klo 15 ja klo 17 Utran kirkossa. Karjalaisia kantelesävelmiä ja jouluista musiikkia. Kanteleduo Soittu: Saila Kinnunen ja Saila Miinalainen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 7 €.
Laulutuuli-kuoron konsertti ”Ikiaikojen taa” ma 20.12. klo 19 Pielisensuun kirkossa ja ti 28.12. klo 19 Joensuun kirkossa, johtaa kanttori Pekka Varonen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Joensuun Mieslaulajien joulukonsertti ma 20.12. klo 19 Joensuun kirkossa. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Gospelryhmä Arepan Toivo maailman -joulukonsertti ti 21.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy.
Joulun valoa -konsertti ke 22.12. klo 19 Pielisensuun kirkossa, Jarmo Kuittinen (laulu), Henna Hirvikangas (piano), Liisa Karhu (viulu ja alttoviulu). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Canzonetta-kuoro 50 vuotta -juhlakonsertti to 6.1. klo 18 Joensuun kirkossa, johtaa Janne Piipponen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Odottaminen tuntuu lempeämmältä, sana ei sisällä samaa vaatimusten painoa kuin valmistautuminen. Odottaminen antaa tilaa vain olla ja ihmetellä.
Istun keittiössä kahvimuki edessäni ja katselen ikkunasta marraskuun hämärää. Pohjoisen pimeään aikaan toivon, että maa peittyisi valkoiseen lumihuntuun ja toisi valon tullessaan. Kuulen, kuinka luonto kutsuu minua esimerkillään rauhoittumaan ja lepäämään – hellittämään turhasta touhusta.
Mutta eihän sellainen käy. Sunnuntaina kirkoissa kajahtaa Hoosianna ja siitä alkaa virallisesti jouluun valmistautuminen. Tämä tietää vauhtia, kiirettä, vaatimuksia ja odotuksia. On joulusiivousta, jouluvalojen ripustelua, piparien ja torttujen paistamista, lahjarallia ja monta muuta askaretta. Mutta ennen tätä valmistelukiirettä herkistyn laulamaan:
”Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkoon Hän! Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen.”
Laulaessani tunnen Pyhän koskettavan. Se tuntuu mukavalta, rauhoittavalta. Entäpä jos ajattelisin tulevan adventinajan toisin? Valmistautumisen sijaan alkaisinkin odottaa joulun saapumista.
Odottaminen tuntuu lempeämmältä, sana ei sisällä samaa vaatimusten painoa kuin valmistautuminen. Odottaminen antaa tilaa vain olla ja ihmetellä.
Odottaessani voisin huutaa, kuten lapsijoukko vuosituhansia sitten: Hoosianna! Se tarkoittaa: ”Auta Herra”. Auta erottamaan turha tarpeellisesta.
Auta ymmärtämään, että hitaasti kiiruhtaen ehtii enemmän.
Auta ymmärtämään, että joulu saapuu hiljalleen, että joulun valo laajenee päivä päivältä.
Auta ymmärtämään, että joulun sanoma kuuluu jokaiselle ja tavoittaa jokaisen huolimatta elämän ulkonaisista puitteista.
Auta rohkaisemaan toinen toisiamme, että jaksaisimme pimeässä; avuttomuuden, surun, sairauden tai yksinäisyyden keskellä.
Auta luottamaan, että Jumala tulee – ja on jo siellä – missä häntä tarvitaan.
Näin on hyvä. Katselen kahvikupin kyljessä olevaa kuvaa, jossa loistavan auringon säteet tavoittavat kaksi toisiinsa nojaavaa hahmoa. Niiskuneiti ja Muumipeikko halaavat toisiaan lempeästi.
Jään odottelemaan joulun kuninkaan saapumista, joka evankeliumitekstin mukaan ”tulee luokseni lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla”.
Armollinen ja lempeä, hiljalleen laajeneva valo johdattaa kohti joulun ihmettä.
Marita Tiili
seurakuntapastori
Pyhäselän seurakunta
Pappi ja tietokirjailija Kari Kuula kokoaa seimiasetelmaa ja antaa ajatusten kulkea sinne, minne kukin asetelman hahmoista niitä vie. Seimen ympärille kiertyy koko elämä, mennyt ja oleva.
”Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon, vaan päätyivät talliin. Tässä on osuva kuva elämästä. Unelmat eivät aina toteudu ja joskus elämä satuttaa kipeästikin”, kirjoittaa Kari Kuula. Kuva: Pixabay.
Otan kaapista laatikon ja avaan kannen. Jouluseimen osat ovat siistissä järjestyksessä viime joulun jäljiltä. On aika koota tutut hahmot Jeesus-lapsen ympärille. Samalla mietin, miten elämän koko kirjo tulee näkyviin heidän kauttaan.
Anna syli, johon käpertyä
Pystytän ensin tallin, jonne Jeesus-lapsi syntyy. Talli on eläinten koti. Joulusta puhutaan perheen juhlana, mutta silloin helposti unohtuu, että Suomessa reilusti yli miljoona ihmistä asuu yhden hengen taloudessa. Se on melkein puolet maan asuntokunnista. Sinkuillakin on toki perhe, joskaan ei samalla tavalla kuin parisuhteessa elävillä.
Kodit ovat monenlaisia. Jonkin oven takana asutaan yksin omasta valinnasta. Jos sopiva kumppani osuu kohdalle, asiaa voidaan miettiä uudestaan, mutta hyvä on olla näinkin.
Joku toinen taas kaipaa ihmistä vierelleen. Joulunkin rukous kuuluu: ”Anna minulle syli, johon käpertyä.” Monen ikäihmisen läheinen on jo taivaan kodissa. Muistot lämmittävät, mutta eivät sammuta ikävää.
Eläimetkin ovat tärkeällä paikalla joulun kodeissa. Monelle koira on ystävistä uskollisin. Aina iloinen isäntänsä nähdessään. Aina valmis leikkiin tai ulkoiluun. Olisipa ihmisten kanssa yhtä mutkatonta kuin lemmikkien.
Kolmanneksi paras riittää
Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon, vaan pää-tyivät talliin. Tässä on osuva kuva elämästä. Unelmat eivät aina toteudu ja joskus elämä satuttaa kipeästikin.
Sitäkin ehtii miettimään joulun hiljaisina päivinä. Kun kukaan ei soita tai koputa ovelle. Välit läheisiin ovat etääntyneet eikä ystäviä ole vain löytynyt. Ehkä olin loukkaantunut liian pienestä. Ei olisi pitänyt jäädä omaan kuoreen, vaan olla aloitteellisempi ystäväsuh-teissa.
Melkein jokainen löytää elämänpolultaan raskaita vaiheita. Perheen hajoaminen, suuri taloudellinen vastoinkäyminen, epäonnistuminen työssä tai joku terveysongelma. Näin ihminen haavoittuu vuosien varrella. Jotkut haavat paranevat vähitellen, toiset jäävät jomottamaan.
Jumalan Poika syntyy kuitenkin sinne talliin, ei unelmien vaan todellisen elämän keskelle. Hänen läheisyytensä voi tuoda levollisuutta elämäni keskeneräisyyksiin ja kipuihin. Hän opettaa minua hyväksymään oman tieni kuormineen ja risteineen.
Tässä on yksi onnen salaisuus. Tavoittelen kyllä unelmia, mutta samalla suostun siihen, mihin elämä vie. Toiseksi tai kolmanneksi paraskin tie on riittävän hyvä. Ja jokaiselta polulta löytyy jotakin hyvää ja kaunista.
Jos osaan ajatella näin, en kiusaa itseäni pettymyksen tunnulla, vaan katson sitä hyvää, mitä olen saanut.
Pyhyyden kaipaus kaikkialla
Pyörittelen kädessäni kolmea itämaan tietäjää, jotka tulivat kunnioittamaan vastasyntynyttä Vapahtajaa. He kertovat, että jokaisessa maailman kolkassa aavistetaan taivaan voimien todellisuus. Emme ole yksin ja omassa varassamme, vaan suurempi tahto kaitsee kaikkeutta.
Tätä tuntua ei tosin aina nimetä kovin uskonnollisesti. Jumala kyllä antaa merkkejä itsestään, taivaalle syttyy tähtiä, mutta niitä ei tunnisteta. Silti sisältä nousee sanaton pyhyyden kaipaus ja kiitollisuus elämän lahjoista. Se on jumalanpalvelusta, vaikka itse ei asiaa ajattelisikaan niin.
Tietäjien kautta koen perheyhteyttä kaikkien ihmisten kanssa. Olemme saman Luojan lapsia ja sama taivaan taju asuu meissä kaikissa. Kunpa osaisimme elää sovussa.
Et ole sitä, mitä teet, vaan sitä mitä sinulle annetaan
Paimenet ovat jouluyönä arkisessa työssään. Joillekin joulu on työvuoden raskainta aikaa. Pitkiin päiviin täytyy venyä, sillä tuntuva osa vuoden tuloksesta tehdään nyt. Samalla joulu arkistuu niin, että se menettää kirkkaimman hohtonsa.
Toiset taas pääsevät jouluksi lomalle, koululaiset ja opiskelijat melkein kahdeksi viikoksi. Viikkorutiinit ja arjen pakkosoitto katkeavat hetkeksi.
Ihanaa kun ei tarvitse mennä töihin, joku ajattelee mielessään. Ääneen sitä ei sanota, koska tunnetaan syvää kiitollisuutta siitä, että ylipäätään on työtä. Joku muistaa lomautettuja ja potkut saaneita työtovereitaan ja kokee syyllisyyttä siitä, että juuri hän sai pitää työpaikkansa.
Puhe työstä puristaa syvältä opintonsa päättäneitä nuoria, jotka eivät millään saa ensimmäistä työpaikkaansa. Valintakisat voittavat aina ne, joilla on jo kokemusta alalta. Moni uupuisi sata kertaa mieluummin työn paljouteen kuin sen puutteeseen.
Joku toinen taas muistelee jouluasetelman paimenia katsellessaan, kuinka itse teki aikanaan työtä yötä päivää. Silloin se tuntui välttämättömältä, mutta jälkeenpäin tajuaa sen olleen ahneutta ja itsekkyyttä.
Nyt katumus kalvaa mieltä. Työn alttarille uhrattiin liikaa. Muu elämä unohtui. Lapset jäivät etäisiksi ja puolisostakin vieraantui vähitellen.
Ihminen mittaa itseään niin helposti aikaansaannoksillaan. Olet sitä mitä teet. Arvosi mitataan sillä, mitä tuotat. Jouluevankeliumi määrittelee ihmisen arvon toisella tavalla. Sinulle syntyy Vapahtaja, koska sinua rakastetaan. Et ole sitä mitä teet, vaan mitä taivas antaa sinulle.
Ja taivas – Luojasi – antaa sinulle elämän, olemassaolon. Olet siis itseisarvo. Et väline jonkin suuremman palveluksessa, vaan arvokas sellaisenaan.
Asetan paimenet tallin vierelle.
Oletko tavannut enkelin?
Mihin laittaisin enkelit? Hehän ilmoittivat paimenille hyvän uutisen Vapahtajan syntymästä. Sana enkeli tarkoittaa lähettilästä. Jumala kun ei useinkaan tee asioita suoraan, vaan lähettää enkelinsä asialle.
Joskus enkeli saa tavallisen ihmisen hahmon. Juttelen ystävälle tai satunnaiselle tuttavalle niitä näitä. Yhteys tuntuu niin hyvältä, että avaudun enemmän ja kerron hänelle kipeistä huolistani. Hän kuuntelee. Ehkä sanoo jotakin, enemmän kuitenkin vain osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa.
Siinä puhellessa kuormani kevenee. Tilanteen jälkeen on ihmeen puhdistunut olo. Näen valoa ja tunnen iloa.
Puhuin ihmiselle, mutta kohtasin enkelin. Näin taivaan voimat toimivat ihmisten kautta. Niinpä asetan yhden enkelin keskelle tallia seimen taakse. Se kertoo, että aina kun ihmiset tulevat koolle, joku heistä voi olla enkeli toiselle.
Hän syntyy kahdesti
Viimeiseksi seimi ja Jeesus-lapsi. Äiti Maria siihen vierelle ja Joosef vähän kauemmaksi.
Heitä asetellessani mietin, kuinka Jumalan Poika syntyy kahdella tavalla. Hän tulee äitinsä kautta maailmaan ihmiseksi. Ja uskon kautta hän syntyy minun sydämeeni minun ystäväkseni ja vapahtajakseni.
Tuo usko on sanatonta vastaanottamista. Sen näkyvä muoto on kiitos. Kiitos lahjoistasi, näkyvistä ja näkymättömistä, sinä salattu, jota Jumalaksi kutsutaan.
Tässä joulun sanoma lyhyesti. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Kiitos siitä.
Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.
Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.
Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin. – Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.
2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.
3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.
4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.
5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.
Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen.
Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen. Uusi vaihe on alkamassa myös omassa elämässäni, kun luotsaan jatkossa Kirkkotie-lehteä yhteistyössä seurakuntayhtymän viestintätiimin kanssa. Olen iloinen siitä, että uudessa tehtävässäni pääsen tutustumaan aitiopaikalta Joensuun alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän tekemään arvokkaaseen työhön.
Uudet alut vaativat usein opettelua ja sopeutumista. Vuosi sitten adventtisunnuntaina emme osanneet vielä aavistaa, millainen poikkeuksellinen vuosi tulee olemaan edessä. Olemme kaikki tehneet muutoksia henkilökohtaisessa elämässämme ja pyrkineet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Osaa meistä koronapandemian vaikutukset riepottelevat kovemmin kuin toisia.
Tutustuessani uuteen työyhteisööni olen ollut vaikuttunut siitä, miten seurakunnat ovat pyrkineet vastaamaan uuden tilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Uusia taitoja on opeteltu ja töitä on tehty paljon, jotta erilaiset rajoitukset vaikuttaisivat toimintaan mahdollisimman vähän. Samalla on etsitty uudenlaisia toimintamalleja, joilla on haluttu tukea seurakuntalaisten elämää poikkeustilanteessa.
Sopeutuminen ja muutosten hyväksyminen on taitolaji. Omassa elämässäni sopeutumista edistää huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin. Yksi suurimmista ilonaiheistani on musiikki, jonka merkitys korostuu vielä entisestään näin joulun lähestyessä.
Kirkkotie-lehtemme on täynnä jouluisia tapahtumia: tarjolla on konsertteja, seimipolkuja ja paljon muuta. Tilaisuuksia voidaan joutua vielä perumaan, jolloin lehden tiedot vanhenevat hetkessä. Ajankohtaisin tieto joulukuun tapahtumista löytyy tapahtumakalenteristamme Joensuun seurakuntien verkkosivuilta. Toivotan kaikille mahdollisimman levollista adventin aikaa!
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri.
Piinallisia olivat lapsuudessa joulukuun alun hitaasti kuluvat päivät. Voisivatko lahjatoiveet toteutua? Utelemalla, jankuttamalla ja vanhempien sanattomia viestejä tulkitsemalla saattoi selvittää ainakin kohtuullisten toiveiden toteutumismahdollisuutta. Mutta voi, miten tuskallista se odottaminen olikaan.
Ajankulun hahmotusta helpotti joulukalenteri, jonka luukuista paljastui kelkkoja, tähtiä, kynttilöitä, tonttuja, omenoita, pipareita ja lopulta jouluaaton suuresta luukusta seimiasetelma.
Meillä oli 1970-luvun taitteessa kolmelle veljekselle vain yksi joulukalenteri. Jokainen sai avata kahdeksan luukkua. Erityinen taitolaji oli luukkua näkyvästi vaurioittamatta selvittää kuva etukäteen. Kolmen veljeksen utelias tiedonhankinta jätti jälkensä kalenteriin. Niinhän se oli, että minkään luukun alta ei oikeasti paljastunut yllätystä.
Esikoisena pidin itsestään selvänä, että minä avaan ensimmäisen luukun. Tämän lisäksi olisin halunnut avata luukun 12 syntymäpäiväni kunniaksi ja tietenkin huolellisesti kurkistellun luukun 24 kaksiosaisen oven.
Ensimmäisenä ei aina voi saada kaikkea. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että kannattaa antaa veljien aloittaa ja olla itse marttyyri, jonka avausvuoro on viimeisenä. Herrasmiesmäisesti annoin kahden ensimmäisen luukun avausvuorotaistelun pikkuveljille. Tällä taktiikalla varmistui syntymäpäivä- ja jouluaattoluukun avausvuoro. Kun pikkuveljet tämän tajusivat, olin itse kasvanut ulos joulukalenteri-iästä ja elintasomme oli noussut niin paljon, että perheeseen voitiin hankkia peräti kaksi joulukalenteria.
Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on kirkkoherralle ja monelle muullekin yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri. Almanakan kalenterissa ei tosin ole luukkuja, joista voisi kurkistella etukäteen tulevien päivien koronajuttuja. Päivät vain kuluvat ja monia asioita olisi hyvä tietää ennakkoon.
Koronaepidemian estämisyritykset rajoittavat kirkollista jouluperinnettä ja niihin osallistumista. Miten käy kauneimpien joululaulujen ja joulukirkkojen. Käsienpesut, turvavälit ja laulaminen tartuntariskin lisääjänä tekevät tästä joulusta poikkeusjoulun. Tätä kirjoittaessani ei ole tietoa, millaisia rajoituksia viranomaiset antavat joulukuuksi. THL suosittelee pienipiiristä joulua suurten sukujuhlien sijaan.
Joulu kuitenkin tulee ja sen sanoma pysyy. Jumalan kalentereissa joulun luukusta paljastuu joka vuosi suurenmoinen yllätys: Jumala syntyi ja syntyy taas meille tähän maailmaan, että meillä olisi Jumala ja voisimme elää hänessä.
Ari Autio
Rantakylän seurakunnan kirkkoherra
ari.autio@evl.fi
Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma.
Jouluseimipolku on avattu Joensuun keskustaan jo kuudetta kertaa. Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma. Se toteutetaan vuosittain Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan ja paikallisten yritysten yhteistyönä. Seimikohteita on tänä vuonna 13. Mukana on aiemmilta vuosilta tuttuja yrityksiä ja yhteisöjä sekä uutena ikkunapaikkana Kukkakauppa Leinikki Kauppakadulla. Polku alkaa Taitokorttelin seimestä ja päättyy Joensuun hautausmaan kukkamyymälän ikkunaan. Seimipolun seimet ovat hyvin erilaisia ja ilmentävät seimiperinteen kansainvälistä moninaisuutta. Jouluseimipolkuun voi tutustua 7.1.2021 saakka. Kartta ja lisätiedot: http://www.hoosianna.fi.
Jeesus ja joulupukki ovat joulun hahmoja, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä. Tarkempi vertailu kuitenkin paljastaa, että erot Jeesuksen ja joulupukin välillä ovat huomattavasti yhtäläisyyksiä suuremmat.
Jeesus ja joulupukki ovat joulun hahmoja, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä. Tarkempi vertailu kuitenkin paljastaa, että erot Jeesuksen ja joulupukin välillä ovat huomattavasti yhtäläisyyksiä suuremmat.
Jouluun sopii hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä. Kuva: Pixabay / congerdesign
Jeesus ja joulupukki ovat samanlaisia satuhahmoja. Uskomusolentoja molemmat. Siis pohjimmiltaan epätosia. Silti kummallakin narrataan herkkäuskoisia joulun(t)aikaan.
Helppo veto. Äkkiseltään kuulostaa pätevältäkin. Jeesus ja joulupukki kuuluvat samaan keksittyjen olentojen sarjaan. Mutta kun heitä vertailee tarkemmin, huomaa ettei tämä pidä paikkansa alkuunkaan. Yhteistäkin löytyy, mutta erot ovat paljon suuremmat kuin yhtäläisyydet.
Satuolento vai historian henkilö?
Lennetään helikopterilla Korvatunturille ja siivilöidään Lapin lääni millin kammalla. Minkäänlaisia jälkiä oikeasta joulupukista pajoineen ei löydy. On vain pukkia näytteleviä ihmisiä ja lelutehtaissa tehtyä rekvisiittaa.
Johtopäätös on kiistaton. Pukki ei ole todellinen henkilö.
Tutkitaan sitten Nasaretin miestä. Helikopterista havainnoinnin sijaan käytetään toisenlaista metodia, sitä jota historian tutkimuksessa käytetään. Pöyhitään varhaisimmat Jeesuksesta kertovat lähteet eli neljä evankeliumia ja varhaiskristillisyyden vaiheet. Päälle vielä muutama kristillisen liikkeen ulkopuolinen maininta.
Jälleen tulos on selvä. Ei-kristitynkin on myönnettävä Jeesuksen historiallisuus. Sellainen Jumalan valtakunnan profeetta todellakin eli ja toimi ajanlaskun taitteen aikoihin Israelin maassa.
Toki evankeliumeissa liioitellaan monia asioita ja evankelistojen omakin kynänjälki näkyy siellä täällä. Silti kaiken takana on lihaa ja verta oleva historian henkilö. Hänestä tehdään tieteellisiä tutkimuksia ja kuka tahansa voi lukea hänen omia sanojaan evankeliumien sivuilta.
Siksi Jeesusta ei voi sanoa satuhahmoksi samassa mielessä kuin joulupukkia. Kaikki hänestä väitetty perustuu oikeasti tapahtuneisiin asioihin. Hänestä ei voi keksiä mitä tahansa tarinaa.
Pukkiuskova on vailla kohtalotoveria – kristitty osa uskovien ketjua
Silti Jeesukseen sisältyy myös uskonvarainen ulottuvuus, sillä hänen tarinansa jatkuu hänen maanpäällisen elämänsä jälkeen. Kohta pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen seuraajat väittivät hänen heränneen kuolleista. Hän kun ei ollut tavallinen ihminen, vaan ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Siksi hän on hengellisellä tavalla seuraajiensa kanssa.
Näitä väitteitä ei voi todentaa aikakoneella tai historiallisella tutkimuksella. Mutta niiden takana olevat kokemukset ovat todellisia. Ulkopuolisia ne eivät tietenkään vakuuta, mutta ne muuttivat Jeesus-liikkeen suunnan. Syntyi usko ylösnousseeseen ja hengellisellä tavalla läsnä olevaan Jumalan Poikaan.
Joku voi toki väittää kokeneensa samalla tavalla joulupukin läsnäoloa. Hän muistaa pukkia iltarukouksessa ja uskoo tämän aivan oikeasti vierailevan ainakin joissakin kodeissa.
Toisen kokemusta ei tietenkään voi kiistää. On lähdettävä siitä, että hän kokee kuten väittää. Myös silloin kun näyttää, että kokemusväite esitetään pilanpäiten tai muiden vastaavien kokemusten kumoamiseksi. Mutta kokemusväitteen taustat voidaan tarkistaa. Silloin pukin ja Jeesuksen erot tulevat esiin.
Pukkiuskova vaikuttaa yksityisyrittäjältä. Hän tuskin voi esitellä kantansa tueksi kohtalotoveria. Ei ole olemassa vakavissaan pukkiin uskovien yhteisöä, jonka historiaa voidaan seurata ajassa taaksepäin kenties joihinkin alkutapahtumiin saakka. Emmekä tietenkään löydä Lapista pukin pajaa.
Kristityn tilanne on toinen. Hänestä lähtee langat todelliseen historiaan. Hän liittyy pitkään ketjun, joka ulottuu aina maanpäällisen Nasaretin miehen ensimmäisiin seuraajiin asti. Kukaan kristitty ei ole temmannut uskoaan hatusta, vaan se on opittu muilta.
Lahjoja kilteille – vai myös mokanneille?
On selvää, etteivät Jeesus ja joulupukki ole kilpailijoita, eikä kukaan vakavissaan väitäkään niin. Pukkitarinaa pidetään pelkästään hauskana satuna, jolla tuodaan lisää jännitystä lasten jouluun.
Silti joulun hahmojen vertailu on hyödyllistä. Sitä ei tehdä katsomuksellisen voittajan selvittämiseksi, vaan tarkoitus on toinen. Niin saadaan valaiseva näkökulma Jeesus-uskoon. Vertailusta voi tulla hengellinen matka, jonka varrelta löytyy hienoja aarteita.
Aloitetaan lahjoista. Molemmat Joulun herrat tuovat niitä, mutta erilaisia ja eri syistä. Korvatunturista kannetaan maallista tavaraa niihin koteihin, jolla on varaa ostaa niitä. Tarkasti ottaen ne eivät siis ole lahjoja ollenkaan.
Silti pukin tuomiset ilahduttavat kovastikin. Tavaraa on mukava saada vaikka kaapin täytteeksi.
Jeesus taas tuo taivaallisia lahjoja. Ei edes pehmeitä vaan näkymättömiä paketteja. Ju-malan lapseuden ja taivaan autuuden. Lohdutusta suruun ja ystävyyttä yksinäisyyteen.
– Onkos täällä kilttejä lapsia, pukki kysyy ovella.
– Kyllä on, me vaikka lauletaan sulle, lapset vastaavat tuliaisten toivossa.
Pukin lahjat ansaitaan, ainakin periaatteessa.
Jeesuskin koputtaa ovelle, mutta hän etsii syntisiä ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat an-teeksiantamista ja parantavaa armoa.
– Älä yritä maksaa lahjoistani, olen tehnyt sen sinun puolestasi, hän sanoo.
Jeesus kestää epäilynkin
Jeesukseen uskotaan eri tavalla kuin joulupukkiin. Pukkia uskotellaan lapsille. Heidät yritetään saada vakuuttumaan Korvatunturin isännästä tonttuineen.
Jos tarina menee täydestä, lapsi on innoissaan ja vähän pelkääkin. Jouluun tulee suloista taikaa, vaikka jokin takaraivossa kuiskailee, että tässä on jotakin mätää. Pukilla kun on ihan naapurin sedän ääni.
Jeesukseen uskovakin epäröi. Uskon ja epäilen. En ymmärrä paljoakaan, mutta silti kunnioitan ja kiitän häntä. Epävarmanakin osaan turvautua häneen ja pyytää apua.
Toisin kuin joulupukin kohdalla, kristityn usko ei kannattele Jeesusta. Jos uskoni ja rukoukseni hiipuisi olemattomiin, Jeesus itse ei häviä mihinkään. Hän ei silti jätä ihmislastaan. Vaikka me olisimme uskottomia, Jumala pysyy uskollisena, Raamatussa luvataan.
Tätä on armo. Minä en ylläpidä Jumalan suosiota, vaan se annetaan minulle ansioistani riippumatta. Siksi jouluun sopii niin hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä.
Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on lahjoista suurin, kallein ja kaunein. Kari Kuula
Piinallisia olivat lapsuudessa joulukuun alun hitaasti kuluvat päivät. Voisivatko lahjatoiveet toteutua? Utelemalla, jankuttamalla ja vanhempien sanattomia viestejä tulkitsemalla saattoi selvittää ainakin kohtuullisten toiveiden toteutumismahdollisuutta. Mutta voi, miten tuskallista se odottaminen olikaan.
Kirkkotie 