Avainsana: digitalisaatio

Kolumni: Mustan joutsenen kevät

Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Kaija Majoisen henkilökuva
Kuva: KK-kuva.

Elämme juuri nyt vuoden kauneinta ja herkintä aikaa. Silmut avautuvat puiden oksissa, maahan kylvetyt siemenet alkavat versoa ja kevään ensi kukat avautuvat iloksemme. Lähimetsät ja puistot myös täällä kaupungissa täyttyvät lintujen liverryksestä. Luonto on täynnä elämää. Eräänä aamuna minulle tuotti erityistä iloa, kun näin kansallislintujemme, uljaiden valkojoutsenten lipuvan Pielisjokea pitkin.

Mutta minkä ihmeen mustan joutsenen nostin kolumnini otsikoksi? Eihän sellaisia ole, ehkä harvinaisuuksina joissakin eläintarhoissa. Kysymyksessä onkin käsite, jolla tulevaisuuden tutkijat kuvaavat yllättävää, odottamatonta sekä ennakoimatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. Näillä yllätyksillä on toteutuessaan laajoja vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuudessa mustan joutsenen esimerkkeinä mainitaan vuoden 2001 syyskuussa tapahtunut terrori-isku New Yorkissa sekä Intian valtamerellä maanjäristyksen synnyttämä tsunami loppuvuodesta 2004. Nyt tähän esimerkkilistaan voidaan lisätä koronapandemia.

Eihän maailmanlaajuinen pandemia tullut täydellisenä yllätyksenä; olihan siitä mm. Maailman terveysjärjestö WHO varoittanut jo useita kertoja. Olimme kuulleet uutisia MERS-, SARS- tai ebola-viruksista, mutta nämä uutiset oli helppo ohittaa. Itsekin siirsin ne mielessäni takavasemmalle, eihän nämä voisi levitä Suomeen. Mutta tulihan se koronavirus, näkymätön vihollinen ja pani polvilleen meidät kaikki. Lomautukset ja irtisanomiset ovat tuoneet taloudellista ahdinkoa moneen perheeseen. Minulle surua on tuottanut se, että en voi tavata läheisiäni yli 70-vuotiaita muualla kuin ulkona. Onneksi olemme menossa kohti lämmintä vuodenaikaa!

Koronapandemia on muuttanut monen työpaikan toimintaa. Digitalisaatiossa olemme ottaneet lyhyessä ajassa huiman loikan eteenpäin. Monet toiminta- ja kokouskäytännöt ovat muuttumassa. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarman tiedon varassa sekä etenemään kokeillen ja testaten erilaisia toimintamalleja. Ei haittaa, jos kaikki niistä eivät nouse jaloilleen. Yllättäen voi löytyä käytänteitä, jotka jäävät elämään myös pandemian jälkeisessä maailmassa. Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Parhaimmilaan pandemia kasvattaa meissä muutosjoustavuutta, resilienssiä. Samalla se opettaa, kuinka tärkeää on luopua kaikkivoipaisuuden harhasta. Itsekin muistan nyt aiempaa useammin lisätä omien suunnitelmieni perään sanat: Jos Luoja suo.

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com

Pääkirjoitus: Digiloikkia ja turnausväsymystä

”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”

Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.

Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.

Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.

Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.

Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.

Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!

29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Takarivejä: Missä ovat henkilökohtaiset palvelut?

Kelan ja pankkien palvelut viedään nettiin, pois osalta ihmisiä. Nykyisin palvelua haluavat ja niitä erityisesti tarvitsevat joutuvat maksamaan siitä.

Ykkösiä ja nollia numerorivinä sekä käden kuva
Kuva: Pixabay

Kelan ja pankkien palvelut viedään nettiin, pois osalta ihmisiä. Asiointi pankissa on kohta taakse jäänyttä elämää, jolloin vielä sai henkilökohtaista palvelua. Oli hymyileviä pankkitoimihenkilöitä, jotka maksoivat laskut sekä palvelivat myös muissa asioissa. Nämä henkilöt tunsivat asiakkaat pitkältä ajalta ja palvelu oli mutkatonta ja ilmaista.

Nykyisin palvelua haluavat ja niitä erityisesti tarvitsevat joutuvat maksamaan siitä. Nämä henkilöt eivät kuulemma tuota taloudellista hyötyä pankeille, joten heidän on maksettava. Useat joutuvat käyttämään asioidessaan bussia tai jopa taksia, mikä lisää maksamisen kustannuksia. Monella pienituloisella kulut vaikuttavat kohtuuttomilta.

Miten käy heidän, jotka eivät pysty tai eivät halua käyttää mobiilipalveluja?

Parhaillaan ollaan edelleen kehittämässä nettipohjaisia pankkipalveluja ja uusimpana asiana on viedä palvelut mobiiliverkkoon jokaisen älykännykkään. Pankit puhuvat palvelujen kehittämisestä. Miten käy heidän, jotka eivät pysty tai eivät halua käyttää mobiilipalveluja? Tämä kehitys vie palvelut yhä kauemmaksi osalle kansaa. Myös käteisen käyttö korttien käytön myötä on vähentynyt ja on jo puhuttu jopa käteisestä rahasta luopumisesta.

Toimeentulotuen hakemisen siirryttyä Kelan nettisivuille, moni siihen oikeutettu henkilö ei ole sitä hakenut, koska heillä ei ole tarvittavia nettipankkitunnuksia. Kelan palvelutoimistoja on lopetettu eri puolilta maakuntaa, jolloin palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi niiden tarvitsijoita. Nyt Kela on kehittänyt ajanvaraus- sekä puhelinpalvelujaan, jotta voisi saada nettiä käyttämättömät henkilöt palvelujensa piiriin.

Palvelut laaditaan enemmän tietotekniikan kuin ”tavan ihmisen” tarpeiden mukaan

Missä ovat palvelevat henkilöt? Aiemmin sosiaalitoimistossa oli tuttu työntekijä, jonka kautta asiat hoituivat ja asiakas sai hänelle lain mukaan kuuluvat etuudet. Tietenkin joskus tuttuudesta ei juurikaan ollut hyötyä. Myös Kelassa oli henkilö, jonka kanssa pystyi keskustelemaan ja hoitamaan asioita yhdellä käynnillä.

Nyt palvelut laaditaan enemmän tietotekniikan kuin tavan ihmisen tarpeiden mukaan. Puhutaan siitä, kuinka asiointi helpottuu, mutta vielä ei välttämättä kaikille ole näin tapahtunut. Pikemminkin kehitys on vienyt palvelut kauemmaksi normaalista arkielämästä ja tuonut ahdistuksen, ettei pysty tai osaa hoitaa omia asioitaan. Palvelut on suunnattu nettiä käyttäville henkilöille.

Miten hoituvat palvelut viidenkymmenen vuoden päästä, kun nämä ohjelmistojen ja palvelujen kehittäjät ovat itse ikäihmisiä? Kuinka silloin heidän muistinsa toimii ja miten he hahmottavat senhetkisen maailman? Onko vielä palvelevia henkilöitä vai pelkkiä koneita? Entä jos olisikin parempi edes jossain kohtaa palata johonkin entiseen hyväksi havaittuun toimintatapaan!

Olli Humalajärvi
diakoni
Rantakylän seurakunta