Länsimainen ajatus jatkuvasta vaurastumisesta on saanut meistä monet unohtamaan toisemme ja yhteisen hyvän.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva
Marraskuussa viimeinen Mannerheim-ristin ritari, Tuomas Gerdt, kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon. Hänen mukanaan päättyi eräs aikakausi, ritarien aika. Vielä kanssamme on kuitenkin noin 10 000 sotiemme veteraania, tammenlehvän naista ja miestä, pidetään heistä yhdessä huolta. Olen ymmärtänyt, että monen veteraanin suurimpia toiveita on se, että maamme säilyy itsenäisenä ja demokraattisena. Viime aikojen tapahtumat eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet, että sellainen demokraattinen järjestelmä, johon olemme tottuneet, on suuressa vaarassa.
Historian kirjoissa, ja aika usein käytettynä fraasina, puhutaan Talvisodan ihmeestä, kansallisen yhdessä tekemisen hengen heräämisestä ja yhteisen edun tavoittelusta. Tällaisen hengen herääminen vaatii kriisiä, suuria hankaluuksia yksin pärjäämisessä. Vaikeina aikoina meistä saattaa löytyä se ”Saarijärven Paavo”, joka omastaan antaen sanoo perheelleen: ”Pane leipään puoli petäjätä, veihän vilu tou’on naapurimme”. Tällä lyhyellä elämänkokemuksella uskallan sanoa, että hyvinä aikoina monet meistä ovat varsin itsekeskeisiä, oman edun etsijöitä.
Tällä vuosituhannella vallinnut länsimainen ajatus jatkuvasta vaurastumisesta on saanut meistä monet unohtamaan toisemme ja yhteisen hyvän. Olemme hakeneet toisistamme eroavaisuuksia yhtäläisyyksien sijaan. Olemme rakentaneet muureja, emme siltoja. On helppo naureskella Yhdysvaltain senaatin tapahtumille, vaikka periaatteessa samaa tapahtuu omissa somekanavissamme silmiemme edessä. Väkivallan käyttö, tai edes sillä uhkailu, ei kuulu demokraattisen yhteiskunnan toimintamalleihin. Ei yhteisön, eikä edes yksilön taholta.
Meillä Suomessa on keväällä taas kunnallisvaalit, tilaisuus, jossa demokratiaamme rakennetaan ja ylläpidetään. Olisi hienoa, että moni hakeutuisi, kukin aatteensa mukaisesti, vaaleissa ehdokkaaksi. Suuresti suotavaa olisi myös se, että kaikki kynnelle kykenevät antaisivat äänensä. Äänestäminen on oikeus, jokseenkin velvollisuus, mutta ennen kaikkea etuoikeus. Haluan ajatella, että Suomessa haluamme äänestää jonkin puolesta, ei jotakin vastaan. Osaisimmeko olla ”saarijärveläisiä”, sukupuuhun tai -puoleen katsomatta.
Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi
Siunaukset keskitetään helmikuun ajaksi Rauhankappeliin.
Joensuun hautausmaalla sijaitsevan Ristinkappelin vainajien säilytystilat uusitaan helmikuussa. Urakan yhteydessä lisätään säilytyspaikkoja ja parannetaan säilytystilojen tekniikkaa. Remontin valmistuttua Ristinkappelissa on yhteensä 45 kylmäpaikkaa.
Siunaukset keskitetään helmikuun ajaksi Rauhankappeliin. Kappelin siunausaikoja on lisätty ja tilaisuuksia voidaan järjestää tunnin välein. Väliaikaisena omaisten odotustilana toimii Puutarhan työkeskus.
Kaikki arkipäivien siunaukset järjestetään helmikuun ajan Rauhankappelissa. Lauantaisin voidaan sopia tuhkasiunauksia myös Ristinkappeliin. Omaisilla on tällöin mahdollisuus hakea vainaja Rauhankappelista kärryillä suntion avustuksella. Krematoriossa tuhkataan vainajia kaikkina päivinä sunnuntaita lukuun ottamatta.
Seurakuntayhtymän hautaus- ja puistotoimeen palkataan yli 60 kesä- ja kausityöntekijää.
Seurakuntayhtymän hautaus- ja puistotoimeen palkataan yli 60 kesä- ja kausityöntekijää. Haettavana on kahden kuukauden mittaisia työjaksoja nuorille ja opiskelijoille sekä viiden kuukauden mittaisia kausityöpaikkoja Joensuussa, Enossa, Pyhäselässä, Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa.
Kesätyöntekijöitä kaivataan myös Joensuun ja Utran kirkkoihin toimimaan oppaina vierailijoille. Lisäksi Vaivion kurssikeskuksessa on tarjolla kahden kuukauden mittaiset tehtävät kiinteistönhoitajalle, keittiötyöntekijöille ja kesätyöntekijöille. Lisätiedot ja haku verkkosivuillamme: joensuunseurakunnat.fi/rekrytointi.
Puheenjohtajiston lisäksi yhteinen kirkkovaltuusto on nimennyt myös yhteisen kirkkoneuvoston vuosiksi 2021–2022.
Yhteinen kirkkovaltuusto on valinnut seurakuntayhtymän toimielinten puheenjohtajiston vuosille 2021–2022. Kirkkovaltuuston puheenjohtajana jatkaa Matti Ketonen Pielisensuun seurakunnasta ja varapuheenjohtajana Topi Linjama Joensuun seurakunnasta. Yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana jatkaa Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta.
Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana jatkaa Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin nimeämänä Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen. Puheenjohtajiston lisäksi yhteinen kirkkovaltuusto on nimennyt myös yhteisen kirkkoneuvoston vuosiksi 2021–2022.
Armo on Jumalan rakkauden vahvin kuva. Meitä rakastetaan niin paljon, että meidän ei tarvitse pelätä.
Mikä on elämäsi kipein hetki?
Kun esitän kysymyksen itselleni, palaan opiskelija-asuntoni sohvalle, jossa suljen puhelimen tärisevin käsin ja puhkean itkuun, joka nousee jostakin niin syvältä, etten tiennyt sen olevan mahdollistakaan. Ystäväni on kuollut, yllättäen keskellä arkiaamua ja aivan liian nuorena.
Tuossa hetkessä jouduin luopumaan niin hänestä kuin siitä turvallisesta nuoruuden ajatuksesta, että elämää on vielä paljon edessä.
Työssäni olen nähnyt monia kipeitä hetkiä. Itkettyjä kyyneliä yksinäisyyden, menettämisen, katumuksen ja kaipauksen vuoksi. Syvältä sisimmästä nousevaa, sydäntä kouraisevaa surua, jota on sivustakin vaikea kestää. Itkua, joka kertoo, että jostakin on jouduttu luopumaan.
On luovuttu henkilöstä, toiveista, unelmista, rakkaudesta, ehkä kaunoista ja erimielisyyksistäkin.
Luopumisen kyyneleitä vuodattaville olen pappina punonut lohduksi peittoa armosta. Se peittää meidät päästä varpaisiin. Se ottaa meidät lämpimään syliinsä, kun maailma tuntuu kylmältä. Sen varaan me saamme pudottautua, kun maa jalkojemme alla pettää.
Armo on Jumalan rakkauden vahvin kuva. Meitä rakastetaan niin paljon, että meidän ei tarvitse pelätä. Me saamme tuntea, me saamme elää ja me saamme hypätä tuntemattomaan. Armo ympäröi meitä ja kantaa, tapahtui mitä tahansa.
Uutena vuotena moni jätti ilomielin hyvästit viime vuodelle. Saimme luopua sen synkkyydestä ja kulkea kohti uutta, toivottavasti parempaa vuotta. Luulen, että melko monelle viime vuosi muistutti, mikä elämässä on tärkeää. Ne pienet hyvät hetket, joita siihen kaikesta huolimatta sisältyi, tuntuivat entistä arvokkaammilta. Ne hetket toivat lohdun ja armon valoa elämään muistuttaen siitä, että pimeyden keskelläkin on valoa.
Harvoin joulun sanoma valon lapsen syntymästä on tuntunut yhtä lohdulliselta kuin viime vuonna.
Sellaista pimeyttä ei ole, etteikö hänen valonsa saisi sitä väistymään.
Joulun lapsi loistaa meille armon ja anteeksiannon valoa. Rakkauden valoa, jonka turvin uskaltaa herätä aamuisin kohtaamaan maailman. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Saamme käydä turvallisin mielin tähän vuoteen ja viedä yhdessä armon valoa kaikkialle sinne, missä sitä kaivataan. Ansaitsemattoman armon lahja kuuluu kaikille.
Sanna-Marika Keränen
vs. seurakuntapastori
Enon seurakunta
Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.
Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.
Joensuun kirkkoherranvaalin ehdokkaina ovat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen (49 v), Kontiolahden seurakunnan kappalainen Jaakko Muhonen (47 v), Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka (55 v) sekä Joensuun seurakunnan kappalainen Katri Vilén (39 v).
Kirkkotie esittelee ehdokkaat tässä juttukokonaisuudessa aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan. Laajemmin ehdokkaiden ajatuksiin voi tutustua loppiaisen jälkeen avattavilla vaalisivuilla. Sivut löytyvät avauduttuaan osoitteesta www.joensuunseurakunnat.fi.
Pirkko Hänninen. Kuva: Kuvakeskus Hynninen Oy
Pirkko Hänninen
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Työnkuva on kiinnostava. Se keskittyy johtamiseen, hallintoon ja toiminnan suunnitteluun. Erityisesti kirkko, joka on jumalanpalvelusten ja yhteiskunnallisten juhlapäivien keskus, mutta myös esittävän kirkkotaiteen sali, on minulle merkittävä. Seurakuntayhtymän asiantuntijaverkosto eli taloustoimisto, keskusrekisteri ja yhteiset työmuodot ovat tärkeitä: Yhdessä osaamme enemmän. Hyvä työyhteisö antaa aina esimiehelle voimaa ja intoa. Karjalaisuuteni kaipaa takaisin runon ja laulun maille. Minua myös pyydettiin hakemaan tätä virkaa.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Kaupungin asukaskehitys ja sen vaikutus seurakunnan jäsenistöön, toimintamuotoihin ja talouteen. Seurakunta voi erilaisilla hallintopäätöksillä sopeutua muutoksiin ja vaikuttaa siihen, että se palvelee kaikkia hyvin. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, jotta eri-ikäiset seurakuntalaiset voivat kokea aitoa välittämistä.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Aivan pienenä minut kannettiin kirkkoon. Sitten pyhäkoulu, kerhotoiminta ja rippikoulu sekä lapsuuteni seurakuntayhtymän musiikkikasvatus loivat pohjaa syvemmälle ymmärrykselle uskosta. Opiskeluaikana tutustuin herännäisyyteen, minkä omaksuin työvuosieni myötä. Ajattelen, että Jumalan luomina kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja yhdessä olemme osa luontoa. Saamme pitää huolta toisistamme. Pyhä Henki rohkaisee meitä uskolla ja rakkaudella. Pelastus on kuitenkin mahdollista vain Kristuksen armosta.
Jaakko Muhonen. Kuva: Kuvamestari Ky
Jaakko Muhonen
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Olen toiminut seurakunnassa kirkkoherran sijaisena, alaisena, pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Kirkkoherrana voin palvella parhaiten seurakuntaa.
Haluan Joensuun kirkkoherrana toimia niin, että seurakunta ja työyhteisö voivat hyvin. Tahdon mahdollistaa vapaaehtoisten toimintaa. Haluan onnistua siinä kysyen, kuunnellen, kannustaen ja yhteisen strategian mukaisesti toimien.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Joensuun seurakunnan taloudellinen liikkumavara kapenee ja on keskityttävä perustehtävän hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Covid-19 pandemian jälkihoito vaikuttaa seurakuntatyöhön ja siksi on tärkeää ennakoida tulevaa. Diakoninen avuntarve lisääntyy ja ihmisten kohtaamishalu tulee huomioida seurakunnan toiminnassa.
Seurakunnan perustehtävän hoitaminen ja työn kehittäminen haastavat muutosten keskellä. Ihmisten tavoittamiseksi merkityksellisellä tavalla on kuunneltava, mitä ihmiset haluavat.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Pappina olen ollut mukana kirkkomme herätysliikkeiden tilaisuuksissa ja näen niiden rikastuttavan merkityksen. Taustani on seurakunnallinen.
Kaste on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Olen kristitty ja omalla nimellä Jumalan lapsi. Teologiset painotukseni elämässä avautuvat armon, rakkauden ja yhdenvertaisuuden kautta. Ehtoollisella koen anteeksiantamuksen ilon ja voiman. Usko hyvän tekemiseen on minulle arjen kristillisyyttä.
Anna-Riitta Pellikka. Kuva: KK-kuva.
Anna-Riitta Pellikka
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
En halua hakeutua töihin kauas kotoa. Sain Joensuusta työpaikan syksyllä 2016, jolloin oli tiedossa puolison työpaikan siirtyminen tänne. Hain kirkkoherran virkaa, koska olen kiinnostunut organisaatioista sekä siitä, miten kirkko toimii osana ympäristöään ja ihmisten elämää.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Elämme parhaillaan koronaepidemian kanssa muutosta, johon on pitänyt sopeutua nopeasti. Vaikka on asioita, joita voi ennakoida, kuten kirkon talous, siihen kuuluminen, väestön ikärakenne tai arvot, on niissäkin varauduttava kekseliäisyyteen ja yllätyksiin. Haaste on, miten kaikenlaisina aikoina elämme uskoa todeksi turvallisena ja kutsuvana yhteisönä Jumalan edessä. Tarvitaan kunnioittavaa vuoropuhelua ja seurakuntalaisten halua olla mukana elämässä todeksi kirkon sanomaa Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi? Jumalanpalveluksiin olen osallistunut vähintään radion kuuntelijana lapsesta alkaen, lisäksi ovat vaikuttaneet herännäisyys, virret ja etenkin aikuisena kirkkomusiikki. Arki ja usko ovat lähde elämän merkitykselle ja levolle. Teologiani on sitä, miten kirkon usko Luojaan, Lunastajaan ja Pyhään Henkeen on kantanut vuosituhannet ja miten se ilmenee nyt. Mieluimmin lähtisin tutkimaan tätä kyselevässä rukouksessa jokapäiväisten tapahtumien, ihmissuhteiden, toiveiden ja pelkojen kautta.
Katri Vilén. Kuva: KK-kuva
Katri Vilén
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Olen ollut Joensuun seurakunnassa pappina vähän yli 10 vuotta. Seurakunta on tuttu, ja viihdyn täällä erinomaisesti. Meillä on hienot työntekijät, vapaaehtoiset, seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja yhteistyökumppanit. Toimintaympäristö on monipuolinen ja ilmapiiri kannustava ja luova, ja se innostaa ja hyvällä tavalla haastaa esimiestä. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa, ja että minulla on niitä ominaisuuksia, joita tähän virkaan valittavalta tarvitaan.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Taloudelliset haasteet, ihmisten etääntyminen kirkosta ja ympäristöhaasteet. Meidän täytyy löytää uusia tapoja tehdä työtä ja tiivistää yhteistyötä. Ihmisten tavoittamiseen tarvitaan uusia ideoita, ja uskoa pitää osata sanoittaa uusilla tavoilla, tämän päivän ihmisille ymmärrettävästi. Koko maailma on suuren haasteen edessä ympäristöasioissa, ja siihen on myös kirkon tartuttava entistäkin vahvemmin.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Hengellinen taustani on joensuulainen luterilainen seurakunta. Olen kasvanut seurakunnan kerhojen, kuorojen ja nuorten toiminnan parissa. Teologiani on hyvin arjen- ja elämänläheistä. Jumala toimii siellä, missä ihminen tarvitsee apua. Siksi seurakuntia tarvitaan. Tuomaan apua, lohtua, toivoa ja iloa. Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille, ja siksi kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita seurakunnan toimintaan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on tärkeää kaikessa, mitä teemme.
Seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran
Joensuun kirkkoherranvaali käydään välillisenä vaalina. Äänioikeutettuja vaalissa ovat Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenet. Uusi kirkkoherra valitaan seurakuntaneuvoston kokouksessa keskiviikkona 27.1.2021.
Seurakuntaneuvosto haastattelee ehdokkaat 17.1.2021. Ehdokkaille tehdään myös psykologinen soveltuvuustutkinta.
Vaalin valmistelijana toimii Leppävirran kirkkoherra, lääninrovasti Teppo Ritari. Valmisteluryhmään kuuluvat Joensuun seurakuntaneuvoston jäsenet Jaana Ihme (pj.), Iris Lehto ja Topi Linjama. Lisätietoja vaalista antavat: Jaana Ihme, jaana.ihme@edu.joensuu.fi, p. 050 366 4412 ja Teppo Ritari, teppo.ritari@evl.fi, 040 550 8200.
Joensuun seurakuntaneuvostoon kuuluvat seuraavat henkilöt:
Jessie Chen
Jaana Ihme
Jarkko Kemppi
Iiris Lehto
Iris Leppänen
Topi Linjama
Juho-Petteri Malinen
Jaana Minkkinen
Henrik Mäki
Irma Nygrén
Arja Puoskari
Janne Riiheläinen
Tiina Sotkasiira
Anja Tanskanen
kirkkoherra Petri Rask, puheenjohtaja
Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä ja jäseniä noin 15 500. Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.
Kirkollisverot mahdollistavat seurakuntien monipuoliset palvelut. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi seurakuntien työhön kuuluu muun muassa lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden apua tarvitsevien tukeminen. Tänä vuonna palveluihin on kehitetty uusia toimintatapoja kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Kirkollisverot mahdollistavat seurakuntien monipuoliset palvelut. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi seurakuntien työhön kuuluu muun muassa lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden apua tarvitsevien tukeminen. Tänä vuonna palveluihin on kehitetty uusia toimintatapoja kokoontumisrajoitusten vuoksi.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän ensi vuoden taloussuunnitelmat hyväksyttiin yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa 14.12.2020 Rantakylän kirkossa. Kuvassa Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki. Kuva: Kirsi Taskinen.
Puheenjohtajan nuija kopahti joulukuun puolivälissä pöytään ensi vuoden taloussuunnitelmien hyväksymisen merkiksi. Sama toimenpide toistuu joka vuosi, kun Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto saa tutkittavaksi talouden luvut ja suunnitelmat seuraavan vuoden painopisteistä ja kehittämiskohteista.
Viimeiset kahdeksan vuotta seurakuntayhtymän talousasiat on valmistellut valtuuston hyväksyttäväksi hallintojohtaja Tommi Mäki. Suunnittelu on ollut Mäen mukaan selkeää, sillä kirkon ja seurakuntien talouden kehitystä on voinut ennustaa helposti. Haastetta ovat aiheuttaneet niukentuvat resurssit, ja oman mausteensa tulevaisuuden suunnitteluun tuo meneillään oleva koronapandemia.
– Tilanteeseen on pyritty varautumaan talousarviossa ja toimintasuunnitelmissa. Tässä vaiheessa koronapandemian talousvaikutusten kesto, laajuus ja syvyys ovat kuitenkin isossa kuvassakin vielä arvailujen varassa ja aika tulee näyttämään, miten ne tulevat heijastumaan seurakuntayhtymän talouteen, Mäki miettii.
Tulot hyötykäyttöön
Seurakuntayhtymä saa tuloja kirkollisverotuottojen lisäksi valtion rahoituksesta ja seurakuntien toiminnasta. Joensuussa kirkollisverojen osuus on yli 75 %. Valtion rahoitus ja seurakuntien toimintatuotot muodostavat kumpikin reilun 10 % osuuden tuloista.
– Valtion rahoitusta seurakuntataloudet saavat hautaustoimeen, väestökirjanpitoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapitoon. Seurakuntayhtymän toimintatuotot voivat olla esimerkiksi tilavuokria, hautausmaksuja tai seurakuntien järjestämien leirien tai kerhojen osallistumismaksuja, Mäki kertoo.
Tulojen avulla seurakunnat huolehtivat jumalanpalvelusten pitämisestä sekä kasteista, avioliittoon vihkimisistä ja muista kirkollisista toimituksista. Tärkeitä seurakuntien tehtäviä ovat myös kristillinen kasvatus ja opetus, sielunhoito, diakonia ja lähetystyö. Seurakuntayhtymä huolehtii puolestaan niistä yhteisistä toiminnoista, jotka tukevat seurakuntien perustehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi talous ja hallinto, kiinteistötoimi, hautaustoimi ja viestintä.
Työ on ihmisten kohtaamista
Asiaan perehtymättömälle saattaa tulla seurakuntien toimintaa ajatellessa mieleen ainoastaan papit, jotka toimittavat jumalanpalveluksia, vihkivät avioliittoon, kastavat syntyneitä ja huolehtivat hautaan siunaamisesta. Todellisuus on kuitenkin jotain paljon enemmän, sillä seurakuntayhtymän henkilöstöstä vain noin 15 % kuuluu papistoon. Prosentuaalisesti eniten työntekijöitä toimii varhaiskasvatuksessa pitämässä huolta lapsista ja tukemassa näin perheitä.
Talouden näkökulmasta merkittävä osa seurakuntayhtymän kustannuksista muodostuu henkilöstökuluista. Se ei ole ihme, kun tutustuu tarkemmin seurakuntien monipuolisiin tehtäviin mm. lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden tuentarvitsijoiden parissa.
– Kirkossa ja seurakunnissa työntekijät työskentelevät palveluammateissa. Työ on ihmisten kohtaamista arjessa ja juhlassa, vahvistaa hallintojohtaja Tommi Mäki.
Uusia toimintoja korona-aikana
Koronapandemian myötä seurakunnat ovat sopeuttaneet toimintaansa aina voimassa olevien rajoitusten mukaisesti. Kirkon digiloikka on toteutunut monellakin eri tavalla.
– Jumalanpalveluksia on videoitu ja lähetetty verkossa ja virtuaaliset kirkkokahvimme ovat houkutelleet mukaan muutamia osallistujia ulkomailta saakka, iloitsee Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen.
Pielisensuun seurakunnassa sosiaalisen median kanavat ovat olleet ahkerassa käytössä nuorisotyössä ja myös rippikoulut siirtyivät osittain verkkoon. Varhaiskasvatuksen työntekijät valmistivat lapsiperheille askartelupaketteja ja videotervehdyksiä sekä tarjosivat perheille ulkoiluapua.
– Myös diakoniatyössä korona on haastanut arjen monella tavalla. Kotikäyntejä olemme tehneet mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi olemme avanneet uusia kanavia ihmisten tavoittamiseksi ja tukeneet apua tarvitsevia keskustelun lisäksi apteekki- ja kauppa-asioiden hoitamisessa, Reinikainen kertoo.
Diakonien verkostoja on hyödynnetty keväällä käynnistetyssä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, joka tukee perheitä ja nuoria saamaan kiinni mahdollisimman hyvästä arjesta ja osallisuudesta poikkeusaikana. Iäkkäämpiä seurakuntalaisia on tänä vuonna muistettu kirjeitse ja puhelimitse.
– Olemme halunneet välittää seurakuntalaisille tietoa siitä, että olemme olemassa heitä varten. Meille on ollut tärkeää säilyttää yhteys ja tuoda toivoa kaiken keskelle sekä auttaa ja tukea siinä, missä voimme. Ja on ollut myös hyvä päästä vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin siitä, mitä on tapahtunut, Reinikainen toteaa.
Kontiolahden seurakunnan talous on pysynyt vakaana
Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto hyväksyi tulevan vuoden taloussuunnitelman joulukuun alussa. Kirkollisverokertymä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samoissa lukemissa 2,4 miljoonassa eurossa. Vs. talouspäällikkö Rauni Ikonen näkee Kontiolahden taloudellisen tilanteen tällä hetkellä melko hyvänä, mutta talouden muutoksia on hänen mukaansa seurattava tulevan vuoden aikana.
– Kirkkohallituksen kirkollisveroennusteen mukaan kirkollisverotulomme kasvavat hieman vuonna 2021, mutta sen jälkeen tulot kääntyvät mahdollisesti laskuun. Talouden ennustettavuus on tällä hetkellä kuitenkin epävarmaa koronaviruspandemian vuoksi, Ikonen toteaa.
Kontiolahden seurakunnan palvelut ovat monipuolisia. Papiston lisäksi tehtäviä hoitavat kanttorit, diakoniatyöntekijät, nuorisotyöntekijät, perhetyönohjaajat, lastenohjaajat, kiinteistötyöntekijät sekä hallinnon työntekijät. Osa palveluista tuotetaan yhteistyössä Joensuun seurakuntayhtymän kanssa.
Kontiolahden seurakunnan tulevan vuoden investoinnit ovat pieniä. Muutoksia on tulossa kirkon palohälytysjärjestelmään, lukitukseen ja lämmitysjärjestelmään.
Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.
Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.
Joensuulainen viiden lapsen äiti Niina Väätäinen sai hankkeesta tukea mökkireissun järjestämiseen. Lisäksi yhdelle lapselle saatiin hankittua käytetty polkupyörä hankkeen tuella. ”Meillä on ollut tavoitteena, että pystyisimme joka kesä tekemään mökkireissun, ja olemme säästäneet sitä varten. Tänä vuonna pääsimme mökille elokuussa hankkeen tukemana. Reissu oli ihana. Olin siellä neljän lapseni kanssa ja lasten kaveritkin tulivat käymään”, Väätäinen iloitsee. Kuvassa myös lapset Viola, Jenny ja Alisa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti toukokuussa 2020 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia. Kaksi työntekijää työllistänyt hanke päättyy vuoden 2020 lopussa.
Hankepäällikkö Katja Nuuhkarisen ja hanketyöntekijä Kaisa Puustisen mukaan korona on vaikuttanut perheisiin monella eri tavalla. Kevään rajoitukset ja poikkeustila aiheuttivat monille tulojen menetyksiä. Myös terveys, koulunkäynti, opiskelun jatkuminen sekä yleinen toivottomuus aiheuttivat haasteita.
– Monissa asiakasperheissämme on erityislapsia, joiden etäopetusaika söi perheiden ja parisuhteiden voimavaroja huomattavan paljon. Yksi suurimmista esiin tulleista peloista tänä syksynä onkin ollut se, että joudumme uudelleen sulkemaan koko yhteiskunnan ja perusopetuksen, Nuuhkarinen ja Puustinen kertovat.
Eniten kaivattiin taloudellista apua – apu räätälöitiin asiakaskohtaisesti
Hankkeella tuettiin yli 50 joensuulaisperhettä. Avun tarve osoittautui työntekijöiden mukaan kirjavaksi, ja apu räätälöitiin asiakkaiden tarpeista käsin.
Yleisin hankkeen puitteissa kaivattu ja tarjottu apu on ollut taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Lisäksi asiakkaita on avustettu työnhankinnassa, tietoteknisissä ongelmissa ja lastenhoidon pulmissa.
– Olemme ohjanneet ihmisiä jatkoavun äärelle tunnistettuamme tarvetta sellaiseen. Tässä olemme käyttäneet apuna verkostoja ja tuntemustamme kaupungin eri palveluista, kuten talous- ja velkaneuvonnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista.
Perheiden elämänlaatua on pyritty parantamaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi pieniä lomareissuja. Myös kodin viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseen on annettu tukea muun muassa kodinkoneiden hankinnan muodossa.
– Lisäksi olemme hankkineet muun muassa harrastusvälineitä ja nuorten kulkuvälineitä. Aika monet avun tarvitsijoista ovat olleet tiukilla jo ennen koronaa, ja korona on ennestään pahentanut vallitsevaa tilannetta. Jos ei muuten, niin henkinen jaksaminen on heikentynyt.
Yhteistyötä talous- ja velkaneuvonnan sekä urheiluseurojen kanssa
Nuuhkarinen ja Puustinen kiittävät hankkeeseen osallistuneita perheitä ja yhteistyötahoja ja iloitsevat eri toimijoiden, kuten talous- ja velkaneuvonnan sekä JoMan, Jipon ja Katajan kanssa löydetystä yhteydestä.
– Viimeksi mainittujen seurojen kanssa seurakuntayhtymän yhteistyö jatkuu hankkeen jälkeenkin lasten ja nuorten urheiluharrastamisen tukemisena, Nuuhkarinen toteaa.
– Kaikkia avuntarvitsijoita emme tietenkään ole tavoittaneet tähänkään mennessä. Onneksi Pohjois-Karjalaan on tulossa vastaavia tukihankkeita, joten perheet eivät jää apua vaille, Puustinen lisää.
Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella Covid-19 poikkeusoloista selviytymiseen on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke ajalla 11.5.2020–31.12.2020.
Yrittäjä ja monessa mukana oleva puuhanainen Helena Puhakka-Tarvainen on kasvanut karjalaisuuden ympäröimänä. Oman yrityksen perustaminen toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia.
Yrittäjä ja monessa mukana oleva puuhanainen Helena Puhakka-Tarvainen on kasvanut karjalaisuuden ympäröimänä. Oman yrityksen perustaminen toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia.
Karjalaiset juuret ovat johdattaneet Helena Puhakka-Tarvaisen myös Martta-järjestön vapaaehtoiseksi. Yrittäjänä hän on halunnut tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuutta ja kodikkuutta. Kuva: Kirsi Taskinen
1 Juuret. Mitä enemmän olen päässyt näkemään maailmaa, sitä vahvemmin tunnen, että kotini on täällä Pohjois-Karjalassa. Täällä ovat juuret, perhe ja mielenmaisema. Olen kasvanut maatilalla ja tuntuu huikealta, että esi-isät ovat viljelleet samoja peltotilkkuja ja kulkeneet samoissa metsissä jo vuosisatoja sitten. Äitini suku on tullut puolestaan menetetystä Karjalasta ja olisi hienoa vielä joskus päästä tutustumaan myös niihin seutuihin.
2 Käsityöt. Arvostan käsin tehtyä, vaikka en itse käsitöitä juuri harrastakaan. Ihailen etenkin, miten kekseliäästi luontoa osataan hyödyntää niin perinteisissä kuin moderneissakin käsitöissä. Sienillä värjääminen on esimerkiksi taito, jonka haluaisin joskus oppia.
3 Karjalanpiirakka. Karjalanpiirakkaan en kyllästy koskaan ja se sopii niin juhlaan, arkeen kuin eväspakettiinkin. Pienestä pitäen olen osallistunut suvun naisten kanssa juhlapyhiä edeltäviin piirakkatalkoisiin ja nykyisin tekemistäni piirakoista alkaa tulla jo sen näköisiä kuin pitääkin. Olen toiminut pitkään vapaaehtoistyössä Martta-järjestössä ja karjalanpiirakkaan kiteytyy myös aika lailla koko marttailun ydin: ravitsemus, perinne ja yhdessä tekeminen.
4 Lietsu. Perustin yrittäjäkumppanini kanssa karjalaishenkisen hotellin viime vuonna. Hotellin luomisprosessi toi karjalaisuuden lähemmäksi kuin koskaan ja pakotti miettimään sen eri puolia. Emme halunneet luoda museota, vaan tuoda esiin karjalaisuuden parhaita puolia kuten vieraanvaraisuuden ja kodikkuuden. Erityisen ylpeitä olemme huoneidemme karjalankielisistä nimistä.
5 Olemisen ja elämisen tapa. Leppoisa mielenlaatu sekä tapa olla ja elää taitavat kuitenkin olla ne tekijät, jotka tekevät Pohjois-Karjalasta omanlaisensa. Vaarojen rinteillä ja metsien keskellä eletään niillä reunaehdoilla, jotka luonto on antanut, ja osataan arvostaa ikkunasta näkyvää. Itsestäni olen löytänyt näin poikkeusvuonna myös välillä piilossa olleen ”eräjorman” ja lähtö kotoa luonnon keskeltä ihmisten ilmoille ei ole ollenkaan yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin monesti aikaisemmin.
Kontiolahden uuden seurakuntakeskuksen keittiöstä tehtiin tarkoituksella tilava, jotta kokkaamaan mahtuisi isompikin porukka. Myös pöydän antimista nauttijoita on seurakuntakeskuksessa riittänyt.
Kontiolahden uuden seurakuntakeskuksen keittiöstä tehtiin tarkoituksella tilava, jotta kokkaamaan mahtuisi isompikin porukka. Myös pöydän antimista nauttijoita on seurakuntakeskuksessa riittänyt.
Piirakkatalkoot ovat yksi toimintamuoto, jossa uuden keittiön isommista tiloista on iloa. Kuva viime vuoden Yhteisvastuu-piirakoiden paistamisesta. Keskellä lähetyssihteeri Eija Romppanen. Kuva: Sanna Mutikainen
Vaikka korona on rajoittanut seurakuntien toimintaa kuluneena vuonna välillä rajustikin, monenlaista on myös pystytty seurakunnissa toteuttamaan. Kontiolahden uusi seurakuntakeskus vihittiin käyttöön vuosi sitten lokakuussa. Toiveissa tuolloin oli, että uudet tilat mahdollistaisivat entistä paremmin yhteisöllisyyden rakentumisen etenkin ruoanlaiton ja yhteisten aterioiden merkeissä.
Uusia avauksia seurakuntakeskuksella ehdittiinkin koronan varjosta huolimatta tehdä. Tilavassa keittiössä käynnistyivät esimerkiksi kirkkoherra Jukka Reinikaisen vetämät sushi-kurssit ja perinnetaitojen ylläpitämiseen tähtäävät piirakkapajat. Molemmissa toimintamuodoissa yhdistettiin kokkaustaitojen opettelu ja herkuttelu hyväntekeväisyyteen: mukanaolija sai nauttia kokkailun tuloksista ja maksoi lystistä materiaalimaksun Naisten Pankin hyväksi.
Lapsiperheille Lauantaibrunsseja ja perheiltoja
Myös lapsiperheet ovat saaneet osansa uuden seurakuntakeskuksen luomista mahdollisuuksista. Perheille on uutena toimintamuotona järjestetty kahteen otteeseen Lauantaibrunssi, joka on perhetyönohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan ollut menestys ja tuonut uusia perheitä mukaan toimintaan.
– Perheet ovat pitäneet siitä, että pääsee välillä valmiille ruoalle ja touhuamaan lasten kanssa, ilman kiirettä kattiloiden ääreen. Tarkoitus on jatkaa perinnettä ja tuoda rinnalle myös messujen yhteyteen liitettyjä ruokailuja perheille.
Uutena toimintamuotona käynnistyivät myös perheiden illat, jotka ovat saaneet liikkeelle niin uusia kuin entisten kerholaisten perheitä. Myös paljolti ikäihmisiä keräävän Ystävänkammarin ja lapsiryhmien yhteen tuomista on mietitty paljon viimeisen vuoden aikana.
– Korona laittoi sen toistaiseksi jäihin, mutta vanhempia on ohjattu jäämään kahvittelemaan lasten hakutilanteessa, jos vain aikaa löytyy. Ajatuksena on, että saisimme eri ikäluokkia yhdistettyä ja tuotua yhteisöllisyyttä enemmän tietoisuuteen. Mummuissa ja papoissa tuntui löytyvän kiinnostusta myös lukumummona tai -pappana toimimiseen, Malvalehto kertoo.
Seurakuntaruokailut halutaan jokaviikkoisiksi
Pöydän antimista on jo ennen uutta seurakuntakeskustakin nautittu suosituissa seurakuntaruokailuissa. Ruokailu on tarkoitus muuttaa tammikuusta alkaen viikoittaiseksi, mikäli koronatilanne kokoontumiset ylipäänsä sallii. Aiemmin yhteiseen pöytään on kokoonnuttu joka toinen viikko.
– Seurakuntaruokailu on ollut hyvä tapaamispaikka, ja ruokailijoita on käynyt lähes 50 joka kerta, kertoo ruokailujen toteuttamisesta vastaava diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.
Mutikaisen mukaan vapaaehtoisten rooli ruokailujen toteuttamisessa on suuri.
– Ruokailuja ei olisi ilman vapaaehtoisia. Mukana on joka kerta 3–6 vapaaehtoista. Keittiötyöt ovat varsinkin naisille mieluisia. He kokevat, että siellä on helppo toteuttaa vapaaehtoistyötä. Ruokana on ollut keitto tai laatikkoruoka lisukkeineen, ja ruoalla on vapaaehtoinen 2 euron maksu. Ruokailun yhteydessä pidetään pieni hartaus.
Ruoan äärelle tullaan mielellään yhteen
Mutikainen kokee, että nimenomaan ruoan ääreen kutsuminen on matalan kynnyksen toimintaa, ja haluaa kehittää sitä edelleen seurakunnassa.
– Yhdessä syöminen kokoaa porukkaa paljon ja helposti. Tänä syksynä aloitimme uutena toimintamuotona myös kuntouttavan työtoiminnan kokkikerhon, joka kokoontuu kerran kuussa. Sitä on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin, hän sanoo.
Kontiolahden seurakunnan pappi Kati Nissi odottaa muiden tavoin koronatilanteen väistymistä ja paluuta normaaliin arkeen seurakunnan toiminnassa.
– Kokemus siitä, että kuuluu johonkin joukkoon, on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve. On hienoa, jos seurakunta voi olla osaltaan luomassa ihmisille kokemusta siitä, että tähän joukkoon saat kuulua ja täällä voit kohdata toisia ihmisiä samanvertaisena. Kyllä me vielä tästä koronastakin selvitään, Nissi sanoo.
Kirkkotie 