Sana: ”Joka aamu on armo uus.” – virsi 547

Mikä on elämäsi kipein hetki?
Kun esitän kysymyksen itselleni, palaan opiskelija-asuntoni sohvalle, jossa suljen puhelimen tärisevin käsin ja puhkean itkuun, joka nousee jostakin niin syvältä, etten tiennyt sen olevan mahdollistakaan. Ystäväni on kuollut, yllättäen keskellä arkiaamua ja aivan liian nuorena.
Tuossa hetkessä jouduin luopumaan niin hänestä kuin siitä turvallisesta nuoruuden ajatuksesta, että elämää on vielä paljon edessä.

Työssäni olen nähnyt monia kipeitä hetkiä. Itkettyjä kyyneliä yksinäisyyden, menettämisen, katumuksen ja kaipauksen vuoksi. Syvältä sisimmästä nousevaa, sydäntä kouraisevaa surua, jota on sivustakin vaikea kestää. Itkua, joka kertoo, että jostakin on jouduttu luopumaan.
On luovuttu henkilöstä, toiveista, unelmista, rakkaudesta, ehkä kaunoista ja erimielisyyksistäkin.
Luopumisen kyyneleitä vuodattaville olen pappina punonut lohduksi peittoa armosta. Se peittää meidät päästä varpaisiin. Se ottaa meidät lämpimään syliinsä, kun maailma tuntuu kylmältä. Sen varaan me saamme pudottautua, kun maa jalkojemme alla pettää.
Armo on Jumalan rakkauden vahvin kuva. Meitä rakastetaan niin paljon, että meidän ei tarvitse pelätä. Me saamme tuntea, me saamme elää ja me saamme hypätä tuntemattomaan. Armo ympäröi meitä ja kantaa, tapahtui mitä tahansa.

Uutena vuotena moni jätti ilomielin hyvästit viime vuodelle. Saimme luopua sen synkkyydestä ja kulkea kohti uutta, toivottavasti parempaa vuotta. Luulen, että melko monelle viime vuosi muistutti, mikä elämässä on tärkeää. Ne pienet hyvät hetket, joita siihen kaikesta huolimatta sisältyi, tuntuivat entistä arvokkaammilta. Ne hetket toivat lohdun ja armon valoa elämään muistuttaen siitä, että pimeyden keskelläkin on valoa.
Harvoin joulun sanoma valon lapsen syntymästä on tuntunut yhtä lohdulliselta kuin viime vuonna.
Sellaista pimeyttä ei ole, etteikö hänen valonsa saisi sitä väistymään.

Joulun lapsi loistaa meille armon ja anteeksiannon valoa. Rakkauden valoa, jonka turvin uskaltaa herätä aamuisin kohtaamaan maailman. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Saamme käydä turvallisin mielin tähän vuoteen ja viedä yhdessä armon valoa kaikkialle sinne, missä sitä kaivataan. Ansaitsemattoman armon lahja kuuluu kaikille.

Sanna-Marika Keränen
vs. seurakuntapastori
Enon seurakunta

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.