Saarnaajan kirjassa sanotaan:
”Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkiskella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä, mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän sitä ymmärrä. Ja vaikka viisaskin väittäisi ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.” (Saarnaajan kirja 8:16–17)
Ihmisen luonteeseen kuuluu tarve ymmärtää ja hallita. Ihmiskunnan loppumaton päämäärä on lisätä omaa ymmärrystään ja keinojaan hallita elämää; omaa ja muiden.
Pienessä, yksittäisen ihmisen mittakaavassa hallinnan tarve näyttäytyy tarpeena olla oikeassa, tietää paremmin ja enemmän kuin muut. Pahimmillaan se on tarvetta määritellä toisia ihmisiä oman – joskus varsin mustavalkoisen – ajattelun kautta. Paavo Kettunen pohtii kirjassaan Kuka minä todella olen ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta muun muassa näin: ”… voisi ajatella, että Jumalan tahdon ehdottomasti tietävät ja sillä toisia hallitsevat ihmiset toimivat mustavalkoisessa mielentilassa” (s. 83).
Diakoniatyön arjessa kohtaan usein ihmisiä, jotka hyvinkin pienin sanoin ja arasti pohtivat oman elämänsä kipupisteiden merkitystä tai tuovat oman kokemuksensa epäoikeudenmukaisuudesta voimakkaasti esiin. Silloin merkityksellistä ei ole valmiit kaavat tai uljaat ja varmat sanat vaan kyky kuulla kysymysten taakse. Kiukkua ja turhautuneisuutta tarjoavat purkaukset tai hiljainen pohdinta voivat kätkeä sisälleen kaiken sen oleellisen, joka liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen: ihmisen tarpeeseen saada kokea rakkautta ja hyväksyntää kaikilla elämän osa-alueilla. Siihen ei ole valmista vastausta, on vain yhdessä esitetty kysymys ja loputon ihmettely. Ihmisen ymmärrys ei riitä selittämään Jumalaa, mutta voimme asettua yhdessä puhuteltaviksi.
Puhuteltavaksi asettuminen ei merkitse tuomarin kohtaamista pelolla vaan kaipuulla ja rakkaudella. On turvallista tuntea olevansa hyväksytty kokonaisena, elämää saa ihmetellä rauhassa. Ja jos omalla kuolinvuoteellani ihmettelyyn liittyisi myös kiitollisuus, sulkisin silmäni onnellisena.
Saila Musikka
Diakoni
Pielisensuun seurakunta