Koulupäivän jälkeen sadat joensuulaiset pikkukoululaiset kiiruhtavat iltapäiväkerhoon. Seurakunnilla on pitkä kokemus iltapäivätoiminnan järjestämisestä.
Joensuun seurakunnan ylläpitämässä Noljakan iltapäiväkerhossa viihtyvät Luukas Turunen, Jules Kontkanen ja Jasper Sieviläinen sekä etualalla olevat Mosku Pihakoski ja Vili Sieviläinen. Kuva: Tea Ikonen
Joensuussa kaupunki tarjoaa perusopetuslain mukaista iltapäivätoimintaa yhteistyössä seurakuntien ja esimerkiksi 4H-yhdistysten kanssa. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnista iltapäiväkerhoja järjestävät Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat, joilta kaupunki ostaa palvelun.
Toiminnalla on seurakunnissa pitkät perinteet: esimerkiksi Joensuun seurakunta on järjestänyt iltapäiväkerhoja jo 50 vuoden ajan.
Kerhojen ensisijainen tarkoitus on vähentää lasten yksinoloa, ehkäistä syrjäytymistä ja tukea perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
– Että ei tulisi niitä yksinäisiä iltapäiviä, tiivistää Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen.
Kysyntää olisi enemmän kuin kerhoissa on paikkoja
Iltapäiväkerhoja on Joensuussa tulevana lukuvuonna nykyistä vähemmän. Taustalla on lapsimäärän väheneminen tietyillä alueilla. Samaan aikaan väki pakkautuu tiiviimmin kasvaville asuinalueille, kuten vaikkapa Karhunmäkeen ja Marjalaan.
– Olemme lisänneet keskustan alueella paikkoja kaupungin omana toimintana, Joensuun kaupungin kehittämisjohtaja Jani Kaasinen kertoo.
Aamu- ja iltapäiväkerhot eivät ole lakisääteinen oikeus. Kerhot on tarkoitettu pääsääntöisesti ykkösluokkalaisille, joilla ei ole huoltajaa koulun jälkeen kotona.
Syksyllä 2023 aloittavissa evankelisluterilaisten seurakuntien iltapäiväkerhoissa on tarjolla yhteensä 170 paikkaa joensuulaisille ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Kristiina Nissinen kertoo, että hakemuksia tuli enemmän kuin on paikkoja.
– Paikkalukua emme pysty nostamaan lasten kustannuksella. Tiloja ja työntekijöitä ei riittäisi, hän toteaa.
Seurakunnilla on koulutetut ohjaajat ja hyvät kerhotilat
Nissinen näkee seurakuntien iltapäiväkerhojen suurelle kysynnälle erityisesti kaksi syytä: Ohjaajat ovat kaikki koulutettuja ja päteviä lastenohjaajia ja kerhotilat ovat asianmukaisia. Esimerkiksi Marjalassa kerhot kokoontuvat seurakunnan tiloissa, jotka on suunniteltu nimenomaan kerhoja varten.
– Ammatillisuus ja hyvät tilat luovat työn pohjan. Ei lapsista voida ajatella, että ”kunhan ne jossain pyörivät”, Nissinen sanoo.
Lastenohjaajat osaavat kohdata sekä lapsen että tämän perheen. Heillä on hyvät valmiudet toimia erilaisissa tilanteissa.
– Kirkon kasvatuksen ammattilaisina tunnistamme lasten tuen tarpeet, sanoo Joensuun seurakunnan vastaava lastenohjaaja Jaana Pulkkinen.
– Kerhotoiminta ehkäisee syrjäytymistä: lapsi oppii kerhossa kaveritaitoja eli sitä, miten ollaan kaverin kanssa, Pulkkinen jatkaa.
Vakiintunut yhteistyö on tärkeää kaupungille
Kaupungilla on erittäin positiiviset kokemukset seurakunnista iltapäivätoiminnan palveluntuottajina.
– Seurakunnat ovat vakiintuneita pitkäaikaisia toimijoita. Ammattitaito on korkealla ja osaaminen lasten kanssa vahvaa. Koulujen rehtoreilta on tullut erittäin hyvää palautetta, Jani Kaasinen sanoo.
Kaasinen kertoo näkevänsä seurakunnat erittäin merkityksellisinä yhteistyökumppaneina myös tulevaisuudessa. Vastuu iltapäiväkerhojen järjestämisestä on liian iso, eikä pienillä järjestöillä välttämättä ole mahdollisuutta sitoutua siihen.
– Selkeästi huomaa kansallisestikin, että ihmisten innokkuus yhdistys- tai kansalaistoimintaan vähenee. Aktiivisuus saattaa olla yksittäisten henkilöitten varassa. Seurakunnilla on pysyvät organisaatiot ja pitkä kokemus yhteistyöstä, Kaasinen toteaa.
Hanna Pekkanen
Tukea ja tekemistä lapsiperheille
Lapsiperheille on tarjolla seurakunnissa koululaisten iltapäiväkerhojen lisäksi myös paljon muuta. Kasvatuksen tukea tarjotaan kristilliseltä arvopohjalta, mutta osallistujilta ei vaadita kirkon jäsenyyttä.
Seurakuntien kerhot ovat pääosin maksuttomia, ainoastaan tarjoilusta saatetaan pyytää pieni maksu. Työntekijöinä ovat koulutetut lastenohjaajat.
Perhekerhot ovat rentoja kohtaamispaikkoja kaikille perheille. Niihin voi vapaasti tulla kahvittelemaan, viettämään aikaa ja tietysti leikkimään yhdessä.
– Perhekerhoon lapsi tulee aina oman aikuisen kanssa, Joensuun seurakunnan vastaava lastenohjaaja Jaana Pulkkinen ohjeistaa.
Myös vauvakerhot ovat sellaisia kerhoja, joihin isä tai äiti ja vauva tulevat yhdessä.
– Takavuosien päiväkerhoa vastaava juttu on nyt nimeltään Taaperokerho. Siellä noin 2–4-vuotiaat lapset käyvät ilman vanhempia. Joensuun seurakunnassa pyörii lisäksi kolme muskaria, Pulkkinen kertoo.
Torstaiaamuisin Joensuun seurakuntakeskuksessa on mahdollisuus nauttia aamupuuro ja tavata eri-ikäisiä ihmisiä Turinatorstaissa. Pulkkinen kertoo, että Turinatorstai on löytänyt paikkansa: kävijöitä on joka viikko noin 40–50.
– Ikäihmiset ovat hyvin innoissaan lasten läsnäolosta. Kaikilla heillä ei ole omassa lähipiirissä pieniä lapsia. Monet katsovat silmät loistaen, kun pienet konttaavat siellä.
Kun vanhempi tarvitsee hetken omaa aikaa, hän voi ilmoittaa lapsensa Joensuun seurakuntakeskuksella toimivaan Muksupysäkkiin. Lapsen voi jättää lastenohjaajien kanssa kahdeksi tunniksi. Palvelu on ilmainen.
Lyhytaikaista lastenhoitoa tarjoaa myös Pikkuhelppi. Se on perheille tarkoitettu maksuton tukipalvelu, josta saa apua sen mukaan kuin perheellä on tarvetta. Alkukartoituksen perusteella sovitaan joko kotikäyntejä tai tavataan seurakunnan tiloissa. Tarjolla on myös jutteluhetkiä vanhemmille.
Hanna Pekkanen
Tekemistä ja tukea lapsille ja perheille tarjoavat Joensuun seurakunnan lisäksi myös muut alueen seurakunnat. Lue lisää: joensuunseurakunnat.fi tai kontiolahdenseurakunta.fi.