Ystävä tekee oharin ja Juudas pettää Jeesuksen. Vaikka lähimpiin ei voi aina luottaa, elämä saattaa yllättää.
Pääsiäiskertomukseen kietoutuu monenlaisia hylkäämisiä, pettymyksiä ja petoksia. Myös Jeesus itse huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Kuva: iStock
Yö kirkolla -tapahtumaan saapunut nuori mökötti sohvalla yksinään. Kaveri oli tehnyt oharin. Lupasi tulla, mutta jäikin kotiin. Nuori koki olonsa petetyksi.
Ihmissuhteet ovat vaarallisia. Saatan pettyä toiseen. Seurustelukumppani muuttuu, kun muutetaan yhteen. Kaveruus osoittautuu yksipuoleiseksi. Minusta etsitään vain hyötyä.
Pääsiäisen tapahtumissa näkyvät elämän monet kivut
Jeesuksen oppilaat vannoivat mestarilleen lujaa ystävyyttä: Seuraamme sinua minne vain! Mutta kun tultiin Jerusalemiin pääsiäisjuhlia viettämään, lupaukset haihtuivat hetkessä.
Yllättäen Jeesus pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Silloin lähimmätkin pakenivat. He pelkäsivät oman turvallisuutensa puolesta. Luotto-oppilas Pietari jopa kielsi koskaan edes tunteneensa Jeesusta.
Pelko sulkee suun ja pakottaa kääntämään takkia. Tämä ikitotuus nähdään niin koulun pihalla kuin totalitaarisissa valtioissa. Omaa mielipidettä ei sanota, jos siitä joutuu maksamaan kipeästi.
Samalla ystävänsä pettänyt kokee syyllisyyttä ja häpeää. Minä kurja pelkuri. Näin tapahtui Jeesuksenkin seuraajille. Pietari itki katkerasti tajuttuaan tekonsa. Vielä raskaammin otti kavaltaja Juudas. Hän riisti itseltään hengen.
Juudaksen mysteeri ja sen mahdollisia tulkintoja
Juudas oli seurannut Jeesusta muiden tavoin. Kuullut tämän puheet ja vakuuttunut tämän ihmeistä. Miksi hän kavalsi Jeesuksen? Ei kait pelkkä rahanhimo riittänyt syyksi?
Juudaksen teosta on esitetty erilaisia oppineita arvauksia. Ehkä hän vain järjesti Jeesuksen ja ylipappien tapaamisen, jotta Jeesus voisi puhua heillekin. Kun tapaaminen meni pieleen ja johti Jeesuksen kuolemaan, Juudaksen osuus muistettiinkin toisella tavalla.
Toisen teorian mukaan Juudaksen kärsivällisyys Jeesuksen asiaan hiipui. Jumalan valtakunta ei vain näyttänyt saapuvan. Niinpä Juudas juonitteli mestarinsa pulaan pakottaakseen hänet tuomaan luvatun valtakunnan maan päälle. Mutta Juudas sai pettyä. Jeesuksen mahti olikin toisenlaista. Ei enkelten tai sotajoukkojen voimaa, vaan suostumista kärsimykseen ja kuolemaan.
Tai ehkä Juudaksen usko vain loppui. Ehkä epäilyn siemenet olivat itäneet jo pitkään. Silti voidaan kysyä, miksi Juudas ei vain vetäytynyt hommasta ja palannut kotiin. Miksi hän teki niin suurta vahinkoa opettajalleen ja ystävilleen?
Luukkaan evankeliumissa Juudaksen ratkaisu laitetaan pimeyden voimien piikkiin: ”Silloin meni Saatana Juudakseen.”
Joskus pahan mittasuhteet ylittävät kaiken ymmärryksen. Ihminen ei kykene tällaiseen, ei edes kokonainen valtio. Niinpä päätellään, että taustalla vaikuttavat ihmistä suuremmat pimeyden voimat.
Maksettu tarina varastetusta ruumiista
Pääsiäispetosten sarjaan kuuluu myös evankelista Matteuksen tallentama erikoinen episodi. Jeesuksen kuoltua ylipapit pyysivät hänen haudalleen vartioston, jotta oppilaat eivät varastaisi mestarinsa ruumista. Nämä saattaisivat valehdella, että Jeesus oli herätetty kuolleista.
Joukko sotilaita asettui vartioimaan hautaa. Kun Herran enkeli yöllä vieritti kiven haudan suulta, he kaatuivat kuin kuolleina maahan. Jälkeenpäin vartijat raportoivat tapahtuneesta juutalaisten johtajille. Silloin nämä lahjoivat sotilaat hiljaisiksi: Jos teiltä kysytään, sanokaa että Jeesuksen oppilaat varastivat ruumiin teidän nukkuessanne.
Kuvitellun petoksen estäjät turvautuivat siis itse petokseen.
Jos Jeesuksen ylösnousemusta on mahdotonta hyväksyä, se täytyy jotenkin selittää pois. Nykyään tosin kristinuskon kriitikot eivät turvaudu teoriaan petoksesta.
Suositumpaa on vedota toiveajatteluun ja surutyön problematiikkaan. Surevat oppilaat luulivat itkuisen yön tunteina nähneensä Jeesuksen elävänä. Niinpä he kuvittelivat Jumalan herättäneen hänet kuolleista.
Näkivätkö Jeesuksen oppilaat harhoja?
Surun tuottamat harhanäyt tunnistettiin jo antiikin maailmassa. Ei niiden perusteella päätelty, että edesmennyt olikin herätetty kuolleista ja korotettu taivaallisen pelastajan asemaan.
Ja huomaa: Jeesuksen kerrottiin ilmestyneen useammalle ihmiselle yhdellä kertaa. Se varsinkaan ei selity hallusinaatiolla. Harhanäyt ovat aina yksityisiä kokemuksia, ei koko joukon yhteisiä.
Pelkkä ohimenevä harhanäky ei johtaisi kokonaisen maailmankatsomuksen ja elämänsuunnan muutokseen. Ylösnousseen ilmestykset muuttivat tyystin oppilaiden käsityksen Jeesuksesta ja Jumalan suunnitelmista. Ylösnousseen kohtaaminen teki heistä uuden pelastussanoman julistajia.
Lisäksi muuan kristittyjen vastustaja, Paavali, kohtasi ylösnousseen. Eikä hänellä ollut mitään psykologista tilausta sille. Siksi hänet hakataan viimeisenä naulana harhanäkytulkinnan arkkuun.
Jeesuksen ylösnousemusta on vaikea kuitata tietoisena tai tiedostamattomana petoksena. Silti siihen ei ole mitenkään helppoa uskoa. Se kun haastaa muuttamaan koko maailmankatsomuksen.
Onko sinua petetty?
Vaikka usko Jumalaan ei perustukaan petokseen, uskova itse voi pettyä uskoonsa. Joskus häntä koetellaan niin ankarasti, ettei uskosta ja toivosta enää jaksa pitää kiinni.
Jeesus itsekin joutui tällaiseen koettelemukseen. Hän kun huusi ristillä viimeisinä sanoinaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Jeesus näytti menettäneen uskonsa ja toivonsa. Hän kyseli, oliko Jumala pettänyt hänet.
Moni muukin on nostettu samanlaiselle elämän ristille. Jumala tuntuu paenneen jonnekin aivan muualle. Samalla kuitenkin tiedetään, että hänen sylissään tässä ollaan. Se ei vain tunnu siltä.
Yrmeä ilme oli vain pintaa
Jumalan ja ihmisten edessä altistuu vaaralle pettyä. Mutta iloinen yllätyskin on mahdollista.
Nuoren kaveri ei ilmaantunut kirkolle, mutta alkuharmistuksen jälkeen hän löysi tiensä lautapeliporukkaan. Ilme kirkastui ja hän huomasikin kuuluvansa joukkoon.
Ihmiset eivät ole niin vihamielisiä, miltä äkkiseltään näyttää. Kun tuntemattoman kanssa puhuu vähän pitempään, hän osoittautuu samanlaiseksi kuin minä.
Jumalakaan ei kätkeydy etsijältä pysyvästi. Hän voi myös suostua löydettäväksi. Tosin omalla ajallaan ja tavallaan. Niinpä on uskallettava muuttaa odotuksia. Jumala ei olekaan sitä mitä luulin. Eikä usko ole sitä mitä kuvittelin. Se tuo kyllä ilon, mutta omanlaisensa.
Kari Kuula
teologian tohtori
Juttu on julkaistu alun perin Nurmijärven Seurakuntaviestissä.