Nykyriparilla uskon perusteita opitaan kisailun ja leikin kautta. Ulkoa opeteltavissa sisällöissä keskeistä on niiden sisäinen ymmärtäminen.
Isonen Kiia Summala (vas.) tiesi haluavansa isoseksi oman riparinsa alusta asti. Erin Nykyrin, Lilia Heittokankaan ja Erika Jussilan (edessä) sekä Casper Koposen ja Oliver Kuivalaisen mielestä ripari on osoittautunut odotettua hauskemmaksi. Kuva: Tea Ikonen
Vaikka minä voisin vuoret siirtää, enkeleiden kieltä puhuisin, mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen, jos rakkautta tuntisi mä en… Laulu kajahtaa kitaran säestyksellä Vaivion leirikeskuksessa kesäkuisena tiistai-iltapäivänä.
Eletään Joensuun seurakunnan J4-rippileirin kolmatta leiripäivää, ja vuorossa on lounaan jälkeinen hartaushetki, helmihetki. Sen vetää isonen Milla Rosti, jonka johdolla leiriläiset sormeilevat leirin alussa askartelemiaan rukoushelminauhoja ja mietiskelevät helmien merkityksiä: Jumala-helmi, minähelmi, kastehelmi, autiomaan helmi…
Hartaushetkien lisäksi leiripäiviin kuuluu oppimiskokonaisuuksia, joissa tutustutaan johonkin teemaan, sekä nuorten suunnittelemia ja toteuttamia leirimessuja. Riparilla myös pelaillaan, saunotaan, istutaan nuotiolla ja lauletaan yhteislauluja. Kaikkea tätä rytmittävät ruokailut, joita on viisi kertaa päivässä.
– Nykyään ei puhuta enää oppitunneista vaan oppimiskokonaisuuksista, joissa käsiteltävään teemaan tutustutaan esimerkiksi kisailemalla, visailemalla, tekemällä videoita tai askartelemalla. Nuoria osallistetaan. Leirimessuissa pappi asettaa ainoastaan ehtoollisen, muuten nuoret toteuttavat ne itse, kertoo leirin pappi Heidi Väyrynen.
Hän vetää J4-riparia yhdessä nuorisotyönohjaaja Noora Kähkösen ja leiriohjaaja Janne Moilasen kanssa. Lisäksi riparilla vetäjien apuna ja nuorten tukena on neljä isosta. Leiriläisiä tällä leirillä on 20.
Rippikoulu koostuu neljästä osiosta
Rippikoulu on osa kirkon kasteopetusta, ja sen tarkoitus on vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan sekä varustaa heitä elämään kristittyinä.
Rippikoulu koostuu neljästä osiosta: teemapäivistä, jumalanpalveluksista ja nuorisotoiminnasta, intensiivijaksosta sekä konfirmaatiosta.
Joensuun seurakunnan J4-rippikoulu alkoi viime vuoden lokakuussa, ja ennen leiriä nuorilla on ollut teematapaamisia sekä oman ryhmän että muiden rippikouluryhmien kanssa noin kerran kuukaudessa.
Nuoret ovat myös keränneet merkintöjä riparipassiin, joka on ikään kuin pääsylippu leirille. Passiin on pitänyt saada merkintä muun muassa jostain joulun ajan tapahtumasta, pääsiäisajan tapahtumasta sekä nuorten toiminnasta. Myös nettiaika on otettu huomioon riparipassissa.
– Nuorten pitää tutustua seurakunnan sosiaaliseen mediaan ja nettisivuihin, Väyrynen paljastaa.
Intensiivijaksoon kuuluu 1–2 lähipäivää sekä itse leiri. Joensuun seurakunnassa lähipäivät toteutettiin ennen leiriä kahtena kaupunkileiripäivänä Männikköniemen kesäkodilla, jossa leiriläiset ryhmäytyivät sekä tutustuivat sieltä käsin kappeleihin ja hautausmaahan.
Itse leiri kestää kuusi päivää sunnuntaista perjantaihin. Sen aikana opitaan ulkoa eräitä rukouksia, raamatunkohtia ja uskonkappaleita. Ulkoa opittavat sisällöt voivat vaihdella seurakunnittain. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kaikille yhteisiä opeteltavia sisältöjä ovat uskontunnustus, Isä meidän -rukous, Herran siunaus ja kymmenen käskyä. Lisäksi Joensuun seurakunnassa rippikoululaiset opettelevat pienoisevankeliumin sekä kaste- ja lähetyskäskyn.
Keskeistä tekstien oppimisessa on niiden sisäinen ymmärtäminen. Ulkoa osaaminen ei tarkoita pakolla pänttäämistä.
– Ulkoa opittavat on mahdollista suorittaa sellaisilla tavoilla, jotka kullekin ovat luontaisia. Kenenkään ripari ei näistä jää kiinni, Väyrynen painottaa.
Rippikoulu huipentuu konfirmaatiomessuun. Konfirmaatio tarkoittaa vahvistamista. Siinä nuoret tunnustavat uskonsa yhdessä seurakunnan kanssa, ja Jumala siunaa ja vahvistaa nuoria sekä yksilöinä että osana seurakuntaa.
Rippileiri on kirkon menestystarina
Ripari saattaa herättää nuorissa monia kysymyksiä. Väyrysen mukaan ne ovat useimmiten melko käytännönläheisiä.
– Ensimmäisellä tapaamiskerralla syksyllä mietitään, miksi riparille on tultu. Usein nuoret kysyvät, onko riparilla hauskaa ja saako siellä kavereita. Leirin aikana heitä kiinnostaa, mitä tehdään seuraavaksi tai voiko mennä uimaan tai soutelemaan.
Ja todellakin: helmihetken jälkeen leirillä seuraa hetki vapaampaa oleskelua. Rippileiriläiset Lilia Heittokangas, Erin Nykyri, Erika Jussila, Oliver Kuivalainen ja Casper Koponen suostuvat haastateltaviksi. He vahvistavat, että parasta leirillä ovat juurikin uinti ja soutelu.
– Ja tämän kanssa painiminen, Kuivalainen sanoo viitaten vieressään istuvaan Koposeen.
Tytöt listaavat leirin parhaisiin puoliin myös leiriolympialaiset.
– Meidät on jaettu neljään joukkueeseen, jotka saavat pisteitä eri peleistä. Kun leiri loppuu, joukkueet palkitaan, Nykyri kertoo.
Päätös lähteä rippikouluun oli viisikolle itsestäänselvyys. Leirimuotoinen rippikoulu onkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon menestystarina. Edelleenkin suomalaisista 15-vuotiaista nuorista sen käy vuosittain reilusti yli 80 prosenttia ikäluokasta.
Joensuun seurakunnassa rippikoulun käy tänä vuonna noin 120 nuorta. Heistä muodostuu seitsemän rippikouluryhmää. Kaiken kaikkiaan Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa käy rippikoulun tänä vuonna noin 500 nuorta. Seurakuntayhtymään kuuluvat Joensuun lisäksi Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän, Vaara-Karjalan ja Enon seurakunnat.
Isoset kantavat vastuuta ja luovat yhteishenkeä
Rippikoulun jälkeen nuoret voivat halutessaan lähteä mukaan isostoimintaan. Isoset ovat seurakunnan leirien nuoria vapaaehtoisia vastuunkantajia ja yhteishengen luojia. Rippileirillä he tukevat riparilaisten kasvua ja mahdollistavat vertaisoppimisen.
Yksi J4-leirin isonen on Kiia Summala. Hän ja muut isoset vetävät leirillä muun muassa raamattupiirejä, valmistelevat messuja ja huolehtivat työntekijöiden kanssa leirin turvallisuudesta.
Summala tiesi haluavansa isoseksi viime vuonna käydyn oman rippileirinsä alusta asti.
– Minulla on kolme isosisarusta, jotka kaikki ovat olleet isosia ja hehkuttaneet, miten hienoa se on.
Isoseksi pääseminen edellyttää isoskoulutuksen käymistä. Se sisältää erilaisia koulutusiltoja, leirejä ja tapahtumia, joiden myötä isoskoulutettavat ryhmäytyvät.
J4-ripari on Summalalle ensimmäinen ja tämän kesän ainut rippileiri. Vuoden mittaan hän on ollut kuitenkin isosena junnujen leireillä ja lastenleireillä. Rippileireille isoseksi pääsee hakuprosessin kautta.
– Useammallekin leirille voi hakea isoseksi, mutta kaikille ei välttämättä pääse.
Isonen voi halutessaan jatkaa isoskoulutuksessa seuraavanakin vuonna. Ja seuraavana kesänä hän voi hakea uudestaan isoseksi jollekin riparille.
Leiri on ollut odotettua hauskempi
Rippileiriläiset Lilia Heittokangas, Erin Nykyri, Erika Jussila, Oliver Kuivalainen ja Casper Koponen toteavat arvostavansa isosia, mutta isoskoulutukseen lähteminen ei heitä itseään kiinnosta.
Rippileiri on kuitenkin osoittautunut heidän mielestään odotettua hauskemmaksi.
– Ajattelin, että täällä olisi tylsää, mutta on ollut kivempaa kuin kuvittelin, Nykyri sanoo. Koponen komppaa: leirin ilmapiiri on ollut mukava.
Kun haastatteluhetki on ohi, nuoret livahtavat omille teilleen. Ehkäpä he ehtivät vielä uimaan tai soutamaan ennen seuraavan oppimiskokonaisuuden alkua.
Haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteenä evl.fi-sivustoa.
Tea Ikonen