Kun mummuni jokunen vuosi sitten kuoli, lähdin äitini ja tätini avuksi tyhjentämään hänen asuntoaan. Kuten arvata saattaa, oli sinne kertynyt kaikenlaista tavaraa. Mummuni kuoleman aikaan opiskelin jo teologiaa, joten aika luontevasti minun omistukseeni hänen ja ukin jäämistöstä päätyi suvun vanha, kuluneista nahkakansistaan jo hieman repsottava Raamattu. Siihen oli kirjoitettu suvun tapahtumat jo vuosikymmenten ajan.
Monta vuotta tuon päivän jälkeen rupesin selailemaan sitä Raamattua rauhassa kotini sohvalla. Sivujen välistä pelmahti tupakan ja vanhan pirtin haju, vuosien takaisia tuoksumuistoja. Tuossa isovanhempieni Raamatussa oli kahdenlaisia merkintöjä. Toiset olivat mustekynällä tehtyjä alleviivauksia ja toiset lyijykynällä tehtyjä sulkuviivoja.
Koin saaneeni suuren lahjan. En ollut koskaan ehtinyt puhua isovanhempieni kanssa Jumalasta tai uskosta ylipäätään, mutta tuossa hetkessä sain silti kuulla heidän ajatuksistaan Jumalasta noiden merkintöjen kautta. Sain tietää, mitkä Raamatun kohdat olivat heille erityisen tärkeitä. Moni kohta aukesi minulle ihan uudella tavalla, kun näin sen alleviivattuna ja luin sen heidän elämänsä lähtökohdista katsoen. Tutut sanat saivat uuden merkityksen. Huomispäivästä huolehtimattomuus on minulle aivan eri asia kuin yhdeksänlapsisen perheen äidille, joka omasta pellosta riipi elantoansa kokoon, jos sato nyt edes oli onnistunut. Meille annetun opetuslapsen tehtävän voi täyttää näemmä tietämättään kuoleman jälkeenkin.
Ensi viikolla minua kutsuu taas rippileiri, jossa pääsen nuorten kanssa kristinuskon kysymysten äärelle. Se on minulle yksi tärkeimmistä paikoista olla jakamassa kristinuskon sanomaa. Siellä nuorilla ja joka kerta myös minulla on mahdollisuus pohtia, mitä Jeesuksen sanoma siinä hetkessä itselle tarkoittaa.
Keinot ja paikat Sanan levittämiseksi voivat vaihdella, mutta sanoma ei: Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kuten virressä 178 lauletaan, Kristus antoi meille suoran käskyn: Nyt menkää ja kaikille julistakaa jo sanaani pelastavaa. Sen tehtävän me kaikki olemme saaneet. Miten sinä toteutat sitä tehtävää?
Sanna-Marika Hallayö
vs. seurakuntapastori
Enon seurakunta