Sana: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”

”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”

– MATT. 12:34

Sanoissa on voimaa. Sanat voivat repiä ja rakentaa, parantaa ja satuttaa. Loihan Jumalakin maailman sanallaan. Ei siis ole ihme, että Jeesus varoittaa kuulijoitaan siitä, että heidät tullaan julistamaan syyttömäksi tai tuomitse-maan sanojen perusteella.

Olisiko siis viisainta pitää suu kiinni, ettei varmasti lipsahda mitään kriittistä todistusaineistoa? No, ei nyt näinkään. Jeesus antoi meille myös tehtävän kertoa evankeliumia eteenpäin. Mutta kyllä jonkinlaista harkintaa tulee käyttää sanomisissaan. Tuntuu, että tänä päivänä tämä on erityisen ajankohtaista. Sosiaalisessa mediassa kielenkäyttö on usein sellaista, mitä ei ainakaan omalle kohdalleen haluaisi. Tai liian helposti puhumme toisista pahaa selän takana.

Kyky keskustella asiallisesti ja rakentavasti on erityisen tärkeää seurakunnassa ja kirkossa. Se on meidän yhteinen kotimme. Samalla sinne mahtuu monenlaista väkeä. Kaikki eivät takuuvarmasti ajattele kaikesta samalla tavalla. Siitä huolimatta pitäisi pystyä tulemaan toimeen kaikkien kanssa.

Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi hyssytellä tai ettei saisi olla mielipiteitä. Tulee kuitenkin muistaa myös kuunnella, mitä asiaa toisella on. Yleensä opimme eniten keskustelemalla eri tavalla ajattelevien kanssa.  Kaikissa asioissa yhteisymmärrystä ei ole mahdollista löytää, mutta siitä huolimatta voi elää yhdessä. Erimielisyydet ovat osa elä-mää yhteisössä, myös seurakunnassa.

Ehkäpä tärkeä tekijä sanojenkin kohdalla on asenne. Jeesus sanoo: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Osaisimmeko siis kohdata toisiamme sellaisella asenteella, joka tuo hyvää ja rakentaa? Kunnioittavassa sävyssä käyty keskustelu eri näkemyksistä on mukavampi kuin samaa mieltä oleminen huonossa ilmapiirissä. Tässäkin esimerkkinä toimii itse Jeesus. Hänellä oli keskusteluyhteys vastustajiensa kanssa, vaikka välillä sananvaihto olikin kiivasta. Jeesuksen asenne puolestaan tuli parhaiten esiin hänen sovituskuolemassaan.

Jeesus on edelleen keskellämme. Mekin voimme vaikuttaa siihen, miten Jeesuksen läsnäolo tuntuu. Miten omissa puheissamme toteutuu ajatus: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”?

Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta