Viime kuukausina olen päässyt kurkistamaan suomalaisten, italialaisten, espanjalaisten ja puolalaisten kokemuksiin elämän merkityksellisyydestä ensimmäisen korona-aallon aikana. Huhtikuussa 2020 kerätty aineisto tarjoaa lohduttavia huomioita siitä, että kaikissa maissa kokemus elämän merkityksellisyydestä säilyi vahvasti.
Vaikka koronan tilanne toisissa maissa oli keväällä hyvinkin haastava, pääosin ihmiset pystyivät pitämään kiinni toivosta. Vaikuttaa myös siltä, että uskonnollinen sitoutuminen osaltaan vahvistaa elämän merkityksellisyyden kokemusta koronan aikana.
Koronan toinen puoli on kuitenkin sen aiheuttamat haasteet. Epidemia on vaikuttanut eri ikäryhmiin ja erilaisissa elämäntilanteissa oleviin moninaisilla tavoilla. Emme vielä tiedä, onko korona vaikuttanut kotoilevien lasten käsityksiin ihmissuhteista ja yhteiskunnasta. Emme tiedä, millainen vaikutus epidemialla on nuoriin, joiden kehityksessä olennainen osa on liittyä kaveriporukoihin oman itsenäisyyden kasvattamiseksi ja identiteetin rakentamiseksi.
Monien paineiden alla ovat myös työikäiset, jotka koittavat taipua etätyön ja kotikoulun paineissa vanhemmuuteen, parisuhteeseen sekä työn edistämiseen. Yhtä lailla stressiä koituu itsenäisekseen eläville ihmisille, joilta rajoitukset vievät arjen kanssakäymisen ja spontaanin jakamisen. Ikääntyneiden kohdalla kevään rajoitteet tuntuivat raastavilta: kotien ja asumisyksiköiden ovet laitettiin säppiin ja toivottiin parasta.
Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksestä käy ilmi, että edelleen suurin osa suomalaisista odottaa, että kirkko on rinnalla kulkijana koronan aikana. Tutkimukset osoittavat, että epidemia on lisännyt ihmisten ymmärrystä omasta hauraudesta ja kuolevaisuudesta. Koronan aiheuttamat haasteet näkyvät myös seurakuntien arjessa kasvaneina asiakasmäärinä diakoniatyössä ja keskusteluavun piirissä.
Piispa Seppo Häkkinen huomioikin eduskunnan tule-vaisuusvaliokunnan koronaan liittyvässä selvityksessä, että Suomessa kirkko on osaltaan velvoitettu hoitamaan psykososiaalisen tuen tehtävää. Kirkkolaki (25:15a) määrittelee, että poikkeusoloissa ”Seurakunnan tulee varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa”. Seurakuntien tehtävänä on auttaa ihmisiä tapahtumien sanoittamisessa sekä merkityksen etsinnän prosesseissa. Kirkon tehtävänä on tukea menetyksen, surun ja epävarmuuden keskellä. Kirkko tuo toivoa ihmisten arkeen.
Suvi-Maria Saarelainen
TT, yliopistonlehtori
suvi.saarelainen@uef.fi