Juhlinta kulttuurimme näyttäytyy välillä ääripäinä: Toreilla tavataan, kun tulee menestystä pesäpallossa, jääkiekossa, jalkapallossa tai euroviisuissa. Ja televisioista katsellaan, kun itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutut juhlavieraat kättelevät arvokkaasti.
Kenelle sinä hurraat? Mihin juhliin mieluiten osallistuisit? Kuka on sinun sankarisi?
Kirkkovuoden aloittaa Hoosianna! -huuto. Se kaikuu kirkoissa, adventtihartauksissa, radiossa – ja sydämissä. Hoosianna on juhlavirsi, samalla riemuhuuto ja avunpyyntö, johon myös mielestään huonompikin laulaja saa osallistua yhdessä toisten kanssa. Hoosiannasta huomaan myös oman keski-ikäisyyteni – se liikuttaa ja herkistää aivan eri tavalla kuin vielä vuosikymmen sitten.
Hoosianna! huudamme sille sankarille, jonka voitto on enemmän kuin suomen- tai maailmanmestaruus. Heprean sana hoosianna merkitsee ’auta’. Sitä käytettiin siunauksen toivotuksena kuninkaalle, jota otettiin vastaan. Aasilla Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta juhlimme niin iloisesti ja arvokkaasti kuin osaamme – vaikkapa sytyttäen ensimmäisen adventtikynttilän, avaamalla adventtikalenterin luukun ja toivottamalla Hoosiannaa laulaen Hänet tervetulleeksi.
Hoosianna!-huudossa ja adventin aloituksessa tärkeintä eivät ole hienot ulkoiset puitteet tai suuret väkimäärät – vaan sisäinen valmistautuminen kohti joulun ihmettä ja juhlaa. Ehkä Hoosianna-virressä yhdistyvät suomalaisen juhlimisen ääripäät: suuri riemullisuus ja vakava juhlallisuus, kertauksineen kaikkineen. Ensi pyhänä tavataan (ja lauletaan) kirkoissa kautta maan – olet tervetullut mukaan juhliin! Televisiosta ja radiostakin sen voi kuulla: ”Hoosianna, hoosianna, hoosianna! Kiitetty Daavidin Poika, joka tulee Herran nimeen!”
Katriina Puustinen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta
Ensi sunnuntaina vietetään 1. adventtia. Päivän aiheena on Kuninkaasi tulee nöyränä. Kuva: Anniina Mikama