Kukkolan kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Anne Koukku on löytänyt joulurauhan jo vuosien ajan Kukkolan kuvaelman näytöksissä keskellä lumista metsää. Nyt hevosten, lampaiden ja aasin kera esitettävä perinne uhkaa tulla tiensä päähän.
Kukkolan kuvaelmassa on mukana parisenkymmentä näyttelijää. Myös ääniefektit ovat käytössä erityisesti sotakohtauksissa, kertoo näytelmässä paimenen ja kotirintamaäidin roolissa toimiva Anne Koukku. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. NÄYTELMÄ. Kukkolan kuvaelma on Joensuussa vossikkakuskina tunnetun, Kukkolan kulttuuriyhdistyksessä mukana olevan Oiva Voutilaisen pitkäaikainen haave. Hänelle oli tullut aikanaan ajatus, että olisi hienoa toteuttaa joulukuvaelma, jossa olisi oikeat eläimet mukana. Eläimillä onkin tärkeä rooli kokonaisuudessa. Kuvaelma on Voutilaisen käsikirjoittama ja ohjaama. Tarinassa punoutuvat yhteen Raamatun jouluevankeliumi ja Talvisota-aihe.
2. KOSKETTAVUUS. Olen ollut mukana kuvaelman näyttelijäjoukossa kuusi kertaa. Kaikkein koskettavin hetki oli vuonna 2014, kun olin ensi kertaa paimenen roolissa mukana. Tuntui niin aidolta istua pimeässä nuotiolla lämmittelemässä käsiä ja kuunnella kertomuksen etenemistä. En ole ikinä päässyt niin lähelle jouluevankeliumia kuin silloin.
3. ROOLIT. Tänäkin vuonna olen mukana paimenen roolissa. Tällä kertaa siihen tulee uutta syvyyttä siitä, että pääsin käymään Israelissa, nasaretilaisessa puusepän verstaassa ja Betlehemissä katsomassa paikkaa, jossa enkeli ilmestyi paimenille. Minulla on näytelmässä myös toinen rooli: olen sota-ajan äiti, joka viettää lasten kanssa joulua ikävöiden rintamalla olevaa puolisoa. Siinä roolissa meinaa herkistyä itsekin.
4. ODOTUS. Joulun aika on yleensä hyvin kiireinen, mutta kuvaelman parissa minulle on laskeutunut joulurauha. Joka vuosi ihan odotan kuvaelmaa, etenkin kun se ei ole hirveän työllistävä. Harjoituksia on syksyn aikana kahdet tai kolmet ja näytöksiä neljä. Tämä on meille myös perheen yhteinen asia: puolisoni ja lapsenlapseni ovat mukana kuvaelmassa. Olemme käyneet 5-vuotiaan lapsenlapseni kanssa hyvissä ajoin tutustumassa aasiin, jolla hän ratsastaa näytöksessä.
5. TULEVAISUUS. Näytelmää on esitetty nyt seitsemän kertaa, ja moni pitkään mukana ollut alkaa ikääntyä tai on muuttanut muualle. Meiltä puuttuu näyttelijöistä ainakin yksi korpisoturi ja paimen. Näyttääkin siltä, että tänä vuonna kuvaelma nähdään viimeistä kertaa. Se on hirveä harmi. Perinne jatkuisi varmasti, jos vain saisimme uutta väkeä mukaan. Sitä kovasti toivomme.
Virpi Hyvärinen