Valon ihmeellinen vaikutus

Joka kevät se yllättää. Valo nimittäin. Tammikuussa tuntuu, että pimeys ei lopu koskaan. Kynttilätkään eivät luo samaa lämmintä tunnelmaa kuin syysiltoina. On kylmää, pimeää ja väsyttää. Sitten tulee helmikuu, joka antaa jo auringon säteillään pieniä maistiaisia keväästä. Pakkanen pysyy kuitenkin kireänä, eikä päivä tunnu juuri pitenevän.

Vaan sitten saapuu maaliskuu ja yhtäkkiä huomaa lähtevänsä töistä kirkkaassa auringonpaisteessa. Pimeys siirtyy päivä päivältä myöhemmäksi. Aamulla saa myös herätä nousevan auringon kanssa. Lintujen laulu kiihtyy. Talintintit alkavat laulaa kevätnuotillaan ti-ti-tyytä. Aurinkoisina päivinä vesi tippuu rännistä ja lumimassat liukuvat rymisten alas katoilta. Lintujen laulun myötä omakin suu kääntyy väistämättä hymyyn.

Kevät ja valo saavat monen multasormet myös syyhyämään. Ikkunalaudat täyttyvät taimiruukuista, joihin on kylvetty mitä erilaisimpia siemeniä. Minä olen laittanut multaan chilin ja basilikan siemeniä. Taimikasvatus on vähän kuin kevään odotus. Kun siemenet on laitettu multaan, on vain odotettava. Multaa pitää kastella sinnikkäästi, vaikka pienintäkään taimen alkua ei ole näkyvissä. Samoin lumitöitä on vain jaksettava tehdä luottaen, että jossain vaiheessa korkeat hangetkin sulavat.

Eräänä aamuna odotus palkitaan. Minunkin taimiruukusta pilkistää jo pieniä basilikan versoja. Chilit ovat yhä visusti piilossa. Näin tulee myös kevät: hitaasti, mutta varmasti.

Nautitaan valosta, joka lisääntyy päivä päivältä!

 

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.