Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivosen mukaan hyvinvointialueen käynnistyminen ei tuottanut isoja ongelmia, olihan asiaa valmisteltu pari vuotta ja lisäksi Pohjois-Karjalassa on järjestetty sote-palveluita maakunnallisella mallilla jo kuusi vuotta. – Uutta on se, että haluamme panostaa kumppanuuteen ja tehdä yhteistyötä laaja-alaisemmin kuin kuntayhtymän aikaan, Leivonen toteaa. Kuva: Tea Ikonen
AUTTAMISHALU. Ihmisten auttaminen on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Alkuperäiseltä ammatiltani olen kätilö, ja siinä ammatissa työskentelin pitkään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa johtaminen. Kouluttauduin ensin terveystieteiden maisteriksi, ja pari vuotta sitten valmistuin terveystieteiden tohtoriksi. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajana aloitin elokuussa.
HYVINVOINTI. Hyvinvointialueen toiminnan painopistettä halutaan siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Tavoittelemme fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia. On tärkeää, ettei ihmisten palvelutarvetta arvioida vain sairauden näkökulmasta. Ihmisten elämä on moninaista, ja siihen täytyy palveluiden vastata. Meidän on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi juuri sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
YKSINÄISYYS. Tässä ajassa kenties merkittävin hyvinvointiongelma on yksinäisyys. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä mutta erityisesti ikäihmisiä. Seurakunnilla on iso rooli olla ennaltaehkäisemässä yksinäisyyttä muun muassa ystäväpalvelun, harrastustoiminnan tai perhe- ja parisuhdeneuvonnan keinoin ja antamassa sellaista matalan kynnyksen tukea, jota ihmiset tarvitsevat.
SAIRAALASIELUNHOITO. Erikoissairaanhoidossa työurani tehneenä minulla on kokemusta myös siitä, kuinka sairaalasielunhoito on tärkeä osa sairaalan toimintaa. Sairaalapapit toimivat työnohjauksellisena tukena, jonka puoleen henkilökunta saattoi kääntyä, jos vaikka lapsipotilas tai työkaveri menehtyi. Myös pelastustoimen henkilökunta kohtaa työssään järkyttäviä tilanteita, joita voidaan käydä papin kanssa läpi.
YHDESSÄ. Olemme perustamassa alueellisia kumppanuusryhmiä, joihin kutsumme edustajia järjestöistä, seurakunnista, elinkeinoelämästä ja yrityksistä. Kumppanuusryhmien kautta saamme asiakkaiden ääntä kuuluviin siitä, mitä palveluita tarvitaan ja miten ne tulisi järjestää. Päämäärämme ovat vaikuttavimmat palvelut, jotka toteutetaan yhdessä.
Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.
Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.
Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Yksinäinen alkaa helposti miettiä, mikä itsessä on vikana. Miksi minä olen yksin? Kuva: Pixabay
Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lokakuussa ilmestyy Junttilan kolmas tietokirja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi).
– Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä. Se saa meidät hakeutumaan muiden seuraan. Jos yksinäisyys jää päälle, siitä tulee ongelma, Junttila kertoo.
Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivällä ei ole pintapuolista kaveriporukkaa. Emotionaalisesti yksinäiseltä taas puuttuu hyvä ystävä. Joiltakin puuttuvat nämä molemmat.
Lapsen ja nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa
Yksinäisyyden jatkuessa ihminen voi kokea olevansa näkymätön. Hänestä voi tuntua, että vaikka hän häviäisi pois, sillä ei olisi mitään merkitystä.
– Tarve kuulua yhteen on yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin nälkä tai jano. Kun yksinäisyys jatkuu, merkityksellisyyden kokemus häviää ja sen seurauksena saatetaan jäädä kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, Junttila sanoo.
Lapsen tai nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa.
– Lapset ja nuoret ajattelevat helposti, että yksinäisyys on heidän oma vikansa, eivätkä he halua huolestuttaa asialla vanhempiaan tai opettajaa, Junttila kertoo.
Hän on ehdottanut kouluihin kuunteluvälitunteja, jolloin opettajalla olisi aikaa kuunnella oppilasta kahden kesken. Luokassa voisi myös olla laatikko, jonne lapsi voisi kirjoittaa opettajalle viestin mieltään painavista asioista.
Kotona ongelma ei ratkea helposti istumalla keittiönpöydän ääreen ja kysymällä lapselta: ”Oletko yksinäinen?” Kiireessä esitettyyn tiukkaan kysymykseen saa lapselta usein kieltävän vastauksen. Yksinäinen voi suojautumiskeinonaan ilmoittaa, ettei edes kaipaa muiden seuraa. Lapset ja nuoret kyllä kertovat yksinäisyydestään itse, jos heille annetaan mahdollisuus. Siihen tarvitaan turvallinen ja luottamuksellinen suhde aikuiseen, jolla on aikaa kuunnella.
Yksinäisyyden kova hinta
Yksinäisyys on suuri mutta vaikeasti mitattava ongelma. Kouluterveyskyselyiden mukaan yksinäisyys on kasvussa. Paras henkilö määrittelemään lapsen yksinäisyyden kokemusta on lapsi itse.
Kun Suomessa tutkittiin 8–18-vuotiaiden poikien psyykkistä hyvinvointia, kävi ilmi, että muun muassa masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä, itsetuhoisia ja rötösteleviä nuoria miehiä yhdisti se, että he olivat 8-vuotiaina itse kertoneet kokevansa yksinäisyyttä.
Mainitun oireilun lisäksi nuorten yksinäisyys voi ilmetä uupumuksena, itsensä satuttamisena, häiriökäyttäytymisenä, ääriryhmiin liittymisenä tai yksinäisyyden aiheuttaman sosiaalisen kivun turruttamisena päihteillä.
Yksinäisyys vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulu- ja joukkosurmien suunnittelun ja toteutusten takana on nähtävissä pitkään jatkunutta tahallista tai tahatonta henkilön ulkopuolelle sulkemista, näkemättä, kuulematta ja huomaamatta jättämistä.
Yksikin ystävä voi riittää
Lapsen komentaminen jäähylle on tehokas mutta vahingollinen rangaistus. Kiukutteleva ja huutava lapsi tarvitsee aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista, ei muista eristämistä.
– Jo pieni vauva kokeilee ensin kaikki hyvät keinot saadakseen huomiota. Jos ne eivät tehoa, lapsi alkaa hakea huomiota huonolla ja aggressiivisella käytöksellä, Junttila sanoo.
Kännykän ruutuun keskittyvä vanhempi tulee helposti sulkeneeksi lapsen ulkopuolelle.
– Näkymättömäksi jäävä voi kokea olevansa turha ja ylimääräinen eikä uskalla puhua asioistaan muille, Junttila kertoo.
Lapsen yksinäisyyttä ehkäisevät varhain opitut sosiaaliset taidot eli esimerkiksi se, miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten toisille jutellaan. Kaveritaidot kehittyvät niin varhaiskasvatuksessa, kerhoissa kuin harrastuksissakin.
Oman näköinen sosiaalisuus on hyvä tavoite. Joku nauttii sosiaalisista tilanteista vain pieninä annoksina ja tarvitsee paljon aikaa yksinoloon. Muutama läheinen kaveri on hyvä olla, toiselle voi riittää yksikin ystävä. Netti, pelit ja some auttavat sosiaaliseen yksinäisyyteen, mutta myös kasvokkain tavattavia ystäviä tarvitaan.
Aikuisten tulee kantaa vastuunsa
Yksinäisyyden selättämiseen tarvitaan Junttilan mukaan useita eri toimia. Varhain opitut sosiaaliset taidot ovat yksi keino. Lisäksi tarvittaisiin yleistä asennemuutosta siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä. Tervehtiminen ja toisten huomaaminen ovat tärkeitä arjen keinoja yksinäisyyden lievittämiseen.
Tarvitaan myös koulutusta, moniammatillista yhteistyötä, yhteistyötä kodin ja koulun välillä sekä toisinaan terapiaa. On tärkeää osata tunnistaa ongelma ja muistaa, että yksinäisyys ei ole koskaan lapsen tai nuoren oma vika.
Yksinäisyyden tiedetään kroonistuvan puolessa vuodessa. Koronapandemian pitkään jatkuneet rajoitustoimet iskivät lujasti erityisesti lapsiin ja nuoriin.
– Lapset ja nuoret ovat kantaneet todella ison vastuun siitä, että aikuiset säilyivät terveinä. Nyt on aikuisten vuoro antaa takaisin ja lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, Junttila sanoo.
Soili Pohjalainen
Juttu on julkaistu alun perin Nurmijärven Seurakuntaviestissä.
Kohtaamisen esteitä purkamassa
Pastori Sanna Kauppinen kohtaa työssään yksinäisyydestä kärsiviä.
– Yksinäisyys on tärkeää tunnistaa, ottaa todesta ja tarpeeksi vakavasti ajoissa, Kauppinen sanoo.
Joensuun seurakunnan pappina hän on muun muassa ohjannut diakoni Pauliina Keikon kanssa vertaisryhmää, jossa yksinäisyyden kipua käsiteltiin yhdessä muiden kanssa. Seuraava ryhmä on alkamassa keväällä 2023.
Kauppinen korostaa, että jokaisen ihmisen on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään, Luojan luomana.
– Jokaisessa meissä on esteitä toisen ihmisen kohtaamiselle – ne esteet voivat olla meissä hyvästä syystä. Luoja siunatkoon meitä yksilöinä ja yhteisönä niin, että saamme purkaa noita esteitä itsessämme ja toisissa. Etsiä ne vielä paremmat syyt kohdata rohkeasti toisemme.
Joensuun ev.lut. seurakunnat tekevät yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten opiskelijahuollon kanssa.
– Koulu- ja oppilaitospäivystyksissä seurakunnat ovat kuulolla ja herkällä korvalla ottamassa koppia yksinäisyyden uhan alla olevista nuorista, Kauppinen kertoo.
Seurakuntien apu on koulujen ja oppilaitosten käytettävissä niillä pelisäännöillä, jotka on kunkin oppilaitoksen kanssa sovittu. Rehtorit, opot, kuraattorit ja psykologit sekä kouluterveydenhoitajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen.
Työelämässä tulee usein vastaan termejä, joita ammatti-ihmiset käyttävät sujuvasti, mutta jotka eivät aina aukea muille yhtä helposti. Kirkon käyttämässä kielessä yksi tällainen ammattitermi on diakonia. Kreikan kielestä lähtöisin oleva sana kuulostaa omaan korvaani jotenkin korkealentoiselta. Ristiriita ei voisi olla suurempi, kun kuitenkin varsinaista diakoniatyötä tehdään ruohonjuuritasolla niin lähellä ihmistä kuin vain mahdollista.
Meillä Joensuun seurakunnissa työskentelee vajaat parikymmentä diakoniatyöntekijää, joiden tehtävänä on tukea haastaviin elämäntilanteisiin joutuneita. Meillä esimerkiksi järjestellään ruoka-apua tarvitseville, täytetään yhteistyössä tukilomakkeita sekä keskustellaan ja etsitään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Huolia voivat aiheuttaa monet asiat: päihteet, velkakierre, korona, sairaudet, yksinäisyys ja vaikeus pysyä mukana digiajassa vain muutamia mainitakseni.
Erilaiset suru- ja vertaisryhmät tuovat helpotusta monelle kovia kokeneelle. Meillä on myös erityisdiakoni, joka auttaa koko maakunnan alueella erityisesti kuurosokeita, viittomakielisiä, huonokuuloisia ja näkövammaisia sekä tekee yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa on diakoniatyöntekijöille äärimmäisen tärkeää.
Minun silmissäni diakoniatyöntekijät ja heidän apunaan monesti toimivat vapaaehtoiset ovat varsinaisia arjen sankareita. Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen. Ja mikä parasta: apua tarjotaan kaikille riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei.
Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlia. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myös Kirkkotie-lehdessä lukuisia artikkeleita, jotka kuvaavat diakoniatyön arkea ja paljastavat, mitä kaikkea termiin sisältyykään.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille. Sopimuksen mukaan seurakuntayhtymään perustetaan urheiluseurarahasto, jonka varoilla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.
Seurakuntayhtymän urheiluseurarahasto tulee vastaanottamaan rahalahjoituksia urheiluseurojen yhteiseltä SeeMe-hankkeelta. Lahjoitettuja varoja käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen kaikissa kolmessa seurassa. Avustuksella voidaan kattaa kausi- ja välinemaksuja. Avustusten jakamista koordinoivat ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät, jotka kartoittavat avustusta kysyvien perheiden taloustilanteen ja tekevät ratkaisun diakonisin perustein.
Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.
Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.
Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.
Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.
Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”
Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.
Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.
Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.
Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!
• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.
Kirkkotie 