uusi vuosi – Kirkkotie

Kolumni: Uudenvuodenlupauksia

Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.

Silmälasipäinen, ruskeatukkainen mies katsoo kameraan päin. Taas on uusi uusivuosi. Vastahan se oli ja nyt on taas. Kun saa lisää elettyä aikaa kalenteriin ja ajettuja maileja mittariin, niin tuntuu, että nämä uudet vuodet seuraavat toisiaan aiempaa tiheämmin. Taas pitää osallistua koko kansan harrastukseen ja päättää uudenvuodenlupaukset. Perinteisellä linjalla jos mennään, niin ainakin pitää lisätä urheilua, opiskella jotain – vaikka jokin uusi kieli, harrastaa kulttuuria, käydä Lapissa patikoimassa ja valvoa kesäyö ihastellen auringon nousua.

Kun on heikko mielikuvitus, niin aina voi tietysti ottaa oppia itseään fiksummista. Mitähän oppia olenkaan saanut muilta päättyvänä vuotena? Suoraan puhuminen on kuulemma hyvä asia. Tapasin erään, joka osasi puhua suoraan ja samalla kuitenkin kohteliaasti ja arvostavasti. Kaikki eivät tätä osaa ja vaatinee aktiivista harjoitusta, joten laitanpa itselleni työn alle. Muutaman kerran minua kiitettiin jostain tekemästäni. Kyllä tuntui hyvältä. Siispä aiheesta kiittäminen lupausten työlistalle. Jossain vaiheessa oli töissä melkoisen kiirettä ja pitkää päivää. Työkaveri katsoi jonkin pitkän päivän lopussa minua silmiin ja kysyi, miten minä jaksan. Taas tuntui hyvältä, kaverihan taitaa välittää minusta oikeasti.

Siispä lupausten työlistalle katsoa miten lähelläni olevilla menee, kysyä kuulumisia, kuunnella ja olla läheisilleen oikeasti läsnä. Jos tarvitsee, niin sitten jeesataan kaveria. Kännykästä ehtii varmaan lukea uutiset ja somettaa vähän myöhemminkin. Ai niin, se entinen työkaveri, jonka hyvää englannin kielen taitoa ihailin, lähettää perjantaisin hyvän viikonlopun toivotukset. Hänen kanssaan käyn jossain syömässä. Jutellaan kuin ennen vanhaan.

Sen verran tunnen itseäni, että teen yhden uudenvuodenlupauksen ihan omasta lähtökohdastani. Otan aina välillä omaa aikaa, menen johonkin hiljaiseen paikkaan, olen aivan hiljaa ja vain kuuntelen mitä kuuluu. Yleensä silloin alkaa kuulumaan sisältä päin vaikka mitä. Näen jo itseni istumassa jossain keväisellä rantakivellä katsomassa jäiden sulamista.

Johan sitä on yhdelle noidenkin tekemisessä haastetta. Eikä rimaa kannata asettaa liian korkealle. Viisaammat sanoivat, että ole armollinen itsellesi ja muille. Armostahan tässä seurakuntajutussakin on kysymys.

Halvalla tästä selviää. Helppoja juttuja. Nyt vaan toteutukseen. Hyvää koko vuotta 2023 jokaiselle!

Olli Sivonen

takarivin kristitty

Pielisensuun seurakunta

ollisivonen62@gmail.com

Takarivejä: Kun sitä kristallipalloa ei meillä ole

On sanottu, että varmoja asioita on vähän, jos sitten juuri lainkaan. Kuka olisi osannut ennustaa korona-ajan ja sen rajut seuraukset yksilötasoilla ja koko yhteiskunnassa? Tai kuka olisi vuosi sitten ottanut tosissaan varoitukset Venäjän hyökkäyssuunnitelmista Ukrainaan? Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, maailmamme on muuttunut peruuttamattomasti. Ei ihme, että käy huimaamaan, kun tätä kaikkea ajattelee. Ne, jotka ovat eläneet Suomen viime sotien ajat, kokevat vanhoilla päivillään vielä saman ahdistuksen, joka heidän lapsuuttaan ja nuoruuttaan leimasi. Taasko se toistuu, pommitukset, varoitussireenien äänet, epävarmuus kaikesta. Ehkä nykypäivän ihmiselle on kylmäävä se kokemus, että kaikkea ei voi itse hallita.

Myös perheillä on omat haasteensa muuttuneessa tilanteessa. Laskut on maksettava ja asumisesta täytyy joka tapauksessa maksaa, olipa vuokralla tai omassa asunnossaan. Ruoka kallistuu ja samoin kaikki muukin. Asuntojen hinnat ovat laskussa mutta asuntolainojen korot ovat kovin arvaamattomia. Osakkeet, rahastot ja sähkön hinta ovat epävarmuustekijöitä.

Silti arjen rutiinien pyörittäminen on tärkeää myös näinä aikoina. Ne luovat elämään rytmiä, säännöllisyyttä ja turvallisuutta. Kouluun, töihin ja harrastuksiin pitää lähteä ja on hyvä lähteä, vaikka hetkellinen laiskuuskohtaus yllättäisi. Monet kivat jutut ovat ilmaisia ja meidän käytettävissämme. Liikunta auttaa jaksamaan paremmin, ystävien kanssa moni huoli pienenee, kun sen voi jakaa.

Millä mielin uutta vuotta kohti? Onko niin, että huolet ovat päällimmäisenä mielessä? Se on ymmärrettävää. Oletko milloin viimeksi käynyt kirjastossa? Uusia kirjoja on kiva lukea. Hyvät kirjat ovat kuin aarteita. Myös vanhoista voi löytää hyviä neuvoja ja lohdun sanoja, elämänkokemusta ja vinkkejä elämän pienempiin ja suurempiin kysymyksiin. Itse olen viime aikoina lukenut Martti Lutherin kirjoituksia. Luther osasi taitavasti lohduttaa kuulijoitaan. Hänen teoksiaan kannattaa edelleen lukea ajatuksella (kriittinen ajattelu sallittua!).

Tulevaisuudesta emme paljoa tiedä, mutta ehkä onkin ihan hyvä, että sitä kristallipalloa ei meillä ole. Mennään eteenpäin, päivä vain ja hetki kerrallansa, sisaret ja veljet.

Ville Ojala
kirkkoherra
Pyhäselän seurakunta

Kolumni: Kohti myötätuntoisempaa vuotta 2021

Toista ihmistä kohtaan on helpompi olla myötätuntoinen kuin itseä kohtaan.

Suvi-Maria Saarelainen En ole kova tekemään uudenvuodenlupauksia, mutta tarkastelen mielelläni päälinjoja omasta elämästä ja pohdin, mistä on hyvä pitää kiinni, mitä olisi kannattanut tehdä toisin.

Keskeisin huomioni kuluneesta vuodesta on etätyön armottomuus. Tästä tutkimuksellista tietoa on tuottanut professori Anne Birgitta Pessi yhdessä tutkimusryhmän kanssa (Helsingin yliopisto). He ovat osoittaneet, että myötätunnon ilmaiseminen on etätyössä vaikeutunut: Ruutujen kautta välittyy vain osa siitä, mitä haluamme toisillemme viestiä. Inhimillisyyden välittyminen on haasteellista. Tämän lisäksi ihmiset ovat itselleen ankarampia kuin aikaisemmin: Itsemyötätunto osana työntekoa on vähentynyt. Ankaruus, tiukkuus ja säälimättömyys omaa itseä kohtaan arjessa on lisääntynyt.

Itsemyötätunto on tunnetaito, jota jokaisen on mahdollista harjoitella ja kohentaa. Itsemyötätunto ei ole itsekeskeisyyttä vaan omasta itsestä ja hyvinvoinnista huolehtimista. Kristin Neffin mukaan ystävällisyys itseä kohtaan, lisääntynyt yhteyden kokemus muihin ihmisiin sekä havainnot siitä, mitä itselle kuuluu ovat kaikki itsemyötätunnon elementtejä. Tutkimuksellisesti itsemyötätunto ei ole mitään kevyttä höpsötystä: Tutkimukset osoittavat, että itsemyötätunnon vahvistuminen auttaa positiivisen kannustamisen kautta ihmistä selviytymään erilaisista haasteista ja ongelmatilanteista. Itsemyötätuntotaitojen ollessa ohuemmat negatiivinen puhe itselle lukkiuttaa ajatuksia ja vaikeuttaa haasteiden selvittämistä.

Omien tunteiden tiedostaminen ja niiden äärelle pysähtyminen arjen kiireessä voi olla haastavaa: Jos koet stressiä tai riittämättömyyttä, osaatko silloin pysähtyä? Millaisia ajatuksia sinulla on silloin mielessä?

Keväällä huomasin, että oma sisäinen ääneni oli salakavalasti muuttunut ankarammaksi. Sisäinen dialogi jää helposti huomaamattomaksi: jos kuitenkin pysähtyy omien ajatusten äärelle, voi kuulla, miten puhuu itse itselleen. Lempeää sisäistä puhetta on mahdollista lisätä, jos havaitsee mielen tuottavan sättivää dialogia arjessa. Ajatus siitä, miten puhuisin toiselle samankaltaisessa tilanteessa voi auttaa, sillä toista ihmistä kohtaan on helpompi olla myötätuntoinen kuin itseä kohtaan. Sisäisen dialogin tiedostamisen kautta myös itsemyötätunto kasvaa.

Vahvistusta sisäisen dialogin, itsemyötätunnon ja armollisuuden äärellä toivon meille kaikille vuodelle 2021!

Suvi-Maria Saarelainen
TT, yliopistonlehtori
suvi.saarelainen@uef.fi