Jo joutui armas aika, kaikuu näinä päivinä jälleen kerran suvenavauksissa eri puolilla Suomea. Kauas on tultu niistä vuosista, kun opettaja polki täysin voimin harmonia luokkahuoneessa ja palkeet puhkuivat suvivirttä rauhalliseen tahtiin. Kappale tuntui kenties laahaavalta, mutta se merkitsi kesää, lomaa ja täyttä vapautta pitkäksi aikaa. Olisiko kunnon kesä voinut edes alkaa ilman tuttuja säveliä?
Tänä vuonna laulussa on mukana erityisen paljon sanatonta toivetta. Koittaako meille vapaampi kesä, niin kuin olemme aiempina vuosina tottuneet? Saammeko kokoontua, juhlistaa kesää ja hengähtää hetken pitkän epävarman jakson jälkeen?
Koronatilanteen hieman helpottaessa oma kuoroni sai tauon jälkeen ainutlaatuisen mahdollisuuden Suvivirren parissa. Otimme osaa Rantakylän seurakunnan projektiin, jossa kanttori Janne Piipponen kutsuu kuoroja ja lauluryhmiä esittämään erilaisia versioita virsistä. Esitykset tullaan tallentamaan ja julkaisemaan verkossa kaikkien iloksi.
Jopa maski kasvoilla laulaessa ja turvaetäisyyden päässä kuorokavereista seisoessa tunsin suurta iloa siitä, että ryhmämme on jälleen koossa. Suvivirteen löytyi aivan uusi näkökulma ja tunnelma. Arjen keskellä en ollut edes huomannut, miten paljon olin kaivannut yhdessä tekemistä ja niitä onnistumisen hetkiä, kun sävelet osuvat juuri kohdilleen ja harmoninen sointi täyttää tilan.
Mahdollisuutta yhteiseen tekemiseen ja yhdessäoloon toivon tänä kesänä kaikille lapsista ikäihmisiin. Jospa suvivirren taika toimisi jälleen kerran ja saisimme nauttia suloisesta suvesta ilman huolia ja murheita. Iloa ja hyvää mieltä kesään!
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Kirkkotie 