Avainsana: suru

Sururyhmässä käsitellään ajatuksia ja tunteita luottamuksellisesti

Sururyhmät tarjoavat vertaistukea, pyhäinpäivänä muistellaan yhdessä edesmenneitä ja pyhäinpäivän rastirata hautausmaalla antaa tukea kuolemasta puhumiseen lapselle.

Sururyhmät tarjoavat vertaistukea, pyhäinpäivänä muistellaan yhdessä edesmenneitä ja pyhäinpäivän rastirata hautausmaalla antaa tukea kuolemasta puhumiseen lapselle.

Kaksi seurakunnan työntekijää juttelevat ulkona kirkon edessä.
Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen (oik.) ja diakoni Auli Pehkonen toteavat, että sururyhmä on avoin kaikille suruunsa vertaistukea kaipaaville riippumatta siitä, mihin seurakuntaan kuuluu tai kuuluuko kirkkoon ollenkaan. Ryhmässä surua käsitellään jokaisella kerralla eri teemasta käsin. Ryhmän jäsenet ja ohjaajat ovat vaitiolovelvollisia ryhmässä käydyistä keskusteluista sekä toisista ryhmäläisistä. Kuva: Tea Ikonen

Lokakuisena torstai-iltana Rantakylän kirkon takkahuoneessa on alkamassa sururyhmä. Se on läheisensä menettäneille tarkoitettu vertaisryhmä, jossa käsitellään suruun liittyviä asioita ryhmäläisten kokemuksista ja ajatuksista käsin.

Sururyhmä on avoin kaikille suruunsa vertaistukea kaipaaville riippumatta siitä, mihin seurakuntaan kuuluu tai kuuluuko kirkkoon ollenkaan.

– Läheisen kuolemasta on hyvä olla kulunut muutama kuukausi, jotta sureva jaksaa olla mukana ryhmässä, pystyy puhumaan menetyksestään ja kuuntelemaan myös toisia, kertoo Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen.

Rantakylässä sururyhmään otetaan kahdeksan ihmistä, jotta jokaiselle ryhmäläiselle jää aikaa ja tilaa. Ryhmä voi olla pienempikin, jos ilmoittautuneita on vähemmän. Ryhmää vetää Puustinen työparinaan diakoni Auli Pehkonen.

Jokaisella tapaamiskerralla on oma teemansa

Jokaisella tapaamiskerralla käsitellään yhtä teemaa, kuten esimerkiksi hautajaisia, tunteita tai lohdutusta.

– Sururyhmän ohjaajilla on käytettävissään ja muokattavissaan sururyhmän vetämiseen olevaa materiaalia. Myös ryhmäläisiltä voi tulla toiveita, Puustinen sanoo.

Rantakylän seurakunnan sururyhmä kokoontuu kahden viikon välein. Tapaaminen alkaa yleensä kahvittelulla, jonka jälkeen surua siirrytään käsittelemään kulloisenkin teeman näkökulmasta. Lopuksi on lyhyt hiljentyminen. Yksi kerta kestää yleensä 1,5 tuntia.

Sururyhmässä on tilaa kaikenlaisille tunteille

Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen sururyhmä on suljettu ryhmä, jonka jäsenillä ja ohjaajilla on vaitiolovelvollisuus. Puustinen painottaakin vastaavansa Kirkkotie-lehden kysymyksiin yleisellä tasolla.

Hänen mukaansa sururyhmissä saa kokemuksen siitä, että on muitakin surevia ja omasta surusta voi puhua ilman, että tarvitsee kannatella toisia samaa surua kantavia.

– Sururyhmän tarkoitus on myös poistaa suruun liittyviä vääriä käsityksiä. Sellainen voi olla ajatus siitä, että suru etenisi kaikilla samalla tavalla tai menisi tietyssä ajassa ohi. Sururyhmässä surulle ja kaikille siihen liittyville tunteille ja ajatuksille on tilaa.

Seuraavat sururyhmät Joensuun seurakuntayhtymässä alkavat ensi vuoden puolella. Kontiolahden seurakunnassa sururyhmä alkaa marraskuussa, ja siihen voi ilmoittautua perjantaihin 28.10. saakka.

Pyhäinpäivän rastirata auttaa käsittelemään kuolemaa lasten kanssa

Edesmenneitä läheisiä muistellaan pyhäinpäivänä, joka on loka-marraskuun vaihteeseen sijoittuva kirkkopyhä. Pyhäinpäivänä omaiset vievät perinteisesti edesmenneiden läheisten haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Seurakunnat järjestävät jumalanpalveluksia, joissa luetaan jokaisen vuoden aikana kuolleen vainajan nimi ja sytytetään hänen muistokseen kynttilä.

Joensuun, Rantakylän ja Pielisensuun seurakunnat järjestävät lapsiperheille suunnatun pyhäinpäivän rastiradan Joensuun hautausmaalla lauantaina 5.11. kello 16–18. Rastiradalla tutustutaan pyhäinpäivään ja hautausmaahan sinne sijoiteltujen, pyhäinpäivään liittyvien tehtäväpisteiden avulla. Tehtäväpisteillä pääsee muun muassa poseeraamaan enkelin kanssa, halaamaan lohtunallea tai kirjoittamaan taivaspostia henkilölle, jota kaipaa. Kierrokseen kuuluu myös mehutarjoilu.

Pyhäinpäivän rastirata järjestetään nyt toista kertaa. Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkösen mukaan lapsiperheet antoivat siitä hyvää palautetta viime vuonna.

– Vanhemmat arvostivat sitä, että hautausmaahan pääsee tutustumaan luontevasti ja saa tukea keskusteluun lasten kanssa vaikeahkosta aiheesta – kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista, Mälkönen kertoo.

Haastattelujen lisäksi jutussa on käytetty lähteenä evl.fi:tä.

 

Tea Ikonen

 

Tulossa

  • Sururyhmä alkaa to 19.1.2023 klo 14 Louhelantuvan kerhohuoneella (Koulukatu 7). Ryhmä on kaikille avoin ja kokoontuu kuusi kertaa parittomilla viikoilla. Voit ilmoittautua ryhmään, kun läheisesi kuolemasta on vähintään kolme kuukautta. Ilmoittaudu viimeistään 10.1. diakonissa Satu Haloselle, p. 050 385 5139, tai diakoni Marja Ikoselle, p. 050 327 1382. Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat.
  • Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille la 5.10. klo 16–18 Joensuun hautausmaalla.
  • Pyhäinpäivän iltakirkot ja muut pyhäinpäivän tilaisuudet seurakunnissa, katso www.joensuunseurakunnat.fi/tapahtumat.

Sana: ”Joka aamu on armo uus.” – virsi 547

Armo on Jumalan rakkauden vahvin kuva. Meitä rakastetaan niin paljon, että meidän ei tarvitse pelätä.

Mikä on elämäsi kipein hetki?
Kun esitän kysymyksen itselleni, palaan opiskelija-asuntoni sohvalle, jossa suljen puhelimen tärisevin käsin ja puhkean itkuun, joka nousee jostakin niin syvältä, etten tiennyt sen olevan mahdollistakaan. Ystäväni on kuollut, yllättäen keskellä arkiaamua ja aivan liian nuorena.
Tuossa hetkessä jouduin luopumaan niin hänestä kuin siitä turvallisesta nuoruuden ajatuksesta, että elämää on vielä paljon edessä.

Työssäni olen nähnyt monia kipeitä hetkiä. Itkettyjä kyyneliä yksinäisyyden, menettämisen, katumuksen ja kaipauksen vuoksi. Syvältä sisimmästä nousevaa, sydäntä kouraisevaa surua, jota on sivustakin vaikea kestää. Itkua, joka kertoo, että jostakin on jouduttu luopumaan.
On luovuttu henkilöstä, toiveista, unelmista, rakkaudesta, ehkä kaunoista ja erimielisyyksistäkin.
Luopumisen kyyneleitä vuodattaville olen pappina punonut lohduksi peittoa armosta. Se peittää meidät päästä varpaisiin. Se ottaa meidät lämpimään syliinsä, kun maailma tuntuu kylmältä. Sen varaan me saamme pudottautua, kun maa jalkojemme alla pettää.
Armo on Jumalan rakkauden vahvin kuva. Meitä rakastetaan niin paljon, että meidän ei tarvitse pelätä. Me saamme tuntea, me saamme elää ja me saamme hypätä tuntemattomaan. Armo ympäröi meitä ja kantaa, tapahtui mitä tahansa.

Uutena vuotena moni jätti ilomielin hyvästit viime vuodelle. Saimme luopua sen synkkyydestä ja kulkea kohti uutta, toivottavasti parempaa vuotta. Luulen, että melko monelle viime vuosi muistutti, mikä elämässä on tärkeää. Ne pienet hyvät hetket, joita siihen kaikesta huolimatta sisältyi, tuntuivat entistä arvokkaammilta. Ne hetket toivat lohdun ja armon valoa elämään muistuttaen siitä, että pimeyden keskelläkin on valoa.
Harvoin joulun sanoma valon lapsen syntymästä on tuntunut yhtä lohdulliselta kuin viime vuonna.
Sellaista pimeyttä ei ole, etteikö hänen valonsa saisi sitä väistymään.

Joulun lapsi loistaa meille armon ja anteeksiannon valoa. Rakkauden valoa, jonka turvin uskaltaa herätä aamuisin kohtaamaan maailman. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa!
Saamme käydä turvallisin mielin tähän vuoteen ja viedä yhdessä armon valoa kaikkialle sinne, missä sitä kaivataan. Ansaitsemattoman armon lahja kuuluu kaikille.

Sanna-Marika Keränen
vs. seurakuntapastori
Enon seurakunta

Narratiivinen sururyhmä käynnistyy Rantakylässä – Löytyykö surulle sanoja?

Uudenlaisessa ryhmässä surulle haetaan sanoja paitsi puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla.

Uudenlaisessa ryhmässä surulle haetaan sanoja paitsi puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla.

Miia Muhonen ja Hanna Pajarinen istuvat sohvalla runokirjat kädessään.
Narratiivisen sururyhmän ohjaajina toimivat diakoni Miia Muhonen (vas.) ja pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen.

Sururyhmä on vertaistukiryhmä, joka tarjoaa läheisensä menettäneelle mahdollisuuden näyttää suruaan. Se on paikka, jossa surusta saa puhua, ja erilaisia suruun liittyviä tunteita voi turvallisesti ja luottamuksellisesti ilmaista.

Rantakylän kirkolla käynnistyy helmikuun puolivälissä uudentyyppinen, narratiivinen sururyhmä, jossa surua lähestytään paitsi perinteiseen tapaan puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla. Ryhmä on tarkoitettu läheisensä menettäneille Joensuun ja Kontiolahden asukkaille.

Menetyksestä olisi hyvä olla kulunut jonkin verran aikaa, noin 2-6 kuukautta. Ryhmään voivat osallistua myös jo aiemmin perinteiseen sururyhmään osallistuneet.

Ryhmässä lähdetään liikkeelle menetyksen alkuhetkistä, edetään kohti toivoa

Ajatus narratiivisen sururyhmän järjestämisestä lähti opintovapaalla olevalta Kontiolahden seurakunnan diakoniatyötekijä Miia Muhoselta, joka valmistelee sosionomi (YAMK) -opintoihin kuuluvaa opinnäytetyötään aiheesta Sanoja surun sanattomuuteen – kuoleman suru ja runous. Itsekin runoja kirjoittava, diakonin työssään useita sururyhmiä ohjannut Muhonen toimii Rantakylän ryhmän ohjaajana yhdessä pastori Hanna Pajarisen kanssa.

Ryhmä kokoontuu kevään 2020 aikana tiistai-iltaisin yhteensä seitsemän kertaa. Tapaamisissa lähdetään liikkeelle menetyksen alkuhetkistä ja hautajaismuistoista edeten tulevaisuuden ja toivon ajatuksiin. Ryhmässä mietitään, miten jaksaa surun kanssa elämässä eteenpäin.
– Kokoontumisiin kuuluu hartaushetki sekä surun sanoittamista yhdessä kunkin kerran teeman mukaisesti. Käytämme Elina Salmisen ja Anna-Mari Kaskisen runoja apuna surun sanoittamisessa. Runoilla on vahva rooli ryhmän tapaamisissa, kertoo Muhonen.

Kirjoittamisen rooli on tässä sururyhmätyöskentelyssä erityisen tärkeässä asemassa.
– Tavallisissakin sururyhmissä saatetaan hyödyntää kirjoittamista, mutta tässä se on korostunut. Ryhmäläiset kirjoittavat tapaamiskertojen väleissä päiväkirjanomaisesti ylös tunteitaan ja ajatuksiaan, kertoo Muhonen.

Ryhmäläisten tekstit ja ajatukset tutkimuksen kohteena

Tavallisesta sururyhmästä Rantakylän narratiivinen sururyhmä poikkeaa myös siltä osin, että se nivoutuu tiiviisti Muhosen opinnäytetyöhön.
– Kyseessä on sururyhmä, ja sen keskiössä on ryhmän osallistujille tarjoama mahdollisuus surun sanoittamiseen. Samalla tämän ryhmän toiminta on kuitenkin myös osa tutkimustani, jossa analysoin ryhmäläisten kirjoituksia ja tapaamisistamme kirjoittamiani muistiinpanoja, kertoo Muhonen.
– Tulen käyttämään lainauksia ryhmäläisten ajatuksista raportointivaiheessa. Tässä on ehdottoman tärkeää luottamus. Analysoidessani materiaalia kiinnitän erityistä huomiota tietosuojaan liittyviin kysymyksiin. Ryhmäläiset allekirjoittavat tutkimusluvan, avaa Muhonen.

Muhonen haastattelee tutkimukseen myös runoilijat Anna-Mari Kaskisen ja Elina Salmisen.

Sururyhmän tavoitteena on Muhosen mukaan löytää surun keskeltä toivo ja voima jaksaa eteenpäin.
– Kuoleman surusta sanotaan, että se on usein sanatonta. Kuitenkin sanojen löytäminen ja surun sanoittaminen on tärkeää. Runous ja ajatusten kirjoittaminen esimerkiksi päiväkirjanomaisesti voivat toimia apuna. Sururyhmässä on tärkeää vertaistuki ja mahdollisuus puhua surusta, toteaa Muhonen.

 

Narratiivinen sururyhmä Rantakylän kirkolla

  • Maksuton, ohjattu vertaistukiryhmä läheisensä menettäneille
  • Kokoontumiset ti 18.2., 25.2., 17.3., 24.3., 31.3., 7.4. ja 21.4. klo 18-20
  • Ilm. viim. 13.2. Miia Muhoselle, p. 040 329 0923.
  • Ryhmään mahtuu max. 8 hlöä.

Virpi Hyvärinen

Kuolleiden lasten muistopäivänä rukoushetki Rantakylässä

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja
Anu Hynninen.

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen.

Vertaisohjaaja Anu Hynninen ja pastori Hanna Pajarinen Rantakylän kirkon edustalla.
”Yksi rukoushetken lohdullinen elementti on se, että lapsensa menettänyt huomaa, että ei ole ainoa, joka on siinä tilanteessa”, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen (vas.). Rukoushetkessä on mukana myös pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla vietetään tänä vuonna kolmatta kertaa kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetkeä. Rukoushetken tarkoituksena on tarjota paikka menetetyn lapsen muistamiselle ja surulle, samoin kuin lohdulle, toivolle ja selviämisen näköaloille. Rukoushetkeen ovat tervetulleita niin lapsensa menettäneet vanhemmat kuin tädit, sedät, isovanhemmat, kummit ja muut läheiset.

Rantakylän seurakunnan pastori Hanna Pajarisen mukaan tilaisuus on luonteeltaan matalan kynnyksen paikka. Ohjelmassa on musiikkia, rukousta ja runoutta.
– Tilaisuuteen voi tulla ihan vain rauhoittumaan ja muistelemaan lasta. Siellä ei tarvitse paljon osallistua, saa vain olla mukana. Musiikilla on tärkeä rooli rukoushetkessä, kertoo Pajarinen.

Ymmärrystä surulle, näkyä elämän jatkumisesta

Ajatus kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetken viettämisestä nousi alun perin seurakunnan lastenohjaajana työskentelevältä Anu Hynniseltä, joka itsekin on menettänyt lapsen. Hynninen on toiminut vertaisohjaajana lapsensa menettäneiden sururyhmissä ja Käpy ry:ssä, ja pitää pienen puheen myös Rantakylän kirkon tulevassa rukoushetkessä.
– Menetin oman lapseni 10 kuukauden ikäisenä vauvana 19 vuotta sitten. Haluan tuoda tilaisuuteen tuleville tietynlaista lohtua ja ajatusta selviämisestä, elämän jatkumisesta. Kun suru on tuore, elämä on yhtä painajaista, mutta ajan mittaan suru muuttaa muotoaan. Vaikka suru ei kokonaan poistuisi, ihminen voi olla aikanaan myös ihan onnellinen, sanoo Hynninen.

Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Muistopäivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen. Muistopäivää vietetään kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, oli kyseessä sitten aikuisena kuollut lapsi tai pieni, joka ei vielä ehtinyt syntyä.

Rukoushetki Rantakylän kirkossa ma 23.9. klo 18

• Musiikkia, rukousta, lohtua Raamatun sanoista, runo, puhe.
• Mukana pastori Hanna Pajarinen, kanttori Tiina Korhonen sekä lapsensa menettä-neiden sururyhmän vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
• Tilaisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat menettäneet oman tai muulla tavalla läheisen lapsen, olipa tapahtumasta lyhyempi tai pidempi aika.

Virpi Hyvärinen