Pääkirjoitus: Virkeyttä syksyyn seurakuntien ryhmistä

Seurakunnat kutsuvat kaikki mukaan toimintaansa – ryhmiin voi osallistua yli seurakuntarajojen ja mukaan pääsee, vaikka ei kuuluisi kirkkoon.

Viime aikoina olemme saaneet kuulla useita ikäviä ja kauhistuttavia uutisia maailmalta. Kotimaassakin jatkuu edelleen koronaepidemia, joka aiheuttaa hankaluuksia ja tuo epävarmuutta monen elämään. Meillä syksy on kuitenkin toivoa täynnä, sillä kuljemme hyvin todennäköisesti kohti normaalimpaa elämää.

Toivon tähden julkaisemme tämän lehden välissä syysliitteen, jossa kerrotaan seurakuntien ja järjestöjen säännöllisesti kokoontuvista pienryhmistä. Seurakunnat kutsuvat kaikki mukaan toimintaansa – ryhmiin voi osallistua yli seurakuntarajojen ja mukaan pääsee, vaikka ei kuuluisi kirkkoon. Valtaosa ryhmistä on täysin maksuttomia, vain muutamissa peritään esimerkiksi pieni materiaali- tai ruokamaksu. Haluamme tarjota mahdollisimman monelle tilaisuuden osallistua, löytää kiinnostavaa tekemistä ja hyvää seuraa.

Syysliitteestä löytyy mm. perheille, taaperoille, koululaisille, opiskelijoille, aikuisille, ikäihmisille ja erityisryhmille suunnattua toimintaa. Sisältökin yllättää monipuolisuudellaan: tarjolla on monenlaista soitto- ja lauluryhmää, käsityökerhoja, kahvittelua, kansainvälistä toimintaa, lastenkerhoja, leirejä ja retkiä, keskustelua, yhteistä rukousta ja raamattupiirejä, tuolijumppaa sekä ulkoilua. Tärkeää on löytää juuri itselle sopiva ryhmä, jossa on hyvä olla ja harrastaa.

Ryhmät ovat pieniä ja niissä huomioidaan voimassa olevat koronasuositukset. Toinen toisistamme huolta pitäen toivomme voivamme aloittaa ryhmien toiminnan syyskuussa suunnitelmien mukaan. Muutoksia aikatauluihin saattaa edelleen tulla, joten ajantasainen tieto kannattaa tarkistaa aina ryhmän vetäjältä tai verkkosivuiltamme. Toivotan kaikille hyvää mieltä ja mielekästä tekemistä syksyyn!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä

Kolumni: Osallistuva budjetointi ottaa ensiaskeleitaan seurakunnissa

Osallistuvaa budjetointia voi olla sekin, että veroeurojen jakamisen sijasta lähdetään yhteisvoimin hankkimaan lisätuloja kuten Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksessä.

Kolumnisti Kaija Majoinen katsoo kameraan ja hymyilee.Luin tammikuun lopulla uutisen, jossa kerrottiin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa käynnistyvästä verkkoäänestyksestä. Tämän Kotimaan jutun mukaan seurakuntalaiset saavat valita, mihin kahteen hankkeeseen suunnataan varoja tänä vuonna. Vaihtoehtoja oli seitsemän ja ne kohdistuivat diakoniatyön raha-apuun, ruoka-avun organisointiin, sähköautojen latauspisteiden hankkimiseen sekä kirkon ympäristön kehittämiseen muutamia esimerkkejä mainitakseni. Hankkeiden budjetit vaihtelivat 10 000 eurosta 30 000 euroon.

Edellä kertomani verkkoäänestys on esimerkki osallistuvasta budjetoinnista, joka kansainvälisten kokemusten innoittamana on käytössä kymmenissä kunnissa. Kysymyksessä on menetelmä, jossa asukkaat otetaan mukaan yhteisöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Osallistuva budjetointi näyttää tällä hetkellä olevan yksi keskeisiä menetelmiä, joilla halutaan vahvistaa asukkaiden suoria vaikutusmahdollisuuksia kunnissa. Nyt se ottaa ensiaskeleitaan myös seurakunnissa. Mitä hyötyä tai riskejä tästä voisi syntyä?

Keskeisiä osallistuvan budjetoinnin hyötyjä on nähty siinä, että se lisää hallinnon ja jäsenten välistä vuorovaikutusta sekä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Varsin usein toimintatapaa käytetään kylän tai kaupunginosan infrastruktuurin tai palvelujen suunnitteluun, jolloin se voimaannuttaa yhteisön jäseniä ottamaan vastuuta omasta lähiyhteisöstään. Kun rahaa on entistä vähemmän, menetelmää on sovellettu onnistuneesti myös säästökohteiden valintaan.

On selvää, että osallistuva budjetointi vaatii resursseja, ei vain taloudellisia. Tarvitaan työntekijöiden työaikaa ja osaamista prosessin organisoimiseksi sekä viestinnällisiä ja teknologisia resursseja. Tärkeää on muistaa myös heitä, joilla ei ole tietoteknisiä mahdollisuuksia osallistua kotoa käsin verkossa tapahtuvaan suunnitteluun ja äänestämiseen. Uudet osallisuuden muodot eivät saa eriarvoistaa tai sulkea ulos ketään.

Mielestäni myös seurakunnissa on hyvä kehittää uusia osallisuuden muotoja. Joukon mukana ei tarvitse mennä, vaan ponnistaa omista arvoista ja perustehtävästä käsin. Rohkaisevaa on, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai menetelmää. Osallistuvaa budjetointia voi olla sekin, että veroeurojen jakamisen sijasta lähdetään yhteisvoimin hankkimaan lisätuloja kuten Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksessä. Se tuotti huikeasti yli 500000 euroa. Tulos osoittaa vahvaa sitoutumista ja sydämen rakkautta kirkkoa kohtaan. Osallisuutta parhaimmillaan!

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com