Avainsana: mielipiteet

Takarivejä: Kirkko ja yhteiskunta; kirkko yhteiskunnassa

Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn.

Monilla meistä on mielipide kirkon ja yhteiskunnan toimijoiden yhteydestä ja erillisyydestä sekä niiden tarpeesta. Mielipiteet ovat joskus kovin voimakkaita, mutta mikä on tieto ja todellisuus mielipiteiden takana ja niiden perusteena?

Kirkon historia on yhteiskunnan historiaa. Kirkko ja paikallisseurakunnat ovat toimineet monilla elämänalueilla kehittäjinä, toteuttajina ja yhteistyötoimijoina. Tämä ei ole perusteeltaan muuttunut, tavat ja tehtävät toki ovat. Tänäänkin kirkko elää tässä todellisuudessa, vaikka sanoma yltää näkyvän todellisuuden toiselle puolen.

Kirkon yhteiskuntapäivät pidetään ensi vuonna Joensuussa. Edellisen kerran vastaava tapahtuma toteutettiin Pohjois-Karjalassa viisitoista vuotta sitten, joten paljon on vettä Pielisjoessa virrannut ja maailma joiltain osin muuttunut.

Vuoden 2023 päivien otsikko on ”Rajoilla”. Päivien aikana tarkastelemme rajojen sidospintoja eri näkökulmista. Mitä tarvitaan, että elämisen edellytykset voivat toteutua myös haja-asutusalueella? Mitä on kansalaisten oma toimijuus? Mitkä ovat suomalaisen yhteiskunnan tavoitteet ja keinot? Mikä on kirkon ja paikallisseurakuntien merkitys yhteiskunnassamme? Millaisessa todellisuudessa elämme?

Erilaiset sidospinnat ovat mielenkiintoisia ja niiden tarkasteleminen on oman toiminnan tarkastelemista paitsi omista, myös muiden näkökulmista. Sisäpiirissä tapahtuva samaa mieltä olevien ihmisten kanssa keskusteleminen on helppoa, mutta ei laajenna omaa ymmärrystä. Vasta, kun rauhoittuu kuuntelemaan muita, saa itselleen lisää jyviä myllyyn. Ehkäpä sitten myllyn jauhojen koostumus onkin erilainen, rikkaampi ja ravitsevampi.

Haastan meitä kaikkia: Ei tyydytä vain huutamaan kuorossa samanmielisten kanssa tuttua ja turvallista huutoa toisten huonommuudesta tai ainakin väärässä olemisesta. Asetutaan rajoille, tunnistetaan ne sidospinnoiksi eikä erottaviksi rajoiksi ja ollaan turvallisesti yhdessä tässä maailmassa. Kirkon ja seurakunnan tehtävä on tuoda keskusteluun myös hengellinen todellisuus. Jumalankin saa rauhassa mainita, mutta Jumalan sanalla ei saa kivittää.

Sveitsiläinen teologi Hans Küng on todennut, ettei ole maailmanrauhaa ilman uskontojen rauhaa. Sama pätee myös yhteiskuntien todellisuuteen. Rauhan saavuttaminen vaatii eri näkökantojen välistä kunnioittavaa keskustelua. Se vaatii sitä, että uskalletaan istahtaa rajoille ja keskustella meitä yhdistävistä aiheista ilman ennakkoluuloja.

 

Saila Musikka
johtava diakoni
Pielisensuun seurakunta

 

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

Näkökulma: Kukaan meistä ei halua menettää kasvojaan

Erilaiset mielipiteet ja niiden kanssa toimiminen on arkista elämää meille jokaiselle. Osalle oma mielipide on ainoa oikea eikä muita voi olla. Toisille on haasteena oman mielipiteen muodostaminen ja varsinkin sen ilmaiseminen.

Istahdin it-asiantuntijamme Javanaisen Mikaelin kanssa sattumalta saman pöydän ääreen. Luimme molemmat sanomalehtiä, joiden otsikot hehkuivat vaikeasti ymmärrettäviä, harkittuja eliminointeja ja ohjusiskuja, levottomuutta ja tarkkailua siitä, miten maiden johtajat tapahtumiin reagoivat ja mitä sanoja he käyttävät. Sanomalehtien katselusta kehkeytyi mielenkiintoinen kahvipöytäkeskustelu. Kenellä on lopulta mahdollisuus olla lietsomatta lisää uhoa vai eskaloituvatko tapahtumat yhä kovemmiksi?

Mikä on se taho tai ketkä ovat ne henkilöt, jotka kasvojen menettämisen pelossa ehkä koventavat otteitaan? Mikä on riittävä vastaus tapahtumiin niin, ettei valtioiden sisäinen valtataistelu ryöpsähdä väkivallaksi? Erityisesti Lähi-idän valtioiden hauras tasapaino suistuu helposti ääriliikkeiden vallaksi. Poissuljettua se ei ole näköjään länsimaissakaan.

Omassa maassaan jokaisen valtaa pitävän on oltava uskottava pitääkseen asemansa. Tämä on totta yhtälailla Suomessa, Amerikan Yhdysvalloissa kuin Iranissakin. Muoto on erilainen riippuen siitä, toteutuuko valta demokratian vai diktatuurin keinoin. Joka tapauksessa maapallomme ei kestä uskottavuuden todentamista ohjuksin. Suomessa vallanvaihto tapahtuu nykyään – Luojan kiitos – rauhanomaisin keinoin. Enää ei tarvita1900-alun Verikoirat-järjestöä eikä salamurhia. Siitä saamme kiittää tylsältä tuntuvaa mutta toimivaa systeemiämme, jonka rakentamiseen ovat yhdessä osallistuneet eri tavoin ajattelevat puolueet, kirkot ja yhteisöt. Välillä kiivaasti riidellen, mutta silti yhdessä.

Erilaiset mielipiteet ja niiden kanssa toimiminen on arkista elämää meille jokaiselle. Osalle oma mielipide on ainoa oikea eikä muita voi olla. Toisille on haasteena oman mielipiteen muodostaminen ja varsinkin sen ilmaiseminen. Molemmissa tapauksissa rakentavaan keskusteluun tarvitaan rohkeutta; rohkeutta kuunnella erilaista näkökulmaa tai rohkeutta tuoda esiin oma näkemyksensä. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tarvitaan tunteiden lukutaitoa. Muoto muuttuu hieman tilanteen mukaan, mutta periaate näyttää olevan aika lailla sama. Samat lainalaisuudet ovat läsnä suurten johtajien ja meidän tavallisen pulliaisten kanssakäymisessä.

Myönteistä on se, että meillä on mahdollisuus kasvaa ihmisyydessä, sillä kaikki kanssakäyminen on mahdollisuus uuden oppimiseen. Lasten ja erityisesti teini-ikäisten vanhempana joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa rajanveto on välttämätöntä. On mahdotonta välttyä ristiriidoilta ja kiistoilta. Ehdottomuus ja jyrkkyys ei kuitenkaan ole tapa, jolla rakentavaa rajaa vedetään. Niiden vaarana on huomaamatta rakentuva muuri, jota kumpikaan ei oikeasti halua.

Nyt jo aikuisten lasten kanssa oli useita tilanteita, joissa oli oltava se tylsä ja tyhmä äiti. Minun kieltoni oli varmasti lasten ajatusmaailmassa suuri henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuva isku. ”Ei, nyt ei todellakaan syödä herkkuja, vaikka niitä tuossa pöydällä onkin. Ruoka on kohta ja se syödään ensin.” Metrin korkeudelta kuuluu selkeä mielipide: ”Tyhmä äiti.” Otan vakaasti tehdyn arvion vastaan. En lähde haastamaan mielipidettä, siihen ei ole tarvetta. Metrin mittainen ihminen kääntyy takaisin leikkeihin eikä siitä sen enempää. Molemmat säilyttivät kasvonsa.

Saila Musikka
diakoniatyöntekijä, Pielisensuun seurakunta