lähimmäisenrakkaus

Sana: ”Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan” – Virsi 954

Tutun virren 954 sanat kuvaavat, kuinka kristinuskossa jakaminen ja lähimmäisyys ovat tärkeitä asioita. Monet Jeesuksen vertaukset tai opetukset liittyvät lähimmäisyyteen. Paavali kirjoittaa kuinka rakkaus toteuttaa koko lain (Room. 13:10), ja aiheeseen liittyy myös tuttu Rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Antaminen liittyy välittämiseen. Perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja tärkeille asioille annetaan aikaa. Saatamme lahjoittaa rahaa joihinkin tärkeinä pitämiimme asioihin. Raamatussa kertomus lesken rovosta (Mark. 12:41–44) on kiistelty esimerkki rahan antamisesta. Siinä köyhä leski antaa viimeisen omaisuutensa yhteiseksi lahjaksi. Kohtaa on tulkittu ainakin kahdella tavalla. Leski voi olla malli pyyteettömästä lahjoittajasta, josta meidän kaikkien tulisi ottaa oppia. Toisaalta hän voi olla riistävän järjestelmän uhri, joka joutuu antamaan kaikkensa, vaikka tarvitsisi itsekin apua.

Antaminen ja lähimmäisenrakkaus tuntuvat liittyvän sekä yksilön omiin valintoihin, että ympäröivään yhteiskuntaan. Tuntuu hyvältä antaa, vaikka pienikin summa, maailman köyhimpien auttamiseen. Mutta emmekö anna keskimäärin joka kuukausi melkoisesti hyvän tekemiseen: sairaiden hoitamiseen, pienituloisten toimeentulon tukemiseen, maailman huono-osaisten auttamiseen ja niin edelleen? Voisiko verojen maksamisesta ja yhteiskunnan tekemästä auttamisesta puhua rakenteellisena auttamisena?

Mutta entä kun on iloinen verojenmaksaja, niin tarvitseeko silloin huolehtia henkilökohtaisesta lahjoittamisesta? Tai riittäisikö henkilökohtainen auttaminen, jolloin voitaisiin jättää verot vähemmälle? Molempia tarvitaan. Usein pelkkä henkilökohtainen auttaminen jättää liikaa sattuman ja ihmisen hyväntahtoisuuden varaan, eikä riitä. Tätä on historian saatossa kokeiltu paljon. Toisaalta hyvinvointivaltiokaan ei pysty auttamaan kaikkia niin hyvin kuin pitäisi.

Voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Hän auttaa meitä sekä henkilökohtaisesti että rakenteellisesti. Jeesus kohtaa meidät yksilöinä, juuri sinuna ja minuna. Hän tarjoaa apua siihen tilanteeseen missä olemme. Samaan aikaan hän on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan mahdollistanut meille kaikille ikuisen elämän Jumalan luona.

Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta

5xmielessä: ”Koskaan en voi tietää, milloin tarvitsen toista ihmistä”

Pohjois-Karjalan uusi maakuntajohtaja on tullut tutuksi mm. mopoilevana kunnanjohtajana, joka osaa ottaa nuoret huomioon. Toisen ihmisen kunnioittaminen on yksi keskeisimmistä teemoista, kun Hirvonen listaa oman elämänsä tärkeimmät arvot.

Maakuntajohtaja Markus Hirvonen seisoo lumisessa maisemassa kuksa kädessään ja katsoo hymyillen kameraan. — Tasa-arvossa ei voi olla ”mutta kun” -toteamusta, vaan ihmisten välinen tasa-arvo on ehdoton, toteaa maakuntajohtaja Markus Hirvonen. Kuva: Jarno Artika

1 Ihmisarvo. Jokaisen ihmisen jakamaton ihmisarvo on aina ollut minulle tärkeä arvo. Ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja tämä tulee aina maailman mullistusten keskellä muistaa. Tämä näkemys vahvistui tehdessäni sairaanhoitajan töitä ja ihmisarvosta lähtevä ajattelu on seurannut minua myös myöhempään työelämään.

2 Oikeudenmukaisuus. Toimintaani on aina leimannut vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja minulle on muodostunut vahva halu taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Maailmassa löytyy koko ajan epäoikeudenmukaisuutta, mutta silti sitä vastaan pitää tehdä töitä. Pohjois-Karjalaa kohtaan on esitetty epäoikeudenmukaisia ratkaisuja pitkin aikaa, ja oma työni on toimia Pohjois-Karjalan edun puolesta.

3 Lähimmäisenrakkaus. Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä monessa elämän vaiheessa, joten pyrin kohtelemaan aina ihmisiä hyvin. Koskaan en voi tietää, milloin tarvitsen toista ihmistä. Jokapäiväisessä arjessa minulla on aina vahva pyrkimys kohdella kaikkia kunnioittavasti.

4 Vapaus. Jokaisella ihmisellä tulee olla vapaus elää valitsemaansa elämää sillä edellytyksellä, ettei siitä koidu vahinkoa muille. Suomessa meillä on monia vapauksia kuten sananvapaus, omantunnonvapaus, uskonnonvapaus, elinkeinovapaus, mutta näiden vapauksien mukana tulee myös vastuu. Vapauden ja vastuun liitto mahdollistaa hyvän yhteiskunnan kehittämisen.

5 Tasa-arvo. Kaikkien ihmisten välinen tasa-arvo on länsimaisen yhteiskunnan peruspilari. Tasa-arvossa ei voi olla ”mutta kun” -toteamusta, vaan ihmisten välinen tasa-arvo on ehdoton. Julkisessa virassa toimiessa tasa-arvon vaatimus kaikessa toiminnassa on itsestäänselvyys, mutta maailma ei ole tältäkään osin valmis. Työtä tasa-arvoisen maailman puolesta pitää jatkaa, minunkin.

Kirsi Taskinen

Kolumni: Muutosten keskellä eteenpäin

Terrori-iskut, ilmastonmuutos ja oikeistopopulismin suosio saavat pohtimaan, mitä olemme oikeasti oppineet viimeisen sadan vuoden aikana?

Mika Vanhanen Syyskuussa vuonna 1963 Bob Dylan teki kappaleen The Times They Are a-Changin’. Dylan kertoi, että hän teki sen tarkoituksella hymniksi tulevasta muutoksesta. Kansalaisoikeusliike ja folk-musiikki yhdistivät voimiaan. Takapakkia tuli reilun kuukauden kuluttua, kun Kennedy murhattiin. Oltiin kuitenkin uuden ajan kynnyksellä. Viisikymmentäkuusi vuotta myöhemmin Suomessakin esiintynyt 78-vuotias Dylan ei voinut tuolloin aavistaa, miten musiikkibisnes mullistuu. Fyysiset tallenteet ovat lähes kadonneet ja artistien elanto tulee levymyynnin sijaan keikkailemalla ja sponsoriyhteistyöllä. Uutta musiikkia tuotetaan albumien sijaan kappale kerrallaan ja ihmiset kuuntelevat sitä pääasiassa suoratoistopalveluista.

Uuden teknologian myötä moni muukin ammatti on muuttunut, tai lakannut olemasta. Ja uusia on tullut tilalle. Tänään työelämässä tarvitaan innostusta, ongelmanratkaisukykyä, ihmis-, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä luovaa kykyä yhdistellä asioita toisiinsa. Samalla ihmisiltä vaaditaan uusia taitoja ja jatkuvaa koulutusta. Vaikka muutospaineen keskellä jotkut ammatit katoavat, onneksi edelleen tarvitaan perinteistä käsillä tekemistä. Ihmiset ovat tulevaisuudessakin valmiita maksamaan käsintehdyistä tuotteista. Ihailen ja kunnioitan mm. näitä verhoilijamestareita, taiteilijoita, kultaseppiä tai soitinrakentajia. Oma työurani alkoi luokanopettajana kolmekymmentä vuotta sitten ja tällä hetkellä määrittelen itseni elämäntapayrittäjäksi. Mitähän edesmennyt isäni tuumaisi nyt pojastaan, josta piti tulla maanviljelijä?

Valitettavasti muutokset eivätkä ole aina hyvästä. ”History will teach us nothing”, lauloi Sting aikoinaan. Ihmiskunnalla on paljon oppimista ja tehtävää. Terrori-iskut, ilmastonmuutos ja oikeistopopulismin suosio saavat pohtimaan, mitä olemme oikeasti oppineet viimeisen sadan vuoden aikana? Miksi maailman kansat ovat vielä tällä vuosituhannella valinneet johtajia, jotka ajattelevat vain itseään ja valtaansa?

On kuitenkin olemassa jokin asia, joka ei koskaan häviä. Se on lähimmäisenrakkaus, joka yhdistää mm. kaikkia maailman uskontoja. Tämä ns. kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Tällä säännöllä päästään elämässä eteenpäin.

Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@enoprogramme.org