Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä.
Iloiset leskenlehdet ja valko- ja sinivuokot ovat ilmestyneet sulaneille pihoille ja tienvarsille. Vappuna on vielä karu ja paljas maa, mutta siellä täällä elämä alkaa taas virkoamaan eloon. Kevättä ilmassa ja rinnassa!
Uuden satokauden eteen ahkerat viherpeukalot ovat tehneet jo kuukausien esityön. Taimia on kasvateltu ikkunalaudoilla ja kohta viime syksynä istutetut kukkasipulit ja taimet virkoavat uuteen elämään. On lupa odottaa uutta satoa ja kasvatustyön hedelmää.
Toukokuun ensimmäisen sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, miten liikkeelle lähteminen, vaivannäkö ja hedelmän tuottaminen liittyvät yhteen. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy” (Joh 15).
Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä. Kylvämättömät siemenet eivät tuota satoa jäädessään komeron hyllylle. Maahan istuttamatta jääneet kukkasipulit joko kuivuvat tai märäntyvät kellarin nurkkaan. Maasta irrotetut siirtotaimet tulee laittaa hyvään ja kosteaan maaperään. Uusi kasvu vaatii vaivannäköä. Lähde sinäkin uudelleen liikkeelle Jumalan pelloille ja hedelmätarhoille. Sinun työpanostasi nimittäin tarvitaan!
Raamatussa puhutaan paljon siitä, että vain Jumala saa aikaan uutta elämää. Jopa niin, ettei ihmiselle jätetä paljon tehtävää uuden luomisen synnyssä. Kuitenkin rohkaisevaa on Jumalan sanaa lukiessa, että ihmistäkin tarvitaan Jumalan valtakunnan taimitarhoilla.
Paavali, Jumalan innokas hengellinen puutarhuri, nimittäin kirjoitti kokemuksistaan: ”Minä istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun” (1. Kor. 3:6). Tähän Jumalan sanaan olen useasti tukeutunut. Voin istuttaa, voin kylvää, voin kastella ja jopa suojella taimia kuumuudelta tai hallaöiltä, mutta itse kasvun antaa Jumala.
Lohdullista on kuulla, että Jumala antaa kasvun. Myös minun hengellisen elämäni kasvun, oman opetuslapsena tehtävän työni kasvun ja Jeesuksen tuntemisen kasvun.
Jumalan puutarhoissa on aina kevään riemua ja iloa. Sinäkin saat kasvaa yli omien mittojen ja ihmisten asettamien rajojen. Keväällä Jumalan taivas on korkeimmillaan. Saat kasvaa!
Jukka Reinikainen kirkkoherra
Kontiolahden seurakunta
Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.
Kuva: KK-kuva.
Elämme juuri nyt vuoden kauneinta ja herkintä aikaa. Silmut avautuvat puiden oksissa, maahan kylvetyt siemenet alkavat versoa ja kevään ensi kukat avautuvat iloksemme. Lähimetsät ja puistot myös täällä kaupungissa täyttyvät lintujen liverryksestä. Luonto on täynnä elämää. Eräänä aamuna minulle tuotti erityistä iloa, kun näin kansallislintujemme, uljaiden valkojoutsenten lipuvan Pielisjokea pitkin.
Mutta minkä ihmeen mustan joutsenen nostin kolumnini otsikoksi? Eihän sellaisia ole, ehkä harvinaisuuksina joissakin eläintarhoissa. Kysymyksessä onkin käsite, jolla tulevaisuuden tutkijat kuvaavat yllättävää, odottamatonta sekä ennakoimatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. Näillä yllätyksillä on toteutuessaan laajoja vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuudessa mustan joutsenen esimerkkeinä mainitaan vuoden 2001 syyskuussa tapahtunut terrori-isku New Yorkissa sekä Intian valtamerellä maanjäristyksen synnyttämä tsunami loppuvuodesta 2004. Nyt tähän esimerkkilistaan voidaan lisätä koronapandemia.
Eihän maailmanlaajuinen pandemia tullut täydellisenä yllätyksenä; olihan siitä mm. Maailman terveysjärjestö WHO varoittanut jo useita kertoja. Olimme kuulleet uutisia MERS-, SARS- tai ebola-viruksista, mutta nämä uutiset oli helppo ohittaa. Itsekin siirsin ne mielessäni takavasemmalle, eihän nämä voisi levitä Suomeen. Mutta tulihan se koronavirus, näkymätön vihollinen ja pani polvilleen meidät kaikki. Lomautukset ja irtisanomiset ovat tuoneet taloudellista ahdinkoa moneen perheeseen. Minulle surua on tuottanut se, että en voi tavata läheisiäni yli 70-vuotiaita muualla kuin ulkona. Onneksi olemme menossa kohti lämmintä vuodenaikaa!
Koronapandemia on muuttanut monen työpaikan toimintaa. Digitalisaatiossa olemme ottaneet lyhyessä ajassa huiman loikan eteenpäin. Monet toiminta- ja kokouskäytännöt ovat muuttumassa. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarman tiedon varassa sekä etenemään kokeillen ja testaten erilaisia toimintamalleja. Ei haittaa, jos kaikki niistä eivät nouse jaloilleen. Yllättäen voi löytyä käytänteitä, jotka jäävät elämään myös pandemian jälkeisessä maailmassa. Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.
Parhaimmilaan pandemia kasvattaa meissä muutosjoustavuutta, resilienssiä. Samalla se opettaa, kuinka tärkeää on luopua kaikkivoipaisuuden harhasta. Itsekin muistan nyt aiempaa useammin lisätä omien suunnitelmieni perään sanat: Jos Luoja suo.
Kun kirkkoherra Anne Angervon kanssa keskustelee odotuksen teemasta, vastaan tulee monenlaista menijää: susi, kettu, norsu ja taivaanrannanmaalari. Reitille osuvat myös rakastettu, Ristin Johannes, marketin muoviseimi ja Pohjanmaan mummola.
Kun kirkkoherra Anne Angervon kanssa keskustelee odotuksen teemasta, vastaan tulee monenlaista menijää: susi, kettu, norsu ja taivaanrannanmaalari. Reitille osuvat myös rakastettu, Ristin Johannes, marketin muoviseimi ja Pohjanmaan mummola.
Kuva: Sara Winter / iStock
Lapsena Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo odotti isovanhempien luona vietettävää joulua niin, että autossa matkalla kohti Pohjanmaan mummolaa sydän hakkasi rinnassa. Perillä odotti satumaisen ihana yhteinen aika, jonka päättyminen johti vuosi toisensa jälkeen pikku-Annen lohduttomaan itkuun.
Odottavaisuus ja toisaalta sen vastakohta – aistit valppaina tässä hetkessä eläminen – ovat olleet Angervolle ominaisia asioita oikeastaan aina.
– Olen kuullut lukuisia kertoja sanottavan, että ”Anne se vain haaveilee” tai ”Anne se on sellainen taivaanrannanmaalari”. Se sopii minulle kyllä. Olen aina tykännyt katsoa taivaanrantaa. Siellä on tilaa vedellä isolla pensselillä, naurahtaa Angervo.
Kauaksi katsomisen taidosta ja haaveilemisen kyvystä huolimatta odotuksen kohteet eivät ole Angervolla olleet välttämättä kovin selkeitä. Lapsuuden jouluissakaan Angervo ei osannut odottaa tiettyä lahjaa; oli vain kokonaan ihmettynyt, kun paketista paljastui oma lahja, pikkuruinen norsu.
Odottamiseen liittyy iloa ja haikeutta
Kaksi asiaa Angervolla kuitenkin on, joita hän odottaa: Kevät ja rakkaan ihmisen tapaaminen.
Tärkeän ihmisen odottaminen on Angervolle sykähdyttävä asia, olipa kyseessä lapsi, rakastettu tai ystävä.
– Pikku Prinssi -kirjassa kettu tuumaa ystävälleen, että jos tulet kello neljä, jo kolmelta alan olla onnellinen. Tällainen odottaminen antaa energiaa ja tekee minut onnelliseksi. Se, että voi odottaa, on hieno asia, sanoo Angervo.
Rakkaan ihmisen odottamisessa on Angervolla usein läsnä paitsi kupliva ilo, myös haikeus. Tieto siitä, että yhteinen hetki päättyy kuitenkin jossakin kohtaa -aivan kuin lapsuuden mummolan joulu.
– Jos kolmelta alan ketun tavoin olla onnellinen odotuksessani, niin jo vartin yli neljä alan miettiä, että tämä on kohta ohi. Me ihmiset vain käymme toistemme luona. Siihen kuuluu luopuminen.
Odottamiseen liittyy myös ikävää. Se on usein iso osa odotusta.
– Kauneinta, mitä olen kuullut on tämä: Minun on aina ikävä sinua.
– Siinä ei tarvitse olla sopimusta siitä missä ja milloin seuraavan kerran tavataan. On kyse siitä, että olet tullut jäädäksesi minun mieleeni.
– Eikö se ole aika hienoa, jos voi kuulla tällaisen ajatuksen tämän yhden elämän aikana, kysyy Angervo.
Putoavat lehdet käynnistävät kevään odotuksen
Se toinen odotuksen kohde Angervolla on kevät – valo, vihreys ja purot. Kevään odotus käynnistyy oikeastaan joka vuosi jo siitä, kun pari ensimmäistä lehteä leijailee elokuun lopulla kotipihan koivusta maahan. Joka kerta Angervoa kaihertaa kovasti se, että syksyä ei voi mitenkään estää.
Pimenevien päivien yli Angervoa auttaa kulkeminen viikko kerrallaan Kirkon kalenterin mukaan. Sen, joka alkaa adventista ja päättyy marraskuun pimeässä tuomiosunnuntaihin. Kalenteri on Angervolle samalla kertaa ikiaikainen ja ajankohtainen – eikä koskaan elämälle vieras.
– Joka sunnuntaillehan on aina oma teemansa. Sitä kohden kuljen viikosta toiseen. Erityisen rakas minulle on keskellä ankeinta syksyä vietettävä sunnuntai, jota sanotaan Syksyn pääsiäiseksi. Harmaaseen ja pimeään tulee yhtäkkiä viesti siitä, että olemme menossa kuolemasta elämään.
Kuolemassa onkin elämä
Kristinuskon ajatus siitä, että kuolemassa onkin elämä ja elämässä kuolema, puhuttelee Angervoa.
– Jonakin syksynä katsoin, kun tuuli lennätti Pielisensuun kirkon tienoossa keltaisia lehtiä ja mieleeni tuli, että mitä jos tuo hetki olikin noiden lehtien onnellisin. Nehän olivat vihdoinkin päässeet vapaiksi puusta ja lentämään tuulen mukana.
Syksyn pimeässä Angervo muistaa vuosisatoja sitten eläneen Ristin Johanneksen. Opettajan löytö oli se, että Jumala näyttäytyy meille täysin odottamattomalla tavalla. Mitä lähemmäksi Jumalaa pääsee, sitä synkeämpään pimeyteen ihminen joutuu. Ja tässä pimeässä kukaan ei ole yksin.
Vaikka Angervo odottaa marraskuun mustuudessa kevään valoa, keskellä pimeää voi yllättäen tapahtua enemmän kuin mitenkään olisi osannut odottaa.
– Silloin voi käydä vaikkapa niin kuin jokunen päivä sitten, kun ajelin kaupungista Tuupovaaraan ja siitä rajalle, kohti kotia. Vekaruksen kohdalla satoi kissankokoisia lumihiutaleita, kun huomasin, että metsän puolella liikahti jokin tumma ja harmaa. Vaihdoin valot, että näkisin paremmin. Tien poskeen hyppäsi susi.
Vekaruksen lumisateen susi saa Angervon kysymään, olisiko sittenkin niin, että ihminen ei odota elämää, vaan elämä odottaa ihmistä. Ja paljon riippuu siitä, osaako olla aistit herkkänä vastaamaan elämälle, kun aika on.
– Olen saanut elämältä paljon näitä odottamattomia lahjoja. Mitä enemmän päiviä on takana, sitä kiitollisempi sellaisista olen.
”Elämä itse on se odotus”
Odottamisessa ei Angervon mukaan pitäisi olla mikään kiire, koska elämä itse on se odotus.
– Eihän joulurauhakaan synny sillä, että käyn hakemassa marketista vitosella muoviseimen. Eikä siitä, että lukitsen ajatukset siihen että apua, kohta on taas aatto ja hirveä kiire.
– Voisiko joulua odottaa niin, että rauhoitun miettimään sitä, miten joulu tänä vuonna minulle tulee? Miten joulu tällä kertaa minut yllättää?
Sillä yllätyshän se ensimmäinen joulukin oli. Pitkään oli odotettu ennustusten lupaamaa kuningasta, poliittista mahtihenkilöä. Se, mitä saatiin, oli eräänä yönä verollepanon aikoihin karjasuojaan syntyvä vauva. Seimen lapsi, jota tänäkin jouluna ympäri maailmaa juhlitaan.
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Virpi Kiviniemi (oik.) auttoi Ella Erosta viemään narsissiruukun lumen peittämälle haudalle ennen pääsiäistä. Samalla Eronen otti talven ajan haudalla olleen lyhdyn kesäksi pois. Kuva: Sari Jormanainen
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla käynnistellään parhaillaan kevättöitä. Kulkuväyliltä on jo poistettu hiekoitushiekkaa. Runsasluminen talvi ja puihin kertynyt tykkylumi katkoivat runsaasti puiden oksia haudoille. Lumen sulaminen on puolestaan paljastanut runsaan määrän talvella hautoja valaisseita kynttilöitä. Näiden siivoaminen hautausmailla käynnistyy vapun jälkeen. Yhden isoimman urakan kimppuun päästään, kun lumet ovat kauttaaltaan sulaneet.
– Kausityöntekijät aloittavat työnsä vapulta. Poistamme kaikilta haudoilta talven aikana tuodut havut, kanervat, krassit ja kynttilät. LED-kyntilät ja lasiset kynttilät jätämme paikoilleen. Toivomme omaisten poistavan hautalyhdyt kesän ajaksi, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
– Heti näiden töiden jälkeen haravoimme hautausmaat. Joensuun hautausmaalla urakassa on mukana reilut 20 työntekijää. Haravointi Joensuussa saadaan tehtyä noin viikossa, Kiviniemi jatkaa.
Joensuun hautausmaa on yhtymän alueella olevista kahdeksasta hautausmaasta suurin. Käytössä on yhteensä 18 hehtaaria maata. Hautapaikkoja on kymmeniä tuhansia.
Yli 25 000 taimea tilattu hautausmaille Joensuussa
Hautapaikkojen hoidosta vastaa hautapaikan haltija. Hautapaikkaa voi hoitaa joko haudan haltija itse tai hän voi tehdä sopimuksen seurakuntayhtymän hallinnoiman Hautainhoitorahaston kanssa. Joensuun seurakuntayhtymällä on tällä hetkellä noin 4000 haudanhoitosopimusta. Sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtymän hautaustoimi vastaa haudan kukkaistutuksista ja niiden hoitamisesta. Ilman hoitosopimusta kukkaistutukset ovat haudan haltijan vastuulla.
– Jos haudanhoitosopimus seurakuntayhtymän kanssa on tehty, niin näille haudoille ei ole lupa istuttaa omia kasveja. Olemme suunnitelleet kasvien kukkatilan niin, että esimerkiksi lannoitteet riittävät juuri istuttamillemme kasveille. Jos maahan istutetaan lisää kasveja, ei lannoite riitä koko kasvukaudeksi ja se alkaa näkyä kasveissa. Leikkokukkia sen sijaan voi tuoda myös haudoille, joiden hoidosta on tehty sopimus, hautaustoiminen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaille ja vapun jälkeen avautuvaan kukkamyymälään on tilattu kaikkiaan reilut 25 000 taimea. Näistä liki puolet on mukulabegonioita, jotka ovat suosituimpia kukkia haudoilla.
– Haudanhoitosopimuksessa voi valita kukat kesäksi kuudesta vaihtoehdosta. Valittavana on vaihtoehtoisesti myös monivuotinen perennaistutus. Haudanhoitosopimukset tehdään 1, 5 tai 10 vuodeksi. Tulevan kesän hautahoitosopimukset on pitänyt tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Nyt jos vielä tulee mieleen, että sopimus on tekemättä, niin pikaisesti kun ottaa yhteyttä Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaantoimistoon, niin kukat on mahdollista saada haudalle vielä tänä kesänä, ainakin pian juhannuksen jälkeen.
Istutustöissä odotettava pakkasöiden loppumista
Auringon lämmittäessä ja lumien sulaessa moni alkaa jo miettiä kukkien istuttamista haudoille. Yksi yleisimmistä hautausmaantoimistoon keväällä tulevista kysymyksistä onkin, että milloin kukat istutetaan haudoille, joiden hoitamisesta seurakuntayhtymä vastaa. Maltti on kuitenkin valttia istutustöissä.
– Kukkien istuttaminen käynnistyy pääsääntöisesti 10. kesäkuuta, jonka jälkeen ei enää oleteta tulevan pakkasöitä. Se riski on olemassa, että kesäkuun alkupäivinä pakkanen vielä puraisee. Toisinaan omaiset istuttavat haudoille keväällä ja äitienpäiväksi esimerkiksi orvokkeja, jotka kestävät pikkupakkasta. Hoitamiltamme haudoilta joudumme nämä kuitenkin poistamaan sopimuksen mukaisia kukkaistutuksia varten, Kiviniemi sanoo.
Ennen kukkien istuttamista kukkatilat käännetään, vaihdetaan mullat ja lannoitetaan kestolannoitteella. Taimien istutus tehdään hautausmailla lohkoittain. Haudoille, joiden hoitosopimukset on tehty määräaikaan mennessä, kukat saadaan istutettua juhannukseen mennessä. Näin ollen istutustöihin on aikaa reilu viikko.
Kukkien istutusaikataulusta tulee toisinaan palautetta, koska aina jollekin alueelle kukat joudutaan istuttamaan viimeisenä. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.
– Pyrimme vaihtelemaan istutusjärjestystä vuosittain, jotta aina samalle haudalle ei tulisi kukat ensimmäisenä tai viimeisenä. Myös kukkien erikoisempia värejä pyrimme vaihtelemaan eri lohkoilla eri vuosina. Punainen on selkeästi suosituin väri hautakukissa ja se voi toistua samalla haudalla useampana vuonna peräkkäin, mutta esimerkiksi keltaisia ja valkoisia kukkia kierrätämme eri alueilla, Virpi Kiviniemi kertoo.
Kirkkotie 