Avainsana: kärsimys

Kolumni: Kärsimyksen jälkeen rakentuva merkitys

Jumala on särkyneiden mielten Jumala myös silloin, kun emme tunnista hänen huolenpitoaan.

Saarelainen Suvi
Suvi Saarelainen. Kuva: KK-kuva.

Paastonaika kuljettaa meitä kirkkovuodessa kohti Jeesuksen kipua ja kärsimystä. Myös ihmiselämän vastoinkäymiset ja haasteet vievät meitä kohtaamaan omassa elämässämme asioita, joita emme soisi kohdattavan.

Tutkimustyöni parissa olen saanut kuunnella ihmisiä, joiden elämä on pysähdyksen tilassa: vakava sairaus on tuonut kärsimyksen todellisuuden osaksi arkea. Kun kuoleman läheisyys koskettaa elämää, on luonnollista aloittaa dialogi Jumalan kanssa: syvin toive on, että kärsimys katoaisi. Jos elämäntilanne ei muutu, ihmismieli saattaa huutaa: ”Missä olet Jumalani? Etkö kuule epätoivoani?” Vastaamattomat kysymykset ja ahdistus täyttävät ajatukset, tunteet, sielun jokaisen sopukan. Hiljaisuus huumaa korvia, vastauksia ei ole.

Äkillinen muutos tai kriisi haastaa elämän merkityksellisyyden kokemusta. Kun elämän tasapaino horjuu, olemassa olevien merkityslähteiden tärkeys korostuu. Ihminen on ihmeellinen olento, sillä tarve ja halu löytää merkitystä elämälle kivun keskellä ovat vahvat. Minua ei koskaan lakkaa yllättämästä, miten monien koettelemuksen jälkeen ihmiset kertovat löytävänsä mielekkyyttä elämään. Arjen synkkyydestä huolimatta jostakin löytyy sitkeys jatkaa seuraavaan hetkeen.

Monelle toivo rakentuu yhdessä jaetuista ajatuk-sista ja kokemuksesta. Tällöin ihmissuhteet ovat keskeisessä asemassa, koska ne koetaan elvyttävinä. Vaikka mielessä pyöriviin kysymyksiin ei välttämättä ole vastauksia, kivun jakaminen antaa voimia jatkaa hetki kerrallaan eteenpäin. Tämän vuoksi on tärkeää tulla kivun ja kärsimyksen kanssa nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.

Vasta ajan kuluessa saattaa huomata, että ei ollutkaan yksin hengellisissä kamppailuissaan. Jumala on särkyneiden mielten Jumala myös silloin, kun emme tunnista hänen huolenpitoaan. Haasteiden kanssa eläville pääsiäisen sanoma on vahva: kolmiyhteinen Jumala on kärsivien puoleen kääntyvä Jumala. Vaikka ihmisen osa on tässä elämässä jäädä kaiken kattavia vastauksia vaille, meille on annettu toivo, joka kantaa yli kärsimyksen, kivun ja kuoleman.

Suvi-Maria Saarelainen
TT, yliopistonlehtori
suvi.saarelainen@uef.fi

SANA: Jeesus astui kuolon vaivaan avatakseen meille taivaan, meidän tähden kärsi niin – virsi 80:3

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa.

Kärsimyksen sunnuntaina laskeudumme syvemmälle paastonaikaan, joka kestää hiljaisen viikon loppuun. Jeesus valmistautuu tulevaan kohtaloonsa.

Paastonaikana meillä on mahdollisuus tarkastella elämäämme, karsia siitä pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen. Pohdinnassa on suhde Jumalaan, lähimmäisiin, itseen ja luomakuntaan. Näitä pohtiessa huomaamme, että elämä ei ole aina helppoa. Eteemme tulee asioita, joita emme voi ylittää, alittaa, emmekä kiertää. Kärsimys on tällainen asia. Se tulee vastaan ja on kohdattava vaikka ei haluaisikaan. Mitä voimme tehdä, kun tämä kärsimyksen möykky on osa omaa elämää?

Jeesus kantoi omaa möykkyään sisällään. Se ahdisti häntä. Jeesus tiesi miksi näin piti käydä ja ehkä tieto poisti häneltä turhia pelkoja. Jeesusta ei kiinnostanut fariseusten varoitus Herodeksesta ja hänen suunnitelmistaan, koska hän tiesi milloin ja missä hänen aikansa tulisi täyteen. Se aika ei ollut vielä. Hän käskikin fariseusten välittää tylyt terveiset Herodekselle.

Mutta me emme tiedä tulevaa. Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet, mitä on tapahtumassa. Jeesus kyllä kertoi heille siitä ja hän pyysi opetuslapsilta tukea: Olen kuoleman tuskan vallassa, odottakaa tässä ja valvokaa kanssani. Mekin saamme pyytää tukea ja apua läheisiltämme ja auttaa kärsiviä lähimmäisiämme.

Kärsimyksen kohtaaminen ei ole helppoa. Saatamme hädissämme selittää kaiken tuskan pois, emmekä halua nähdä kärsimystä itsessä tai toisissa. Ahdistuksen keskellä voi olla hankalaa ottaa rohkaisua ja apua vastaan, koska meillä ei ole Jeesuksen tavoin tietoa mitä meille tapahtuu. Myös luottamuksemme Jumalaa ja elämää kohtaan voi horjua. Jeesus rukoili: ”Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi”.

Ihmisen ei tarvitse olla jalo kärsimyksessään, mutta jos hyväksymme, että koko elämämme on Jumalan käsissä, uskallamme kohdata myös tuskan. Jumala on läsnä ja kantaa silloinkin kun hän tuntuu olevan poissa, ja silloinkin kun emme itse jaksa edes rukoilla. Jeesuksen ylösnousemus tuo meille toivoa kärsimyksen keskelle. Vaikka luulemme että kaikki on menetetty, pilkahtaa jostain esiin toivon säde.

Eija Majasaari
pastori