ilmastonmuutos – Kirkkotie

Pyhäselässä pyöräillään ilmaston hyväksi

Upouusi sähköpyörä on kiidättänyt Pyhäselän seurakunnan työntekijöitä paikasta toiseen kesästä lähtien.

Upouusi sähköpyörä on kiidättänyt Pyhäselän seurakunnan työntekijöitä paikasta toiseen kesästä lähtien. Seurakunnan hankkima pyörä on kaikkien työntekijöiden yhteisessä käytössä.

Lea Vuojolainen poseeraa sähköpyörän kanssa Pyhäselän seurakuntatalon edessä. — Diakoniatyöntekijä Lea Vuojolainen on ollut tyytyväinen Pyhäselän seurakunnan yhteiseen sähköpyörään, jolla hoituvat sujuvasti asiakaskäynnit, kauppareissut ja muut lyhyemmät työmatkat. Kuva: Susanna Leppälä

Diakoniatyöntekijä Lea Vuojolainen on testannut sähköpyörää muun muassa kotikäyntejä tehdessään ja kerhohuoneelle suunnatessaan. Reppu ja kauppakassi ovat kulkeneet kätevästi mukana pyörän korissa.

– Pyörä on hyvä kulkuväline, sillä meillä Pyhäselässä on melko lyhyet matkat asiakaskäynneille, kauppaan, kerhohuoneelle Lahjanpuistoon sekä Reijolaan. Matkan pituus vaihtelee kahdesta viiteentoista kilometriin, Vuojolainen kertoo.

– Pyörällä on nopea ja helppo ajella, eikä tule hiki, vaikka sydämen syke kyllä nousee.

Idea seurakunnan työntekijöiltä

Auton vaihtaminen sähköpyörään sopii erinomaisesti Joensuun seurakuntayhtymän ympäristönäkemykseen. Aiemmin tänä vuonna uusitussa ympäristödiplomissa huomioidaan kaikenlainen työ ympäristön hyväksi.

– Idea sähköpyörän hankkimiseen lähti siitä, kun on ollut puhetta ilmastonmuutoksesta ja mietimme, miten niitä päästöjä voisi itse kukin vähentää. Moni työntekijä on sanonut, että pienet matkat voisi ihan hyvin kulkea pyörälläkin. Siinä saa samalla liikuntaa ja raitista ilmaa, Vuojolainen sanoo.

Pyörässä on kolme eri voimakkuutta ja seitsemän vaihdetta, joiden avulla pääsee liikkumaan sujuvasti myös vastatuuleen ja ylämäkeen. Yhdellä latauskerralla voi ajaa noin 85 kilometriä.

– Talvella voi tulla haasteita akun kestävyyden suhteen, mutta ehkä lyhyitä matkoja voi talvellakin ajella, Vuojolainen suunnittelee.

Kirsi Taskinen

Näkökulma: Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen

Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.

Kuvassa ihmisten avoimiin kämmeniin on sijoitettu kuvaa metsästä. — Kuva: Pixabay

Raikkaan näkökulman tarjosi Joensuun ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, joka puhui Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen -tilaisuudessa to 31.10.2019 Joensuussa. Tilaisuuden järjestäjinä olivat kaupunki ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä.

Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen tekojen ja kulutuksen aiheuttamia, ilmastonmuutosta kiihdyttäviä vaikutuksia. Kun hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään, huomio kiinnittyy helposti siihen, mistä täytyy luopua. Luopuminen ei välttämättä houkuttele, niin terveellistä kuin se onkin – onhan jokaisen lopulta luovuttava kaikesta.

Hiilikädenjälki puolestaan kuvaa ilmastohyötyä eli päästövähennysvaikutuksia, jotka ulottuvat omaa toimintaa laajemmalle. Kysymys on kimppakyydin, tavaroiden lainaamisen tai naapuriavun kaltaisista teoista, jotka hyödyttävät sekä toimijoita että ilmastoa.

Hiilikädenjälki kiinnittää huomion oikeaan kohtaan: meillä on yhteinen päämäärä, ekologisesti kestävä maailma, ja voimme saavuttaa tavoitteen vain tekemällä asioita yhdessä. Kysymyksen ”mitä voin tehdä ympäristön eteen” voisi kääntää muotoon ”kenen kanssa voisin tehdä asioita ympäristön eteen”.

Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Itse olen päässyt mukaan esimerkiksi kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeeseen, yliopiston Allyouth-hankkeen mentoriohjelmaan, Kohtuus-liikkeeseen ja seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmään. Mutta on myös lukemattomia muita yhteisöjä, joiden kautta maailmaa voi muuttaa kestävämmäksi.

Asioita ei tarvitse ajatella ilmastonmuutos edellä, vaikka ne siihen liittyisivätkin. Jos autan naapuria asioissa, joihin hänen pitäisi muussa tapauksessa ostaa palvelu
ulkopuolelta, siitä tulee hyvä mieli. Jos ajan auton sijaan pyörällä, pysyn paremmassa kunnossa ja säästän rahaa.

Voi myös kannustaa isompia toimijoita muuttamaan sääntöjä ja käytänteitä. Esimerkiksi Joensuun kaupunki ja seurakuntayhtymä ovat tehneet 2016 ilmastositoumuksen, jossa luvataan järjestää ympäristöaiheisia kerhoja kaikenikäisille, kannustaa työntekijöitä pyöräilyyn ja lisätä lähi- ja luomutuotteiden käyttöä.

Toisena puhujana 31.10. oli Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta. Sipiläinen kertoi Kirkon ilmasto-ohjelmasta ja määritteli toivon olevan jotakin sellaista, jonka toteutumisesta ei voida olla varmoja. Tulevaisuuden epävarmuus luo toivolle tilan: emme tiedä, millä tavoin ihminen tulee selviytymään ympäristökriisistä.

Topi Linjama
Joensuun evlut seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän pj.

Mielenosoituksia ja TET eduskunnassa -Oskari Mehtätalo haluaa vaikuttaa ilmastoasioihin

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu
vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Oskari Mehtätalo seisoo rappusissa. — ”Sanotaan, että kiinalaisetja intialaiset tekevät niin paljon päästöjä, ettei meidän valinnoilla ole vaikutusta. Tosiasiassa yksittäisen intialaisen päästöt ovat murto-osa suomalaisen päästöistä. Yksittäinen suomalainen voi tehdä paljon enemmän kuin yksittäinen intialainen”, sanoo 9-luokkalainen ilmastoaktiivi Oskari Mehtätalo. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. MIELENOSOITUKSET. Olemme järjestäneet Joensuun ilmaston uorten porukalla tänä vuonna neljä ilmastomielenosoitusta. Aluksi meitä oli kolmen nuoren ryhmä, mutta nyt epävirallisessa porukassa on jo 10-20 yläkoululaista ja lukiolaista. Viimeisimmässä mielenosoituksessa 27.9. oli mukana noin 400 ihmistä. Pidämme ilmastoasiaa esillä, koska sitä täytyy pitää esillä. Iskulauseemme on ”Teidän päätös, meidän tulevaisuus”.

2. MOTIVAATIO. Kotonani on aina puhuttu ilmastoasioista , ja seuraan aktiivisesti aiheeseen liittyviä raportteja sekä uutisointia erityisesti Yleltä. Minua huolestuttaa oma ja maailman tulevaisuus, mutta ilmastoahdistusta minulla ei ole. Tiedostan ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat ja tiedän, että niille täytyy tehdä jotakin.

3. VALINNAT. Omassa elämässäni olen ottanut ilmastoasiat huomioon esimerkiksi siinä, että olen koko syksyn ajan kulkenut päivittäin pyörällä 15 kilometrin koulumatkat. Meillä kotona ei syödä juurikaan lihaa, kodissamme on otettu huomioon ympäristövaikutukset ja olen lentänyt viimeksi 2-vuotiaana, vaikka olen matkustanut Venetsiaankin saakka. Koulussamme Joensuun steinerkoulussa tehtiin myös päätös, että jos leirikouluun lennetään, päästöt pitää kompensoida. Lähdemme bussilla leirikouluun Puolaan.

4. AIKUISET. Aikuisille haluan sanoa, että mielestäni on vähän itsekästä, jos ajattelee että minä nyt vain haluan lentää tai syödä lihaa. Vanhempien ihmisten kulutus on pois nuoremmilta sukupolvilta. Pyydän, että aikuiset yrittäisivät tehdä jotakin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaikka yhden ihmiset valinnat eivät niin paljon merkitse, se merkitsee, jos monet tekevät samat, hyvät valinnat.

5. VAIKUTTAMINEN. Olemme ideoineet ilmastonuorte n kanssa esimerkiksi koulukierrosta, jolla kävisimme kertomassa alakoululaisille ilmastonmuutoksesta. Mielenosoituksista minulla on herännyt kiinnostus vaikuttamiseen ja politiikkaan. Siksi halusin lähteä TET-jaksolla eduskuntaan. Pääsin kansanedustaja Jenni Pitkon eduskunta-avustaja Eetu Kreivin mukana tutustumaan eduskuntatyöhön. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin mukaan puheenvuoron valmisteluun, kokouksiin ja katsomaan vähän budjettineuvottelujakin.

Virpi Hyvärinen

Kolumni: Muutosten keskellä eteenpäin

Terrori-iskut, ilmastonmuutos ja oikeistopopulismin suosio saavat pohtimaan, mitä olemme oikeasti oppineet viimeisen sadan vuoden aikana?

Mika Vanhanen Syyskuussa vuonna 1963 Bob Dylan teki kappaleen The Times They Are a-Changin’. Dylan kertoi, että hän teki sen tarkoituksella hymniksi tulevasta muutoksesta. Kansalaisoikeusliike ja folk-musiikki yhdistivät voimiaan. Takapakkia tuli reilun kuukauden kuluttua, kun Kennedy murhattiin. Oltiin kuitenkin uuden ajan kynnyksellä. Viisikymmentäkuusi vuotta myöhemmin Suomessakin esiintynyt 78-vuotias Dylan ei voinut tuolloin aavistaa, miten musiikkibisnes mullistuu. Fyysiset tallenteet ovat lähes kadonneet ja artistien elanto tulee levymyynnin sijaan keikkailemalla ja sponsoriyhteistyöllä. Uutta musiikkia tuotetaan albumien sijaan kappale kerrallaan ja ihmiset kuuntelevat sitä pääasiassa suoratoistopalveluista.

Uuden teknologian myötä moni muukin ammatti on muuttunut, tai lakannut olemasta. Ja uusia on tullut tilalle. Tänään työelämässä tarvitaan innostusta, ongelmanratkaisukykyä, ihmis-, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja sekä luovaa kykyä yhdistellä asioita toisiinsa. Samalla ihmisiltä vaaditaan uusia taitoja ja jatkuvaa koulutusta. Vaikka muutospaineen keskellä jotkut ammatit katoavat, onneksi edelleen tarvitaan perinteistä käsillä tekemistä. Ihmiset ovat tulevaisuudessakin valmiita maksamaan käsintehdyistä tuotteista. Ihailen ja kunnioitan mm. näitä verhoilijamestareita, taiteilijoita, kultaseppiä tai soitinrakentajia. Oma työurani alkoi luokanopettajana kolmekymmentä vuotta sitten ja tällä hetkellä määrittelen itseni elämäntapayrittäjäksi. Mitähän edesmennyt isäni tuumaisi nyt pojastaan, josta piti tulla maanviljelijä?

Valitettavasti muutokset eivätkä ole aina hyvästä. ”History will teach us nothing”, lauloi Sting aikoinaan. Ihmiskunnalla on paljon oppimista ja tehtävää. Terrori-iskut, ilmastonmuutos ja oikeistopopulismin suosio saavat pohtimaan, mitä olemme oikeasti oppineet viimeisen sadan vuoden aikana? Miksi maailman kansat ovat vielä tällä vuosituhannella valinneet johtajia, jotka ajattelevat vain itseään ja valtaansa?

On kuitenkin olemassa jokin asia, joka ei koskaan häviä. Se on lähimmäisenrakkaus, joka yhdistää mm. kaikkia maailman uskontoja. Tämä ns. kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän. Tällä säännöllä päästään elämässä eteenpäin.

Mika Vanhanen
toiminnanjohtaja
ENO-verkkokoulun tuki ry
mika.vanhanen@enoprogramme.org

Töitä seitsemänä päivänä viikossa

Luomumaitotilaa Niittylahden Kummussa pyörittävä maanviljelijä Mari Kalliomäki tottui maatilan elämänrytmiin jo lapsena.

Luomumaitotilaa Niittylahden Kummussa pyörittävä maanviljelijä Mari Kalliomäki tottui maatilan elämänrytmiin jo lapsena.

Maanviljelijä Mari Kalliomäki laitumella lehmän seurassa. — Mari Kalliomäki toteaa kesän olleen Niittylahdessa maanviljelijän kannalta loistava: on ollut viileätä, mistä sekä lehmät että lypsäjä ovat tykänneet. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TILA. Meillä on 30 naudan lypsykarjatila, jonka päätuote on l uomumaito. Minä toimin tilan-pitäjänä, miehellä on oma ammatti myyntityön parissa. Ostin tilan vanhemmiltani vuonna 1995, peltoja alettiin siirtää luomuun vuodesta 1996 ja maito on ollut luomua vuodesta 2002. Luomuun erikoistuminen tarjosi mahdollisuuden pitää tila pienenä.

2. ARKI. Teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Työpäiväni alkaa aamulypsyllä kuudelta ja jatkuu kymmenen seutuun. Päivällä teen muita viljelytöitä, illalla menee vielä 3-4 tuntia iltalypsyn parissa. On onni, että olen syntynyt maatilalla ja sopeutunut tällaiseen rytmiin. Toki se välillä nyppii, kun on joku iltameno, jonka jälkeen teen extratyövuoron navetassa, ja lapsetkin kaipaavat iltasatua. Maksutonta lomaa minulla on 26 päivää vuodessa.

3. MOTIVAATIO. Tässä työssä tunnen itseni tarpeelliseksi – minähän ruokin ihmisiä. Me teemme pohjoismaissa maailman laadukkainta maitoa. Hygieniataso on loistava ja Suomessa on palkitsemisjärjestelmät, johon kaikki meijerit ovat sitoutuneet. Minunkin tilallani on tullut täyteen 30 vuotta erinomaisen laatumaidon tuottamista. Vanhempani aloittivat työn ja minä olen sitä jatkanut. Siitä olen ylpeä.

4. ILMASTONMUUTOS. Nykyisin puhutaan tosi paljon ilmastomuutoksesta ja siitä, kenen toimet ovat oikeita. Kaikkia toimia tietysti tarvitaan, mutta helposti lähdetään etsi-mään syyllisiä, että oma tuska ei olisi niin kamala. Vaikka olenkin itse luomuviljelijä, minulla ei ole mitään syytä syytellä ketään ilman tai maaperän pilaamisesta. Kaikista meistä lähtee jätettä, se pitäisi vain käyttää viisaasti. Minua harmittaa se, että öljyperäiset polttoaineet ovat niin helppoja, ettei metaanin talteenottajia ole alettu vielä kunnolla kehittämään.

5. VARJELUS. Me maanviljelijät olemme koko ajan tekemisissä luonnon kanssa. Se kasvattaa nöyryyttä. Olemme selvästi hoitamassa omaisuutta ja tehtävää, joka on annettua, ei ansaittua. Kyllä näissä kuvioissa varjeluksesta puhutaan. Ehkä sellainen uskon mystiikka myös kasvaa pikkuhiljaa kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: jos kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa. Osallistun seurakunnan toimintaan enimmäkseen tukemalla etänä. Perinteisiin kuuluvat MTK:n kirkkopyhä syksyisin ja Eläkeliiton järjestämät toukosiunaukset keväisin.

Virpi Hyvärinen