hyväntekeväisyys – Kirkkotie

Sana: ”Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan” – Virsi 954

Tutun virren 954 sanat kuvaavat, kuinka kristinuskossa jakaminen ja lähimmäisyys ovat tärkeitä asioita. Monet Jeesuksen vertaukset tai opetukset liittyvät lähimmäisyyteen. Paavali kirjoittaa kuinka rakkaus toteuttaa koko lain (Room. 13:10), ja aiheeseen liittyy myös tuttu Rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Antaminen liittyy välittämiseen. Perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja tärkeille asioille annetaan aikaa. Saatamme lahjoittaa rahaa joihinkin tärkeinä pitämiimme asioihin. Raamatussa kertomus lesken rovosta (Mark. 12:41–44) on kiistelty esimerkki rahan antamisesta. Siinä köyhä leski antaa viimeisen omaisuutensa yhteiseksi lahjaksi. Kohtaa on tulkittu ainakin kahdella tavalla. Leski voi olla malli pyyteettömästä lahjoittajasta, josta meidän kaikkien tulisi ottaa oppia. Toisaalta hän voi olla riistävän järjestelmän uhri, joka joutuu antamaan kaikkensa, vaikka tarvitsisi itsekin apua.

Antaminen ja lähimmäisenrakkaus tuntuvat liittyvän sekä yksilön omiin valintoihin, että ympäröivään yhteiskuntaan. Tuntuu hyvältä antaa, vaikka pienikin summa, maailman köyhimpien auttamiseen. Mutta emmekö anna keskimäärin joka kuukausi melkoisesti hyvän tekemiseen: sairaiden hoitamiseen, pienituloisten toimeentulon tukemiseen, maailman huono-osaisten auttamiseen ja niin edelleen? Voisiko verojen maksamisesta ja yhteiskunnan tekemästä auttamisesta puhua rakenteellisena auttamisena?

Mutta entä kun on iloinen verojenmaksaja, niin tarvitseeko silloin huolehtia henkilökohtaisesta lahjoittamisesta? Tai riittäisikö henkilökohtainen auttaminen, jolloin voitaisiin jättää verot vähemmälle? Molempia tarvitaan. Usein pelkkä henkilökohtainen auttaminen jättää liikaa sattuman ja ihmisen hyväntahtoisuuden varaan, eikä riitä. Tätä on historian saatossa kokeiltu paljon. Toisaalta hyvinvointivaltiokaan ei pysty auttamaan kaikkia niin hyvin kuin pitäisi.

Voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Hän auttaa meitä sekä henkilökohtaisesti että rakenteellisesti. Jeesus kohtaa meidät yksilöinä, juuri sinuna ja minuna. Hän tarjoaa apua siihen tilanteeseen missä olemme. Samaan aikaan hän on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan mahdollistanut meille kaikille ikuisen elämän Jumalan luona.

Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta

Seurakuntayhtymä lahjoitti henkilöstön joululahjarahat omaishoitajille

Joululahjarahan kohteesta kysyttiin ehdotuksia seurakuntayhtymän henkilöstöltä.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä lahjoittaa joka toinen vuosi henkilöstön joululahjoihin varatut rahat hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2019 joululahjarahat lahjoitettiin 27.11.2019 omaishoitajatyön tukemiseen Joensuun seudun omaishoitajat ry:lle. Lahjoitus oli 2000 euroa.

Joululahjarahan kohteesta kysyttiin ehdotuksia seurakuntayhtymän henkilöstöltä. Ehdotuksia saapui kaikkiaan seitsemän, joista yhteistyötoimikunta valitsi kolme finalistia. Lahjoituskohde valittiin äänestyksellä henkilöstön yhteisessä koulutuspäivässä. Omaishoitajatyön tukeminen voitti äänestyksen selvin luvuin.

Hyvä mieli kiertämään

Leipomista harrastava lähihoitaja Sanna Ryhänen laittoi ylijäämämokkapalat ilmaiseksi jakoon Facebookin Joensuun ilmaiset roskat ja aarteet -ryhmään. Siitä syntyi hyvän mielen kierre, johon moni on halunnut mukaan.

Sanna Ryhänen seisoo keittiössä raparperipiirakka kädessään — Sanna Ryhänen sai pari viikkoa sitten satsin raparperia pakastintaan tyhjentävältä naisihmiseltä, ja pyöräytti siitä pellillisen Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Piiraasta meni osa raparperien lahjoittajalle, osa Ryhäsen ja puolison suihin ja loput maksutta jakoon. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. IDEA. Olen pitkään ollut mukana Facebookin paikallisessa ”roskala varyhmässä”, jossa lahjoitetaan erilaista tavaraa ilmaiseksi eteenpäin. Alkukeväästä leivoin jonakin päivänä mokkapaloja ja harmitti, kun niitä tuntui jäävän yli. Siinä tuli mieleen, miksei ryhmään voisi laittaa myös leivonnaisia jakoon. Kokeilin, ja sehän lähti vetämään: ensimmäinen satsi mokkapaloja ei riittänyt kaikille.

2. LUMIPALLOEFEKTI. Ensimmäisen ilmoituksen postatessani en arvannut, miten laaja harrastus tästä minulle muodostuisi. Olen leiponut ilmaiseksi jakoon nyt ainakin kuivakakkuja, pullaa, paholaisenpiirakkaa, porkkanapiirakkaa, muffinseja, raparperipiirakkaa ja kinkkupiirakkaa. Pääsiäisenä meni rahkapiirakkaa ja vappuna munkkeja niin, että naapurikin huomasi rapussa olevan tavallista enemmän trafiikkia.

3. NAUTINTO. Leivon siksi, että se on minulle nautinto. Yksi kutoo, toinen tekee ristikoita ja minä leivon rentoutuakseni. Kahden ihmisen taloudessa ei ole terveellistä syödä vaikkapa pellillistä Kinder-piirakkaa. On parempi ottaa päältä kahville pari palaa ja laittaa loput muiden iloksi. Samalla tapaa ihmisiä ja kuulee monenlaista tarinaa, saa hyvän mielen itselle ja toiselle.

4. RAJAT. Leivonnaisten laittamisessa ilmaiseen jakoon on sudenkuoppansa, jotka on ollut hyvä tiedostaa. Olen saanut yksityisviesteinä paljon pyyntöjä leipoa erilaisiin tilanteisiin. Välillä tekee pahaa sanoa ei. Mielelläänhän sitä leipoisi, mutta kun tässä on kyse harrastuksesta, on tärkeää pitää rajat ja leipoa silloin kun oikeasti itseä haluttaa. Huomaan, että helposti sitä lähtisi siihen, että kyllähän minä tuonkin teen, nukun vaikka pari tuntia vähemmän. Se ei kuitenkaan ole oikea tie. Opettelen tässä samalla rajanpitoa.

5. VASTAKAIKU. Olen saanut tästä paljon positiivista palautetta, ja moni on halunnut osallistua asiaan lahjoittamalla leivontatarpeita käyttööni. Eräskin toi kolme muovipussillista kaikkea mahdollista margariinista liivatelehtiin ja sokerista foliovuokiin, toiselta sain villasukat. Siitä olen kuitenkin ollut tarkkana, että valmiissa leivonnaisissa on kyse nimenomaan lahjoituksista. Kenellekään ei pidä tulla sellaista oloa, että jaossa olevia leivonnaisia ei voisi tulla hakemaan, jos ei ole tuoda sokeripussia mukanaan. Kun lahjoitan, niin lahjoitan – jollekin sokeripussinkin hankinta voi tehdä tiukkaa.

Virpi Hyvärinen