Avainsana: eläköityminen

”Mitä sitä voisi eläkkeellä ollessaan tehdä?”

Rantakylän kirkolla järjestetään marraskuussa iltapäivätapahtuma, jossa hiljattain eläkkeelle jääneet ja pian eläkkeelle jäävät pääsevät porukalla pohtimaan uutta elämänvaihetta.

Rantakylän kirkolla järjestetään marraskuussa iltapäivätapahtuma, jossa hiljattain eläkkeelle jääneet ja pian eläkkeelle jäävät pääsevät porukalla pohtimaan uutta elämänvaihetta.

Kaksi hymyilevää naista juttelee kadulla.
Tuoreet eläkeläiset Merja Mäkisalo-Ropponen ja Ilona Pietarinen kertovat omia kokemuksiaan eläkkeelle jäämisestä Elävänä eläkkeellä -tapahtumassa Rantakylän kirkolla 16. marraskuuta. Kuva: Tea Ikonen

Elävänä eläkkeellä -tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat uutta kipinää eläkevuosiinsa. Ohjelmassa on makupaloja monologista Anjan lähes erinomainen elämä, jota Minna Maaria Virtanen esittää Joensuun kaupunginteatterissa tällä syyskaudella.

Pielisensuun seurakunnan pappi Anna-Riitta Pellikka herättelee ajatuksia eläkkeelle jäämisestä elämänvaiheena. Tapahtuman työpajoissa voi katsella elämää eteenpäin ja taaksepäin. Mitä unelmia minulla on? Mitä haluaisin vielä kokeilla ja oppia? Uskaltaisinko vielä hypätä johonkin aivan uuteen?

Päiväkahvin yhteydessä on tarjolla kakku- ja hedelmäbuffet. Päivän aikana on myös mahdollisuus tutustua erilaisiin vapaaehtoistehtäviin.

Seurakuntalaiset ovat olleet alusta asti aktiivisesti mukana tapahtuman suunnittelussa

Merja Mäkisalo-Ropponen ja Ilona Pietarinen ovat eläkkeellä olemisen kokemusasiantuntijoita. He kertovat tapahtumassa omista kokemuksistaan eläkkeelle jäämisestä. Pietarinen on toiminut sairaanhoitajana koko työuransa. Mäkisalo-Ropponen jäi toukokuun alussa eläkkeelle kansanedustajan työstä.

Ajatus eläkkeelle jääneiden ja kohta jäävien omasta tapahtumasta syntyi, kun Mäkisalo-Ropponen mietti yhdessä juuri eläkkeelle jääneen tuttavansa kanssa, että mitä sitä voisi eläkkeellä ollessaan tehdä. Kirkkokahveilla hän kertoi näistä pohdinnoista papille.

Kun asiaa sitten ruvettiin seurakunnassa porukalla edistämään, diakoniatyöntekijä kutsui Mäkisalo-Ropposen mukaan keskustelemaan. Syntyi idea tämän kaltaisesta tapahtumasta.

– On ollut kiva kokea sitä, että me tavan seurakuntalaiset ollaan oltu tekemässä tapahtumaa. Tämä on ollut tosi innostavaa, Mäkisalo-Ropponen kiittelee.

Ohjelmanumeroiden välissä osallistujilla on mahdollisuus ajatustenvaihtoon ja yhteiseen jakamiseen

Eläkkeelle jäädessä ollaan monenlaisten elämänmuutosten pyörteissä. Moni pitää huolta ikääntyneistä läheisistään ja lapsenlapsista. Parisuhteen tasapaino saattaa heilahtaa, kun eläkkeelle jäädään eri aikaan. Uudessa tilanteessa ihminen voi myös kokea yksinäisyyttä.

– Työpaikka on ollut monelle tärkeä yhteisö. Mihin yhteisöön kuulun työuran jälkeen vai kuulunko mihinkään? Kaiken keskellä on tärkeää kuunnella itseään ja omia tarpeitaan, sanoo Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Raija Alhosaari.

Tapahtumassa on varattu aikaa porinoille lähellä istuvien kanssa sekä yhteiselle keskustelulle.

– Yhteinen keskustelu on hyvin tärkeää. Me haluamme kuulla ja jakaa yhdessä osallistujien kanssa kokemuksia, toiveita ja odotuksia. Jokaisen ajatukset ovat ainutkertaisia ja arvokkaita, Alhosaari sanoo.

Hän painottaa, että keskusteluun osallistuminen ei ole vaatimus. Tapahtumaan voi tulla myös kuulostelemaan hiljaa itseään.

 

Hanna Pekkanen

 

Elävänä eläkkeellä to 16.11. klo 13–16 Rantakylän kirkolla. Tapahtuma on maksuton. Tarjoilun vuoksi pyydetään ilmoittautumaan viimeistään 12.11. www.joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu tai puhelimitse 013 263 5300. Järj. Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakuntien diakonia- ja aikuistyö.

 

5xmielessä: Enon äiti Camillo

Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.

Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.

Iloinen henkilökuva Armi Rautavuoresta papin virkapuvussa.
Eläkkeelle siirtyvän Armi Rautavuoren toive on, että entisen Enon seurakuntatalon tontille tulisi jatkossa parkkipaikka ja kirkkopuutarha, jonka ympärille voisi luoda yhteisöllisyyttä.
– Siellä voisi olla hedelmäpuita ja marjapensaita, jonka antimia harrastuspiirit ja kokkikerhot voisivat käyttää toiminnassaan. Kuva: Virpi Hyvärinen

1 LÄSNÄOLO. Olen halunnut olla kirkkoherrana työntekijöiden ja seurakuntalaisten käytettävissä, vaikka jotkut sanovat, että aina ei saisi olla. En ole halunnut olla kuin se sanonnan pappi, joka on kuusi päivää saavuttamaton ja yhden päivän käsittämätön. Toivon, että työntekijöille on jäänyt tunne, että minulta on voinut kysyä, ja seurakuntalaisille kokemus, että olen halunnut olla läsnä heidän ilossaan ja surussaan.

2 HALLINTO. Henkilöstöhallinto on tänä päivänä vaativa tehtävä. Olen iloinnut siitä, että yhtymään saatiin henkilöstöpäällikkö. Enon seurakunnassa ilonani ovat olleet vuosien ajan hyvät, työtä tukevat ja rakentavat luottamushenkilöt. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet tiiviitä Enon seurakuntatalon rakennushankkeen takia. Iloitsen siitä, että uudet, puhtaat työtilat valmistuivat työtovereille. Heillä on mahdollisuus aloittaa entisen, hyvän toiminnan lisäksi myös aivan uudenlaista toimintaa.

3 TYÖAIKA. Sähköistyvä maailma vie nykyään todella paljon työaikaa. Vaikka se osin helpottaa työtä, tekee se myös sen, että olemme aina tavoitettavissa. Omalla kohdallani tämä liittyy toki siihen, että olen tällainen äiti Camillo -tyyppinen ihminen, enkä ole erottanut työ- ja yksityiselämää tarkasti toisistaan. Olen elänyt keskellä seurakuntaa myös perheeni kanssa siten, että jos mieheni ei ole ollut kirkossa mukana, on joku heti ollut kysymässä, mihin Kari on jäänyt. Myös kotini ovet ovat tarvittaessa olleet avoimet seurakuntalaisille.

4 ARMO. Kristinuskon ydin on minulle siinä, että kaikesta huolimatta Jumala on rakkaus. Kristinuskon lunastus ja pelastus on sitä, että meillä on joka päivä uudestaan alkamisen armo, vaikka se välillä meinaa unohtua. Me ihmiset emme tarvitse enempää syyllisyyttä tai syyllistämistä – elämä itse sen taatusti meille kullekin tavallaan antaa. Siksi haluan korostaa sitä, että taakkoja ei tarvitse kantaa, kun ne voi jättää poiskin. Se on kristinuskon ydin: ilosanoma.

5 VAPAUS. Eläkkeelle jäädessä tunnelmani on vapautunut, on kuin harteiltani riisuttaisiin valjaat. Pappisvihkimyksessä papin harteille asetetaan stola, joka on Kristuksen ies. Se on raskas kantaa, mutta toisaalta kevyt, kun tietää, ettei sitä tarvitse tehdä yksin. Koen vahvasti, että pappisvihkimyksessä annettu siunaus on kantanut. Iloitsen siitä, että nyt minulla on aikaa perheelle ja suvulle sekä harrastuksilleni puutarhalle, kalastukselle, käsitöille ja kirjoittamiselle.

Virpi Hyvärinen