diakonia – Kirkkotie

Diakoniatyöntekijän jokainen päivä on erilainen

Seurakunnan diakoniatyöntekijät kulkevat ihmisten rinnalla elämän vaikeissa tilanteissa. Diakonissa Minna Turunen Liperin seurakunnasta saa iloa työn monipuolisuudesta ja ihmisten auttamisesta.

Seurakunnan diakoniatyöntekijät kulkevat ihmisten rinnalla elämän vaikeissa tilanteissa. Diakonissa Minna Turunen Liperin seurakunnasta saa iloa työn monipuolisuudesta ja ihmisten auttamisesta.

Neljä nuorta istuu ringissä lattialla diakonin kanssa. — Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja-diakonissakoulutus alkaa Joensuussa syksyllä 2023. Koulutus on verkkopainotteinen, ja lähipäivät toteutetaan Joensuun seurakuntien ja alueen oppilaitosten tiloissa. Uuteen koulutukseen haetaan kevään yhteishaussa 15.–30.3.2023. Kuva: Diakonia-ammattikorkeakoulu

Diakoniatyöntekijät auttavat usein ihmisiä, jotka eivät saa mistään muualta apua. Työssä kuljetaan toisen ihmisen rinnalla, joskus hyvinkin konkreettisesti. Diakonissa Minna Turunen tapaa ihmisiä usein kävelylenkin merkeissä. Se on jäänyt tavaksi korona-ajan jäljiltä.

– Luonto tekee hyvää meille kaikille. Puut humisevat. On lampia ja järviä, joiden äärelle voi pysähtyä. Se on tosi hoitavaa, Turunen pohtii.

Joskus keskustelukin on helpompaa kävelyllä kuin toimistossa, ja liikunta saattaa rauhoittaa mieltä.

– Ihmiset ovat aika ahdistuneita tällä hetkellä koronan, sodan ja taloudellisen kriisin vuoksi. Monilla on useita ongelmia samanaikaisesti, kuten vaikka taloushuolia, parisuhdekriisejä ja ehkä päihdeongelma tai terveysongelmia, Turunen kuvaa.

Moni apua hakeva on yksinäinen

Turunen työskentelee Liperin seurakunnassa erityisesti mielenterveys-, päihde- ja kriisityössä. Hän jakaa ruokakasseja, vetää päihde- ja mielenterveysryhmiä sekä tarjoaa keskusteluapua. Välillä ihmiset pyytävät häntä mukaan asioimaan viranomaisten kanssa.

– Ihmisillä on epäonnistumisen kokemuksia virallisesta asioimisesta, ja siihen halutaan tukihenkilö mukaan. Joskus sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla niin suuri, että ihminen ei koe selviytyvänsä yksin, Turunen kertoo.

Moni apua hakeva on myös yksinäinen. Ystäviä, sukulaisia tai tuttaviakaan ei välttämättä ole enää elämässä. Tai jos läheisiä on, heitä ei haluta kuormittaa kaikilla omilla asioilla.

– Olemme ulkopuolinen taho ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ihmiset voivat luottaa siihen, että jutut eivät lähde leviämään kylille.

Työntekijäkin saa olla heikko

Opiskeltuaan ensin sairaanhoitajaksi Turunen jatkoi opintoja diakonissaksi. Ensimmäiset työvuotensa hän teki sairaanhoitajan töitä.

– Ajattelin, ettei minusta ole seurakuntatyöhön. Minulla oli ennakkoajatuksia, millainen seurakunnan työntekijän pitäisi olla. Ajattelin, että oma uskoni ei ole riittävä, Turunen muistelee.

Ensimmäinen työrupeama seurakunnassa sai kuitenkin Turusen mielen muuttumaan. Hän huomasi, että jokainen työntekijä on oma persoonansa ja joukkoon mahtuu erilaisia ihmisiä.

– Työntekijäkin saa olla heikko, ja voin edelleen etsiä ja löytää. Oma hengellisyyteni on vahvistunut työn myötä. Saan luottaa, että riitän sellaisena kuin olen ja että hengellisyydessä ei tulla koskaan valmiiksi. Se on matka.

Ei kahta samanlaista päivää

Seurakunnan diakoniatyö on monipuolista ja vaihtelevaa työtä. Tämä monipuolisuus ja työn merkityksellisyys sai Turusen aikanaan hakeutumaan alalle, eikä oma käsitys työstä ole muuttunut.

Vastaanottotyön ja kotikäyntien lisäksi päiviin mahtuu ryhmien tapaamisten suunnittelua ja yhteistyöpalavereita kunnan tai hyvinvointialueen ammattilaisten kanssa. Verkostosta löytyy voima ja tuki.

– Yksin tekeminen ei kanna hedelmää. Työn rikkaus on se, että on monenlaisia työkavereita eri verkostoissa, Turunen pohtii.

Kriisitilanteisiin täytyy pystyä reagoimaan välittömästi yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja mielenterveyspalvelujen kanssa.

”Saan olla osa ihmisten selviytymistarinaa”

Minna Turusta kannattelee raamatunkohta, jonka hän sai diakonissaksi vihkimisen yhteydessä. Siinä kehotetaan kantamaan toisten taakkoja.

– Minulle tuo merkityksellisyyden tunteen, kun saan auttaa ja olla osa ihmisten selviytymistarinaa, Turunen sanoo.

Joskus kyse on siitä, että antaa toiselle ruokakassin. Joskus tärkeintä on keskustelu ja se, että ihminen saa purkaa mieltään. Keskustelun vaikutuksen huomaa, kun toisen ihmisen fyysinen olemus rentoutuu.

Merkityksellisyyden tunteet ja kokemus työn tärkeydestä luovat vahvan työn imun ja innostuksen. Sen kääntöpuolena on rajaamisen tärkeys.

– Kukaan ei voi tehdä töitä 24/7, vaikka miten tykkäisi työstään. Myös omasta itsestä täytyy pitää huolta. Ei voi auttaa muita, jos ei itse voi hyvin.

Hanna Moilanen

Sairaanhoitaja-diakonissoja aletaan kouluttaa Joensuussa

Seurakuntien diakoniatyöhön kaivataan lisää tekijöitä. Itä-Suomessa on havahduttu viime vuosina siihen, että eläkkeelle jäävien työntekijöiden tilalle on välillä haastavaa löytää uusia ammattilaisia.

Diakonia-ammattikorkeakoulun uusi koulutus- ja kehittämisyksikkö DiakHub Itä-Suomi pyrkii vastaamaan Itä-Suomen tilanteeseen. Sairaanhoitaja-diakonissakoulutus alkaa Joensuussa syksyllä 2023. Uuteen koulutukseen haetaan kevään yhteishaussa 15.–30.3.2023.

Koulutus antaa kaksi pätevyyttä eli sen suoritettuaan voi työskennellä sairaanhoitajan tehtävissä ja kirkon diakoniatyössä.

DiakHub Itä-Suomen koulutukset ovat verkkopainotteisia monimuotokoulutuksia. Teoriaopinnot on mahdollista tehdä etänä verkon välityksellä. Käytäntö opitaan laadukkaasti lähiopetuksessa.

– Joensuussa lähiopetusta järjestetään alueen oppilaitosten ja Joensuun seurakuntien tiloissa. Esimerkiksi Vaivion kurssikeskus tarjoaa hyvät olosuhteet ryhmäytymiseen ja opintojen yhteiseen aloitukseen, kirkon alan lehtori Päivi Thitz sanoo.

Verkko-opintojen rinnalle tuodaan alueelliset pienryhmät, joissa opiskelijat, opettajat ja alan työntekijät kohtaavat.

Myös työnantajilla on mahdollisuus rakentaa hyviä suhteita tulevien ammattilaisten suuntaan esimerkiksi seurakuntaharjoittelujen aikana. Työyhteisöjen kehittämistarpeisiin voidaan vastata oppimistehtävillä, opinnäytetöillä ja kehittämishankkeilla.

Hanna Moilanen

Ystäviä, tekemistä ja virkistystä kesään

Seurakunnat tarjoavat ikäihmisille monenlaista tekemistä ja kokemista kesän aikana. Yksi kohtaamispaikoista on 30 vuotta täyttävä Ystävänkammari Kontiolahdella.

Seurakunnat tarjoavat ikäihmisille monenlaista tekemistä ja kokemista kesän aikana. Yksi kohtaamispaikoista on 30 vuotta täyttävä Ystävänkammari Kontiolahdella.

Kaksi naista seisoo kahvipöydän äärellä. — Pirkko Jokinen (vas.) ja Hilkka Surakka ovat Kontiolahden seurakunnan vapaaehtoistoiminnan keskuspaikan Ystävänkammarin pitkäaikaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Juhlavuotta viettävä Ystävänkammari on avoinna kesä- ja elokuussa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 10–14. Heinäkuussa tila on suljettu. Kuva: Tea Ikonen.

Kesä on täynnä puuhaa, kun malttaa lähteä liikkeelle. Joensuun alueen seurakunnat järjestävät kesän aikana muun muassa ikäihmisille suunnattuja retkiä, virkistyspäiviä ja kahviloita.

– Monille on hyvin tärkeää, että saa tulla yhteen ja tavata toisia ihmisiä myös kesäaikana. Kaikilla ei ole läheisiä ja sukulaisia, jotka tulisivat vierailemaan kesällä. Yksin ei tarvitse kotiin jäädä. Meille saa tulla, toteaa diakoni Pauliina Martikainen Joensuun seurakunnasta.

Toimintaa suunnitellessa pyritään yhteisöllisyyteen.

– Tapahtumissa olisi mahdollisuus kohdata toisia ihmisiä ja jakaa ajatuksia. Kesätoiminnoilla mahdollistetaan myös vaihtelua ja iloa arkeen, Martikainen sanoo.

Maaseudulla haasteena pitkät välimatkat

Kaikki eivät kaipaa järjestettyä ohjelmaa. Vaara-Karjalan seurakunnan diakoni Taru Keinäsen kokemuksen mukaan monet virkeämmät eläkeläiset varsinkin maaseudulla ovat kesäaikaan kiireisiä.

– Enemmän on huoli heistä, jotka eivät osallistu. Varmasti on paljon vanhuksia, jotka haluaisivat tulla mutta ovat kotinsa vankina, Keinänen toteaa.

Maalaisseurakunnassa ikäihmisille järjestettyyn toimintaan tuovat haastetta pitkät välimatkat.

– Meillä on yhdeksänkymppisiä vanhuksia, jotka asuvat edelleen omakotitaloissa kaukana kyläkeskuksista. He ovat toisten ihmisten kyytien armoilla.

Jos avun tarvetta ilmenee, rohkaisee Keinänen ottamaan yhteyttä oman alueen diakoneihin.

– Voidaan katsoa yhdessä, mistä lähdetään apua hakemaan.

Ystävänkammari on kaiken kansan kohtaamispaikka Kontiolahdella

Kontiolahdella seuraa löytyy Ystävänkammarista, joka on kaiken kansan kohtaamispaikka kunnan keskustassa. Yksi kahviotoiminnan vastuuhenkilöistä on Hilkka Surakka, joka kaipasi eläkkeelle jäännin jälkeen jotain uutta työelämän tilalle. Hän tuli mukaan Ystävänkammarin toimintaan vuonna 1997.

– Olin tottunut tekemään vapaaehtoistyötä. Ystävänkammarista tuli uusi sosiaalinen yhteisö, jolla on ollut minulle iso merkitys, Surakka kertoo.

Myös toinen Ystävänkammarin pitkäaikainen vastuunkantaja Pirkko Jokinen kertoo olleensa jo työuransa aikana aktiivinen vapaaehtoistoimija.

– Kun jäin eläkkeelle vuonna 2008, tulin heti syksyllä mukaan Ystävänkammarin toimintaan, ja se veti mukanaan.

Turvallinen ilmapiiri

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävän Ystävänkammarin toiminta-ajatus on tarjota paikka, jossa voi turvallisessa ilmapiirissä vaihtaa ajatuksia ja tulla viettämään aikaa yhdessä.

Tiloja käyttävät eri vapaaehtoisjärjestöt, ja Ystävänkammarissa vierailee seurakunnan työntekijöitä tai ulkopuolisten järjestöjen edustajia puhumassa eri aiheista. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Martat, eläkejärjestöt ja yksityiset henkilöt.

Kahvilakävijöitä on vuosittain noin 2400, ja vuosien varrella toimintaa on pyörittänyt kaikkiaan noin 100 vapaaehtoista. Moni heistä on ollut mukana niin pitkään kuin omat voimat ovat riittäneet.

– Kahvin kaatajana toimii työllistetty apuemäntä työparinaan päivystävä vapaaehtoinen. Tällä hetkellä päivystäjien ringissä on 25 nimeä, kertoo Kontiolahden seurakunnan diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.

Tea Ikonen

Kesäohjelmaa ikäihmisille

– Retkiä: Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat järjestävät kaksi eläkeläisten retkipäivää Vaivioon. Vaara-Karjalan seurakunnasta tehdään retki rovastikunnallisille näkövammaisten kesäpäiville Kontiolahdelle yhdessä Tuupovaaran näkövammaisten kerhon kanssa.

– Tapahtumia: Joensuun seurakunta järjestää senioreiden toiminta- ja virkistyspäiviä. Vaara-Karjalan seurakunta järjestää Koveron runoriihellä kaikille avoimet naisten illan ja Yhteisvastuu-illan.

– Kesäkahveja Joensuun seurakuntakeskuksen yläsalissa, Rantakylän kirkon pihalla ja Utransaaren kodalla. Kerran kuussa kahvit myös Pyhäselän seurakunnan Kohtaamisten kirpputori-kahvilassa.

– Musiikkia: Yhteislaulua Rantakylän kirkkopihassa sekä iltamusiikkikonsertteja Joensuun ja Utran kirkoissa.

Katso tarkemmat tiedot Joensuun seurakuntien tapahtumakalenterista.

Pääkirjoitus: Arjen sankarit

Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen.

Työelämässä tulee usein vastaan termejä, joita ammatti-ihmiset käyttävät sujuvasti, mutta jotka eivät aina aukea muille yhtä helposti. Kirkon käyttämässä kielessä yksi tällainen ammattitermi on diakonia. Kreikan kielestä lähtöisin oleva sana kuulostaa omaan korvaani jotenkin korkealentoiselta. Ristiriita ei voisi olla suurempi, kun kuitenkin varsinaista diakoniatyötä tehdään ruohonjuuritasolla niin lähellä ihmistä kuin vain mahdollista.

Meillä Joensuun seurakunnissa työskentelee vajaat parikymmentä diakoniatyöntekijää, joiden tehtävänä on tukea haastaviin elämäntilanteisiin joutuneita. Meillä esimerkiksi järjestellään ruoka-apua tarvitseville, täytetään yhteistyössä tukilomakkeita sekä keskustellaan ja etsitään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Huolia voivat aiheuttaa monet asiat: päihteet, velkakierre, korona, sairaudet, yksinäisyys ja vaikeus pysyä mukana digiajassa vain muutamia mainitakseni.

Erilaiset suru- ja vertaisryhmät tuovat helpotusta monelle kovia kokeneelle. Meillä on myös erityisdiakoni, joka auttaa koko maakunnan alueella erityisesti kuurosokeita, viittomakielisiä, huonokuuloisia ja näkövammaisia sekä tekee yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen kanssa. Yhteistyö muiden alan toimijoiden kanssa on diakoniatyöntekijöille äärimmäisen tärkeää.

Minun silmissäni diakoniatyöntekijät ja heidän apunaan monesti toimivat vapaaehtoiset ovat varsinaisia arjen sankareita. Diakoniassa keskeistä on oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon puolustaminen. Ja mikä parasta: apua tarjotaan kaikille riippumatta siitä, kuuluuko kirkkoon vai ei.

Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlia. Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme myös Kirkkotie-lehdessä lukuisia artikkeleita, jotka kuvaavat diakoniatyön arkea ja paljastavat, mitä kaikkea termiin sisältyykään.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Mitä köyhälle kuuluu?

Diakonian vastaanotto on ruohonjuuritason näköalapaikka paikalliseen vähävaraisuuteen. Millaista on joensuulainen ja kontiolahtelainen köyhyys? Mikä diakoniatyöntekijöitä erityisesti huolestuttaa?

Käsi kukkarolla, jossa muutamia kolikoita. — Asumisen kalleus on yksi taloudellista ahdinkoa aiheuttava tekijä. – Asumiskustannukset ovat usein tuloihin nähden liian korkeat. Talous ei kestä esimerkiksi kodinkoneiden rikkoontumista tai auton käyttökuluja, sanoo diakoniatyöntekijä Saila Musikka. Kuva: iStock/Karl-Hendrik Tittel

Diakonian perusajatus on, että diakonia auttaa siellä, mihin muu apu ei ulotu. Talousvaikeuksien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että diakoniatyöntekijän pakeille hakeudutaan usein siinä kohdassa, kun yhteiskunnan tuet on jo haettu, mutta rahat eivät riitä ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.

Joensuun seurakuntayhtymän kuudessa seurakunnassa käytettiin vuonna 2021 yhteensä n. 192 150 euroa diakonian myöntämään taloudelliseen tukeen. Kontiolahden seurakunnassa taloudellisten avustusten euromäärä oli samana vuonna n. 23 000 euroa. *

Mitä näiden lukujen takaa löytyy?

Eniten taloudellista apua diakoniasta hakevat pitkäaikaistyöttömät ja lapsiperheet

Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikan mukaan vähävaraisuus näyttäytyy diakonian vastaanotolla monin kasvoin ja monin ilmentymin.

– Toisilla se on pitkäaikaista köyhyyttä, toisilla kriisin tai elämäntilanteen tuomaa vähävaraisuutta. Siinä, missä yksi ihminen lähtee etsimään keinoja selviytyäkseen, toinen saattaa väsyä nopeasti hankalaan tilanteeseen ja kokea lähes pohjatonta toivottomuutta ja syyllisyyttä.

Eniten taloudellista tukea Pielisensuun seurakunnan diakoniasta hakevat Musikan mukaan yksin asuvat pitkäaikaistyöttömät ja vähävaraiset lapsiperheet. Samat ryhmät ovat eniten edustettuina myös Rantakylässä, Enossa ja Kontiolahdella, joista Kirkkotie tiedusteli asiaa.

Esimerkiksi Kontiolahden seurakunnassa tämä tarkoittaa konkreettisina lukemina sitä, että vuonna 2021 taloudellista tukea haki diakoniasta noin 240 yksinelävää, 106 perhettä ja 63 pariskuntaa.

– Yksinelävien ryhmässä korostuvat pitkäaikaistyöttömät, asiakkaina on varsin paljon päihdetaustaisia nuoria miehiä. Toisaalta ryhmässä on eläkeläisiä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa, kertoo diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.

Lapsiperheiden taloudellisiin vaikeuksiin liittyy usein vanhempien työttömyyttä tai sairautta; myös yksinhuoltajia on taloudellisen tuen hakijoiden joukossa.

– Nämä perheet joutuvat säästämään kaikessa, lasten harrastuksissa, lomissa ja niin edelleen, kertovat Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijät Olli Humalajärvi ja Auli Pehkonen.

Hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen huolettaa diakoniatyöntekijää

Musikkaa huolestuttaa tällä hetkellä erityisesti hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen: Osa ihmisistä voi hyvin ja heidän hyvinvointinsa jatkuu ja kehittyy edelleen. Osalle ihmisistä elämä ja tulevaisuus näyttäytyvät jatkuvana kamppailuna peruselämän edellytysten saavuttamisessa.

Musikan mukaan yhteiskunnan tuet on rakennettu tilanteessa, jossa elämänmuutokset olivat selkeämpiä ja paremmin hallittavissa.

– Työttömyysturva tunnistaa työttömyyden, mutta ei kovinkaan ketterästi taivu pätkätöiden tuomaan tulojen ja työpäivien epävakauteen. Toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi peruselämän turvaksi, mutta on monille muodostunut jopa vuosia kestäväksi tulonlähteeksi.

Asumiskustannukset vievät monen talouden tiukille – talous ei kestä normaalielämään kuuluvia kuluja

Yksi konkreettinen asia, joka laittaa Joensuussa ihmisten taloutta tiukille, on asumisen kalleus.

– Asumiskustannukset ovat usein tuloihin nähden liian korkeat, jolloin kuukausittainen talouden tasapainottaminen on vaikeaa eikä talous kestä normaaliin elämään kuuluvia riskejä, kuten kodinkoneiden rikkoontumista tai auton käyttökuluja, kertoo Musikka.

Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.

– Muutto ei kuitenkaan onnistu, sillä Kelan kriteerien mukaisia asuntoja ei ole kaupunkialueella tarjolla.

Diakoniatyöntekijät toivovat Kelalta ymmärtämystä tilanteeseen ja peräänkuuluttavat kohtuuhintaisia asuntoja Joensuuhun.

– Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen. Jotta tuesta olisi todellista apua, se pitäisi ohjata muuhun kuin asumistukeen.

Vähävaraiset muuttavat maalle edullisten asuntojen perässä – vähävaraisten palvelut taas muuttavat kaupunkiin

Kaupunkialueella asumisen kalleuden kääntöpuoli näkyy Enon seurakunnan diakoniatyöntekijä Sari Korhosen mukaan syrjäisemmillä alueilla.

– Enossa vähävaraisuus on jatkuvasti kasvava ilmiö, joka koskettaa monia talouksia. Kaupunkien syrjäalueille on syntymässä erikoinen jännite, kun vähävaraisten palvelut karkaavat keskustoihin, mutta eniten palveluja tarvitsevat henkilöt siirtyvät asumaan syrjäseuduille edullisempien asuntojen perässä.

Korhosen mukaan viime vuoden puolella taloudellista apua haki Enon seurakunnasta noin 150 taloutta ja kolmasosa heistä jäi vaille apua.

– Ei siksi, etteivät olisi olleet vähävaraisia ja avun tarpeessa, vaan siksi, etteivät seurakunnan avustusvarat riitä vastaamaan kaikkiin pyyntöihin. Asiakasmäärien kasvu on ollut niin suurta vuodesta toiseen ja korona-aika on lisännyt avunpyyntöjä entisestään.

Sähköiset palvelut eivät toimi kaikille – internetin käyttöön ei välttämättä ole varaa eikä osaamista

Korhonen nostaa esiin myös haasteet, jotka liittyvät useiden palveluiden siirtymiseen nettiin tai puhelimella hoidettavaksi. Kaikilla ei ole varaa ladata puhe- tai nettiaikaa, ja vielä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan avanneet tietokonetta tai älypuhelinta – eikä kyse ole pelkästään ikäihmisistä.

Suuri muutos tapahtui Korhosen mukaan siinä, kun toimeentulotukipäätökset siirtyivät Kelan vastuulle.

– Sosiaalityön kokonaisvaltainen näkemys asiakkaiden elämäntilanteista kutistui vaikeaselkoisten lomakkeiden täyttämiseksi. Monet ihmiset sinnittelevät ilman heille kuuluvaa apua vain siksi, että kokevat avun hakemisen liian monimutkaiseksi.

Humalajärvi on huolissaan myös terveydenhuollossa tehtyjen muutosten vaikutuksista vähävaraisiin.
– Siun sote on siirtänyt terveyskeskuksissa toimineita henkilöitä hallinnollisesti erikoissairaanhoidon uuteen yksikköön ja hinnoitellut sairaanhoitaja- ja lääkärivastaanotot sen mukaisesti. Tämä on vaikeuttanut vähävaraisten avunsaantia. Kun päätöksiä tehdään raha edellä, niin muutokset ovat tällaisia. Uusien maakuntavaltuutettujen on syytä miettiä, kenelle palvelut on luotu.

Toivoa paremmasta on, ja se asuu yhteistyössä

Vaikka haasteita vähävaraisuuden parissa riittää, näkevät diakoniatyöntekijät tilanteessa myös toivoa, joka liittyy ennen kaikkea eri tahojen yhteistyöhön.

– On pohdittava yhteistyön mahdollisuuksia käytännön tuen saamiseksi erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille sekä lapsiperheille. Julkinen sektori, seurakunnat, järjestöt ja yritykset eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan yhteistyökumppaneita, sanoo Musikka.

– Yhteistyö vaatii muutakin kuin kokouksia ja kannanottoja. Se on käytännön toimintaa olosuhteiden parantamiseksi ja ihmisten oman aktiivisuuden mahdollistamiseksi.

Virpi Hyvärinen

* Joensuun seurakuntayhtymän lukemaan sisältyy 61 650 euron edestä valtion myöntämää koronatukea. Kokonaislukema on näin ollen huomattavasti keskimääräistä vuotta suurempi.

—

Korjaus 30.3.2022 klo 21.33 diakoniatyöntekijöiden kommenttiin liittyen asumistuen korottamiseen: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen.”

Aiemmin kommentissa luki näin: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa vuokrien yhtä suureen korotukseen.”

Korjaus 20.4.2022 liittyen asumisen kustannuksiin ja yhteiskunnalta saataviin tukiin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.”

Aiemmin tekstissä luki näin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska Kela uhkaa lopettaa asumistuen maksamisen liian suurten asumiskustannusten takia.”

Apua rahahuoliin diakoniasta

Seurakunnasta voi hakea niin konkreettista taloudellista tukea kuin luottamuksellista keskusteluapua taloustilanteen selvittämiseen.

Seurakunnasta voi hakea niin konkreettista taloudellista tukea kuin luottamuksellista keskusteluapua taloustilanteen selvittämiseen.

Silmälasipäinen vaalea nainen hymyilee kameralle. — Kontiolahden seurakunnan diakonissa Sanna Mutikaisen mukaan kukaan ei tule diakonian vastanotolle huvikseen apua hakemaan. – Erityisesti minua huolestuttaa ikääntyvät ihmiset, jotka sinnittelevät viimeiseen asti. Liian usein törmää siihen, että mietitään, ostanko sydänlääkkeet vai leipää, sanoo Mutikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kun henkilökohtainen rahatilanne sakkaa, seurakuntien diakonia on yksi osoite, josta voi lähteä hakemaan apua tilanteeseen.

Lähtökohtana taloudellisen tuen saamiselle seurakunnasta on, että yhteiskunnan tarjoamat tukimuodot on haettu ensin. Diakonia auttaa, jos yhteiskunnan tarjoama tuki ei riitä. Tuen tarve kartoitetaan yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa ja todennetaan tarvittavin tosittein.

Tavallinen tukimuoto maksusitoumus ruokakauppaan

Seurakunnilta saatavan taloudellisen tuen muodot, määrät ja käytänteet vaihtelevat hieman seurakunnittain. Esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa konkreettiset avustussummat vaihtelevat muutaman kymmenen euron maksusitoumuksesta muutaman sadan euron laskujen maksuun.

– Tavoitteena on tukeminen muutokseen: edullisemman asunnon saamiseen, talouden tasapainottamiseen tai muuhun henkilön omaan tavoitteeseen esimerkiksi työllistymisen kautta. Jatkuvaa toimeentulotuen kaltaista tukea ei diakoniatyön kautta ole mahdollista saada, kertoo Pielisensuun seurakunnan johtava diakoni Saila Musikka.

Enon seurakunnassa diakoniatyön taloudellinen tuki on lähinnä ruoka-apua.

– Seurakunta järjestää yhteistyössä Uimaharjun ruokakauppojen kanssa hävikkiruokajakoja Uimaharjussa. Diakoniatoimistosta on myös mahdollista anoa lahjakorttia ruokakauppaan, kertoo diakonissa Sari Korhonen.

Myös Kontiolahdella yleisin tuen muoto on ruoka-apu, mikä tarkoittaa käytännössä kauppoihin myönnettäviä muutaman kymmenen euron maksusitoumuksia.

– Summa vaihtelee sen mukaan, monenko hengen taloudesta on kyse, sanoo diakonissa Sanna Mutikainen.

Isompia avustuksia voi saada Tukikummeilta ja Kirkon diakoniarahastosta

Seurakunnan omien, talousarviossa määriteltyjen avustusmäärärahojen lisäksi diakoniatyön kautta on mahdollista hakea tukea myös esimerkiksi Tukikummit-säätiöltä tai Kirkon diakoniarahastosta.

Näitä reittejä pitkin apua voidaan hakea johonkin isompaan, kertaluonteiseen kohteeseen, kuten vaikkapa lasten harrastusmenoihin.

– Nämä prosessit ovat ajalliselta kestoltaan hitaampia ja hakemus täytetään aina huolella miettien yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa, kertoo Mutikainen.

Uutena tuen muotona Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa on yhteistyö urheiluseurojen kanssa.

– Muutamat alueen seurat ovat lähteneet mukaan toimintaan, jolla lasten harrastusmaksuja voidaan tukea seurojen ja diakoniatyön yhteistyöllä. Seurat myös myöntävät satunnaisesti vapaalippuja otteluihin ja tapahtumiin henkilöille ja perheille, joilla ei ole mahdollisuutta itse niitä hankkia, kertoo Saila Musikka.

Keskusteluapu auttaa eteenpäin tiukassa tilanteessa

Useissa seurakunnissa on viime aikoina hyödynnetty verkossa toimivaa hyväntekeväisyyspalvelua kotimaanapu.fi, johon on avattu harkinnan mukaan keräyksiä konkreettiseen taloudelliseen tarpeeseen. Keräysten kautta voidaan hankkia esimerkiksi lapselle talvikengät, yksinhuoltajalle pesukone tai tukea vähävaraisen perheen nuorten harrastuksia.

Diakoniatyöntekijän pakeille voi tulla myös vain juttelemaan taloudellisen tilanteen aiheuttamista paineista tai hakemaan apua raha- ja velkatilanteensa kartoittamiseen sekä asiantuntija-avun etsimiseen. Diakoniatyöntekijä voi tarvittaessa tukea yhteydenpidossa sosiaalitoimeen, Kelaan ja velkojiin sekä auttaa lomakkeiden täyttämisessä.

Seurakunnan myöntämä taloudellinen tuki

Seurakunnan myöntämä taloudellinen tuki

tarkoitettu seurakunnan alueella asuville vähävaraisille, ei edellytä kirkon jäsenyyttä
tilapäistä, kertaluonteista ja viimesijaista, yhteiskunnan tuet haettava ensin
edellyttää henkilökohtaista tapaamista diakoniatyöntekijän kanssa tilanteen kartoittamiseksi
perustuu todelliseen, tosittein tai muutoin totuudellisesti osoitettavaan tarpeeseen
avustusta ei makseta suoraan hakijan tilille, vaan avustus toteutetaan esim. maksusitoumuksena

Virpi Hyvärinen

Apua päihteiden kanssa kamppaileville

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.

Joukko diakoniatyöntekijöitä, Sosiaaliturvayhdistyksen väkeä ja muita ihmisiä kokoontuneena Joensuun torilavan tuntumaan. Ihmisten keskellä Asunnottomien yön banderolli sekä kahvitermoksia. — Seurakunnat ovat yksi toimija Joensuun alueen päihdetyön verkostossa. Yhteistyö on alueella tärkeää. Seurakuntien diakoniatyö järjesti Asunnottomien yön tempauksen Joensuun torin tienoossa 13.10. yhdessä Sosiaaliturvayhdistyksen väen kanssa. Etualalla diakoniatyöntekijät Jenni Kolehmainen ja Risto Määttänen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakuntien diakonialla ja erityisnuorisotyöllä on pitkät perinteet päihdeongelmaisten auttamisessa.

Diakonian vastaanotolla autetaan niin päihteiden käytön kanssa akuutisti kamppailevia kuin käytöstä toipuvia asiakkaita. Nuorten pariin jalkautuva palveluoperaatio Saapas on pitkältä ajalta tuttu näky Joensuun keskustan perjantai-illoissa.

Päihdetyön projekti tähtää työn tavoittavuuden tehostamiseen

Nyt Joensuun seurakunnassa on käynnissä perustyön lisäksi puolivuotinen Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti, joka keskittyy erityisesti Noljakka-Marjalan alueelle. Projekti käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu tammikuun 2022 loppuun.
– Olemme tehostamassa päihdetyötä voimakkaasti. Pyrimme päivittämään verkostoja ja työtapoja siten, että pystyisimme tavoittamaan päihteiden käyttäjiä ja apua tarvitsevia aiempaa paremmin. Suunnitteilla on esimerkiksi uutta matalan kynnyksen toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Risto Määttänen.

Joensuun seurakuntaneuvosto myönsi projektille rahoituksen, jolla palkattiin projektiin osa-aikaisesti diakoniatyöntekijä Jenni Kolehmainen. Kolehmaisen tehtävänä on tiivistää diakoniatyön ja muiden lähialueen päihdepuolen toimijoiden verkostoa yhteistyön sujuvoittamiseksi.
– Olemme käyneet yhteistyökeskustelua Siun soten päihdepalvelukeskuksen kanssa, tutustuneet päihdepäivystykseen Tikkarinteellä ja käyneet vierailuilla esimerkiksi keskussairaalan psykiatriatalossa ja päihdekuntoutuslaitoksissa, kuten Helpissä.
– Pyrimme tekemään tunnetuksi diakonista päihdetyötä ja sitä, että meille voi ohjata hoidosta kotiutuvia ihmisiä, joilla on vaikkapa keskustelun tarvetta tai arjessa selviämisen haasteita.

Huumeet tekevät päihdemaailmasta salatumpaa – rikollisuus nopeasti mukana kuviossa

Projektin taustalla on seurakunnan diakoniatyössä tehdyt havainnot päihdemaailman muuttumisesta ja päihdeongelmaisten elämän kaventumisesta entisestään. Niin sanottuja ”perusalkoholisteja” tulee työssä vastaan aiempaa harvemmin.
– Monet ovat sekakäyttäjiä, ja vaikuttaisi siltä, että kovien huumeiden käyttö on kasvussa. Huumeet ovat lisäksi yllättävän helposti saatavilla, esimerkiksi muutaman klikkauksen päässä netissä, Kolehmainen sanoo.

Merkittävin muutos päihdemaailmassa on diakoniatyöntekijöiden mukaan se, että käyttö on nykyisin aiempaa salatumpaa.
– Koska huumemaailma on laitonta, rikollisuus tulee hyvin nopeasti kuvioihin. Käyttö on myös kallista rahoittaa, ja moni käyttäjä on jo valmiiksi vähätuloinen, Kolehmainen toteaa.

Kolehmainen kantaa huolta etenkin nuorista huumeidenkäyttäjistä, jotka voivat olla käytön aloitettuaan hyvinkin nopeasti poliisin kanssa tekemisissä.
– Jatkuva käyttö johtaa usein merkintöihin rikosrekisterissä ja esimerkiksi vankeustuomioihin. Nämä vaikeuttavat entisestään yhteiskuntaan palaamista. Esimerkiksi joihinkin opiskelupaikkoihin kysytään rikosrekisteriotetta.

Ongelmat kasaantuvat usein vyyhdiksi – diakoniasta apua vyyhdin avaamiseen

Usein päihteiden kanssa painivilla ongelmat ovatkin kasautuneet isoksi vyyhdiksi: on velkaongelmia, terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia asunnon saamisen sekä vapaa-ajan käytön kanssa.
– Meidän asiakas on usein hyvin hauras, eikä hänellä ole välttämättä voimavaroja lähteä itse selvittämään asioita.

Diakonian vastaanotolle voi tulla koko sotkun kanssa, ja sitä lähdetään yhdessä selvittelemään. Tämä tarkoittaa sen etsimistä, mistä mihinkin asiaan saataisiin parhaiten apua.
– On tärkeätä muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ihan jokaisella on mahdollisuus luisua ongelmiin, ja ihan jokaisella on mahdollisuus sieltä nousta, sanoo Kolehmainen.

Virpi Hyvärinen

Seurakuntien päihdetyö tukena arjessa

Keskusteluapua yksilö ja tämän lähipiiri huomioiden
Päihteiden kanssa akuutisti kamppailevien hoitoonohjausta
Kuntoutuvien tukemista arjessa selviytymisessä
Harkinnanvaraista, tilapäistä taloudellista apua
Ohjattuja ryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa

Papit ja diakoniatyöntekijät tukena työssä ja työttömyydessä

Koronan tuoma epävarmuus lomautuksineen ja irtisanomisineen lisää matalan kynnyksen keskusteluavun tarvetta. Seurakuntien työntekijät ovat valmiita toimimaan kuulevina korvina näissäkin tilanteissa.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin jäsenet Markku Fräntilä, Sanna Kauppinen, Saila Musikka ja Risto Määttänen Joesnuun torilavan edustalla juttelemassa keskenään. — Oppilaitospappi Markku Fräntilä (vas.), pastori Sanna Kauppinen (edessä) sekä diakonit Saila Musikka ja Risto Määttänen ovat osa Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimiä. Tiimin tehtävinä on mm. koordinoida seurakuntien työntekijöiden tekemää työpaikkatyötä ja toimia asiantuntijaelimenä, joka reagoi ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin. Kuva: Virpi Hyvärinen

Aina sitä ei tule ajatelleeksikaan, miten vahvasti kirkko onkaan osa suomalaista yhteiskuntaa. Seurakuntien työntekijät tekevät arjessa paljon yhteistyötä niin koulujen ja päiväkotien kuin sairaaloiden, oppilaitosten ja sosiaalitoimen kanssa, laajaa järjestökenttää unohtamatta.

Joensuun seurakuntayhtymässä on arjessa tehtävän perustyön lisäksi erillinen yhteiskuntatyön tiimi, joka tekee paitsi käytännön kohtaamistyötä, myös monenlaista verkosto- ja vaikuttamistyötä.
– Tiimi järjestää vuosittain Ihmisarvopäivän yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa. Vast’ikään olimme mukana järjestämässä Kuka kuulee köyhää -tilaisuutta ja kirjoitamme säännöllisesti Kirkkotiehen takarivejä-palstaa, jolla nostamme esiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja, kertoo diakoni Saila Musikka.

Koronan vaikutukset näkyvät diakonin vastaanotolla – yksi tiukilla oleva ryhmä on pienyrittäjät

Yksi tiimin tehtävistä on seurata yhteiskunnan ja erityisesti työelämän muutoksia ja tarvittaessa reagoida niihin.
– Nyt ajankohtaista on koronan vaikutukset työelämään. Ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan, ja me halutaan olla avuksi ja tueksi siellä, missä sille on tarvetta. Meihin voi olla näiden asioiden tiimoilta yhteydessä, sanoo Joensuun seurakunnan diakoni Risto Määttänen.

Koronan vaikutukset ovat näkyneet esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa diakonina työskentelevän Musikan vastaanotolla. Musikan työn yksi painopistealueista on yrittäjyys, ja monelle pienyrittäjälle korona-aika on tiennyt erityistä niukkuutta.
– Pienyrittäjillä ei useinkaan ole isoja säästöjä tai yrityksen tiliä, jossa olisi reilusti euroja tallessa investointeja varten. Yrittäjät ovat usein sinnittelijöitä. Kun he tulevat hakemaan apua, niin tietää, että nyt on todella tarvis, Musikka kertoo.

Käytännössä Musikan tekemä työ pienyrittäjien parissa on tällä hetkellä tuen antamista yksilökeskustelujen ja taloudellisen tuen muodossa.
– Taloudellinen tuki, jota pienyrittäjä voi seurakunnasta saada, on akuutin kriisitilanteen tukea, jossa on samat perusteet kuin kaikilla muillakin diakonian asiakkailla, sanoo Musikka.

Työpaikkapappi tukee työssä jaksamista – puhua voi niin työhön kuin yksityiselämään liittyvistä asioista

Yhteiskunnallista työtä tehdään kuitenkin myös muulloin kuin kriisiaikoina. Yksi esimerkki tästä on työpaikkapapin työ. Joensuun seurakunnan pappi Sanna Kauppinen aloitti viime syksynä työpaikkapappina Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella. Kutsu yhteistyöhön tuli pelastuslaitoksen puolelta.
– Työpaikkapappi liittyy osaksi työpaikan psykososiaalisen tuen kokonaisuutta, johon kuuluu myös monia muita tahoja. Tarjoan keskusteluapua niin työhön kuin yksityiselämään liittyvissä asioissa. Minua voi pyytää myös henkilökohtaisiin kriisitilanteiden purkukeskusteluihin tai papiksi kirkollisiin toimituksiin, kertoo Kauppinen.

Yhteiskuntatyön tiimiä jo parisenkymmentä vuotta sitten perustamassa ollut Risto Määttänen on puolestaan tehnyt pitkään työttömyystyötä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.
– Kuntouttava työtoiminta on yksi tuen muoto, jota olemme pyrkineet järjestämään ihmisille, jotka ovat syystä tai toisesta pudonneet työelämästä. Diakoniassa ihminen pyritään kohtaamaan kokonaisvaltaisesti. Roolinani onkin ollut kartoittaa asiakkaan kanssa yhdessä hänen elämäntilannettaan ja lähteä prosessoimaan sitä niin, että ihminen olisi ennemmin tai myöhemmin valmis lähtemään työtoimintaan. Joskus se voi kestää pitkäänkin, mutta periksi ei anneta, sanoo Määttänen.

Yhteiskuntatyön tiimi tukena arjessa

– Maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua työn, työttömyyden ja yksityiselämän kysymyksissä
– Oppilaitospappi Markku Fräntilä, diakoni Olli Humalajärvi, pappi Sanna Kauppinen, diakonissa Sari Korhonen, pappi Antti Kyytsönen, diakoni Saila Musikka, diakoni Risto Määttänen ja pappi Ville Ojala
– Yhteystiedot: www.joensuunseurakunnat.fi

Yhteisvastuukeräys 2021 tukee vähävaraisia vanhuksia – Apua kaivataan sekä Suomessa että maailman katastrofialueilla

Vuoden 2021 keräyksen tuotolla autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla. Sunnuntaina 7. helmikuuta alkavaan keräykseen voi osallistua esimerkiksi lahjoittamalla verkossa tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.

Oäkäs nainen istuu sängyllä kahden kouluikäisen näköisen lapsen kanssa afrikkalaisessa kodissa. Kaikki kolme katsovat kameraan. — Yhteisvastuukeräys tukee ikäihmisiä Suomen lisäksi myös kriisialueilla. 67-vuotias Maria Nyrambagazohe on asunut Kyakan pakolaisasutusalueella kahden lapsenlapsensa kanssa jo vuodesta 2018. He pakenivat Ugandaan Kongon väkivaltaisuuksia, joissa saivat surmansa Marian aviomies ja kaksi poikaa. Lasten äiti on edelleen kateissa. Kuva: Kirkkopalvelujen kuvapankki.

Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Yhteisvastuukeräykseen osallistuvat kaikki Suomen ev.lut. seurakunnat ja tuhannet vapaaehtoiset ympäri Suomen.

Keräyksen tuotosta 60 % ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston välityksellä kulloisenkin tarpeen mukaan yli kymmeneen maahan. Valtaosa yhteisvastuuvaroista käytetään pitkävaikutteiseen kehitysyhteistyöhön.

Suomeen jää 40 % keräyksen tuotosta. Varoja ohjataan taloudellisessa ahdingossa eläville ikäihmisille mm. paikallisseurakuntien kautta. Lisäksi varoilla kohennetaan ikäihmisten elämänlaatua sekä tarjotaan heille maksutonta valmennusta digitaitojen kehittämiseksi.

Yksinäisyys lisääntynyt korona-aikana

Joensuun seurakunnissa tämänvuotinen yhteisvastuukeräyksen teema nähdään erittäin tärkeänä.
– Pyhäselän alueella ikäihmisten vaikeudet näkyvät erityisesti yksinäisyytenä sekä toimeentulovaikeuksina. Pienet tulot ja eläkkeet sekä suuret asumiskulut ja mahdollisesti suuret sairauskulut yhdessä vaikeuttavat riittävää toimeentuloa, kertoo Pyhäselän seurakunnan diakoni Lea Vuojolainen.

Pielisensuun seurakunnan ikäihmiset eivät ole Joensuun mittakaavalla pahimmassa taloudellisessa ahdingossa, mutta monien talous on silti tiukilla.

– Meillä on jonkin verran ikäihmisiä, joiden taloutta horjuttavat esimerkiksi yllättävät terveydenhuollon menot. Taloushuolia useammin kohtaamisissa tulee kuitenkin ilmi yksinäisyyttä ja elämän merkityksettömyyttä, jotka ovat lisääntyneet korona-aikana, toteaa Pielisensuun seurakunnan diakonissa Merja Tuononen.

Vapaaehtoisia kaivataan mukaan

Seurakuntien keräystiimien suunnitelmat alkavat olla valmiina ja mukaan toimintaan toivotetaan pian tervetulleeksi kymmeniä vapaaehtoisia.

– Toivomme, että saamme motivoitua vapaaehtoisia kerääjiä mukaan myös tänä vuonna. Erityisesti listakeräys ovelta ovelle on nyt haastava, mutta se toteutuu ehkä myöhemmin, kertoo Pielisensuun seurakunnan pastori Timo-Ilkka Antikainen, joka toimii seurakunnan keräyspäällikkönä.

Pielisensuun seurakunnalla on suunnitelmissa monenlaisia tapahtumia, joissa yhteisvastuukeräys on esillä kevään ja kesän aikana.

– Yksi tapahtumista on Pielisensuu Love 11. huhtikuuta. Sinne haemme pariskuntia ja ystäviä, jotka haluaisivat kertoa oman tarinansa ja laulunsa suositun SuomiLOVE -ohjelman tyyliin. Mukaan voi ilmoittautua jo nyt ottamalla yhteyttä diakonissa Merja Tuonoseen, Antikainen vinkkaa.

Käytössä monia keräystapoja

Pyhäselän seurakunnassa pidetään yhteisvastuuteemaa esillä koko keräysajan kaikessa seurakunnan toiminnassa.

– Nettisivuille ja somepostauksiin liitetään keräyksen tiedot lahjoitusviitteineen. Lahjoittamalla netin tai tekstiviestin kautta voi turvallisesti auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia vanhuksiamme pandemia-aikanakin, Pyhäselän seurakunnan pastori ja keräyspäällikkö Heidi Salo kertoo.

Keräyslippaat ilmestyvät pian paikallisten kauppojen kassoille ja listakeräys ovelta ovelle pyritään järjestämään mahdollisuuksien mukaan. Suunnitteilla on myös soppatykkitempaus.

– Teemme jatkuvasti diakoniatyötä taloudellisissa vaikeuksissa olevien ikäihmisten parhaaksi. Tänä vuonna iloitsemme siitä, että vanhusväestömme hyvinvointi on laajasti esillä yhteisvastuukeräyksen myötä. Kutsumme jokaista osallistumaan yhteisvastuun hengessä, Salo sanoo.

Kirsi Taskinen

Miten voit osallistua?

1) Ota yhteyttä seurakuntaasi, jos haluat vapaaehtoiseksi
2) Lahjoita verkossa, jokaisella Joensuun alueen seurakunnalla on oma lahjoitussivunsa:
• yhteisvastuu.fi/eno
• yhteisvastuu.fi/joensuu
• yhteisvastuu.fi/pielisensuu
• yhteisvastuu.fi/pyhaselka
• yhteisvastuu.fi/rantakyla
• yhteisvastuu.fi/vaara-karjala

Yhteisvastuu 2021 vähävaraisten vanhusten äänenä

Runsaat 70 vuotta sitten Suomi oli toipumassa raskaista sotavuosista. Jälleenrakennukseen ryhtynyt kansa oli yhtenäinen. Tuolloin syntyi myös Yhteisvastuukeräys auttamaan niitä ihmisiä, joiden omat voimat eivät riittäneet.
Nyt kohtaamamme koronapandemia on oman sukupolvemme sota. Vastustaja on näkymätön ja arvaamaton. Sen synnyttämät vahingot ovat kuitenkin varsin vahvoja ja laajoja. Ne koskevat koko maailmaa.

Erityisen kovalla kädellä koronakriisi on kohdellut köyhiä vanhuksia. Eristäytyminen tarkoittaa sosiaalisten kontaktien katoamista. Yksi ongelma synnyttää uusia vaikeuksia arjessa. Monet käytännön asiat tulisi hoitaa tietokoneella, jota ei välttämättä ole – ja jos onkin, taidot puuttuvat.

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys toimii köyhien vanhusten äänenä. Toivon, että voimme yhdessä olla edistämässä ihmisarvoisen arjen toteutumista ikäihmisten elämässä niin täällä kotimaassa kuin kauempanakin. Luodaan toiminnallamme uskoa siihen, että huomenna kaikki onkin paremmin!

Lämmin kiitos sinulle avustasi.
Tapio Pajunen, keräysjohtaja

Seurakunnat auttoivat perheitä korona-arjessa

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Kolme lasta istuu pöydän ääressä syömässä paahtoleipää. Äiti Niina Väätäinen kattaa pöytää ja katsoo kameraan. — Joensuulainen viiden lapsen äiti Niina Väätäinen sai hankkeesta tukea mökkireissun järjestämiseen. Lisäksi yhdelle lapselle saatiin hankittua käytetty polkupyörä hankkeen tuella. ”Meillä on ollut tavoitteena, että pystyisimme joka kesä tekemään mökkireissun, ja olemme säästäneet sitä varten. Tänä vuonna pääsimme mökille elokuussa hankkeen tukemana. Reissu oli ihana. Olin siellä neljän lapseni kanssa ja lasten kaveritkin tulivat käymään”, Väätäinen iloitsee. Kuvassa myös lapset Viola, Jenny ja Alisa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti toukokuussa 2020 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia. Kaksi työntekijää työllistänyt hanke päättyy vuoden 2020 lopussa.

Hankepäällikkö Katja Nuuhkarisen ja hanketyöntekijä Kaisa Puustisen mukaan korona on vaikuttanut perheisiin monella eri tavalla. Kevään rajoitukset ja poikkeustila aiheuttivat monille tulojen menetyksiä. Myös terveys, koulunkäynti, opiskelun jatkuminen sekä yleinen toivottomuus aiheuttivat haasteita.
– Monissa asiakasperheissämme on erityislapsia, joiden etäopetusaika söi perheiden ja parisuhteiden voimavaroja huomattavan paljon. Yksi suurimmista esiin tulleista peloista tänä syksynä onkin ollut se, että joudumme uudelleen sulkemaan koko yhteiskunnan ja perusopetuksen, Nuuhkarinen ja Puustinen kertovat.

Eniten kaivattiin taloudellista apua – apu räätälöitiin asiakaskohtaisesti

Hankkeella tuettiin yli 50 joensuulaisperhettä. Avun tarve osoittautui työntekijöiden mukaan kirjavaksi, ja apu räätälöitiin asiakkaiden tarpeista käsin.

Yleisin hankkeen puitteissa kaivattu ja tarjottu apu on ollut taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Lisäksi asiakkaita on avustettu työnhankinnassa, tietoteknisissä ongelmissa ja lastenhoidon pulmissa.
– Olemme ohjanneet ihmisiä jatkoavun äärelle tunnistettuamme tarvetta sellaiseen. Tässä olemme käyttäneet apuna verkostoja ja tuntemustamme kaupungin eri palveluista, kuten talous- ja velkaneuvonnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista.

Perheiden elämänlaatua on pyritty parantamaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi pieniä lomareissuja. Myös kodin viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseen on annettu tukea muun muassa kodinkoneiden hankinnan muodossa.
– Lisäksi olemme hankkineet muun muassa harrastusvälineitä ja nuorten kulkuvälineitä. Aika monet avun tarvitsijoista ovat olleet tiukilla jo ennen koronaa, ja korona on ennestään pahentanut vallitsevaa tilannetta. Jos ei muuten, niin henkinen jaksaminen on heikentynyt.

Yhteistyötä talous- ja velkaneuvonnan sekä urheiluseurojen kanssa

Nuuhkarinen ja Puustinen kiittävät hankkeeseen osallistuneita perheitä ja yhteistyötahoja ja iloitsevat eri toimijoiden, kuten talous- ja velkaneuvonnan sekä JoMan, Jipon ja Katajan kanssa löydetystä yhteydestä.
– Viimeksi mainittujen seurojen kanssa seurakuntayhtymän yhteistyö jatkuu hankkeen jälkeenkin lasten ja nuorten urheiluharrastamisen tukemisena, Nuuhkarinen toteaa.
– Kaikkia avuntarvitsijoita emme tietenkään ole tavoittaneet tähänkään mennessä. Onneksi Pohjois-Karjalaan on tulossa vastaavia tukihankkeita, joten perheet eivät jää apua vaille, Puustinen lisää.

Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella Covid-19 poikkeusoloista selviytymiseen on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke ajalla 11.5.2020–31.12.2020.

Virpi Hyvärinen

Diakonialle 336 joulukassia ja lukuisia muita lahjoituksia

Keräys toteutettiin 25.11.–11.12.2020 välisenä aikana.

Joensuun ev.lut. seurakuntien joulukassikeräys tuotti tänä vuonna yhteensä 336 joulukassia jaettavaksi diakoniatyön kautta apua tarvitseville. Yhden joulukassin arvo on 25 euroa, ja se sisältää pääasiassa jouluista ruoka-apua.

Keräykseen osallistuivat Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat. Joensuun seurakuntaan saatiin kerätyksi 127 kassia, Pielisensuuhun 40 kassia, Rantakylään 74 kassia, Pyhäselkään 50 kassia ja Vaara-Karjalan seurakuntaan 45 kassia. Keräys toteutettiin 25.11.–11.12.2020 välisenä aikana.

Perinteisen joulukassikeräyksen lisäksi Enon seurakunta järjesti tänä vuonna oman, hieman muista poikkeavan joulukassien keräyksen. Keräys tuotti yhteensä 110 kassia Enon seurakunnan alueella jaettavaksi.

Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniatyö sai joulukassikeräyksen lisäksi lukuisia muita lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja paikallisilta yrityksiltä sekä yhdistyksiltä vähävaraisten joulumuistamiseksi. Seurakuntien diakoniatyö kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia.

Kirsi Taskinen