Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.
Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.
Joensuulainen viiden lapsen äiti Niina Väätäinen sai hankkeesta tukea mökkireissun järjestämiseen. Lisäksi yhdelle lapselle saatiin hankittua käytetty polkupyörä hankkeen tuella. ”Meillä on ollut tavoitteena, että pystyisimme joka kesä tekemään mökkireissun, ja olemme säästäneet sitä varten. Tänä vuonna pääsimme mökille elokuussa hankkeen tukemana. Reissu oli ihana. Olin siellä neljän lapseni kanssa ja lasten kaveritkin tulivat käymään”, Väätäinen iloitsee. Kuvassa myös lapset Viola, Jenny ja Alisa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti toukokuussa 2020 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia. Kaksi työntekijää työllistänyt hanke päättyy vuoden 2020 lopussa.
Hankepäällikkö Katja Nuuhkarisen ja hanketyöntekijä Kaisa Puustisen mukaan korona on vaikuttanut perheisiin monella eri tavalla. Kevään rajoitukset ja poikkeustila aiheuttivat monille tulojen menetyksiä. Myös terveys, koulunkäynti, opiskelun jatkuminen sekä yleinen toivottomuus aiheuttivat haasteita.
– Monissa asiakasperheissämme on erityislapsia, joiden etäopetusaika söi perheiden ja parisuhteiden voimavaroja huomattavan paljon. Yksi suurimmista esiin tulleista peloista tänä syksynä onkin ollut se, että joudumme uudelleen sulkemaan koko yhteiskunnan ja perusopetuksen, Nuuhkarinen ja Puustinen kertovat.
Eniten kaivattiin taloudellista apua – apu räätälöitiin asiakaskohtaisesti
Hankkeella tuettiin yli 50 joensuulaisperhettä. Avun tarve osoittautui työntekijöiden mukaan kirjavaksi, ja apu räätälöitiin asiakkaiden tarpeista käsin.
Yleisin hankkeen puitteissa kaivattu ja tarjottu apu on ollut taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Lisäksi asiakkaita on avustettu työnhankinnassa, tietoteknisissä ongelmissa ja lastenhoidon pulmissa.
– Olemme ohjanneet ihmisiä jatkoavun äärelle tunnistettuamme tarvetta sellaiseen. Tässä olemme käyttäneet apuna verkostoja ja tuntemustamme kaupungin eri palveluista, kuten talous- ja velkaneuvonnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista.
Perheiden elämänlaatua on pyritty parantamaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi pieniä lomareissuja. Myös kodin viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseen on annettu tukea muun muassa kodinkoneiden hankinnan muodossa.
– Lisäksi olemme hankkineet muun muassa harrastusvälineitä ja nuorten kulkuvälineitä. Aika monet avun tarvitsijoista ovat olleet tiukilla jo ennen koronaa, ja korona on ennestään pahentanut vallitsevaa tilannetta. Jos ei muuten, niin henkinen jaksaminen on heikentynyt.
Yhteistyötä talous- ja velkaneuvonnan sekä urheiluseurojen kanssa
Nuuhkarinen ja Puustinen kiittävät hankkeeseen osallistuneita perheitä ja yhteistyötahoja ja iloitsevat eri toimijoiden, kuten talous- ja velkaneuvonnan sekä JoMan, Jipon ja Katajan kanssa löydetystä yhteydestä.
– Viimeksi mainittujen seurojen kanssa seurakuntayhtymän yhteistyö jatkuu hankkeen jälkeenkin lasten ja nuorten urheiluharrastamisen tukemisena, Nuuhkarinen toteaa.
– Kaikkia avuntarvitsijoita emme tietenkään ole tavoittaneet tähänkään mennessä. Onneksi Pohjois-Karjalaan on tulossa vastaavia tukihankkeita, joten perheet eivät jää apua vaille, Puustinen lisää.
Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella Covid-19 poikkeusoloista selviytymiseen on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke ajalla 11.5.2020–31.12.2020.
On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.
On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.
Kuva: iStock.
Muista tämä, sanoin itselleni muutama vuosikymmen sitten. Oli lapsuudenkodin jouluaaton ilta. Kotikylässä valkea hanki säihkyi tuhansin lumitimantein, yötaivas oli tumma – kuin syvä violetti ja sininen ja musta, tähdet loistivat ja säkenöivät kirkkaina. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, oli kylmää ja hiljaista. Lähdin ulos kävelemään, ensi kertaa kuin aikuisen askelin: jätin sisarukset ja vanhemmat joulun viettoon, kävelin lyhyen kotitien, kunnes kylmyys pakotti taas sisälle. Oli kaunista ja olin yksin. Ymmärsin, että tätä yksinäisyyttä en voi jakaa kenenkään kanssa, en tätä talven kauneutta, en tätä tunnetta. Muista tämä, sanoin itselleni, ja yhä muistan sen.
Yksinoloa ja yksinäisyyttä on monta lajia. Mikään niistä ei ole itsessään hyvä tai paha asia, vaan jotakin, mikä kuuluu elämään samoin kuin ilo tai suru, rakkaus tai suuttumus tai mikä tahansa tunne ja elämänvaihe.
Kaupunkeihin muutti syksyllä satoja uusia opiskelijoita oppimaan ammattia tai elämää. Monet heistä jäivät hyvin yksin, koska oman paikan löytäminen oli vaikeaa erilaisten rajoitusten vuoksi. Opetusvälineenä oli useimmiten kone, uusilla tuttavuuksilla oli maski kasvojen edessä, vapaa-ajan harrastukset ja tapaamispaikat olivat tyhjiä.
Sama tilanne oli ja on monella muullakin: se mikä on tavallista, on väistynyt, ja täytyy opetella jotakin muuta tapaa olla. On kuin uudenlainen olotila olisi vallannut elämän.
On yksinäisyyttä, johon liittyy ikävöiminen: koti-ikävä, menneiden aikojen ikävä, toisten ihmisten ikävä. On syvältä sisimmästä kumpuavaa yksinäisyyttä, johon ei mikään auta: ehkä siihen on kasvettu ja opetettu jo lapsena, että yksin on pärjättävä. Joskus kovat elämänkokemukset ovat rakentaneet ihmisen ympärille yksinäisyyden muurin. On hengellistä yksinäisyyttä: Jumala tuntuu olevan kaukana ja lapsuudessa opitut rukoukset eivät enää toimi.
On myös itse valittua yksinäisyyttä – ehkä sitä voisi kutsua yksinoloksi. Silloin viihtyy itsekseen. Sitä puuhailee kaikenlaista ja tuntee olonsa hyväksi sen elämän kanssa, mitä suostuu elämään ja mikä on mahdollista juuri nyt elää. Taiteilijan yksinäisyys saattaa olla tällaista: syvältä sisimmästä kumpuaa jotakin, mikä saa musiikin, taulun, veistoksen, liikkeen tai sanallisen muodon. Yksinolosta nousee jotakin, mikä rikastuttaa elämää aivan toisella tasolla kuin raha tai omaisuus.
Sairaus sitoo monen yksinäisyyteen. Joku saattaa myös vaatia itseltään paljon, ja se ajaa ihmisen tekojen ja suorittamisen aiheuttamaan väsyttävään yksinäisyyteen. Ei vaan enää jaksa eikä tahdo tavata ketään, vaikka kaipaisikin toista ihmistä.
Yksinäisyyttä on monta lajia. Jos on mahdollista tunnistaa itsessään, millainen on minun yksinäisyyteni, voi sen muuri murtua ja jotakin uutta avautua, mikä auttaa ja lohduttaa. Usein omien asioiden jakaminen toisten kanssa auttaa – ja yhtä lailla se, että vastavuoroisesti lähtee itse auttamaan ja kuuntelemaan.
On toisia, jotka kokevat samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, ja heidän kanssaan löydän tavan tulla toimeen oman oloni kanssa silloin kun ahdistaa. Ja toisaalta – ei ole ketään, joka tuntee samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, mutta itse tunnen sen ja elän siinä. Siihen osaan yksinäisyyttä – omaani tai toisten – johon voin vaikuttaa ja johon haluan muutosta, siitä voin kantaa vastuun.
Tähtikirkkaan taivaan alla on hyvä kulkea: on kuin Luojamme varjelus säteilisi jokaisesta tähdestä valoa ja toivoa jokaiselle ihmiselle. Sen nähdäkseen on katsottava taivaaseen päin. Muista, sanoin itselleni silloin nuorena kotikylän jouluaaton pimeässä illassa: tähdet loistavat aina, vaikket näe niitä.
Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen.
Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264. Joensuussa ilman asuntoa eli tilastojen mukaan 51 ihmistä ja Kontiolahdella muutama ihminen.
Diakoniatyöntekijät Katja Nuuhkarinen (vas.) ja Jenni Kolehmainen kävivät tutustumassa Asunnottomien yön yhtenä tapahtumapaikkana toimivaan kauppakeskus Isoon Myyhyn. Seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa mm. kauppakeskuksen 1. kerroksessa 17.10.2020 klo 11-16. Kuva: Sari Jormainainen
Joka vuosi lokakuun 17. päivänä vietetään valtakunnallista Asunnottomien yötä. Tämän vuoden teemana on ”Oma koti hurjan kallis”. Eri puolilla Suomea järjestettävissä tapahtumissa nostetaan esille erityisesti asumis- ja velkaneuvontaa.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tilastojen mukaan Joensuussa oli vuoden 2019 lopussa 51 yksinelävää asunnotonta ihmistä. Numerotietojen perusteella eniten asunnottomina oli työikäisiä miehiä, mutta naisten osuus asunnottomien joukossa on kasvanut viime vuosina. Myös nuorten, alle 25-vuotiaiden osuus on suuri. Vuoden 2019 tilastojen mukaan Joensuussa oli 22 asunnotonta nuorta.
– Joensuun asunnottomien määrä verrattuna saman kokoisiin paikkakuntiin on melko korkea. Asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat työttömyys, oppilaitosten suuri määrä, vankilan läheisyys, maahanmuutto, päihteiden käyttö ja niin sanotusti normaali elämä, jossa syntyy avioeroja. Näitä seikkoja yhdistää vähävaraisuus, velkaantuminen ja elämäntilanteen vaikea hallittavuus, diakoni Katja Nuuhkarinen Joensuun seurakuntayhtymästä kertoo.
Koronaviruksen vaikutukset näkyvät jo Joensuussa
Nuuhkarinen toimii tällä hetkellä hankepäällikkönä Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hankkeessa. Koronakriisin vaikutukset näkyvät jo myös Joensuussa.
– Lomautukset ja toteutumatta jääneet työllistymiset ovat todellakin vaikuttaneet useiden ihmisten talouteen ja aiheuttaneet velkakierrettä. Vaikeuksia on näkynyt niin vuokranmaksuissa kuin peruselämän kuluissa. Luottotietojen menetys kasvattaa asunnottomuuden riskiä entisestään.
– Työssäni olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat sillä kintaalla pudota asunnottomuuteen tai asunnottomuus on jo toteutunut. Olen nähnyt mihin se voi johtaa, mutta onnekseni myös sen, kuinka asunnottomuudesta voi päästä pois. Oma tupa, oma lupa tulisi olla perusoikeudellinen asia maassa, missä luonnonolosuhteetkin koettelevat rajusti, Nuuhkarinen toteaa.
Koronapandemian vaikutukset ovat näkyneet myös kristillisessä Joensuun Siniristi-yhdistyksessä, joka järjestää päiväkeskustoimintaa asunnottomille, vähävaraisille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille.
– Viime kevään rankka korona-aika oli asunnottomien näkökulmasta erittäin surullista ja haastavaa aikaa, kun käytännössä kaikki päiväaikaan apua tarjoavat paikat olivat kiinni, yhdistyksen toiminnanjohtaja Marika Kuittinen toteaa.
Liki 70% asunnottomista nukkuu sukulaisten tai ystävien luona
Asunnottomuus ei juurikaan näy Joensuun kaupungin katukuvassa. Osaltaan tämä johtunee siitä, että tilastojen mukaan asunnottomista liki 70 % nukkuu sukulaisten tai ystävien luona. Joensuussa toimii myös Siun soten ylläpitämä Asumisen tukipiste, joka tarjoaa asunnottomille maksuttoman majoituksen yöaikaan vuoden jokaisena päivänä.
– Käytännössä mahdollisuus yöpymiseen pystytään näin ollen tarjoamaan usealle asunnottomalle ihmiselle joka päivä. Tästä huolimatta kohtaamme valitettavasti työssämme myös heitä, jotka ovat nukkuneet metsissä tai vaikkapa lehtiroskiksissa. Tämä on todella, todella surullista ja ihmisarvoisen elämän vastaista. Esimerkiksi fiktiivisissä elokuvissa näyttäytyvä asunnottomuus on joillekin ihmisille täyttä totta jopa täällä meidän hyvinvointivaltiossamme ja myös Joensuussa, Kuittinen sanoo.
Vuosittainen Asunnottomien yö -tapahtuma on yksi keino pitää asiaa esillä ja lisätä ihmisten tietoutta asunnottomuudesta. Työtä asunnottomuuden vähentämiseksi tehdään kuitenkin myös vuoden kaikkina muina päivinä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
– Joensuu on alueena sen kokoinen, että yhteistyö verkostojen kesken on tärkeää ja mahdollista. Seurakuntien diakoniatyöntekijöillä on omia erityisvastuualueita ja edustusta alueen auttavien tahojen keskuudessa. Yhteistyö on tukipalveluiden piirissä olevien ihmisten tapaamista, työntekijöiden verkostokokoontumisia, tiedon vastaanottamista ja tiedottamista seurakunnan palveluista, Nuuhkarinen kertoo.
– Mielestäni yhteistyö eri tahojen välillä toimii hyvin. Toki palveluissa on myös puutteita ja erityisen haastavaa aikaa asunnottomien näkökulmasta ovat illat ja viikonloput, sillä iltaisin ja viikonloppuisin asunnottomilta puuttuu mm. kohtaamis-paikkojen kaltaiset paikat, joissa viettää aikaa, Kuittinen toteaa.
Diakoniasta neuvontaa ja ohjausta vaikeisiin elämäntilanteisiin
Nuuhkarisen mukaan tärkeää on, että ihmiset eivät jää yksin huoliensa kanssa. Asunnottomuuden uhatessa apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä.
– Asunnottomien kysymykset seurakunnassa asioidessa liittyvät nälkään, jaksamiseen, mielen hyvinvointiin ja vuokra-asunnon etsimiseen. Silloin kun ihmisellä on pohdittavana maksaako hän rahoillaan vuokraa, sähköä ja vettä vai hammaslääkärikäynnin, on valinta usein selvä. Asuminen menee ykköseksi ja muu elämänlaatu voi laskea.
– Seurakunnat voivat tarjota ohjaustyötä, neuvontaa sekä päihteettömiä tiloja. Diakoniatyöntekijät tarjoutuvat avunpyytäjän matkaan pohtimaan tämän elämäntilannetta ja kuinka sitä voidaan tukea ja kohentaa. Seurakunnissa annetaan usein ohjausta myös taloudenhallintaan. Järjestämme 2.11.2020 yhdessä Takuusäätiön ja velka- ja talousneuvonnan kanssa koulutuksen, jossa perehdytään velka-asioihin, Nuuhkarinen vinkkaa.
Siniristi-yhdistyksen päiväkeskustoiminnan lähtökohtana on tarjota asunnottomille ihmisille turvallinen ja päihteetön tila, jossa viettää aikaa ja saada apua.
– Päivätoimintakeskuksella voi hoitaa päivittäisiä asioita, kuten lukea lehtiä, hoitaa nettiasiointia, ladata kännykkää, peseytyä, saunoa, pestä pyykkiä, lämmittää omia eväitä tai voi vain olla, levätä tai vaikkapa katsoa televisiota kahvikupin äärellä.
– Erittäin tärkeä apu, jota voimme asunnottomille ja vähävaraisille asiakkaille tarjota on myös ruoka-apu. Meillä voi nauttia joka arkipäivä maksuttoman aamupuuron sekä erittäin edullisen lämpimän lounaan sekä saada maksutonta kouluruokaa mukaan, Kuittinen kuvailee toimintaa.
Joensuun seurakuntien työntekijöitä on tavattavissa Joensuun Asunnottomien yössä 17.10.2020 kauppakeskus Iso Myyssä klo 11-16 ja Soropin takapihalla (Torikatu 30, Joensuu) makkaran paistossa klo 11-13.
Joensuun Siniristi -yhdistys on myös mukana kauppakeskus Isossa Myyssä klo 11-14. Lisäksi yhdistyksen toimintaan ja tiloihin voi tutustua avoimien ovien tapahtumassa klo 9-13 osoitteessa Antinkuja 2 b, Joensuu.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa työskentelevät diakoni Katja Nuuhkarinen (vas.) ja pappi Kaisa Puustinen etsivät tapoja tukea perheitä ja nuoria poikkeusoloista selviytymisessä. Kuva: Sari Jormainainen
Joensuun seurakuntayhtymässä käynnistettiin toukokuussa kahden työntekijän voimin Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia joko talouteen, parisuhteeseen tai muihin perheen sisäisiin suhteisiin.
– Poikkeusoloista johtuva sosiaalinen eristäytyminen muuttivat perheiden arkirutiinin täysin uudenlaiseksi. Yhtäkkiä pitikin pystyä olemaan ’ihan vain perheen kesken’ eristyksissä, mutta kuitenkin tavoitettavissa ja tavoitteellinen sekä koulu- että työmaailmassa samalla, kun työskentely- ja vapaa-aika sekoittuivat tai katosivat, hankepäällikkö, diakoni Katja Nuuhkarinen pohtii poikkeuksellisen kevään vaikutuksia.
– Monissa perheissä myös toimeentulotilanne on heikentynyt huomattavasti, mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet ja lisäksi perheiden keskinäinen kommunikaatio on joutunut uuteen tilanteeseen. Mikäli muutos jää pysyväksi, on syrjäytymisen riski aiemmin koetusta hyvinvoinnista ja elämästä suurempi, hanketyöntekijä, pappi Kaisa Puustinen jatkaa.
Konkreettisen tuen lisäksi hankkeessa pyritään luomaan vertaistukiverkostoja, jotka voisivat edistää perheiden hyvinvointia myös poikkeusolojen jälkeen. Työtä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Ihmisten kanssa tehtävä työ on lähtökohtaisesti sekä yksilö- että verkostotyötä. Kirkolla on oma erityinen osaamisensa, joka vahvistuu verkostojen myötä. Verkostoja on jo nyt olemassa kiitettävästi, vaikka katvealueitakin varmasti on. Aina löytyy uusia ja yllättäviäkin tahoja joiden kanssa tehdä yhteistyötä, Puustinen toteaa.
Nuuhkarinen toivoo, että yhteistyön avulla löydettäisiin juuri heidät, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen eteenpäin. Myös kirkon tekemää tärkeää diakoniatyötä halutaan tehdä tutuksi hankkeen kautta.
– Hanke on diakoninen, ja toivon, että sen avulla ihmisille välittyy kirkon tekemän työn perusarvo: ihmisistä välittäminen ja auttamisen tärkeys tämän vuosikymmenen keinoin, Nuuhkarinen kertoo odotuksistaan työlle.
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hanke jatkuu Joensuun seurakuntayhtymässä vuoden 2020 loppuun.
Aluehallintoviraston 19.5. tiedottaman päätöksen mukaan toimintaa voidaan 1.6. alkaen käynnistää seurakunnissa siinä määrin, että kokoontumisrajoituksista johtuva lomautustarve poistuu tällä erää kokonaan Joensuun seurakuntayhtymästä ja sen seurakunnista.
Joensuun seurakuntayhtymässä 29.4.2020 käynnistyneessä yhteistoimintamenettelyssä käsiteltiin COVID 19 -pandemiasta aiheutuvien kokoontumisrajoitusten vaikutuksia yhtymän ja sen seurakuntien työtilanteeseen. Työnantajan alustavan arvion mukaan osa- tai kokoaikainen lomautus olisi voinut vuoden 2020 aikana koskea jopa 60 työntekijää.
Seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa on tehty useita uusia toimia, joiden kautta on voitu auttaa joensuulaisia ja pystytty tarjoamaan työtä työntekijöille, joiden työ on pandemian vuoksi vähentynyt tai loppunut. Työntekijöitä on mm. siirtynyt avustamaan diakoniatyötä ja hautaustoimea. Lisäksi esimerkiksi pandemian vuoksi perustetut keskustelu- ja asiointiavun palvelut ovat työllistäneet työntekijöitä uudenlaisiin tehtäviin. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi myös erilaiset digitaaliset palvelut sekä kirjeitse ja puhelimit-se tapahtuvat yhteydenotot ovat tuoneet työtä.
Aluehallintoviraston 19.5. tiedottaman päätöksen mukaan toimintaa voidaan 1.6. alkaen käynnistää seurakunnissa siinä määrin, että kokoontumisrajoituksista johtuva lomautustarve poistuu tällä erää kokonaan Joensuun seurakuntayhtymästä ja sen seurakunnista.
Kirkkotie 