Julkisuudessa on aika paljon nostettu esiin paria asiaa huumeista. Paljon punnittua puhetta kannabiksesta ja huumeiden käytön dekriminalisoinnista eli rangaistavuuden poistamisesta sekä käyttöhuoneista.
Molempiin liittyy näkemykseni mukaan aika paljon asiavirheitä, ymmärryksen puutetta tai tahallista asioiden yksinkertaistamista sekä muuntelua. Harmillista.
”Kannabis on harmiton hyvänolontuoja. Ja jopa terveellistä toisin kuin jotkut väittävät, kyllä se pitäisi vapauttaa ja sitä pitäisi saada käyttää ilman pelkoa rangaistuksesta, käytetäänhän sitä lääkkeenäkin.” Niinkö? ”Kukkahattutädit uskovat johonkin ihmeen porttiteoriaan: tupakasta kannabikseen, kannabiksesta amfetamiiniin, amfetamiinista ekstaasiin ja niin edelleen.”
Noinhan se menee ja siitä on mustaa valkoisella somessakin ja muuallakin internetin ihmeellisessä maailmassa. Ainut vain, että lääkekannabis on aika eri aine kuin viihdekannabis – siitä voi jokainen etsiä tietoa vaikka herra Googlen avulla. Ja se koukkuun jääminen, vaikka eihän kukaan usko, että juuri minä siihen jäisin käyttäjäksi. Pahimpia juttuja on sitten kannabispsykoosi, siitäkin voi hakea tietoa monista paikoista – ei kovin kiva juttu. Eikä kukaan voi ennustaa, kenelle se tulee.
Edellä olevasta voit nähdä, että en kannata huumausaineiden dekriminalisointia. Ei se ole kovin viisas ajatus. Paitsi…
Toinen juttu sinänsä on ”käyttöhuone”. Mielestäni varsin huono nimitys. Nimestä saa sen kuvan, että sen kun vaan huumeita vapaasti käytellään. Kolikon kääntöpuoli on se, että noissa huonosti nimetyissä ”käyttöhuoneissa” olisi aina myös ammattilaisia paikalla juttelemassa, keskustelemassa, ohjaamassa kohti tilannetta, jossa huumeita ei enää tarvitsisi käyttää. Ja huumeiden käyttäjäkin saisi ihmisarvon, kun paikalla olisi joku, joka ottaa hänet tosissaan.
Huumeiden käyttö ei ole hyvä juttu. Kenenkään ei pitäisi käyttää ja kovasti toivon, että kukaan nuori ei siihen sortuisi. Eikä aikuinenkaan.
Silti ajattelen, että ”käyttöhuone” on hyvä juttu. Ainakin ulkomailta vastaavista on hyviä kokemuksia. Ei kuolla likaisiin neuloihin, kohdataan ihmisiä, jotka ovat läsnä juuri minua varten, voidaan löytää reitti parempaan elämään.
Aika omituista, että en tykkää huumeista, mutta silti haluan noita ”käyttöhuoneita”. Miksi ihmeessä? Haluan aina ihmisille parasta tai ainakin hyvää, erityisesti nuorille. Jos löytyy jostain reitti parempaan elämään, niin miksi ei vaikka ”käyttöhuoneesta”?
Matti Nevalainen
erityisnuorisotyönohjaaja
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
matti.nevalainen@evl.fi