”Käännän väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas.
Sinä valutat voimasi minuun niin kuin nukkuvaan.
Saan silmäni auki ja jalkani nousemaan.
Oi ihana valo, niin on nimesi kaunis sana.”
– Kalle Chydenius
Vihdoinkin kevät vai voisiko sanoa: vihdoinkin on kesä ja kärpäset! Tuntuu, kuin hiljalleen heräilisi pitkästä talviunesta, jolloin voi pyyhkiä kylmähyhmät silmäkulmista, ojennella jähmeät jäsenensä, kääntää katseensa valoa kohti ja lämpöön luottaen kylvää siemenet maahan satoa odottaen. Jälleen voi toivottaa tervetulleeksi mustan mullan tuoksun, lehtivihreän ja kukkasten väriloiston! Tervetuloa myös maailmanympärysmatkoilta palaavat linnut kesäisine kiitoslauluineen!
Ihmeellinen valo! Taivaan antia riittää jaettavaksi ja sitä on tarjolla kaikille tasapuolisesti. Valo vapauttaa, herättää ja antaa kasvun. Sanotaan, että ihminen Jumalan kuvana heijastaa taivaallista valoa ja hyvyyttä. Hyvyydellä on myös vapauttava ja kasvuun rohkaiseva vaikutus. Usein valo heijastuu toisen ihmisen silmistä, kun katse on hyväksyvä ja rakastava. Toisinaan valo välittyy hymyssä, toisinaan kosketuksessa, joskus kuulluksi tulemisen kokemuksessa. Hetkenkin kestävä hyväksyvä huomio voi lohduttaa ja rohkaista, pienikin apu tuoda toivon arkihämärän keskelle.
Helluntain kirkkotekstissä Pyhän Hengen voima ilmeni opetuslasten keskellä kielten moninaisuutena – heidän kuultiin puhuvan Jumalan teoista monilla kielillä. Sanat oli kuitenkin helppo ohittaa – useat pilkkasivat ja ajattelivat heidän olevan ”makeaa viiniä täynnä”. On kuitenkin kieli, jota ei ohiteta ja jota jokainen ihminen ymmärtää – rakkauden kieli. Alkuseurakunnan ihmiset, Kristuksen seuraajat, tunnistettiin heidän teoistaan: He pitivät huolta köyhistä, sairaista, leskistä, orvoista ja osattomista. Rakkauden kieli tunnistettiin, sillä teot ja asenteet puhuivat puolestaan.
”Tule, Pyhä Henki,
ja lähetä taivaallisen valosi säteily.
Tule, köyhien Isä. Tule, lahjojen antaja.
Tule, sydänten valo, sinä paras lohduttaja,
sielun suloinen vieras ja lämpö.
Oi, ihmeellinen valo,
pese se mikä on likaista, kastele se mikä on kuivaa,
paranna se mikä on haavoittunut.
Murra se mikä on kovaa, lämmitä se mikä on kylmää.
Etsi kaikki eksyneet. Anna sinuun luottaville pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistus, anna onnellinen loppu, anna ikuinen ilo.”
– Päivän rukous (helluntai), Kirkkokäsikirja
Marita Tiili
seurakuntapastori
Pyhäselän seurakunta