”Ympäristödiplomi ei ole läpihuutojuttu”

Joensuun seurakuntayhtymälle myönnettiin kolmatta kertaa ympäristödiplomi. Myös Kontiolahden seurakunta hakee ympäristödiplomia.

Joensuun seurakuntayhtymälle myönnettiin kolmatta kertaa ympäristödiplomi.

Nainen tutkii käpyä kuusen luona.
Joensuun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi ihastelee hautausmaan kuusten käpysatoa. Suuret puut ovat hautausmaaluonnon monimuotoisuuden kannalta olennaisen tärkeitä.
Kuvaaja: Topi Linjama

Missä kirkko ja ympäristötyö kohtaavat? Kaikessa, jos asiaa tarkastellaan ympäristödiplomin näkökulmasta. Kirkon ympäristödiplomin saaminen edellyttää, että ympäristönäkökulma otetaan huomioon esimerkiksi rakentamisessa, maankäytössä, sijoittamisessa, hankinnoissa ja kasvatustyössä.

Viime talven aikana seurakuntayhtymässä kerättiin yhteen tietoa ympäristötyöstä. Alkuvuodesta suoritettiin auditointi ja toukokuussa 2021 Kirkkohallitus myönsi Joensuun seurakuntayhtymälle ympäristödiplomin. Nyt kolmatta kertaa myönnetty diplomi on voimassa vuodet 2021–2025.

Piispa Jari Jolkkonen onnitteli yhtymää Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin juhlaistunnossa 10.6.2021.

– Joka tuntee tätä järjestelmää, tietää, ettei ympäristödiplomi ole muodollisuus tai läpihuutojuttu, Jolkkonen sanoi.

Perustana rakkaus

Ympäristödiplomin teologisena perustana on Jumalan rakkaus luomaansa ihmistä ja luomakuntaa kohtaan. Tämä rakkaus velvoittaa meistä jokaista toimimaan elämän varjelemiseksi.

Joensuun seurakuntayhtymässä ympäristötyöryhmä ohjaa ympäristödiplomin toteutumista ja pitää ympäristöasioita esillä työyhteisössä. Työryhmän jäsenet ovat samalla oman seurakuntansa tai työalansa ympäristövastaavia.

Ympäristötyötä seurataan erilaisin mittarein. Luupin alla ovat esimerkiksi jätteen syntyminen sekä veden ja sähkön kulutus.

Syvempiä vaikutuksia on kuitenkin vaikeampi mitata. Vai kuinka mitattaisiin vaikkapa sitä, kuinka paljon kirkon ympäristötyö on muokannut ihmisten luontosuhdetta lempeämpään suuntaan?

Hävikkiruokaa ja villiyrttejä

Seurakuntien diakoniatyössä hyödynnetään kauppojen hävikkiruokaa. Kiihtelysvaarassa on menty askel pidemmälle ja järjestetty seurakuntalaisille hävikkiruoasta lämmin ateria kerran viikossa. Yhteisen ruokapöydän ääreen kutsuminen ja kokoontuminen on kristillistä perinnettä kauneimmillaan.

Seurakuntien toiminnassa ruokahävikkiä pyritään minimoimaan. Vaivion leirikeskuksessa ruokahävikkiä vähennetään esimerkiksi huolellisella ruokalistasuunnittelulla ja tiedottamisella. Suunnittelussa huomioidaan erilaisten asiakasryhmien tarpeet ja toiveet, ateriat valmistetaan hyvistä raaka-aineista ja asiakkaita ohjataan ottamaan ruokaa sen verran, minkä jaksaa varmasti syödä.

Ympäristön kannalta on järkevää suosia lähiruokaa. Pyhäselän seurakunnan emäntä Kirsi Schmidt mainitsee villiyrtit yhtenä lähiruoan raaka-aineena. Hän on tänä keväänä lisännyt kuivattua nokkosta esimerkiksi sämpylätaikinaan ja kastikkeeseen pinaatin sijasta.

Perennoja ja luontoretkiä

Hautausmailla ympäristötyö näkyy hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemen mukaan monin tavoin. Hän toimii myös Joensuun seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän puheenjohtajana.

Hautausmailla käytetään akkukäyttöisiä pienkoneita ja suositaan yleisistutuksissa perennoja. Perinteisen kukkahoidon vaihtoehdoksi on tarjolla kukaton ruohohoito tai perennahoito. Nurmikoita ei kastella ja kukkapenkkejä on madallettu siten, että vesi jää paremmin kukkien käyttöön.

– Kirkon kasvatustyössä pyritään vahvistamaan läheistä ja myönteistä luontosuhdetta. Eväiden jätteet lajitellaan, retkeillään lähiluonnossa ja opitaan samalla jokamiehenoikeuksia ja huomataan pieniä juttuja ympärillä, sanoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta. Lasten kanssa keskustellaan siitä, kuinka eläimiä voi auttaa selviytymään.

Arvo- ja asennevaikuttaminen on kirkon kasvatustyössä tärkeää: sitä, mitä rakastaa, ei halua vahingoittaa.

Ympäristötyötä kyllä tehdään seurakunnissa, mutta sitä ei välttämättä osata sanoittaa, huomauttaa Kiviniemi. Vaikkapa kirkkokierros polkupyörillä tai lasten kanssa tehty eväsretki lähimetsään on ympäristötyötä, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi.


Mikä ympäristödiplomi?

  • Kirkkohallituksen myöntämä ympäristödiplomi on todistus seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle, joka on sitoutunut kehittämään toimintaansa ympäristön kannalta jatkuvasti paremmaksi.
  • Diplomi on työkalu, jonka avulla seurakunnat voivat seurata ja kehittää ympäristötyötään.
  • Ympäristödiplomi myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan.

 

Kontiolahden seurakunta hakee ympäristödiplomia

Kontiolahden seurakunta on hakemassa tänä vuonna kirkon ympäristödiplomia ensimmäistä kertaa. Diplomia haetaan vuosille 2022–2026.

Ympäristödiplomin valmistelussa on saatu apua Karelia-ammattikorkeakoulun ympäristöalan opiskelijoilta. He tekivät osana opintojaan syksyllä 2020 ympäristökatselmuksen, jossa selvitettiin, millaista ympäristötyötä seurakunnassa tehdään. Katselmuksen pohjalta seurakunta hahmottelee, millaisiin tavoitteisiin diplomikaudella pyritään.

Kirkkoherra Jukka Reinikaisen mukaan diplomi haastaa seurakunnan pohtimaan ympäristötyötä monelta kantilta.

Ympäristönäkökohtia pohditaan esimerkiksi korjaus- ja uudisrakentamisessa. Lämmitysjärjestelmiä uusittaessa tullaan suosimaan maalämpöä ja aurinkoenergiaa. Kirkkoon on mahdollista asentaa myös ilmalämpöpumppuja. Öljylämmitteisiä kiinteistöjä Kontiolahden seurakunnalla ei enää ole.

Viime vuonna Kontiolahdella vihittiin käyttöön seurakuntakeskus. Rakennuksen katolle rakennetaan aurinkopaneeleita sen verran, että niillä katetaan noin 15 % talon sähkötarpeesta.

– Paneeleihin on saatu Business Finlandilta hankerahoitusta, minkä ansiosta paneelit voivat maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa, sanoo Reinikainen.

Tämäntapaisten ratkaisujen avulla seurakunta etenee kohti hiilineutraaliutta, johon Suomen evankelisluterilainen kirkko pyrkii vuoteen 2030 mennessä.

Reinikainen on huomannut, että suhtautuminen ympäristöasioihin on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana. Nykyisin ympäristönäkökulma nivoutuu luontevasti esimerkiksi papiston työhön. Vuosikalenteriin kuuluvat esimerkiksi kylvösiunaus ja sadosta kiittäminen, luomakunnan sunnuntai ja rantakirkko leirikeskus Hirvirannassa.

– Voimme olla ylpeitä, jos saamme diplomin. Se ei ole mikään lelu vaan oikea työkalu, Reinikainen toteaa.

Topi Linjama

 

Pääkirjoitus: Ympäristön ehdoilla

Kesän alussa kuulimme iloisen uutisen, kun seurakuntayhtymämme sai jälleen jatkoa ympäristödiplomille vuoteen 2025 saakka. Jo kolmannen diplomin saavuttaminen kertoo siitä, että Joensuun seurakunnissa tehdään pitkäjänteisesti työtä ympäristön hyväksi.

Kesän alussa kuulimme iloisen uutisen, kun seurakuntayhtymämme sai jälleen jatkoa ympäristödiplomille vuoteen 2025 saakka. Jo kolmannen diplomin saavuttaminen kertoo siitä, että Joensuun seurakunnissa tehdään pitkäjänteisesti työtä ympäristön hyväksi. Diplomi ei ole organisaatiollemme pelkkä paperinpala, joka ripustetaan seinälle. Se on osoitus siitä, että kannamme vastuuta ja pyrimme jatkuvasti parantamaan toimintaamme.

Ympäristötyö näkyy seurakuntien toiminnassa monella eri tasolla. Kun ympäristöohjelmamme auditoitiin keväällä 2021, saimme erinomaista palautetta lukuisista asioista: Järjestämme luontokirkkoja, huolehdimme ympäristökasvatuksesta ja osallistumme erilaisiin ympäristötapahtumiin. Otamme ympäristöasiat huomioon hautausmaiden hoidossa ja jätehuollossa. Olemme tehostaneet tilojen käyttöastetta ja rakennamme uutta ympäristökriteerit huomioiden.

Ympäristödiplomiprosessi auttaa meitä käymään läpi kaikki toimintamme osa-alueet. Käytännön toteutukseen osallistuu jokainen – toimistotyöntekijöistä pappeihin ja lapsi- ja nuorisotyöntekijöistä keittiöhenkilökuntaan vain muutamia mainitakseni. Pienetkin teot merkitsevät, kun kyse on elintärkeästä asiasta.

Olen iloinen siitä, että seurakuntayhtymässämme on oma ympäristötyöryhmä, jossa on mukana sekä työntekijöitä että seurakuntien luottamushenkilöitä. Työryhmän tuella hiomme ympäristöohjelmaamme ja pystymme kehittymään jatkuvasti. Verkostot ovat meille tärkeitä. Olemme mm. osa Joensuun seudun ilmastokumppanuusverkostoa. Kirkon yhteisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä. Tässä pyrkimyksessä olemme ilolla mukana.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä

 

Näkökulma: Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen

Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.

Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.

Kuvassa ihmisten avoimiin kämmeniin on sijoitettu kuvaa metsästä.
Kuva: Pixabay

Raikkaan näkökulman tarjosi Joensuun ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, joka puhui Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen -tilaisuudessa to 31.10.2019 Joensuussa. Tilaisuuden järjestäjinä olivat kaupunki ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä.

Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen tekojen ja kulutuksen aiheuttamia, ilmastonmuutosta kiihdyttäviä vaikutuksia. Kun hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään, huomio kiinnittyy helposti siihen, mistä täytyy luopua. Luopuminen ei välttämättä houkuttele, niin terveellistä kuin se onkin – onhan jokaisen lopulta luovuttava kaikesta.

Hiilikädenjälki puolestaan kuvaa ilmastohyötyä eli päästövähennysvaikutuksia, jotka ulottuvat omaa toimintaa laajemmalle. Kysymys on kimppakyydin, tavaroiden lainaamisen tai naapuriavun kaltaisista teoista, jotka hyödyttävät sekä toimijoita että ilmastoa.

Hiilikädenjälki kiinnittää huomion oikeaan kohtaan: meillä on yhteinen päämäärä, ekologisesti kestävä maailma, ja voimme saavuttaa tavoitteen vain tekemällä asioita yhdessä. Kysymyksen ”mitä voin tehdä ympäristön eteen” voisi kääntää muotoon ”kenen kanssa voisin tehdä asioita ympäristön eteen”.

Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Itse olen päässyt mukaan esimerkiksi kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeeseen, yliopiston Allyouth-hankkeen mentoriohjelmaan, Kohtuus-liikkeeseen ja seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmään. Mutta on myös lukemattomia muita yhteisöjä, joiden kautta maailmaa voi muuttaa kestävämmäksi.

Asioita ei tarvitse ajatella ilmastonmuutos edellä, vaikka ne siihen liittyisivätkin. Jos autan naapuria asioissa, joihin hänen pitäisi muussa tapauksessa ostaa palvelu
ulkopuolelta, siitä tulee hyvä mieli. Jos ajan auton sijaan pyörällä, pysyn paremmassa kunnossa ja säästän rahaa.

Voi myös kannustaa isompia toimijoita muuttamaan sääntöjä ja käytänteitä. Esimerkiksi Joensuun kaupunki ja seurakuntayhtymä ovat tehneet 2016 ilmastositoumuksen, jossa luvataan järjestää ympäristöaiheisia kerhoja kaikenikäisille, kannustaa työntekijöitä pyöräilyyn ja lisätä lähi- ja luomutuotteiden käyttöä.

Toisena puhujana 31.10. oli Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta. Sipiläinen kertoi Kirkon ilmasto-ohjelmasta ja määritteli toivon olevan jotakin sellaista, jonka toteutumisesta ei voida olla varmoja. Tulevaisuuden epävarmuus luo toivolle tilan: emme tiedä, millä tavoin ihminen tulee selviytymään ympäristökriisistä.

Topi Linjama
Joensuun evlut seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän pj.