Avainsana: valinnat

Sana: ”En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan”

Tasainen ja tylsä arki voikin lopulta olla parasta ja turvallisinta. Ja ehdottomasti riittävää!

Jos tuijottaisimme vain sosiaalisen median päivityksiä, voisi kuvitella, että elämme täydellisessä maailmassa. Terveellinen ruoka on aina kauniisti lautasella, koti aina viimeisen päälle sisustettuna ja siivottuna ja perheiden kokoontumiset yhtä juhlaa.

Aika harvoin kukaan kertoo sosiaalisessa mediassa tavallisesta arjesta, joka on toisinaan ehkä vähän tylsääkin, jopa yksitoikkoista. Varsinkaan siellä ei kerrota ylilyönneistä. Kuinka kahvikuppi lentää suuttumisen takia lattialle ja kahvit seinille tai kuinka tuli huudettua puolisolle ja kiukuteltua lapsille. Veikkaisin kuitenkin, että aika monessa kodissa ylilyönnit voivat olla tavallisempia kuin jatkuva kiiltokuvaelämä. Sukujuhlatkaan eivät aina oikeasti ole yhtä juhlaa. Ne voivat olla myös yhtä tuskaa.

Tasainen ja tylsä arki voikin lopulta olla parasta ja turvallisinta. Ja ehdottomasti riittävää! Sellaisen saavuttamiseksi on välillä pakko pysähtyä miettimään omia arvojaan, tekemisiään ja valintojaan. Riittääkö se tosiaankin vai haikailenko täydellisyyttä?

Minulla on sellainen koira, joka tulee heti työntämään kuononsa kainalooni, jos käyttäydyn poikkeavalla tavalla. Koirani reagoi kaikkiin tunnekuohuihini ja saa minut tasaantumaan. Koira laittaa minut välittömästi ymmärtämään omat heikkouteni ja vajavuuteni. Epätäydellisyyteni. Koirien omistajana on ollut pakko myös luopua aina siistin kodin ajatuksesta. Raparoiskeet ja hiekka ovat eteiseni seinillä ja lattioilla arkipäivää.

Olemme laskeutumassa paaston aikaan. Hiljennymme silloin miettimään ja katumaan oman elämämme puutteita ja ylilyöntejä. Raparoiskeet ovat väistämättä yltäneet myös omaan sydämeen. Tuhkakeskiviikon messussa otsaani piirretään tuhkaristi katumuksen merkiksi. Risti muistuttaa minua siitä, että minut on kasteessa otettu Jeesuksen yhteyteen, että syntisenä kelpaisin Jumalalle.


”Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.”
– Vaellusvirsi

 

Taru Keinänen
diakoni
Vaara-Karjalan seurakunta

 

Kolumni: Kumpaa ruokin

Kun meillä jokaisella on hyviä ja huonompia ajatuksia, pitää meidän itse valita, kumpia haluamme ruokkia.

Henkilökuva Jarkko Riikosesta.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva

Nuori kysyy isovanhemmaltaan neuvoa hankalassa asiassa, sisäisessä ristiriidassa, hyvän ja pahan kamppailussa päänsä sisällä. Vanhus vastaa vertaamalla hyvää ja pahaa kahteen vallasta taistelevaan suteen. Iän suomalla kokemuksella viisas vanhus toteaa, että se susi voittaa, kumpaa sinä ruokit.

Maailma ympärillämme tarjoaa meille jatkuvasti loppumattoman tulvan uutisia, tietoja, näkemyksiä ja ajatuksia. Sanotaan, että aiemmin kaikki oli helpompaa. Voi olla, että ennen riitti rukous: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan”. Nyt ei enää riitä. Nykyään pitää prosessoida ajatuksia paljon pidempään.

Ensimmäiseksi pitäisi kyetä erottamaan mitkä asiat ovat tosia, ei epätosista asioista kannata hermostua. Pelkästään tämä jyvien erottelu akanoista tuottaa usein vaikeuksia ihan aikuisillekin, lapsista puhumattakaan.

Toisekseen kannattaa pyrkiä edellä mainitun rukouksen jaotteluun. Ei ole syytä kantaa suurempaa taakkaa kuin omat hartiat kestävät. On olemassa asioita, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään. On asioita, joissa oma osuus tuntuu pieneltä, mutta silti voi edes yrittää. Ja sitten niitäkin, joissa voi tehdä paljonkin.

Ja sitten se kolmas, tässä kohtaa mielestäni tärkein kohta. Kun meillä jokaisella on hyviä ja huonompia ajatuksia, pitää meidän itse valita, kumpia haluamme ruokkia. On aivan totta, että ympärillämme on paljon asioita, joista voisi hyvin perustellusti masentua. Mutta aivan yhtä totta on se, että yhtä paljon on seikkoja, joista voisi olla kovin onnellinen.

Tätä kirjoittaessa ikkunan takana paistaa Luojan kirkas aurinko kullankeltaiseen koivikkoon, hehkuvan sinisen taivaan kehyksessä. Suuren ilon voi löytää myös pienemmistäkin raameista, esimerkiksi Saksan uuden liittokanslerin valloittavasta hymystä. Meillä on suurena lahjana mahdollisuus vapaaseen tahtoon ja sen ilmaisuun. Mitä tahdomme ruokkia? Tyyneyttä ja rohkeutta sinulle!

Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi