Hyvä luottamushenkilö ajattelee asioista laajasti ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, mutta ei ole jääräpää. Mukaan toivon kaikenikäisiä, ja etenkin nuorten osallistuminen olisi hienoa.
Nyt on hyvä hetki miettiä, millainen on seurakuntavaalien sloganissa mainittu uskottu, toivottu ja rakastettu. Samalla kannattaa miettiä, mitä voisi itse tehdä, että seurakunnassa jokainen olisi aidosti kaikkea noista kolmesta. Oiva paikka päästä vaikuttamaan asioiden kulkuun on juuri nyt, kun ensi syksyn seurakuntavaalien ehdokaslistoja on alettu keräämään.
Toivon, että mahdollisimman moni seurakuntalainen lähtee ehdolle ja tuo oman osaamisensa vaikuttamiseen. Tärkeää on, että valituksi tulisi monipuolisesti seurakuntien jäsenistöä. Mitään ”kirkossakäymismäärämittaristoa” ei ehdokkaille ole, vaan täysivaltaisuus, 18 vuoden ikä ja seurakunnan jäsenyys riittävät. Hyvä luottamushenkilö ajattelee asioista laajasti ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, mutta ei ole jääräpää. Mukaan toivon kaikenikäisiä, ja etenkin nuorten osallistuminen olisi hienoa.
Seurakuntavaaleissa valitaan henkilöt päättämään oman seurakunnan ja meillä Joensuussa myös seurakuntayhtymän asioista. Eri tehtävissä pääsee vaikuttamaan esimerkiksi oman seurakunnan työntekijöiden valintaan, kirkollisveron määrään, kiinteistöihin, toiminnan painottamiseen ja moneen muuhun käytännön asiaan.
Seurakuntien päätöksentekojärjestelmä on kieltämättä moninainen ja vaikeasti hahmotettava. Kontiolahdella valitaan yhdessä vaalissa kirkkovaltuusto, Joensuussa kahdella äänestyslipulla erikseen seurakuntiin seurakuntaneuvostot sekä Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto. Seurakuntaneuvostot vaikuttavat oman lähiseurakunnan toiminnassa, esimerkiksi Enossa. Isot yhteiset asiat päättää valtuusto. Keskeisin vaikuttamispaikka on valtuustolle asiat valmisteleva kirkkoneuvosto, jonka jäsenet luottamushenkilöt valitsevat seurakuntakohtaisesti.
Koko Suomen ev.lut. kirkkoa koskevat oppiasiat päätetään kirkolliskokouksessa. Seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt valitsevat maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Siellä sitten päätetään esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkioikeuksista ja muista isoista asioista.
Työskentely seurakuntien toimielimissä on käytännössä hyvin yhteisymmärryshakuista. Puoluekuria vastaavaa käytäntöä ei ole, vaan asioista keskustellaan ja koetetaan löytää yhteinen näkemys. Eräs seurakuntavaalien erinomainen piirre on, että äänestysoikeus on myös 16 vuotta täyttäneillä.
Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia.
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalissa äänestyslippu on valkoinen. Pappisvaaleissa äänestetään puolestaan sinisellä äänestyslipulla. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio
Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Vaaleilla kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Äänioikeutettuja maallikkovaaleissa ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja pappisvaaleissa hiippakuntien papit.
Kirkolliskokousvaaleissa äänestysalueet on jaettu hiippakunnittain. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan kuusi maallikkoedustajaa ja kolme pappisedustajaa.
Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia. Kirkkotie kysyi kaikilta ehdokkailta heidän arvoistaan ja asioista, joihin he haluaisivat vaikuttaa kirkolliskokouksessa. Ehdokkaiden äänestysnumerot on jätetty esittelystä pois, koska vaalitavan vuoksi tieto ei ole tarpeellinen suurimmalle osalle lehden lukijoista.
Seurakuntalaiset voivat kuitenkin halutessaan tuoda esille omia näkemystään kirkolliskokousvaaleista keskustelemalla seurakuntien luottamushenkilöiden kanssa. Vaaleissa äänioikeutetut seurakuntien luottamushenkilöt ja papit löytävät ehdokasnumerot mm. ehdokasgalleriasta osoitteesta www.ehdokasgalleria.evl.fi. Samassa osoitteessa pääsee tutustumaan myös tarkemmin kaikkiin kirkolliskokousvaalien ehdokkaisiin.
Sari Jormanainen
Korjattu 29.1.2020: Pappisvaalien äänioikeutetuiksi on korjattu hiippakunnan papit, aiemmin tekstissä luki seurakuntien papit.
Maallikkoehdokkaat: Pohjois-Karjala
Nimi: Maiju Ahlholm Ikä: 53 v. Seurakunta: Eno Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan vaikuttaa siihen, että kirkon varojen vähetessä menojen pienentämistä etsittäisiin muusta kuin varsinaisesta työstä. Haluan, että esimerkiksi kasvatus (lapsi- ja nuorisotyö) pysyisi arvossaan ja siihen panostettaisiin edelleen eikä tulisi supistuksia. Voisiko kirkko keventää esimerkiksi hallintoa?
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Tärkeimpänä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Arvostan myös avoimuutta ja aitoutta.
Nimi: Mikko Juvonen Ikä: 48 v. Seurakunta: Kontiolahti Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan osaltani vaikuttaa siihen, että kirkon opetus ja toiminta säilyvät Raamatun, Jumalan sanan, perustalla. Keskeisin Raamatun viesti on se, kuinka ihminen pelastuu. Haluan toimia niin, että kirkosta ei tulisi vain hyvän elämän opettaja, vaan että sanoma pelastuksesta säilyisi opetuksen ja toiminnan perustana.
Osallisuutta, eli seurakuntalaisten omaa toimintaa ja tekemisen mahdollisuuksia on edistettävä. Seurakunnan työntekijät tarvitsevat rohkaisua tähän yhdessä tekemisen opetteluun. Seurakunta työpaikkana ei ole helpoimpia. Toivon, että rakenteita ja toimintamalleja ohjataan niin, että seurakunnissa olisi hyvä olla töissä. Hyvä työilmapiiri kutsuu seurakuntalaisia osallistumaan ja rakentamaan kirkkoa.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Suurin haaste on kirkkoon kuuluvien jäsenten ja kasteiden väheneminen. Haluan olla edistämässä ja ylläpitämässä kirkkomme asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemme keskittymällä siihen mitä ajattelemme, mitä puhumme ja kuinka toimimme, sekä hyväksymällä erilaisuutta.
Meidän tulee pitää kynnys matalana kaikille ihmisille ja toiminnalle, joka edesauttaa yhteisöllisyyttä. Päämääränä tulee olla, että pidämme omaa luterilaista seurakuntaamme esillä kaikkien muiden uskontojen puristuksessa. Edistäisin hiippakuntatyöskentelyä, enkä olisi hiippakuntia lopettamassa. Hiippakunnat tuovat esiin alueittensa yksilölliset piirteet ja näin on helpompi vastata edessä oleviin haasteisiin.
2. Mitkä olisivat keskeiset arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Työskentelen ahkerasti niiden asioiden eteen, joita pidän oikeina ja tärkeinä. Pidän mielessäni, että teemme päätöksiä seurakuntalaistemme ja kirkkomme parhaaksi. Päätöksentekijänä kuuntelen seurakuntalaisia herkällä korvalla, olen viestiviejänä kumpaankin suuntaan. Olen avoin myös erilaisuudelle. En luokittele ihmisiä heidän mielipiteidensä perusteella.
Nimi: Anton Sutinen Ikä: 27 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Nykyistä monipuolisemmat ja innostavammat tavat osallistua kirkon toimintaan, esim. katukuvassa näkyminen tarjoamalla vaikkapa lounasta. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyö tulee näkymään suuremmassa roolissa vähenevien varojen takia, siihen on uskallettava lähteä rohkeammin mukaan tarjoamalla vapaaehtoisille monipuolisempia osallistumismahdollisuuksia.
Kirkko positiivisen muutoksen tekijäksi koko maahan. Maaseudulla on mahdollisuuksia ja valtava potentiaali tulevaisuudessa, kun ihmiset ja luonto kohtaavat käsi kädessä. Kiertävä pappi voi palvella niin kansallispuistossa kuin kyläkaupassa. Kirkon tilaisuudet voivat olla rentouttavia ja leppoisia, niissä voi kokea niin joulujuhlan kuin jumalanpalveluksen, monenlaisten ihmisten kanssa.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Avoimuus, nuorekkuus, tasapuolisuus.
Maallikkoehdokkaat: Yhteisellä matkalla
Nimi: Matti Ketonen Ikä: 70 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Yhteisellä matkalla
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa?
Kirkon tulee avoimesti ja rohkeasti keskittyä sanomassaan sen ytimeen, Kristukseen, josta käsin kirkon tehtävä kaikkinensa muotoutuu. Toimintaympäristön muutoksiin perustuvasti kirkon tulee keventää hallintoaan ja sopeuttaa talouttaan.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Toimintaa ohjaaviksi arvoiksi sopivat ihmisen kunnioittaminen, asiantuntemus, luotettavuus, rohkeus ja tavoitteellisuus. Työskentelyssä tarvitaan hyvää johtamista, rakentavaa ja sovinnollista vuoropuhelua, vastuullisuutta, yhdenvertaisuutta ja avoimuutta.
Maallikkoehdokkaat: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
Nimi: Kimmo-Ilari Juntunen Ikä: 19 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Seurakuntalaisen osallisuus kirkon toiminnassa ja samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeus.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Lähimmäisenrakkaus.
Nimi: Topi Linjama Ikä: 42 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan tuoda ympäristöteemoja vahvemmin mukaan kirkon päätöksentekoon ja keskusteluun.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Arvoista tärkeimpiä on rehellisyys: haluan edistää päätöksentekoa, jossa maailma ja ihmisen elämä nähdään mahdollisimman rehellisesti sellaisena kuin se on. Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys liittyvät tähän läheisesti.
Nimi: Janne ”Rysky” Riiheläinen Ikä: 53 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmän (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Uskon, että minulla olisi annettavaa siihen, miten kirkkomme viestinnän kautta elää ja toimii. Niin kirkko voi tuottaa parhaiten sitä toivoa, jolle näinä maailmanaikoina on yhä enemmän kysyntää. Viestinnästä on kysymys myös siinä, miten voisimme kohdata paremmin kirkon sisäisiä jakolinjoja.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Kirkko elää ja toimii sekä ajassa että ikuisuudessa. Ikuisuuspuoli on hoidossa, mutta ajassa me voimme toimia aina paremmin. Se tarkoittaa uusien toimintatapojen, läsnäolon ja kohtaamisen mallien sekä organisaatioiden kokeilemista. Yhteiskunnan tasolla kirkko ei voi myöskään tyytyä seuraamaan katseella kehityskulkuja, vaan se saa ja sen pitää olla aktiivinen osa tätä maata.
Pappisehdokkaat
Nimi: Markku Fräntilä Ikä: 54 v. Seurakunta: Pielisensuu Valitsijayhdistys: Sanan kirkko
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Kirkon kallein aarre on evankeliumi. Sen tulee säilyä alkuperäisenä, sen varassa on elettävä ja sitä on tarjottava kaikille. Lisäksi kirkon tulee edelleenkin toimia kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että kirkko uskaltaa myös 2020-luvulla pysyä Jumalan sanassa ja tunnustuksessaan sekä keskittyä niihin tehtäviin, jotka sille on uskottu hoidettavaksi.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Aikamme populistinen tendenssi pyrkii horjuttamaan kirkon kivijalkaa, repimään rikki Raamatun sanoman ja lyömään kiilaa kristittyjen keskinäiseen yhteyteen. Kirkolla on päivittäin kasvava kiusaus luopua ydintehtävistään -puhtaasta evankeliumin julistamisesta ja oikein toimitetuista sakramenteista- ja hukata mahdollisuutensa eksymällä omaan monitouhuisuuteensa. Kirkon on oltava rohkeasti kirkko, pääasian on pysyttävä pääasiana. Se on ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi”.
Nimi: Ruut Hurtig Ikä: 35 v. Seurakunta: Kontiolahti Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Haluan rakentaa sellaista Kristuksen kirkkoa, jonka seurakuntalaiset voivat kokea itselleen merkityksellisenä hengellisenä yhteisönä. Osallistava tapa toimia sekä tunnistettava kieli ovat tässä keskeisessä roolissa. Arvojen ja keskustelukulttuurin koventuessa yhteiskunnassa kirkon on asetuttava rohkeasti heikompien puolelle niin ihmisoikeus- kuin ympäristökysymyksissä.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Kristittyjen välisen yhteyden vaaliminen erimielisyyksistä huolimatta ja paluu juurille; iloon, armahtavaisuuteen ja yksinkertaisuuteen.
Nimi: Ville Ojala Ikä: 49 v. Seurakunta: Joensuu Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat
1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?
Hallinnon keventäminen ja jäntevöittäminen kaikilla kirkon toiminnan tasoilla.
2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?
Luottamus, aitous ja tavoitteellisuus.
Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 11.2.2020: Ehdokasgalleria
Rovasti Petri Karttunen ja seurakunta-neuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.
VAIKUTTAMINEN. Rovasti Petri Karttunen ja seurakuntaneuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.
Petri Karttunen (vas.) ja Heimo Karhapää olivat kirkolliskokouksessa samaa mieltä useimmista asioista. Erityisen merkittävää ja kiinnostavaa oli työ uuden raamatunkäännöksen ja virsikirjan parissa. ”Yhteinen projektimme oli kirkon hallinnon keventäminen. Siinä emme tainneet onnistua”, naurahtaa Karttunen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Kun Joensuun kaupungilla talonrakennuspuolen insinöörinä toiminut Heimo Karhapää oli istunut kuusi vuotta maallikkoedustajana kirkolliskokouksessa, hän sai uudeksi vierustoverikseen Kajaanin seurakunnan kappalaisen Petri Karttusen. Elettiin vuotta 1984.
Viereisille istumapaikoille samaa hiippakuntaa edustaneet Karhapää ja Karttunen päätyivät aakkosjärjestyksen perusteella. Parivaljakolla riitti keskusteltavaa käsillä olevista asioista niin, että usealla kaudella he päätyivät myös huonetovereiksi.
Näin siitä huolimatta, että konservatiivisena pidetyn Suomen Kansanlähetyksen puheenjohtajana toiminut Karhapää ja liberaaliksi luonnehditun herännäisyyden läheiseksi kokenut Karttunen olivat useista asioista eri mieltä.
Myöhemmin parivaljakko teki pitkään yhteistyötä myös Joensuussa seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioiden hoitamisessa. Karttunen toimi Joensuussa kirkkoherrana v. 1991-2015 ja Karhapää vuosikymmenten ajan johtavana luottamushenkilönä, mm. yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana.
Tänäkin päivänä Pohjois-Karjalan Kansalähetyksen puheenjohtajana ja seurapuhujana toimiva Karhapää kertoo tulleensa uskoon v. 1965 ylioppilaskokouksessa Lahdessa, minkä jälkeen hengelliset asiat tulivat erityisen rakkaiksi kristillisen kotikasvatuksen saaneelle nuorukaiselle. Oma paikka löytyi varsin pian v. 1967 perustetusta Kansanlähetyksestä.
Niin sanotun viidennen herätysliikkeen syliin syntynyt yhdistys sai Karhapään mukaan alkunsa osin reaktiona ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Elettiin jännitteistä murrosaikaa: ylioppilaat valtasivat Vanhan ylioppilastalon, Hannu Salama kävi Jumalanpilkka-oikeudenkäyntiä ja liberaaliteologia nosti päätään raamatuntutkimuksen parissa. Perinteiset arvot kuten kirkko, isänmaa ja asepalvelus tulivat kyseenalaistetuksi.
– Keskeistä ja minulle itselleni erityisen läheistä Kansanlähetyksessä oli kuitenkin nimenomaan lähetyksen ajatus, sanoo Karhapää.
Karttunen on puolestaan herännäisyyden eli körttien Joensuun paikallisyhdistyksen ja v. 2021 Joensuun Herättäjäjuhlien juhlatoimikunnan jäsen.
– Jos jonkun herätysliikkeen voin kodikseni sanoa, niin herännäisyyden. Meidän muita herätysliikkeitä yhdistää vahvasti pietistinen perinne, jolle on ominaista uskovien yhteisön ihanne. Sitä pidetään yllä seurakuntakurin avulla sekä sitoutumalla yhteisöön ja sen ihanteisiin, sanoo Karttunen.
– Herännäisyydessäkin on ollut tätä piirrettä, mutta se on jäänyt taka-alalle. Siinä korostuu enemmänkin armahtava suhde toisiin ihmisiin. Uskoa ei mitata elämäntavalla ja onnistumisilla, vaan sillä, mitä Kristus ja hänen armonsa merkitsevät meille ja miten se heijastuu tapaan, jolla kohtaamme toisemme, hän jatkaa.
”Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin on täynnä myyttejä”
Mutta kokeeko Karhapää olevansa konservatiivi, entäpä Karttunen liberaali?
– Varmaan minulle on monenlaistakin leimaa pantu niskaan. Jos se on positiivinen, niin kyllä niinkin voi sanoa. Omasta mielestäni olen aina ollut yhteistyön rakentaja, sanoo Karhapää.
– Olen ajatellut hengellistä työtä kirkon tehtävästä käsin, joka kirkon tunnustuksen mukaan on sanan ja sakramenttien jakaminen, kristillisen sanoman levittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen, hän jatkaa.
Karttunen suhtautuu varauksella koko konservatiivi-liberaali-jaotteluun. Hän toteaa jaottelun tulleen Suomeen alun perin Yhdysvalloista. Jaottelu on Karttusen mukaan täynnä myyttejä, jotka harvoin ovat totta edes syntysijoillaan, saati sitten täkäläisessä todellisuudessa.
– Toiselta taholta on ajateltu, että konservatiivit ovat sellaisia, että he eivät ota tosiasioita huomioon, heille tiede on uhka, he eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaan pitävät jäykästi kiinni vanhoista periaatteista. Tämä on karikatyyri, joka harvan osalta pitää paikkaansa. Joku äärimmäinen tyyppi saattaa tietysti löytyä, sanoo Karttunen.
– Konservatiivisella taholla taas ajatellaan, että liberaaleille usko ja Raamattu eivät ole tärkeitä, vaan siellä seurataan maailmaa ja halutaan olla sille mieliksi. Sekin on karikatyyri. Moni kristitty katsoo rakkauden vaativan asioiden tarkastelua jatkuvasti täydentyvän tiedon valossa, sen miettimistä, olisiko tarpeen tarkistaa joitakin ratkaisumalleja. He tekevät nämä arviointinsa uskostaan käsin, uskollisena Raamatulle ja raamattunäkemykselleen.
Karttuselle tärkeätä on olla avoimessa keskusteluyhteydessä ihmisten kanssa – olipa asioista samaa mieltä tai ei.
– Jos olemme esimerkiksi Heimon kanssa äänestäneet kirkolliskokouksessa joistakin asioista eri tavalla, niin useimmista on äänestetty samoin. Ei meidän keskustelu ollut eri mieltä ollessakaan sellaista, että olisimme yrittäneet kammeta toisiamme kannasta toiseen. Halusimme tietää toisen argumentit ja perusteet, sanoo Karttunen.
Pappisviran avaaminen naisille ja Porvoon julistus jakoivat mielipiteet
Mitkä sitten olivat asioita, joista Karhapää ja Karttunen äänestivät kirkon ylintä valtaa käyttävässä, ”kirkon eduskunnak-sikin” luonnehditussa kirkolliskokouksessa eri tavalla?
Ainakin kysymys pappisviran avaamisesta naisille (v. 1984, 1986) sekä ns. Porvoon julistus, jossa oli kyse muun muassa pappeuden ja ehtoollisyhteyden hyväksymisestä anglikaanisen kirkon ja pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen välillä. Karttunen äänesti molemmissa asioissa puolesta, Karhapää vastaan.
– Porvoon kysymys oli niin monimutkainen, että katsoin teologeilla olevan siitä parempi tietämys, ja menin siinä Kansanlähetyksen kannan mukaan. Virkakysymyksestä ajattelin puolestaan tuolloin, että papin virka on miehelle annettu tehtävä, mutta siinä kysymyksessä käsitykseni on muuttunut. Ratkaisu on aikanaan tehty, mennään nyt sen mukaan. Tärkeintä on löytää armahtava Jumala, sanoo Karhapää.
– Minua vakuutti virkakysymyksessä Lutherin opetus pappeudesta, jonka mukaan meidät kaikki on kutsuttu Kristuksen lähettiläiksi. En näe raamatullisia perusteita sille, että pappisvirka kuuluisi vain miehelle, toteaa Karttunen.
Keskustelu samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kestää, koska avioliittokannan muuttamiseen vaaditaan määräenemmistöpäätös
Viime vuosien kuuma peruna kirkolliskokouksessa on ollut kysymys siitä, tulisiko Suomen ev.lut. kirkon sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon. Tästä asiasta Karhapää ja Karttunen eivät ole olleet äänestämässä. Jos nyt pitäisi äänestää, Karttunen äänestäisi puolesta, Karhapää vastaan.
– Se on vaikea kysymys. Emerituspiispa Eero Huovinenhan oli aikanaan sitä mieltä, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudesta, jos tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, pohdiskelee Karhapää.
Karttunen kritisoi julkisuudessa usein esillä olevaa mielikuvaa kirkon hitaudesta ja konservatiivisuudesta. Hän huomauttaa, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö, kun eduskunnassa päätöksentekoon riittää yksinkertainen enemmistö.
– Siksi on luonnollista, että kirkossa joudutaan keskustelemaan asioista pidempään, ennen kuin riittävä enemmistö syntyy. Siinä on hyvätkin puolensa – asiat tulevat käsiteltyä pohjamutia myöten.
– Toisaalta hitaus turhauttaa ihmisiä, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa. Ja on harmillista, että kaikki paukut menevät vuosien ajan tähän keskusteluun, kun voitaisiin esimerkiksi miettiä sitä, miten tukea ihmisiä pitämään huolta avioliitoistaan, sanoo Karttunen.
Kaksikko kiittää toisiaan kuuntelusta ja asiantuntemuksesta
Jos kirkolliskokouksessa tuli toisinaan esiin asioita, joista Karhapää ja Karttunen olivat eri mieltä, paikallistasolla vastaavia tilanteita ei juuri eteen tullut. Vuosikymmenten yhteisen työnsaran jälkeen Karhapäällä ja Karttusella on muotoutunut toisistaan vankka näkemys henkilönä ja kirkollisena vaikuttajana. Miten he toisiaan luonnehtivat?
– Heimon tärkeä ominaisuus on se, mitä meillä kaikilla ei ole: Heimo on hyvä kuuntelija. Hän ei epäile keskustelukumppanin vakaumusta niissäkään tilanteissa, joissa asioista ollaan eri mieltä, sanoo Karttunen.
– Petri on ollut Joensuun seurakunnassa sellainen esimies, joka on antanut tilaa erilaisille näkemyksille. Teologinen asiantuntemus ja laaja hallinnollinen kokemus olivat keskeisiä viran vuosien aikana. Yhdessä tekeminen on tärkeää Petrin toiminnassa. Olen iloinen, että olemme kohdanneet, sanoo Karhapää.
Virpi Hyvärinen
Korjaus 29.1.2020 klo 8.30: Kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö. Aiemmin jutussa luki, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 2/3 määräenemmistö. Sama virhe paperilehdessä, sitä ei pystytä valitettavasti korjaamaan.
Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, jossa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.
Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.
Kirkolliskokous kokoontui edellisen kerran Turun kristillisellä opistolla 8.5.2019. Seuraava kokous pidetään marraskuussa. Kuva: Aarne Ormio
Suomen ev.lut. kirkossa toimitetaan tiistaina 11.2.2020 kirkolliskokousedustajien vaalit. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista kaikkiaan 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Edustajien paikkamäärät jaetaan hiippakuntien jäsenmäärän mukaan.
Tulevissa vaaleissa Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan yhdeksän edustajaa, joista kolme on pappeja ja kuusi maallikoita. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Lisäksi hiippakuntaan kuuluu kaikkiaan 52 seurakuntaa pääasiassa Pohjois-Savon, Poh-jois-Karjalan ja Kainuun alueelta.
Tällä hetkellä Joensuun seurakunnista kirkolliskokouksessa on kolme edustajaa. Tulevalla toimikaudella Joensuun seurakuntien osalta edustajiin on tulossa varmuudella muutoksia, koska pappisedustajana toimiva Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen ja maallikkoedustaja, seurakuntaneuvos Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta ovat ilmoittaneet, etteivät enää asetu ehdolle.
– Suomi on pitkä maa ja kirkolliskokouksessa päätetään paljon sellaisia asioita, joissa alueellisilla näkökohdilla on merkitystä. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana, jolloin olen ollut kirkolliskokouksen jäsen, tämä näkyi esimerkiksi päätettäessä hiippakuntien rajoista keväällä 2019 ja seurakuntarakenteista vuonna 2015. Alueellinen edustus takaa ylipäätään sen, että seurakuntien ja niiden elämän moninaisuus tulee kirkollisessa päätöksenteossa huomioiduksi, Tiina Reinikainen toteaa.
Ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta
Kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaaleissa ehdokkaaksi asetutaan valitsijayhdistyksen kautta, kuten seurakuntavaaleissakin. Myös maallikkoehdokkaan vaalikelpoisuuden kriteerit ovat samat kuin seurakuntavaaliehdokkaan. Ehdokkaan tulee olla sen hiippakunnan seurakunnan jäsen, johon hän asettuu ehdolle. Lisäksi ehdokkaan tulee olla täyttänyt vaalipäivänä 18 vuotta.
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaaleissa ehdolle voivat asettua myös seurakuntien työntekijät, pappeja lukuun ottamatta. Vaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä ja se jatkuu marraskuun 15. päivään saakka.
– Valtakunnallinen päätöksenteko kirkossamme tarvitsee eri alojen tuntijoita yhteiskunnasta sekä seurakunnan tehtävistä kiinnostuneita ja toimintaa tuntevia päättämään kirkon asioista. Hyvältä ehdokkaalta ja edustajalta vaaditaan aktiivista osallistumista, pitkäjänteisyyttä ja huolellista asioihin perehtymistä. Lisäksi tarvitaan kykyä tehdä tarvittaessa kompromisseja, kirkolliskokouksen maallikkoedustaja Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta pohtii.
Samoilla linjoilla on myös pappiedustajana toimiva kirkkoherra Tiina Reinikainen.
– Kirkolliskokoustyöskentely vaatii muun muassa sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, paneutumista asioihin ja verkostoitumistaitoja. Asioita viedään eteenpäin keskustellen ja päätöksiä tekemällä. Myös pelisilmästä ja hyvistä istumalihaksista on apua, Tiina Rei-nikainen vinkkaa.
Äänioikeus on seurakuntien luottamushenkilöillä
Kirkolliskokouksem maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat vaaleilla valitut seurakuntien luottamushenkilöt. Käytännössä siis äänestämään pääsevät seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet. Jos sama henkilö on jäsenenä sekä yhteisessä kirkkovaltuustossa että seurakuntaneuvostossa, kutsutaan äänestämään myös hänen varajäsenensä seurakuntaneuvostosta.
Äänestyksen päätyttyä äänestysliput toimitetaan sinetöityinä vaalilautakunnalle tuomiokapituliin. Vaalilautakunta suorittaa äänten laskennan ja vahvistaa vaalien tulokset. Tulevan kauden kirkolliskokousedustajat ovat selvillä 17.2.2019.
Kirkolliskokouksen pappisedustajien vaalit toimitetaan samalla aikataululla kuin maallikkoedustajien vaalit. Pappisedustajan vaaleissa ehdokkaaksi voi asettua kyseiseen hiippakuntaan kuuluva pappi. Pappisedustajan vaaleissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnan papit. Vaalit toimitetaan kunkin rovastikunnan pappien kokouksessa, jonka lääninrovasti kutsuu koolle.
Kirkolliskokouksen uusi nelivuotinen kausi alkaa 1.5.2020. Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Turussa.
Mahdollisuus vaikuttaa isoihin asioihin
Pian kolme kautta kirkolliskokousedustajana toiminut Eevi Väistö on ollut kaikilla kausilla hallintovaliokunnan jäsenenä, tällä hetkellä hän on hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja. Väistön tavoitteena oli pystyä vaikuttamaan kolmeen asiaan: kirkon hallinnon keventämiseen, kirkkoherran vaalitapaan ja maallikoiden osallistumisen aktivoimiseen kirkon hallinnossa.
– Olen käyttänyt näistä salissa puheenvuoroja ja voinut vaikuttaa hallintovaliokunnassa. Ensimmäisellä kaudella kirkkoherran valitsemiseksi tuli voimaan välillinen kirkkoherran vaali. Kirkon hallintoa on aloitettu keventää ja tämä työ jatkuu. Maallikoiden osallistumista on tarpeen edelleen kehittää. Suurin pettymys oli seurakuntayhtymämallin jumittuminen salin äänestyksessä, siinä olisi tarvittu lisäneuvottelua, Väistö kertoo.
Pitkänlinjan kirkolliskokousvaikuttajien mukaan tuleville kausille riittää myös monia tärkeitä asioita edistettäväksi ja päätettäväksi.
– Tulevalla kaudella tärkeitä asioita ovat muun muassa kirkon talousasiat ja hiippakuntien taloudellisten voimavarojen turvaaminen sekä kirkon hallinnon keventäminen ja hiippakuntavaltuuston toiminnan kehittäminen, Väistö toteaa.
– Voisin ajatella, että käsiteltäväksi tulee uusi ehdotus seurakuntarakenteista ja myös keskustelu avioliittokäsityksestä jatkuu, Rei-nikainen pohtii.
Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu
vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.
Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.
”Sanotaan, että kiinalaisetja intialaiset tekevät niin paljon päästöjä, ettei meidän valinnoilla ole vaikutusta. Tosiasiassa yksittäisen intialaisen päästöt ovat murto-osa suomalaisen päästöistä. Yksittäinen suomalainen voi tehdä paljon enemmän kuin yksittäinen intialainen”, sanoo 9-luokkalainen ilmastoaktiivi Oskari Mehtätalo. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. MIELENOSOITUKSET. Olemme järjestäneet Joensuun ilmaston uorten porukalla tänä vuonna neljä ilmastomielenosoitusta. Aluksi meitä oli kolmen nuoren ryhmä, mutta nyt epävirallisessa porukassa on jo 10-20 yläkoululaista ja lukiolaista. Viimeisimmässä mielenosoituksessa 27.9. oli mukana noin 400 ihmistä. Pidämme ilmastoasiaa esillä, koska sitä täytyy pitää esillä. Iskulauseemme on ”Teidän päätös, meidän tulevaisuus”.
2. MOTIVAATIO. Kotonani on aina puhuttu ilmastoasioista , ja seuraan aktiivisesti aiheeseen liittyviä raportteja sekä uutisointia erityisesti Yleltä. Minua huolestuttaa oma ja maailman tulevaisuus, mutta ilmastoahdistusta minulla ei ole. Tiedostan ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat ja tiedän, että niille täytyy tehdä jotakin.
3. VALINNAT. Omassa elämässäni olen ottanut ilmastoasiat huomioon esimerkiksi siinä, että olen koko syksyn ajan kulkenut päivittäin pyörällä 15 kilometrin koulumatkat. Meillä kotona ei syödä juurikaan lihaa, kodissamme on otettu huomioon ympäristövaikutukset ja olen lentänyt viimeksi 2-vuotiaana, vaikka olen matkustanut Venetsiaankin saakka. Koulussamme Joensuun steinerkoulussa tehtiin myös päätös, että jos leirikouluun lennetään, päästöt pitää kompensoida. Lähdemme bussilla leirikouluun Puolaan.
4. AIKUISET. Aikuisille haluan sanoa, että mielestäni on vähän itsekästä, jos ajattelee että minä nyt vain haluan lentää tai syödä lihaa. Vanhempien ihmisten kulutus on pois nuoremmilta sukupolvilta. Pyydän, että aikuiset yrittäisivät tehdä jotakin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaikka yhden ihmiset valinnat eivät niin paljon merkitse, se merkitsee, jos monet tekevät samat, hyvät valinnat.
5. VAIKUTTAMINEN. Olemme ideoineet ilmastonuorte n kanssa esimerkiksi koulukierrosta, jolla kävisimme kertomassa alakoululaisille ilmastonmuutoksesta. Mielenosoituksista minulla on herännyt kiinnostus vaikuttamiseen ja politiikkaan. Siksi halusin lähteä TET-jaksolla eduskuntaan. Pääsin kansanedustaja Jenni Pitkon eduskunta-avustaja Eetu Kreivin mukana tutustumaan eduskuntatyöhön. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin mukaan puheenvuoron valmisteluun, kokouksiin ja katsomaan vähän budjettineuvottelujakin.
Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.
Viime syksynä Suomen ev.lut. kirkossa toimitettiin seurakuntavaalit. Seurakuntavaaleilla valittiin uudet luottamushenkilöt seurakuntien päätöksentekoon.
Joensuun seurakuntayhtymässä päättäjiä valittiin sekä seurakuntaneuvostoihin että yhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Vaaleilla valitut päättäjät ovat tehneet pian vuoden verran tärkeää työtä seurakuntien ja seurakuntalaisten hyväksi.
Nyt edessä on toisenlainen, mutta myös hyvin tärkeä tehtävä. Jo viime syksyn vaaleissa puhuttiin useaan otteeseen siitä, miten seurakuntavaalien kautta on mahdollista vaikuttaa myös kokonaiskirkon asioihin. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olla nyt käsillä.
Kirkon korkeimman päättävän elimen, kirkolliskokouksen, edustajat valitaan vaaleilla helmikuussa. Kirkolliskokouksen maallikko- ja pappisedustajille järjestetään omat vaalit. Pappisedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat luonnollisesti papit.
Maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeus on nykyisillä seurakuntien vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Kirkkotien jakelualueella olevat Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan luottamushenkilöt pääsevät siis helmikuussa äänestämään Kuopion hiippakunnan kirkolliskokouksen maallikkoedustajista.
Vaikuttamisen mahdollisuus ei ole kuitenkaan ainoastaan nykyisillä luottamushenkilöillä. Kaikissa vaaleissa tarvitaan ehdokkaita, joita äänestää. Kirkolliskokouksen maallikkoehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen seurakunnan jäsen. Ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä, joten mietihän kiinnostaisiko sinua pyrkiä kirkon ylimpien päätöksentekijöiden joukkoon?
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Nyt on hyvä hetki miettiä, millainen on seurakuntavaalien sloganissa mainittu uskottu, toivottu ja rakastettu. Samalla kannattaa miettiä, mitä voisi itse tehdä, että seurakunnassa jokainen olisi aidosti kaikkea noista kolmesta. Oiva paikka päästä vaikuttamaan asioiden kulkuun on juuri nyt, kun ensi syksyn seurakuntavaalien ehdokaslistoja on alettu keräämään.
Nimi: Maiju Ahlholm
Nimi: Anneli Tuulia Parkkonen
Nimi: Anton Sutinen
Nimi: Matti Ketonen
Nimi: Kimmo-Ilari Juntunen
Nimi: Topi Linjama
Nimi: Janne ”Rysky” Riiheläinen
Nimi: Markku Fräntilä
Nimi: Ruut Hurtig
Nimi: Ville Ojala
Kirkkotie 