Avainsana: Ukraina

Pääkirjoitus: Kenelle kellot soivat

Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Kokonainen vuosi on kulunut siitä, kun heräsimme uutiseen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Rauhan kellot soivat silloin kirkoissa ympäri maata. Suomen evankelis-luterilaisten piispojen aloitteesta kellot tulevat soimaan jälleen sodan syttymisen vuosipäivänä 24. helmikuuta. Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Rauhan kellot soivat meille kaikille, jotta pysähtyisimme ja muistaisimme. Kellojen äänessä voi kuulla kaikki ne tunteet, joita ihmiset sodan jaloissa ovat joutuneet kokemaan – pelon, surun ja menetetyn toivon. Kellojen äänessä voi kuulla myös jämäkän ja voimakkaan soinnin, joka nostaa rohkeuden pintaan ja taistelee väsymättä vääryyttä vastaan.

Kellot soivat meille kaikille, jotta huomaisimme, että emme ole yksin. Viime vuosi on osoittanut, miten äärimmäisen tärkeää on yhteen hiileen puhaltaminen. Kun toimimme yhdessä, voimme saada aikaan jotain paljon suurempaa kuin yksin. Kellojen ääni on myös tuttu ja turvallinen, se tuo meille lohtua ja valaa luottamusta tulevaisuuteen.

Kuulemme kellojen soiton, jotta auttaisimme. Avustustahtomme on ollut hyökkäyksen alusta saakka korkealla, ja moni on tehnyt vapaaehtoisena töitä ukrainalaisten hyväksi sekä maailmalla että meillä Suomessa. Ilman apua Ukrainassa ei pärjätä jatkossakaan. Yksi avustusjärjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, jonka työ ukrainalaisten hyväksi alkoi vuosi sitten hätäapuna.

Sittemmin Ukrainaan on perustettu oma maatoimisto, jonka tuella lapset ovat päässeet kouluun ja kerhoihin. Kirkon Ulkomaanapu yhteistyökumppaneineen tavoittaa EU:n rahoittamalla jättiprojektillaan vuoden 2023 aikana yhteensä 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia. Kirkon Ulkomaanapu tekee arvokasta tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

 

5xmielessä: Hane päätti järjestää apua ukrainalaisille

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Ukrainan sodan alettua Hannu Hane Vähäkoski ryhtyi organisoimaan ukrainalaisten auttamista, ja toiminnan ympärille perustettiin yhdistys Hane Peace Ukraine. Seuraava yhdistyksen kokoama avustuslasti Joensuusta Ukrainaan starttaa tammikuussa koulubussin muodossa.

Tummahiuksinen, harmaapaitainen mies seisoo kahvikuppi kädessään katsoen kameraan.
Hannu Vähäkoski työskentelee Joensuun Tulliportin normaalikoulun yläkoulun ja lukion matematiikan ja fysiikan opettajana. Työnsä ohella Hane on toiminut tarmokkaasti ukrainalaisten auttamiseksi, ja hänet palkittiin Joensuun arjen sankarina marraskuussa. – Toivon, että ihmiset huomaisivat maailmanlaajuisesti avun tarpeen Ukrainassa ja muuallakin, Hane toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. KOULUBUSSI. Olemme tehneet tähän mennessä viisi avustusmatkaa Ukrainaan, ja tammikuussa teemme kuudennen. Yksi yrittäjä on lahjoittanut linja-auton, joka täytetään avustustarvikkeilla ja viedään Lviviin. Armeija ja pakolaiset saavat avustustarvikkeet, ja linja-auto jää sinne koulubussiksi. Bussiin voi tuoda tavaraa 4. tammikuuta kello 16–20 osoitteessa Lukkotie 9.
  2. TARVE. Ukrainassa tarvitaan erityisesti säilykeruokia, varavirtalähteitä, makuupusseja, lämmittimiä ja sidontatarvikkeita. Käsiapteekkitavaraa menee niin paljon kuin jaksaa viedä. Yksi yritys antaa kamiinoja. Olemme vieneet myös muun muassa maastotakkeja, kumppareita ja kenttäkeittiötarvikkeita.
  3. KOORDINOINTI. Neljällä ensimmäisellä avustusreissulla toimme paluumatkalla Suomeen yhteensä noin 500 ukrainalaista, viidennellä reissulla jätimme maastoauton armeijalle. Ihmisten tuonnin järjestely vaati satoja tunteja vapaaehtoistyötä, sillä viranomaiset eivät organisoi sitä mitenkään. Tällä hetkellä ne, jotka haluavat Ukrainasta pois, pääsevät sieltä kyllä helposti esimerkiksi Varsovaan ja siitä eteenpäin.
  4. KOULU. Suomeen tulleita ukrainalaisia autoimme myös perustamalla koulun, jossa he saattoivat alkaa opiskella kieltä. Nyt kielikursseja on tarjolla jo virallistenkin tahojen kautta, eikä koulullemme ole enää tarvetta. Ukrainaan meidän on tarkoitus rakentaa puukoulu sodan loputtua. Projektiin on lupautunut pääarkkitehti ja porukka vapaaehtoisia rakentajia. Hankkeelle on olemassa osa rahoituksesta ja esilupa. Projekti on kuitenkin jäissä niin kauan kuin sota kestää.
  5. AUTTAMISHALU. Kun Ukrainasta alkoi tulla pakolaisia, ihmiset olivat valmiita tyhjentämään asuntojaan antaakseen tavaroitaan ukrainalaisille. Nyt ovat kodit ja mökit tyhjentyneet, mutta intoa auttaa edelleen on. Kirjoitin kirjan Ukrainan kriisi 2022 vapaaehtoisten silmin – Miten suomalaiset ryhtyivät auttamaan sodan uhreja. Se kertoo, miten suuri panostus vapaaehtoisilla on ollut Suomessa ja Euroopassa. Ilman heitä tilanne olisi todella huono.

Tea Ikonen

Kirkolliskokoukselta 500 000 euron avustus ukrainalaisille

Ukrainan tilanne sekä talous- ja ympäristöasiat olivat esillä kevään kirkolliskokouksessa.

Ukrainan tilanne oli esillä Kirkolliskokouksessa Turussa toukokuun ensimmäisellä viikolla.

– Kirkko osoitti oikeaa asennetta päättäessään puolen miljoonan euron avustuksesta sodasta kärsiville ukrainalaisille alijäämäisestä talousarviosta huolimatta, toteaa joensuulainen edustaja Matti Ketonen.

Talouden lisäksi kirkolliskokouksen käsiteltävänä oli muun muassa ilmastoon liittyviä asioita. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi kehittää ympäristövaikutusten mittaamista.

– Kirkon energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on, että kirkko on hiilineutraali vuonna 2030, Ketonen kertoo.

– Kirkon ympäristötyössä riittää työsarkaa ja asialla on kiire. Yksi iso haaste on öljylämmitteisten kiinteistöjen suuri määrä, kontiolahtelainen edustaja Ruut Hurtig toteaa.

Pyhiinvaellukset ja luontohengellisyys hengellisyyden muotoina

Muita teemoja viikon mittaan olivat muun muassa seksuaalisen häirinnän vastaiset toimet, kirkon toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Avioliittokysymys säilyy kirkkopoliittisessa keskustelussa, seuraavaksi piispainkokouksen käsittelyssä.

– Käsikirjavaliokunnassa saimme valmiiksi massiivisen mietinnön evankelioimisaloitteesta. Sen myötä kirkkohallitus sai tehtäväksi laatia evankelioimistyön toimintalinjauksen, Hurtig sanoo.

Valiokunnan työ jatkuu seuraavaksi uuden aloitteen parissa. Aloitteella halutaan tukea moninaistuvaa hengellisyyttä.

– Esimerkkejä tällaisesta nousevasta hengellisyydestä ovat esimerkiksi erilaiset hiljaisuuden viljelyn muodot, pyhiinvaellukset ja muu luontohengellisyys, Hurtig kertoo.

Keskustelut lasten ja nuorten kanssa ilahduttivat

Ketonen näkee tärkeänä edistysaskeleena kirkkolain kokonaisuudistuksen eteenpäinmenon.

– Lobbaamisen kirkon tunnustuksen pysymisestä kirkkolaissa mahdollisti eduskunnan hallintovaliokunnan vierailu kirkolliskokouksessa.

Ilahduttavaa molempien edustajien mielestä oli lasten, nuorten sekä nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVIn edustajien tapaaminen kirkolliskokouksen yhteydessä.

– Keskustelimme mm. hyvästä elämästä sekä heidän näkemyksistään ja toiveistaan kirkon tulevaisuuteen liittyen. Toivottavasti nuorten ääni pääsee kuuluviin myös syksyn seurakuntavaaleissa.


Kirsi Taskinen

5Xmielessä: Ukraina tarvitsee apuamme

Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.

Piispa Jari Jolkkonen sytyttämässä kynttilöitä alttarilla.
– Rukous ei ole vain korulause. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä, sanoo Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Kirkon kuvapankki / Tuija Hyttinen
  1. TUSKA. Aivan alusta lähtien sota on herättänyt tuskaa. Kun ajattelen sodasta kärsiviä ukrainalaisia, tuskaani yhdistyy huoli ja myötätunto. Kun ajattelen Venäjän rikollista hyökkäystä, typeriä perusteluja ja raakalaismaista tulenkäyttöä, tuskaani liittyy syvä epäreiluuden kokemus.

 

  1. AUTTAMINEN. Ukrainalaiset tarvitsevat humanitaarista apua. Pitkään. Parasta on lahjoittaa rahaa luotettaville avustusjärjestöille. Niihin kuuluu myös Kirkon ulkomaanapu. Tiedän sen, koska johdan kirkon lähetys- ja avustusjärjestöjen valvontaa. Talvisodassa me jäimme yksin. Ankara totuus on, että Ukraina tarvitsee myös aseapua. Ukrainan häviäminen rohkaisisi Venäjää jatkamaan militaristista imperialismia. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta.

 

  1. RAJAYHTEISTYÖ. Venäjän valtiojohtoa pitää iskeä talouspakotteilla lujaa. Toisaalta tavalliset venäläiset ovat syyttömiä sotaan. Itäraja tulee olemaan vieressämme tuhat vuotta. Siksi kestävän rauhan takia meidän pitäisi yrittää jatkaa vuorovaikutusta ruohonjuuritasolla. Eikö luottamuksen rakentaminen tavallisiin venäläisiin, kansalaisjärjestöihin ja ystävyysseurakuntiin voisi olla juuri meidän itärajalla elävien tehtävä?

 

  1. PUOLUSTUS. Venäjän hyökkäys paljasti, että sen valtionjohto ymmärtää lopulta vain voiman ja vallan kieltä. Siksi meidän on jatkossakin pidettävä puolustusvoimat suorituskykyisenä. Entisenä aktiivireserviläisenä ja maanpuolustuskursseja kuluttaneena tiedän, että Suomen armeija on hyvässä kunnossa. Meillä on vahva tykistö ja maailmanluokan hävittäjät. Maastomme suosii puolustajaa, olemme ”suluttamisen suurvalta”. Tämä tuo tiettyä levollisuutta. En pelkää hyökkäystä Suomeen. Mutta samalla Suomen pitää olla myös rauhanturvaamisen ja diplomatian suurvalta.

 

  1. RUKOUS. Sodan sytyttyä järjestettiin piispojen toivomuksesta rauhan rukous ja kellojen soitto kaikissa seurakunnissa. Rukous on oikeasti tärkeä, ei vain korulause. Siinä tuomme kärsivien hädän sekä Jumalan korviin että omalle sydämellemme. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä.

 

Virpi Hyvärinen

 

 

Pääkirjoitus: Tekoja toivon tähden

Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä.

Ukrainan tilanne järkyttää. Sota ei ole tullut vuosikymmeniin näin lähelle meitä. On ymmärrettävää, että reaktiomme vaihtelevat: toiset vetäytyvät, toiset toimivat. On järjestetty mielenosoituksia, osallistuttu keräyksiin, haettu pakolaisia Suomeen, osoitettu tukea Ukrainalle sinikeltaisella värillä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on sodan syttymisestä lähtien etsitty keinoja auttaa ja tukea ihmisiä sekä sodan keskellä että kotimaassa. Jo sodan syttymisen iltana soivat kirkkojen rauhankellot ympäri maata. Kirkoissa on voinut hiljentyä ja keskustella työntekijöiden kanssa. Kirkon keskusteluavun kanavat verkossa, chatissa ja puhelimessa ovat tarjonneet lohtua ja henkistä tukea niitä tarvitseville.

Monet seurakunnat ovat lahjoittaneet rahaa ukrainalaisten tukemiseksi avustusjärjestöjen kautta. Yksi järjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, joka tukee mm. hätäavun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille. Hätäapu on käytännössä ruoka-apua, lämmikkeitä ja muita perustarvikkeita. Ihmisten auttamishalu on ollut poikkeuksellista: jo ensimmäisen kahden viikon aikana keräys tuotti noin 3 miljoonaa euroa.

Pakolaisten määrä on valtava. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, kuntien ja kaupunkien kanssa, jotta myös seurakunnat voivat taata Suomeen saapuville ukrainalaisille mahdollisimman kattavan avun pakolaistilanteessa.

Kaiken tämän keskellä vietämme pian pääsiäistä, joka on kristityille ympäri maailmaa vuoden tärkein juhla. Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä. Joensuun seurakuntien tunnus Toivon tähden on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi