Sairaalapappi on potilaita, omaisia ja hoitajia varten

Hoitajilla on rajalliset mahdollisuudet tukea potilasta kriisin tai yksinäisyyden hetkellä, mutta sairaalapapilla on aikaa paneutua ihmisten hätään.

Hoitajilla on rajalliset mahdollisuudet tukea potilasta kriisin tai yksinäisyyden hetkellä, mutta sairaalasielunhoitajalla on aikaa paneutua ihmisten hätään.

Sairaalapappi ja sairaanhoitaja istuvat pöydän äärellä.
Sairaalapappi Eija Majasaaren (vas.) mukaan sairaalasielunhoito voi olla jutustelua mistä tahansa aiheesta. Geriatrisen osaston hoitaja Mervi Eklund arvelee, että pappi pystyy vastaamaan potilaiden hengellisiin kriiseihin ja tarpeisiin hoitajia paremmin. Kuva: Tea Ikonen

– Keskussairaalassa sairaalasielunhoitajaa pyydetään paikalle usein silloin, kun oma tai läheisen sairaus herättää huolta, kertoo sairaalapappi Jenni Tabell.

Sairaalapapin kanssa halutaan keskustella esimerkiksi akuuteista kriiseistä, kuoleman kohtaamisesta ja elämän rajallisuudesta, yksinäisyydestä sekä oman tai läheisen elämänhistoriasta. Lisäksi sairaalapappia pyydetään tuomaan ehtoollista, viettämään rukoushetkeä tai hänelle halutaan ripittäytyä.

Sairaalasielunhoitajat ovat kaikkia sairaalassa käyviä varten, olipa kyseessä potilas, omainen tai hoitohenkilökunta. Heidän puoleensa saa kääntyä matalalla kynnyksellä. Keskustelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia.

– Sielunhoito voi olla ihan mistä tahansa aiheesta juttelua. En kysele ihmisen vakaumusta. Tarvittaessa voin kysyä, haluaako asiakas, että rukoillaan, mutta kaikissa keskusteluissa en ota sitä esille. Kunnioitamme ihmisen omaa vakaumusta ja itsemääräämisoikeutta. Ei olla tekemässä käännytystyötä vaan tarjoamassa henkistä ja hengellistä tukea, toteaa sairaalapappi Eija Majasaari.

Kirkon sairaalasielunhoito 60 -tunnus, jossa risti muotoutunut kämmenistä.
Pohjois-Karjalan ensimmäinen sairaalapappi aloitti virassaan 60 vuotta sitten.

Sairaalasielunhoitajat ovat pääasiassa pappeja

Suomessa työskentelee noin 120 sairaalasielunhoitajaa. He ovat pääasiassa pappeja tai lehtoreita. Pohjakoulutuksena on teologian maisterin tutkinto, ja virassa olevat sairaalapapit suorittavat lisäksi 60 opintopisteen laajuisen sairaalasielunhoitajan erityiskoulutuksen.

– Myös diakoniatyöntekijä voi olla sairaalasielunhoitaja, jos tekee sairaalatyötä ja on käynyt sairaalasielunhoidon erityiskoulutuksen. Suomessa on ehkä pari sairaaladiakonia, Majasaari sanoo.

Tabell ja Majasaari työskentelevät sairaalapappeina Pohjois-Karjalan keskussairaalassa, Psykiatriatalossa ja Siilaisen kuntoutumiskeskuksessa. Heidän työhönsä kuuluu muun muassa osasto- ja poliklinikkavierailuja, tapaamisia potilaiden, omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa, erilaisten ryhmien vetämistä, hartaushetkiä ja ehtoollisia.

Sairaalapapilla on aikaa paneutua ihmisten hätään

Hoitohenkilöstö kokee sairaalapapit osaksi tiimiä, jossa pappi auttaa potilasta ja tarvittaessa myös omaisia. Hoitajilla ei ole aina aikaa tai mahdollisuutta tukea potilasta kriisin tai yksinäisyyden hetkellä. Silloin sairaalapapista on suuri apu.

– Seurakunnan työntekijä osaa vastata hengellisiin asioihin paremmin. Monesti me hoitajat olemme aika kiireisiä, mutta sairaalapapilla on aikaa paneutua ihmisten hätään ja poistaa ahdistusta, arvioi geriatrisen osaston sairaanhoitaja Mervi Eklund Siilaisen kuntoutumiskeskukselta.

– Minusta on ollut hienoa, että sairaalapastori on käynyt osastolla esimerkiksi pääsiäisen ja joulun aikaan ja luonut osaltaan näiden juhlapyhien tunnelmaa potilaille, toteaa osastonhoitaja Virva Pellinen Pohjois-Karjalan keskussairaalasta.

Sairaalapappi on myös hoitohenkilökuntaa varten

Myös työntekijät saavat sairaalapapeilta apua, jos osastolla on tapahtunut jotain, mikä on koskettanut työyhteisöä. Sellainen voi olla nuoren ihmisen yllättävä kuolema osastolla tai yksikön oman työntekijän vakava sairastuminen.

– Lisäksi sairaalapastori on käynyt keskustelemassa henkilökunnan kanssa arvoista sekä eettisyydestä. Näissä asioissa olemme hyödyntäneet myös teologian opiskelijoita, milloin heitä on ollut osastolla käytössä, Pellinen kertoo.

Mervi Eklund kertoo kuulleensa, että hänen kollegansa oli toivonut sairaalapapin siunaavan hänet työhön.

– Samalla tavalla kuin koti siunataan, voi pyytää siunauksen työhönsä. Tarpeita on niin monenlaisia. Se lämmitti sydäntä.

 

Tea Ikonen

 


Sairaalasielunhoitoa Joensuussa 60 vuotta

  • Pohjois-Karjalan ensimmäinen sairaalapappi Kauko Kajo aloitti virassaan 1.4.1963. Hän työskenteli keskussairaalassa, Kontioniemen parantolassa ja Paiholan sairaalassa.
  • Pohjois-Karjalan sairaalasielunhoitopiirin toisen sairaalapapin virassa aloitti Jarmo Sivonen 15.1.1971. Hän oli erityisesti psykiatristen potilaiden sielunhoitaja ja toimi myös työnohjaajana ja palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavana.
  • Joensuun seurakuntayhtymän sairaalapappeina toimivat tällä hetkellä Eija Majasaari ja Jenni Tabell.

 

Oppilaitospapin pakeilla saa puhua mistä vain

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Oppilaitospapit Sanna Kauppinen ja Tiina Belov hymyilevät Riveria Peltolan ovella.
Sanna Kauppinen (vas.) toimii tammikuun loppuun saakka oppilaitospappina ammattikasvatuksen puolella, Tiina Belov on yliopistopastori, jonka työalueeseen kuuluu myös Riveria Niittylahti.

Joensuun seurakuntayhtymällä on kaksi oppilaitospappia, joiden työaluetta ovat kaikki Joensuun alueen oppilaitokset. Työkenttä on laaja: käytännössä joka neljäs vastaantulija on Joensuussa joko opiskelija tai jollakin tavalla töissä oppilaitoksessa.
Pastorit Tiina Belov ja Sanna Kauppinen toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Työn puitteet on linjattu yhteistyösopimuksissa.
– Palvelemme sekä opiskelijoita että työntekijöitä. Tärkein tehtäväni on olla oppilaitoksessa, sanoo yliopistopastori Tiina Belov.
– Työstäni yli puolet on keskustelutyötä. Oppilaitospappi on usein se ainoa, jolla on aikaa kysymyksiin, jotka eivät liity suoraan heidän tehtäväänsä; filosofisiin, eettisiin ja hengellisiin pohdintoihin ja sen miettimiseen, kuka tai mikä minä olen, hän lisää.

Elämän murroskohdat, uupuminen ja läheisten ongelmat kuormittavat, myös some- ja ympäristöahdistus näkyvät opiskelumaailmassa

Oppilaitospappien palveluja tarvitaan Sanna Kauppisen mukaan tyypillisesti elämän murroskohdissa: kun läheinen kuolee, kun muutetaan uudelle paikkakunnalle tai kun ihmissuhteissa tulee vastaan jokin äkillinen tilanne.
– On myös väsymistä, kun on liikaa asioita samaan aikaan tai isoja muutoksia elämässä. Joskus läheisten ongelmat kuormittavat, tai pärjääminen työelämässä mietityttää. Myös masennus ja muut mielenterveyden ongelmat näkyvät keskusteluissa, sanoo Kauppinen.
Ajankohtaisia teemoja ovat pastorien mukaan myös sosiaalisen median tuomat ilmiöt, kuten peliriippuvuus ja jatkuvan kuvatulvan vaikutus minäkuvaan.
– Myös ympäristön tilanne ja maailman tulevaisuus painavat nuoria. Ja joillekin opiskelijoille jo kiireettömän aikuisen läsnäolo on tärkeää, sanoo Belov.
Kauppisen mukaan ihmiset tarvitsevat venttiilin, missä tuulettaa rehellisesti ja luottamuksellisesti asioita.
– Siinä tehtävämme on viestiä, että toivon ikkuna auki. On tärkeätä, että joku sanoo, että sinä pärjäät. Aika monesti keskustelussa käy niin, että asia ei muutu, mutta se suhteutuu.

Oppilaitospapit vinkkaavat: Luo järkevä päivärytmi, tee kämpästäsi koti, älä jää yksin

Mutta mitä ovat oppilaitospappien ohjeet hyvään opiskelijaelämään?
– Ihan perusjutut ovat tärkeitä. Mene nukkumaan ajoissa, herää ajoissa. Syö riittävästi ja säännöllisesti – ei pelkkää pikaruokaa. Hanki harrastus, tapaa ystäviä, pidä itsestäsi huolta. Myös rauhallinen oman minuuden pohdinta on tärkeää, summaa Belov.
– Uudessa opiskeluryhmässä on usein joku tyyppi, jonka kanssa voisi ajatella hengaavansa. Kutsu opiskelukavereita vaikka syömään, ei se haittaa vaikka he eivät ole vielä tuttuja. Laittakaa ruokaa, käykää lenkillä, kutsukaa kotiin. Tee omasta kämpästä itsellesi koti, jossa viihdyt, evästää Belov.
Kauppinen korostaa, että kenenkään ei kannata jäädä yksin. Kun apua tarvitsee, sitä kannattaa pyytää. Harrastuksiin ja esimerkiksi paikallisseurakunnan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan.
– Jos joku ei uskalla yksin mennä vaikkapa kansainväliseen messuun, niin minua voi nykäistä hihasta, mennään ensi kerralla porukassa, rohkaisee Kauppinen.
– Käy katsomassa, missä viihdyt, ja mene sinne – olipa se sitten liikuntaa, kirkon toimintaa tai ylioppilasteatteria. Se on samalla aikuisuuden opettelua – että etsii ja toimii itse, lisää Belov.


 

Oppilaitospapit päivystävät – tule juttusille!

• Ma klo 9-11 Riveria Niskala
• Ma Riveria Niittylahti, kellonaika varmistuu myöhemmin
• Ti klo 9-11 Riveria Peltola
• Ti klo 11.30-13 Genesis-kappeli yliopistolla
• Ke klo 9-11 Riveria Jukola
• Ke klo 13-15 Karelia AMK, Tikkarinne
• To klo 11-13 Karelia AMK, Wärtsilä (kahvit tarjotaan!)
• Riveria Otsola ja Kaislakatu sopimuksen mukaan
• Luovilla toimintaillat noin kerran kuukaudessa yhteistyössä Liperin seurakunnan kanssa.

Virpi Hyvärinen