Avainsana: Maria

Sana: Pienen ihmeen äärellä

Olen ajatellut, että se lapsen silmien kirkkaus on puhdasta taivaan valoa. Lapsen silmistä paistaa vielä Jumalan puhtaan rakkauden, toivon ja ylösnousemuksen valo.

”Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien.
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan? ”

Näin lauletaan Taivas sylissäni -laulussa. Se laulu kertoo Mariasta, Jumalan Pojan äidistä.

Maria lienee meistä ihmisistä kaikkein onnekkain, vaikka hän joutuikin kantamaan kaikkein raskaimman taakan. Maria oli onnekas, koska hän sai kantaa itse Jumalaa sydämensä alla, hoitaa ja vaalia häntä rakkaudella. Hän sai Jumalan Pojan syliinsä, käsivarsiensa kannettavaksi. Hän sai katsoa Jumalaa silmästä silmään ja nähdä niissä taivaan kirkkauden.

Miten suuri rakkaus, mutta myös suuri pelko hänen sydämessään onkaan vallinnut sen tehtävän edessä, jonka enkeli oli hänelle ilmoittanut! Hän oli Jumalan erityisellä tavalla rakastama, kunniatehtävään valittu ja silti niin pieni ja tavallinen ihminen. Siinä tallissa, kaiken ihmeellisen edessä, hän kasvoi äidiksi.

Hän tiesi, että hänen vastuullaan on tuosta pienestä ihmeestä huolehtiminen.
Siinä hetkessä, pienen poikansa silmien edessä, rakkaus kasvoi pelkoa suuremmaksi.
Silmistä heijastui Jumalan valtakunnan valo. Jumala oli luvannut olla hänen kanssaan.

Onko sinulla ollut koskaan mahdollisuutta katsoa aivan pientä lasta silmiin? Se valo, joka pienistä silmistä loistaa, on jotakin aivan ainutlaatuista. Se on kuin kevyt aavistus tuonpuoleisesta, erityistä kirkkautta, jonka tämän maailman tuulet ennen pitkää kuitenkin himmentävät.

Olen ajatellut, että se lapsen silmien kirkkaus on puhdasta taivaan valoa.  Lapsen silmistä paistaa vielä Jumalan puhtaan rakkauden, toivon ja ylösnousemuksen valo. Jokainen lapsi on Jumalan ihme, rakkauden lahja, joka tulee tähän maailmaan konkreettisessa muodossa.

Vaikka sitä on kuinka tutkittu, ei elämän lahjaa voi tiedekään täysin selittää. Elämä syttyy äidin kohdussa, katseilta piilossa, salaisuutena maailmalle. Se on selittämätön ja silti niin luonnollinen osa luomakunnan kiertoa. Sen hetken salaisuuden ymmärtää vain Jumala.

Meidän koko elämämme on Jumalan lahjaa. Me saamme vielä hiljentyä hetkeksi pienen Jeesus-lapsen seimen äärellä ja kiittää siitä valosta ja toivosta, jonka hän elämiimme ja tähän maailmaan on syntymässään tuonut.

Olkoon se toivo lohtunamme ja voimanamme myös alkavana vuonna. Siunattua vuotta 2022 jokaiselle.


Sanna-Marika Hallayö
vs. kappalainen
Kontiolahden seurakunta

Sana: ”On aamutähti syttynyt, on adventtisi läsnä nyt” – Virsi 933: 5

Joosef ja Maria uskalsivat elämänsä vaikeiden kysymysten keskellä luottaa Pyhän Hengen voimaan ja työhön. Heille oli merkittävää enkelin antama sanoma ja Vanhan Testamentin profeetan lausuma ennustus.

4. adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Sen evankeliumi luetaan Matt. 1: 18-24, joka tarkastelee enemmän Joosefin roolia Jumalan suunnitelmissa. Maria on joulun lapsen äiti, mutta ilman Joosefin apua maailmanhistoria näyttäisi kovin erilaiselta.

Mitä me hänestä tiedämme? Ammatiltaan hän oli teknikko, me sanoisimme rakennusmies tai kirvesmies. Yritän ymmärtää, millainen mies Joosef oli. Millainen suhde hänellä oli Mariaan ja mikä hänen tehtävänsä oli Jumalan suunnitelmissa?

Joosef aikoi hylätä Marian kuulleessaan hänen odottavan lasta. Aikomuksen taustalla on pelko. Mitä muut hänestä ajattelevat? Hänen maineensa on mennyttä ja miehinen itsekunnioitus raunioina. Hänhän on kuningas Daavidin jälkeläinen. Joosef tietää: ”Ainakaan hän ei ole lapsen isä!” Joosef on itse asiassa hyvin inhimillinen kuva miehestä, jolle maine ja kunnia ovat tärkeitä ja pyhiä asioita. Mikä maine ja mikä kunnia? Muistetaanko meidät kuoltuamme niistä? Tuskin. Enemmänkin siitä, kuinka kohtelemme toisiamme.

Joosefilla oli siihen aikaan kaksi vaihtoehtoa. Hän saattoi nostaa armottoman metelin ja vaatia oikeusteitse kunnian palauttamista ja kihlauksen purkamista. Joosef oli valitsemassa kuitenkin siistimpää ja Mariankin kannalta siedettävämpää tapaa ja oli kaikessa hiljaisuudessa purkamassa kihlauksen. Mutta Jumalalla oli Joosefille kolmas vaihtoehto tai käsky. “Joosef, Daavidin Poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, sinun vaimoasi, sillä se mikä on hänestä siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Siellä missä pelko on suurin ja hatara miehinen kunnia horjuu, siellä alkaa näkyä Jumalan voima.

Tämän jälkeen Joosefille ei tarvitse enää todistella mitään. Maan hiljaisesta tulee vaimonsa rinnalla kulkeva Mies isolla alkukirjaimella. Hän on valmis uhraamaan arvonsa ja asemansa yhteiskunnan silmissä ja sitoutumaan Marian kanssa.

Joosef ja Maria uskalsivat elämänsä vaikeiden kysymysten keskellä luottaa Pyhän Hengen voimaan ja työhön. Heille oli merkittävää enkelin antama sanoma ja Vanhan Testamentin profeetan lausuma ennustus. Sellaisina he olivat uskonihmisiä. Heille merkitsee jotain todellista ja konkreettista se, että “Jumala on meidän kanssamme”. Saako Jumala tänä jouluna ja myöhemminkin olla meidän kanssamme – todella?

Jaakko Muhonen, kappalainen, Kontiolahden seurakunta

Enkeli suojelee nukkuvaa Joosefia ja raskaana oleva Maria ylistää Jumalaa.
Tuleva sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. KUVA: Anniina Mikama.