Avainsana: luovuus

Skräppää, maalaa, askartele – Bible Journaling on luovaa raamattutyöskentelyä

Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.

Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.

Riitta Mälkönen ja Sanna Maunu istuvat pöydän ääressä työstämässä kuvituksia Raamatun tekstistä. Pöydällä on erilaisia Bible Journaling -välineitä kuten vesivärit, vihkoja ja Raamattuja.
Bible Journaling -ryhmässä kukin keskittyy omaan tekemiseensä, mutta lopuksi töitä myös jaetaan.
– Minulla harrastukseen liittyy vahvasti myös valokuvaus ja sosiaalinen media. Omia ideoita on kiva jakaa toisille myös somessa, sanoo Sanna Maunu (oik.). Kuvassa myös ryhmän ohjaaja Riitta Mälkönen. Kuva. Virpi Hyvärinen


Pielisensuun kirkolla on jo viiden vuoden ajan kokoontunut pieni, mutta sitäkin innokkaampi Bible Journaling -ryhmä. Edes korona ei ole tätä ryhmää pysäyttänyt – sen toiminta siirtyi viime keväänä Skypeen ja jatkuu verkossa yhä.

Ryhmässä sukelletaan Raamatun teksteihin luomalla niihin henkilökohtainen suhde visuaalisen työskentelyn avulla. Käsien työstäessä kuvaksi sitä, mitä mieli ja sydän miettii, yksittäinen raamatunjae voi kasvaa työstäjälleen tärkeäksi voimalauseeksi.

Yksi kuvittaa Raamatun lehtiä, toinen tekstaa paperille

Ryhmän kokoontumiset alkavat yhteisellä tutustumisella päivän tekstiin, ja toisten kanssa keskustellessa kukin saa ideoita ja näkökulmia työskentelyynsä. Osa ryhmäläisistä tekee kuvituksia suoraan Raamatun lehdille, osa erillisille papereille tai alustoille.
– Toiset ovat enemmän askartelijoita: he leikkaavat, liimaavat, leimaavat, ja heillä kertyy kerroksia töihin. Toiset taas maalaavat tai tekevät piirroksia värikynillä. Jokaisella on oma tyylinsä, kertoo Pielisensuun seurakunnan ryhmää ohjaava Riitta Mälkönen.

Tuunaukseen sopivat niin pahvilaatikot kuin partavaahtokin

Seurakuntaan on hankittu paljon materiaaleja työskentelyä varten: papereita, maaleja, teippejä, leimailuvälineitä, tarroja ja muita askartelutarvikkeita. Mukaan tulija tarvitsee vain oman Raamatun.
– Bible Journaling -harrastajille valmistetaan myös ihan omanlaisiaan Raamattuja, jossa on usein leveät marginaalit tai tyhjiä välilehtiä, joille raamatunlauseita voi työstää, kertoo Mälkönen, joka itse tykkää työstää kuvia nimenomaan Raamatun sivuille.

Ryhmässä jo vuodesta 2017 asti mukana ollut teologianopiskelija Sanna Maunu puolestaan tekee kuvitukset aina erillisille papereille, koska Raamatun sivut tuntuvat liian pieneltä tilalta hänen helposti isoiksi paisuville töilleen.
– Olemme kokeilleet monenlaisia työtapoja, kuten esimerkiksi pahvilaatikoista kolmiulotteisten mallien rakentamista ja partavaahdolla painamista – jälkimmäisestä jää hauskat kuviot paperiin. Konstit ovat monet, eikä tekeminen meidän ryhmässä jää pelkästään Raamatun sivuille, Maunu kertoo.

Intensiivistä rukouksen tilassa olemista

Mälkösen mukaan Amerikasta Suomeen 2010-luvulla rantautunut Bible Journaling on ennen kaikkea hiljaista aikaa Jumalan kanssa.
– Juttu ei ole taiteellisen teoksen hienoudessa tai lopputuloksessa, vaan siinä, että työskennellessä ollaan yhteydessä Jumalaan. Itselleni se on aina virkistävä, hengellinen kokemus, intensiivistä rukouksen tilassa olemista.

 

Tuunaa Raamattusi!

  • Bible Journaling ryhmä joka toinen ma klo 18 Skypessä, alk. 12.4.
  • Pyydä linkki Skypeen ohjaaja Riitta Mälköseltä, riitta.malkonen@evl.fi.
  • Tervetuloa mukaan!

Virpi Hyvärinen

”Teen taidetta, olen siis olemassa”

Joensuulainen kuvataiteilija Satu Laaninen teki pit-kään valoisia töitä lapsista ja kasveista. Vaikeiden vuosien myötä Laani-selle kasvoi valmius lähestyä myös synkempiä aiheita.

SATU LAANINEN. Joensuulainen kuvataiteilija Satu Laaninen teki pitkään valoisia töitä lapsista ja kasveista. Vaikeiden vuosien myötä Laaniselle kasvoi valmius lähestyä myös synkempiä aiheita.

Kuvataitelija Satu Laaninen seisoo tiiliseinän edessä ja pitää käsissään kahta valokuvateostaan. Valokuvateoksissa on naishahmot talvisessa maisemassa.
Viimeisimmän näyttelynsä kuvissa Satu Laaninen kokee osuneensa sellaisiin tilanteiden rakoihin, joissa yllättäen tavoittaa ihmisen sellaisena kuin hän on, ilman poseeraamista. – Kuvattavat paljastavat itsestään paljon. Välillä kuitenkin mietin, että jokin kuva kertoo silti melkein enemmän itsestäni kuin kuvattavasta, sanoo Satu Laaninen, joka siviilissä tunnetaan myös nimellä Satu Niemi. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. KUTSUMUS. Olen tiennyt lapsesta asti, että taitelijaksi tuleminen on minulle välttämätöntä. Taiteen tekeminen on minulle sisäinen pakko – ei itsensä toteuttamista. Jos en tee taidetta, en ole olemassa. Itseäni toteutan puutarhassa ja kirjoittamalla kirjablogia. Siviilissä olen suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja sekä kolmannen polven rantakyläläinen.

2. SERIGRAFIA. Kuvataiteilijan opinnoissani erikoistuin taidegrafiikkaan. Lempitekniikkani on serigrafia. Se sopii minulle, koska olen vauhdikas enkä jaksa esimerkiksi puhdistaa kuparilaattaa joka vedoksen välissä, vaan nautin siitä, kun työt syntyvät vedostusvaiheessa nopeasti. Lisäksi olen pitkään myös valokuvannut. Uutena tekniikkana olen aloittanut juuri ruiskumaalauksen.

3. AIHEET. Työni ovat pitkään olleet aika valoisia. Minulla oli monta vuotta sellaista, että melkein kaikki asiat ahdistivat, enkä halunnut käsitellä niitä taiteen keinoin. Piirsin sen, mikä jäi jäljelle – lähinnä kasveja ja lapsia. Töihini liittyy myös paljon viittauksia muihin taideteoksiin ja kirjallisuuteen. Nyt kun asiat eivät enää sillä tavalla ahdista ja masenna, odotan, että saisin sitä synkempääkin puolta ulos itsestäni. Koska sitäkin minussa on.

4. NÄYTTELYT. Olen järjestänyt viime vuosina useita näyttelyitä Joensuussa. Viimeisin näyttelyni oli tammikuussa Galleria Kohinassa esillä ollut valokuvanäyttely Haavoja ja aikaa. Noissa kuvissa pää-sin yhteen lempilähestymistapaani, mustaan huumoriin, ja käsittelin kuvissa myös tummempia teemoja: irrallisuutta, masennusta ja lapsen menettämisen pelkoa. Selkeä lähtökohta töissäni on aina myös kehopositiivisuus.

5. INTUITIO. Olen tekijänä tosi intuitiivinen. Jos joku kuva onnistuu, on usein kyse siitä, että saan intuitioni piirrettyä paperille. Eniten tekemistä estää jäätävä itsekritiikki. Yritän harjoitella sitä, että voin tehdä joskus jotakin ihan hömppää. Tulevaisuudelta toivon, että saisin tehtyä entistä enemmän töitä ottamalla uusia ideoita alitajunnassa paperille asti. Minulla on vuosikausia kyteneitä ideoita, jotka haluaisin visualisoida.

Virpi Hyvärinen