Avainsana: kukkola

5xmielessä: Minnan lampaat tuottavat iloa monelle

Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.

Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.

Nainen on pellolla lampaiden kanssa.
Minna Tolonen hankki viisi lammasta ensimmäisenä koronavuonna. Pian hän halusi kutsua muitakin kävelylle lampaiden kanssa, ja niin syntyivät yhteistyössä seurakuntien ja Piplia-seuran kanssa järjestettävät Agricolan aamupaimennukset. – Päätin, että nämä ovat seuralampaita. Ne tuottavat iloa ja villaa. Ajattelin, että Agricola-kävelyt voisivat tuottaa iloa muillekin kuin minulle. Kuva: Tea Ikonen
  1. LAMPAAT. Minulla on ollut lampaita Kukkolan tilalla ensimmäisestä koronakeväästä lähtien. Halusin kokeilla, vaikka olenkin ihan kaupunkilainen. Opiskelen teologiaa, ja Raamatussa on paljon vertauksia lampaista, joten niiden pitäminen kiinnosti siltäkin kannalta. Kukkolassa kävijöille lampaiden tervehtiminen on tärkeää. Nyt kesällä täällä on viisi lammasneitoa ja vuotta myöhemmin tulleet 12 ovat maisemanhoitotöissä Enossa. Saan lampaiden pitämiseen taustatukea, jota ilman tämä ei olisi mahdollista.
  2. MIETISKELY. Lampaiden kanssa oli ihana kävellä pitkin Kukkolan tilan puulajipuistoa, ja toisena koronakesänä päätin kutsua muitakin mukaan. Viime keväänä bongasin Piplia-seuran Agricola-kävelyt, joihin kuuluu mietiskelymateriaali. Ajattelin, että myös lampaiden kanssa kävellessä voisi peilata omaa elämäänsä. Olin itsekin laatinut mietiskelymateriaaleja, joita ajattelin voivani hyödyntää lampaiden kanssa.
  3. AAMUPAIMENNUS. Nyt pidän aamupaimennuksia kolmatta kesää, ja Agricola on mukana toistamiseen. Paimennukset alkavat lyhyellä hartaushetkellä Hiljaisuuden huoneessa ja jatkuvat sitten kävellen lampaiden kanssa puulajipuiston läpi kodalle, jossa on nokipannukahvit. Vapaaehtoisella kahvimaksulla voi tukea Afrikan naisten lukutaitokampanjaa Suomen Pipliaseuran kautta. Keräykseen voi lahjoittaa myös Facebookissa.
  4. ILO. Aamupaimennuksilla käy kaikenikäistä porukkaa. Alkuperäinen ajatukseni mietiskelystä on tosin ropissut, kun kaikki ovat niin innostuneita lampaista. On kuitenkin hauskaa, että voimme yhteisöllisesti kuljettaa niitä eteenpäin. Eläinten kanssa läsnäolo on sataprosenttista, ja ne tuottavat paljon iloa. Lammasretkien elämyksellisyys on poikinut nuotiokahveille monenlaisia, joskus pitkiäkin keskusteluja.
  5. OPPIMINEN. Lampaiden kanssa oppii koko ajan jotain uutta. Tänä kesänä olen opetellut heinän tekoa itse työnnettävällä niittokoneella ja koiran kanssa on opeteltu paimennusta. Yksi opetus on se, että lampaita kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla. Ne tunnistavat oman paimenensa jo hyvinkin kaukaa, niin kuin myös hänen autonsa äänen.

 

Tea Ikonen

 

Kukkolan joulukuvaelma on elämys keskellä metsää

Kukkolan kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Anne Koukku on löytänyt joulurauhan jo vuosien ajan Kukkolan kuvaelman näytöksissä keskellä lumista metsää. Nyt hevosten, lampaiden ja aasin kera esitettävä perinne uhkaa tulla tiensä päähän.

Kukkolan kulttuuriyhdistyksen puheenjohtaja Anne Koukku on löytänyt joulurauhan jo vuosien ajan Kukkolan kuvaelman näytöksissä keskellä lumista metsää. Nyt hevosten, lampaiden ja aasin kera esitettävä perinne uhkaa tulla tiensä päähän.

Anne Koukku istuu nojatuolissa
Kukkolan kuvaelmassa on mukana parisenkymmentä näyttelijää. Myös ääniefektit ovat käytössä erityisesti sotakohtauksissa, kertoo näytelmässä paimenen ja kotirintamaäidin roolissa toimiva Anne Koukku. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. NÄYTELMÄ. Kukkolan kuvaelma on Joensuussa vossikkakuskina tunnetun, Kukkolan kulttuuriyhdistyksessä mukana olevan Oiva Voutilaisen pitkäaikainen haave. Hänelle oli tullut aikanaan ajatus, että olisi hienoa toteuttaa joulukuvaelma, jossa olisi oikeat eläimet mukana. Eläimillä onkin tärkeä rooli kokonaisuudessa. Kuvaelma on Voutilaisen käsikirjoittama ja ohjaama. Tarinassa punoutuvat yhteen Raamatun jouluevankeliumi ja Talvisota-aihe.

2. KOSKETTAVUUS. Olen ollut mukana kuvaelman näyttelijäjoukossa kuusi kertaa. Kaikkein koskettavin hetki oli vuonna 2014, kun olin ensi kertaa paimenen roolissa mukana. Tuntui niin aidolta istua pimeässä nuotiolla lämmittelemässä käsiä ja kuunnella kertomuksen etenemistä. En ole ikinä päässyt niin lähelle jouluevankeliumia kuin silloin.

3. ROOLIT. Tänäkin vuonna olen mukana paimenen roolissa. Tällä kertaa siihen tulee uutta syvyyttä siitä, että pääsin käymään Israelissa, nasaretilaisessa puusepän verstaassa ja Betlehemissä katsomassa paikkaa, jossa enkeli ilmestyi paimenille. Minulla on näytelmässä myös toinen rooli: olen sota-ajan äiti, joka viettää lasten kanssa joulua ikävöiden rintamalla olevaa puolisoa. Siinä roolissa meinaa herkistyä itsekin.

4. ODOTUS. Joulun aika on yleensä hyvin kiireinen, mutta kuvaelman parissa minulle on laskeutunut joulurauha. Joka vuosi ihan odotan kuvaelmaa, etenkin kun se ei ole hirveän työllistävä. Harjoituksia on syksyn aikana kahdet tai kolmet ja näytöksiä neljä. Tämä on meille myös perheen yhteinen asia: puolisoni ja lapsenlapseni ovat mukana kuvaelmassa. Olemme käyneet 5-vuotiaan lapsenlapseni kanssa hyvissä ajoin tutustumassa aasiin, jolla hän ratsastaa näytöksessä.

5. TULEVAISUUS. Näytelmää on esitetty nyt seitsemän kertaa, ja moni pitkään mukana ollut alkaa ikääntyä tai on muuttanut muualle. Meiltä puuttuu näyttelijöistä ainakin yksi korpisoturi ja paimen. Näyttääkin siltä, että tänä vuonna kuvaelma nähdään viimeistä kertaa. Se on hirveä harmi. Perinne jatkuisi varmasti, jos vain saisimme uutta väkeä mukaan. Sitä kovasti toivomme.

Virpi Hyvärinen