kirjat – Kirkkotie

Kolumni: Kirjoista – ex libris

Kirja ei voi kuolla sukupuuttoon. Onhan se jo esineenä niin kiehtova. Kansien väliin sidotut arkit kätkevät sisäänsä tietoa, tunteita, kulttuuria, kuvia ja kertomuksia.

Kirkokherra tummassa vaatteessa katsoo kameraan.

Kirja ei voi kuolla sukupuuttoon. Onhan se jo esineenä niin kiehtova. Kansien väliin sidotut arkit kätkevät sisäänsä tietoa, tunteita, kulttuuria, kuvia ja kertomuksia. Kirjoilla on ominaistuoksunsa, joka tervehtii avaajaansa ja säilyy vuosikymmeniä. Selaus- ja lukutuntumaan vaikuttaa paperin laatu.

Puuhiokepaperi ei heijasta valoa häiritsevästi. Tekstiä on helppo lukea, mutta paperi kestää aikaa huonosti. Hiljalleen sivut kellertyvät ja haurastuvat, koska paperissa on happoa. Hieno liitupaperi näyttää arvokkaalta, mutta heijastelee ikävästi valoa. Metallisilla kirjakkeilla ladotun kirjan teksti on eläväreunaista ja paperilla voi tuntea kirjakkeiden painojäljen. Ylivetopapereiden kuvitus kiteyttää yhteen kuvaan jotain olennaisinta opuksen viestistä. Kirja on monen aistin kaveri.

Kirjat ovat sekä tiedon että kulttuurin varasto ja lähde. Lukijan ja kirjan välille syntyy vaivatta tuttavallinen suhde. Yksi muistaa tarkasti, millä sivulla oli merkittävä sitaatti. Toinen tekee pienen reunamerkinnän, joka auttaa palaamaan mielenkiinnon kohteeseen. Kolmas taas näkee mielessään kirjan sivun ja sieltä merkittävän tekstin.

Omistajalleen kirjat ovat merkittäviä elämän jäsentäjiä ja tietovarastoja. Eikä kirja pääse vanhenemaan, jos sitä päivittää teoksen aihepiiriin kuuluvilla lehtileikkeillä. Kirjahylly kätkee sisäänsä runsaasti tietoa ja asioita, joihin on helppo palata. Systemaattisesti ajattelevat laittavat kirjansa hyllyyn Excel-taulukoiden yleisen kirjastoluokituksen mukaan. Temaattisesti ajattelevat hyllyttävät vähän vapaammin.

Esteetikot yhdistelevät kirjoja korkeuden sekä selän värin ja materiaalin mukaan. Eikä ole aivan kuulumatonta sekään, että kirjat vain laitetaan hyllyyn ja jos tila loppuu, niin aina mahtuu jokin opus lappeelleen toisten päälle. Eikä muuten mikään estä hyllyttämästä kahteen tasoon. Taakse vähemmän tarvitut ja eteen ajankohtaiset. Järjestys se olla pitää, vaikka huonompikin. Omasta kirjahyllystä löytää aina vaivatta kaipaamansa – oikean kirjan käteensä.

Voiko kirjoja olla liikaa? Kyllä – ei ehkä sittenkään. Väistämättä käy niin, että kirjahyllystä karsitut teokset osoittautuvat myöhemmin tarpeelliseksi. Kyllähän minulla pitäisi se kirja olla, mutta miten en sitä löydä? En kai ole voinut laittaa sitä pois? Huh, jos näin olisi päässyt käymään, niin ehkä divarista saa tarvitsemansa. Kuka tietää, vaikka siinä olisi oma ex libris.

Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta

Pääkirjoitus: Kirjan viemää

Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti.

Muistan elävästi uuden upean kaupunginkirjaston, joka avattiin 80-luvun alkupuolella Vanajaveden rannalle silloiseen kotikaupunkiini Hämeenlinnaan. Koululaisen tie vei kirjastoon aina kun mahdollista, ja repussa kulkeutui vuorollaan kotiin suurin piirtein koko lasten- ja nuortenosaston valikoima. Parhaat kirjasarjat ja seikkailujen päähenkilöt muistuvat mieleen vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja kun suljen silmät, näen edessäni kirjastosalin ja ne läpikolutut hyllyväliköt, joista löytyi kiinnostavimmat teokset innokkaalle lukijalle.

Kirjamakuni on muuttunut lapsuudesta, mutta lukemisen ilo on säilynyt ennallaan. Kirjastokorttejakin on kertynyt useammasta kaupungista aina sen mukaan, mihin olemme perheen kanssa muuttaneet. Viime vuosina olen löytänyt myös sähköiset kirjat, joiden lainaaminen sujuu sukkelasti vaikka omalta kotisohvalta.

Jotkut kirjat tekevät lukijaansa lähtemättömän vaikutuksen. Syitä voi olla monia: Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti. Joskus teos on vain uskomattoman taidokkaasti kirjoitettu tai tarina niin hieno, että sitä jää muistelemaan pitkäksi aikaa jälkeenpäin. Joskus vaikutuksen tekee toisen ihmisen eletty elämä, monenlaiset käänteet, jotka ovat itselle uutta ja ihmeellistä.

Tämän lehden keskiaukeama on täynnä kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen lukijaansa. Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia klassikkoja, filosofisiksi teoksiksi paljastuvia lastenkirjoja, hengellisiä teoksia ja paljon muita. Meitä lukutoukkia löytyy aika tavalla, ja toisten suosituksista on mukava poimia itsellekin mieluisaa luettavaa. Mikä olisikaan näinä aikoina parempaa puuhaa pakkaspäivän iltana kuin vetää viltti jaloille ja uppoutua kirjan vietäväksi.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

5xmielessä: ”Teinit ovat suuri rakkauteni”

Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.

Pia Rask-Jussila istuu uudistetuissa Joensuun pääkirjaston lasten ja nuorten tiloissa kirjahyllyn päällä hymyillen iloisesti. — Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin.
– Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.

2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.

3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.

4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.

5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.

Virpi Hyvärinen