Piispa Mari Leppäsen mielestä jumalanpalvelus ja kirkkotila ovat välttämättömän muutoksen edessä. Miten vastata hengellisyyden, yhteisöllisyyden ja avointen ovien kaipuuseen?
Piispa Mari Leppäsen mielestä jumalanpalvelus ja kirkkotila ovat välttämättömän muutoksen edessä. Miten vastata hengellisyyden, yhteisöllisyyden ja avointen ovien kaipuuseen?
Piispa Mari Leppäsen mukaan arjen ja pyhän vuorottelu tekee hyvää sielulle. Kuva: Tuija Hyttinen.
Jos jumalanpalvelus olisi aidosti viikon tärkein juttu. Jos messu valmistettaisiin aina vapaaehtoisten vahvalla panoksella. Jos messu olisi iltaisin ja kestäisi enintään tunnin. Jos messu ei olisi yhtään jäykkä, vaan vapaa ja ystävällinen. Tämä kuva kirkosta avautui piispa Mari Leppäselle hänen toimiessaan Espanjassa siirtolaispappina joitain vuosia sitten.
– Miten muistaisimme, että messu on Jumalan palveltavana olemista, ei suoritus? Turun arkkihiippakunnan piispa Leppänen kysyy.
Tarvitaan uusi pyhäpäivän kulttuuri
– Tavat ovat muuttuneet. Elämänrytmi ei ole enää sellainen, että sunnuntaiaamuna tulisi mieleen lähteä kirkkoon. Jumalanpalvelus synnyttää monissa vierautta. Omaa hengellisyyttä eletään todeksi toisin, Leppänen sanoo.
– Enää ei toimi ajatus tilaisuuksista, johon seurakuntalaiset tulevat. Samaan aikaan moni kaipaa turvaa, yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan.
– Tarvitsemme uudenlaista pyhäpäivän kulttuuria. Pyhäpäivän viettäminen tekee hyvää sielulle. Arjen ja pyhän vuorottelu, uuden viikon aloittaminen jumalanpalveluksesta tuo voimaa arkeen ja auttaa suuntaamaan katseen oikeaan.
– Miten sanoittaisimme tätä seurakuntalaiselle, joka kokee, ettei jumalanpalvelus anna hänelle mitään? Miten seurakunta voi luoda elävää pyhäpäivän kulttuuria? Leppänen kysyy.
Yksi esimerkki löytyy Turusta Mikaelin seurakunnasta, jossa sunnuntai on seurakunnan pääpäivä, jolloin kirkonmäellä tapahtuu kaikenlaista aamusta iltaan. Uuden kulttuurin luominen on tietoinen valinta.
Kulttuuritilaisuus keskiluokalle vai arkinen paranemisihme?
Hyvin tehdyt messut ovat seurakuntien perustyötä, mutta Leppäsen mukaan riskinä on toteuttaa messut liian hyvin.
– Niin taitavasti, että lasten tai vammaisten äänet häiritsevät upeasti toteutettua kokonaisuutta. Joskus kuulee sanottavan, että jumalanpalvelukset ovat kuin kulttuuritilaisuuksia keskiluokalle.
Leppänen perää asennemuutosta ja työtä saavutettavuuden eteen, jotta jumalanpalvelukseen voi osallistua, vaikka ei osaa kieltä täydellisesti tai pysty istumaan tuntia penkissä kiemurtelematta.
– Esteettömän ja saavutettavan seurakunnan rakentaminen on arkinen paranemisihme. Uudet tulijat tulisi kohdata vieraanvaraisesti. Kun yksinäinen hakeutuu messuun seuran toivossa, hänen ei tulisi lähteä sieltä yhtä yksinäisenä kuin tullessaan oli.
Lapset ovat tervetulleita kirkkoon
Lisäksi on huomattava lapset.
– On rakennettava asenteellista esteettömyyttä, jotta jokainen vauvojen ja pienten lasten kanssa jumalanpalvelukseen tuleva kokee seurakunnan iloitsevan heistä, ei vain sietävän heitä.
Hiljentymisen taidot eivät saa olla kirkkoon tulon mittari.
– Jeesus ei sanonut, että sallikaa hiljaisten ja mielellään paikallaan istuvien lasten tulla minun luokseni.
– Lähetämme paljon sanattomia viestejä siitä, kenelle olemme jumalanpalveluksen valmistelleet. Jos opasteet ohjeistavat lapsiperheitä tiukkaan sävyyn, se kertoo, että lasten aiheuttamaa häiriötä halutaan minimoida. Jos kirkossa ei ole lapsille mitään puuhaa, se on ihan sama kuin kirkosta puuttuisi invaramppi tai induktiosilmukka. Jos kirkkokahveilta ei löydy pillimehua tai pilttiä, yhtään lasta ei oikeasti odotettu paikalle.
– On arvokasta, että lapset ovat tervetulleita kirkkotilaan, sillä kokemuksien kautta lapsi kasvaa uskoon ja kirkko voi tulla lapselle omaksi. Sinne löytää tien myöhemminkin.
Kirkko voi olla yhtä aikaa monikäyttöinen ja pyhä
Ihmiset kaipaavat kirkolta kokonaisvaltaista hengellisyyttä, diakonista elämäntapaa ja auki olevia kirkkoja, joissa ihmiset kohdataan ja joissa voi toimia paremman maailman puolesta. Meidän on avattava kirkkojen ovet! Leppänen painottaa.
On arvokasta, astuipa ihminen kirkkoon mistä syystä hyvänsä: jumalanpalveluksen, hiljentymisen, kauneuden tai arkkitehtuurin vuoksi, kahville, lämmittelemään, vessaan tai pysähtymään pyhiinvaelluksella.
Kirkko elää murroksessa, joka koskee taloutta, toimintaa ja hengellisyyttä – myös seurakuntien arvokkaimpia rakennuksia.
– On välttämätöntä luopua osasta kiinteistöistä, ettemme kohta ole kiinteistöyhtiö, jolla on myös hengellistä toimintaa. Kirkkotilojen monipuolinen käyttö on välttämätöntä. Päättäjillä on suuri vastuu siitä, millaisissa kirkoissa tulevaisuuden seurakunta elää.
– Kirkot eivät ole museoita, ne ovat elämää varten. Kun toimintoja keskitetään kirkkotiloihin, kirkot muuttuvat seurakunnan elämän keskuksiksi, piispa sanoo.
Kotikirkko herättää tunteita
Leppänen tietää, että omaan kotikirkkoon liittyy vahvoja tunteita.
– Sukupolvet vaihtuvat, mutta kirkko kantaa muistia. Kirkon seinät ovat tallentaneet itkut ja naurun, nähneet myös yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja epävarmuuden, hädän elämän ja kuoleman edessä. Kirkkotila tiivistää maailman ja ihmisen elämän.
Siksi kirkkoon liittyvät muutokset herättävät tunteita. Samaan aikaan kirkko elää jatkuvassa muutoksessa, ja siltä odotetaan uudistumista.
Esimerkiksi kirkkotilan muutoksesta Leppänen nostaa Liedon kirkon, jossa lattialämmitysremontti poiki laajan peruskorjauksen ja esteettömän, monikäyttöisen, pyhän tilan. Tätä nykyä Liedon uudistuneessa kirkossa ihmiset ovat jumalanpalveluksessa yhdessä alttarin, yhteisen ruokapöydän ympärillä. Kirkko on aina auki, työntekijät siirtyvät vähitellen kirkkoon, erilaiset ryhmät kokoontuvat kirkossa, ja kaikki heijastuu jumalanpalveluselämään. Katse on 50 vuoden päässä.
– Muutos ei ole ollut helppo, mutta se on mahdollinen.
Ukrainan tilanne sekä talous- ja ympäristöasiat olivat esillä kevään kirkolliskokouksessa.
Ukrainan tilanne oli esillä Kirkolliskokouksessa Turussa toukokuun ensimmäisellä viikolla.
– Kirkko osoitti oikeaa asennetta päättäessään puolen miljoonan euron avustuksesta sodasta kärsiville ukrainalaisille alijäämäisestä talousarviosta huolimatta, toteaa joensuulainen edustaja Matti Ketonen.
Talouden lisäksi kirkolliskokouksen käsiteltävänä oli muun muassa ilmastoon liittyviä asioita. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi kehittää ympäristövaikutusten mittaamista.
– Kirkon energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on, että kirkko on hiilineutraali vuonna 2030, Ketonen kertoo.
– Kirkon ympäristötyössä riittää työsarkaa ja asialla on kiire. Yksi iso haaste on öljylämmitteisten kiinteistöjen suuri määrä, kontiolahtelainen edustaja Ruut Hurtig toteaa.
Pyhiinvaellukset ja luontohengellisyys hengellisyyden muotoina
Muita teemoja viikon mittaan olivat muun muassa seksuaalisen häirinnän vastaiset toimet, kirkon toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Avioliittokysymys säilyy kirkkopoliittisessa keskustelussa, seuraavaksi piispainkokouksen käsittelyssä.
– Käsikirjavaliokunnassa saimme valmiiksi massiivisen mietinnön evankelioimisaloitteesta. Sen myötä kirkkohallitus sai tehtäväksi laatia evankelioimistyön toimintalinjauksen, Hurtig sanoo.
Valiokunnan työ jatkuu seuraavaksi uuden aloitteen parissa. Aloitteella halutaan tukea moninaistuvaa hengellisyyttä.
– Esimerkkejä tällaisesta nousevasta hengellisyydestä ovat esimerkiksi erilaiset hiljaisuuden viljelyn muodot, pyhiinvaellukset ja muu luontohengellisyys, Hurtig kertoo.
Keskustelut lasten ja nuorten kanssa ilahduttivat
Ketonen näkee tärkeänä edistysaskeleena kirkkolain kokonaisuudistuksen eteenpäinmenon.
– Lobbaamisen kirkon tunnustuksen pysymisestä kirkkolaissa mahdollisti eduskunnan hallintovaliokunnan vierailu kirkolliskokouksessa.
Ilahduttavaa molempien edustajien mielestä oli lasten, nuorten sekä nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVIn edustajien tapaaminen kirkolliskokouksen yhteydessä.
– Keskustelimme mm. hyvästä elämästä sekä heidän näkemyksistään ja toiveistaan kirkon tulevaisuuteen liittyen. Toivottavasti nuorten ääni pääsee kuuluviin myös syksyn seurakuntavaaleissa.
Joskus kohdalle osuu kirja, joka sysää lukijansa katsomaan uudella tavalla sisäistä maisemaansa. Toisinaan se johtaa suureenkin muutokseen siinä, millä tavalla ihminen elämää ja maailmaa katsoo.
Joskus kohdalle osuu kirja, joka sysää lukijansa katsomaan uudella tavalla sisäistä maisemaansa. Toisinaan se johtaa suureenkin muutokseen siinä, millä tavalla ihminen elämää ja maailmaa katsoo.
Niina Riihimäki vaikuttui syvästi Paulo Coelhon kirjasta Pyhiinvaellus. Topi Linjaman ajatteluun on viime aikoina vaikuttanut Rutger Bregmanin teos Hyvän historia. Kuvat: Virpi Hyvärinen.
Totisesti – kirjalla voi olla lukijaansa valtaisa vaikutus.
Tämä kävi selväksi lukiessa kommentteja, joita ihmiset jättivät sosiaalisessa mediassa Kirkkotien kysymykseen hengellisesti tai elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista.
Vai voiko muuta sanoa vaikkapa tästä joensuulaisen nuorisotyönohjaaja Niina Riihimäen kokemuksesta koskien Paulo Coelhon teosta Pyhiinvaellus?
– Luin kirjan sielunhoidon koulutuksen yhteydessä noin 15 vuotta sitten. Teos järisytti maailmaani niin, ettei se enää palannut samalle radalle. Joku tuon kirjan sanomassa jäi kytemään jonnekin siten, että vuosia myöhemmin lähdin itse kävelemään halki Espanjan kohti Santiago de Compostelaa.
Eikä Riihimäki ole ainoa kyselyyn vastanneista, jonka kyseinen kirja on saanut ihan konkreettisestikin liikkeelle.
– Minullakin Coelhon Pyhiinvaellus aiheutti matkan Santiagon tielle vuosituhannen vaihteessa. Ja ihmeitä sillä tiellä tapahtui, kertoo enolainen henkilökohtainen työnohjaaja Ilona Suojama.
Kirjat tarjoavat uskonnollisia kokemuksia suomalaisille
Kirkkotie innostui kysymään kokemuksia elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista Luterilainen kirkko Joensuussa Facebook-sivulla siksi, että kirjojen merkitys suomalaisten arjen uskonnollisuuteen kävi ilmi lokakuussa 2020 julkaistussa Suomen ev.-lut. kirkon nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2016–2019.
Sen mukaan suomalaisten arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus, luonto ja auttaminen, mutta myös esimerkiksi musiikista ja kirjallisuudesta saadaan hengellisiä kokemuksia. Noin kolmannes vastaajista mainitsi suomalaisten uskonnollisuutta ja arvoja kartoittaneessa Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselyssä jonkin kirjan, jolla oli hengellistä merkitystä.
De Mello herätti elämään tätä hetkeä
Kirkkotien somekysely kirvoitti kommentteja noin 30 henkilöltä niin sosiaalisessa mediassa kuin sähköpostiviesteinä toimitukseen. Esille nousi lähes 50 yksittäistä kirjaa tai tietyn kirjailijan tuotantoa yleisemmin.
Eniten mainintoja yksittäisistä kirjoista sai Anthony de Mellon Havahtuminen, jonka mainitsi merkittäväksi lukukokemukseksi neljä vastaajaa.
Yksi heistä, espoolainen freelancer Maria Junes kertoo lukeneensa kirjan ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ollessaan varsin epätoivoinen ja masentunut.
– Kirja havahdutti siihen, kuinka paljon rakastan itsessäni masentunutta mieltä, ja sai miettimään, mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Ymmärsin, että onnellinen voi olla, vaikka mitä olisi tapahtunut. Kirja ohjasi pyrkimään kohti läsnä olevaa, havaitsevaa elämää, jossa kykenee kokemaan todellisia tunteita.
Nyt kun Junes lukee kirjaa uudelleen, joka kohta teoksessa ei ole enää niin tajunnanräjäyttävä. Silti Junes suosittelee kirjaa jokaiselle, joka on tavalla tai toisella kiinnostunut aistit auki elämisestä, uskonnon harjoittamisesta tai uskonnonfilosofiasta.
– Pieneksi kirjaksi Havahtuminen on täyttä tavaraa.
Lutherin teoksessa tekopyhyys saa kyytiä
Toinen useita mainintoja kerännyt teos vastausten joukossa oli Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitys. Säyneisläinen isä Martti eli Martti Rantakylä kertoo lukeneensa liki 600-sivuisen tiiliskiven yli kaksikymmentä kertaa, ja joka kerralla teos on avautunut uudella tavalla.
– Se on aivan verraton tulkki Raamattuun. Muuten koko Raamattu jää ihan hepreaksi.
Rantakylä kiittelee teosta lohdullisuudesta ja suorapuheisuudesta. Tekopyhyys ja ulkokohtainen uskonnollisuus saa kirjassa kyytiä.
– Kirja laittaa ihmisen ahtaalle portille, jossa odotetaan, että Kristus ilmestyy ihmiselle. Silloin hän alkaa ikävöidä suurta salaisuutta: olla Kristuksessa. Se riisuu ihmisestä tekopyhyyden, ja ihminen ymmärtää, että enhän minä muulla tee hittojakaan. Samalla luottamus kasvaa: eihän tämä usko ollutkaan niin hankala asia.
Myös Joan Bradyn Jumala tulee harrikalla ja Gregorius Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta nousivat yksittäistä mainintaa enemmän esille. Joensuulainen perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka tiivistää Nyssalaisen kirjan merkityksellisyyden syyt seuraavasti:
– Koska alkukirkon teologia sykkii elämää, ja koska dialogissa vastaa Gregorioksen sisko Makrina.
Alastalon salissa -teoksessa vaikutuksen tekee elämänusko
Mika Ruotsalainen on saanut elämäänsä eväitä Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Kaija Santin suosikkeja ovat Tove Janssonin Muumi-kirjat. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Esiin nostettujen kirjojen joukossa oli paitsi selkeästi hengellisiä tai muutoin elämänkatsomuksellisia kirjoja, myös puhtaasti kaunokirjallisia teoksia.
Joensuulainen, eläkkeellä oleva kirjallisuustieteilijä Riitta Suutari pitää sävähdyttävimpänä lukukokemuksenaan Volter Kilven teosta Alastalon salissa. Suutarin mukaan kyseinen eepos on sekä vakava että koominen, ja erityisen merkityksellistä siinä on sen kyky keskustella muiden merkittävien länsimaisten teosten kanssa.
Syvimmän vaikutuksen Suutariin tekee kuitenkin teoksen elämänusko. Kirjassa jokainen henkilö näkee ”nälkänsä”, eli henkilökohtaiset pyrkimyksensä elämässä.
– Harvempaa some-meressä seilaavaa purjehtijaa Alastalon salissa puhuttelisi, sillä teos on ennätyksellisen verkkaisesti kerrottu – liki tuhat sivua kuluu kuuden tunnin kuvaamiseen. Mutta matka on vaivan arvoinen yhä tänä päivänä, kommentoi Suutari.
Oululainen tiedottaja Mervi Päivärinta puolestaan nostaa esiin William Goldingin romaanin Kärpästen herra, josta kertoo oppineensa, miten helppoa ihmistä on hallita pelon kautta, ja liperiläinen järjestelmäasiantuntija Mika Ruotsalainen Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille, josta kertoo saaneensa monta hyvää oppia elämän varrelle.
Muumien elämänfilosofia vetoaa pastoriin
Mutta mistä ammentaa elämäänsä viisautta joensuulainen pastori Kaija Santti? Hänen suosikkejansa ovat
Muumipeikko-kirjat, erityisesti Muumilaakson marraskuu.
– Kirja rohkaisee löytämään omat vahvuudet, hyväksymään keskeneräisyyden ja opettelemaan kovin erilaisina yhteistä elämää. Taikatalvi puolestaan opetti, että ei pitäisi haikailla jotain mennyttä tai tulevaa – nykyisyydessä löytyy paljon hienoa ja elämisen arvoista, jos malttaa siinä pitäytyä.
Muumien lisäksi pastorilla on toki suosikkikirjansa myös siinä kirjastossa, jota Raamatuksi sanotaan. Lempikirja Raamatun 66 kirjan joukosta on vaihdellut vuosien varrella elämäntilanteiden mukaan, mutta tällä hetkellä Ensimmäinen Mooseksen kirja on Vanhan Testamentin puolelta tärkeä.
– Sen syvästi inhimillinen henkilögalleria jaksaa kiehtoa yhä uudelleen. Elämän rosoisuus, erehdykset ja huippuhetket, koko inhimillisen elämän tunnekirjo. Kaikki elettiin Jumalan silmien alla, ja Jumalan puhuttelu oli osa elämää.
Uuden Testamentin kirjoista puolestaan Luukkaan evankeliumi puhuttelee Santtia sanomallaan Jumalan armosta.
– Tuhlaajapoikakertomukseen en kyllästy koskaan!
Virpi Hyvärinen
Myös nämä tekivät vaikutuksen
Marcus J. Borg; Kristinuskon sydän Oma pää ei aina tahdo ”suostua” luterilaiseen oppiin. Tämä kirja toi uusia näkökulmia Jumalaan uskovalle, kuitenkin myös epäilevälle, jolle myös tiede on hyvin totta: minä voin uskoa näin! – Kirsi Hukka
Rutger Bregman: Hyvän historia
Bregmanin kirjan radikaali väittämä on, että ihmiset ovat yleensä ottaen aivan kunnollisia. Samalla hän tulee tuulettaneeksi läntisen kirkon ihmiskuvaa, jossa perisynti näyttelee turhan isoa roolia. Arkikokemus tukee Bregmanin teesiä. – Topi Linjama
Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja Kirja teki minuun vaikutuksen tarinoillaan ja opetuksillaan, joilla on vahvasti kristillinen pohja. Kirja on aikanaan antanut minulle sekä inspiraatiota elämääni, että uusia hengellisiä näkökulmia pohdittavaksi.
– Juho Vornanen
Bo Giertz: Kalliopohja
Norjalaisen piispan ja kirjailijan kirjoittama historiallinen elämänkertaromaani kolmesta romaanihahmosta ja heidän kasvustaan kristittyinä omassa ajassaan. Antaa peilikuvaa omille pohdinnoille. – Timo Sund
Victor Hugo: Kurjat
Klassikko. Ihmisyyden eri ääripäät, hyvyyden pysyminen ihmisessä ympäristön muutoksista huolimatta ja toisaalta äärimmäinen itsekkyys ja sen oikeutus itselle. Javert-paran elämän tuhonnut yhden päämäärän tavoittelu ja siinä epäonnistuminen. Kaikkea sitä, mitä ihmisyydestä löytyy. – Saila Musikka
Nunna Kristoduli: Maahan kumartuneet sypressit – pyhät ihmiset ja ihmeet Kirjassa kuvatut pyhät ihmeet puhuttivat, itkin kirjaa lukiessani ja Jumalan ihmeellisen voiman ja johdatuksen merkkien äärellä. Oivalsin, että on muitakin ihmisiä kuin minä, jotka uskovat ihmeisiin nykyaikanakin, ei siis vain jossain ajallisesti kaukaisissa Raamatun tarinoissa, ja että eri puolilla maailmaa on lähiaikoinakin ollut ihmisiä, jotka saavat välittää Jumalan rakkautta ihmeiden kautta. – Maria Kauppila
Martti Lindqvistin kirjat
Eetikko Martti Lindqvistin kirjat tekivät aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hänen tavassaan sanoittaa uskoa ja elämää on jotain syvästi inhimillistä, koskettavaa, armollista ja samaistuttavaakin. Nuoruudessa pyörin melko mustavalkoisissa hengellisissä piireissä, jotka alkoivat aikuistumisen kynnyksellä ahdistaa ja muuttuivat itselleni mahdottomiksi. Lindqvistin kirjat räjäyttivät tajunnan: näinkin voi ajatella ja tulkita! – Emilia Karhu
Thomas Moore: Sielun ohjaama elämä Uudempi, psykoanalyyttinen kirja. Mooren teoksessa maailman yhteiset tarinat syvenevät, tuttuus laajenee ihmeeksi. – Anna-Riitta Pellikka
Henry J. M. Nouwenin kirjat
Sanat hiljaisesta rukouksesta, sisäisestä tulesta ja myötätunnosta ovat jääneet sisimpääni. – Anna Holopainen
Erling Poulsen: Älä itke, Saara
Ensimmäinen aikuisten kirja, jonka luin. Olin viidennellä luokalla. Kirja teki lähtemättömän vaikutuksen ja sytytti rakkauden Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Tämän jälkeen luin myös muita juutalaislasten kohtaloita käsitteleviä kirjoja, lukioikäisenä jopa ruotsiksi. – Sarianna Voutilainen
Leena Punkari: Päivö Parviaisen kiinalainen elämä
Mielenkiintoinen elämänkerta lähetystyöntekijän seikkailusta. Tutustuin häneen henkilökohtaisesti Ilomantsin seurakunnan varhaisnuorten leireillä ja Jeesus-matkoilla. – Tuula Sivonen
Liisa Seppänen: Maa jalkojeni alla Sain tämän pienen, kauniin kirjan yllätyslahjana rakkaalta ystävältä. Jo esineenä se on kuin viehättävä koru. Kelttirukoukset ovat helposti lähestyttäviä, usein arkielämästä nousevia, mutta silti syvästi hengellisiä. – Päivi Kivivuori
Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät
Tämän olen lukenut useampaan kertaan. Tässä on armollinen ote. -Minna Snellman
Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein Venäläisen kirjallisuuden ikiomien Kristus-hahmojen joukkoon liittyy Dostojevskin tuttujen hahmojen lisäksi Ulitskajan mahtava Daniel Stein! Suosittelen ehdottomasti. – Olli Hyvärinen
Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater Hengellinen kirjallisuus ei ole koskaan minua hirveästi kiinnostanut. Siis sellaiset kirjat, joissa joku kertoo, miten pitäisi hengellisistä asioista ajatella. Minun ajatukseni on etsiä hengellisyyttä sieltä, missä sitä ei tarjoilla hengellisyyteen käärityssä paketissa. – Elias Tanni
Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus
Luin Valtakunnan salaisuuden noin 25-vuotiaana. Hämmennyin tunteistani: tuli aavistuksen verran jopa uskonnollisiksi luettavia tunteita. Jälkikäteen ja insinööriksi valmistumisen myötä olen toki kieltänyt ne: eihän sellaista voi mitata. – Sauli Karhu
Owe Wikström: Häikäisevä pimeys
Kirjassa puhuttelee se, miten Wikström ohjaa tielle kaipauksen, armon kautta. Miten yössä valo loistaa, ja Jumala häikäisee. Retriitissä olen saanut kokea pimeydessä loistavan valon. – Marja-Leena Sokura
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä, sanoo Kati Kemppainen. Piirroskuvat: Suvi-Tuuli Reittu
Joensuulainen teologian tohtori ja pappi Kati Kemppainen löysi joogan osaksi elämäänsä asuessaan Tansaniassa 2000-luvun alkupuolella. Kemppainen työskenteli yhdessä puolisonsa Jyrin kanssa Tansanian ev.lut. kirkon yliopistossa Iringa Universityssä, Kati teologisten aineiden luennoitsijana ja Jyri IT-tehtävissä.
Tansaniassa Kemppainen joutui tarkastelemaan uusin silmin omaa ajatusmaailmaansa ja tapojansa niin teologisesti, hengellisesti kuin kulttuurisestikin. Oli paljon toimimatonta, ja Kemppainen koki, että tilalle oli saatava jotakin elävää, uutta ja toisenlaista.
– Lempipaikakseni löytyi pieni kristillinen kirjakauppa Dar Es Salaamissa. Kaupassa oli kaikki kristillisen kirjallisuuden klassikot tarjolla parilla eurolla, ja sieltä avautui minulle kristillisen mietiskelyn perinne. Olin ihan, että tällaistako voi olla!
Yksi tärkeimmistä löydöistä kirjakaupan hyllyiltä Kemppaiselle oli Lectio Divina, ikivanha Raamatun lukemiseen ja rukoukseen perustuva mietiskelyperinne, jota hän alkoi Tansaniassa harjoittaa.
Jooga avasi tien rukoukseen – sisäinen lukko murtui
Sitten löytyi jooga. Sen harjoittaminen kasvoi luontevasti kristillisen mietiskelyn päälle.
– Aloin tehdä joogaharjoituksia käsiini osuneen videon ja kirjan johdattamana. Se oli astangaa – olin silloin nuorempi ja kehoni pystyi tekemään siihen kuuluvia vaativampia liikkeitä.
– Kuuntelin sitä, miten kehoni liikkeet, keskittyminen ja hengittäminen vaikuttivat minuun. Huomasin, että harjoitusten jälkeen minulle tuli olo, että nythän minä voisin rukoilla.
Jokin sisäinen lukko oli murtunut.
– Mieleni oli niin tyyni, että minulle tuli olo: Jumala, voitaisiinko puhua vähän, kertoo Kemppainen.
Nyt noista ajoista on jo yli vuosikymmen aikaa. Jooga on pysynyt osana Kemppaisen elämää myös Suomeen ja Joensuuhun muuton jälkeen. Ja kun Suomen ev.lut. kirkon koulutuskalenterista löytyi pari vuotta sitten kristillisen joogan koulutus, Kemppainen tiesi tilaisuutensa tulleen. Tänä vuonna hän valmistuu Hiljaisuuden joogan ohjaajaksi.
”Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin”
Hiljaisuuden jooga® on sairaalapappi, joogaopettaja Heli Harjunpään kehittämä kristillisen joogan muoto, jossa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen rauhoittuminen ja hengellisyys. Siinä kuljetaan ulkoisesta maailmasta kokemuksellisuuteen, monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen ja mielen hälinästä sisäiseen hiljaisuuteen. Keskeistä on armollisuus ja Jumalan rakkaus.
Kemppaisen mukaan hiljaisuus-sana tämän joogamuodon nimessä ei kuvaa puhumattomuutta, vaan sitä rukouksen ja mielen tilaa, jota kohti joogatessa kuljetaan – sielun sisäistä huonetta, rukouksen kammiota.
– Tämä kulkeminen on luonteeltaan hidasta ja viipyilevää. Se on oikeastaan hengellinen tila tai asenne. Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin, kuvailee Kemppainen.
Yksi tämänkin joogamuodon keskeisistä elementeistä on ihmiskeho.
– Tässä on tärkeätä armollisuus. Se näkyy siinä, että tähän joogaan voi tulla, vaikka olisi mikä rautakanki. Keho on se mikä on, sitä ei arvostella.
– Keho on Jumalan luoma. Onko meillä oikeutta olla armoton sitä kohtaan? Harjoitukset auttavat huomaamaan oman kehon ihmeellisyyden ja sen, mihin se pystyy. Se myös muistuttaa meille omista rajoistamme.
– Kehollisuuden kautta me olemme myös osa luomakuntaa, ei sen yläpuolella. Tähän liittyy ajatus elämäntapojen kohtuullisuudesta omassa kulutuksessa – syömisessä, juomisessa ja huvituksissa. Kun elämäntavat ovat kohtuulliset, asioista nauttii eri tavalla, sanoo Kemppainen.
”Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä”
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä.
– Ihmisen mieli on levoton, sehän sanotaan jo Raamatussa. Se on toisaalta luonnollista, eikä siihen pidä suhtautua vihamieleisesti, mutta sitä voi lähteä tutkailemaan. Mielen levottomuus yrittää kertoa jotakin – sen takana on joku syy.
– Hiljentyminen voi olla hyvin yllätyksellistä. Se voi olla lepoa, tai sieltä voi nousta esiin mielen mutaa, joka ei muuten tulisi esille. Sitäkään ei tarvitse pelätä. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan valossa.
Kemppaisen ohjaamassa joogassa ajatellaan, että hengitys kulkee harjoitusten aikana niin kuin se kulkee, luonnollisesti. Hengitys on tärkeä, sillä se on sarana mielen ja kehon välillä.
– Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä. Se on oiva keino harjoitella läsnäoloa.
– Lisäksi meillä on vakaumus, että luomisessa Jumala puhalsi oman elämän henkensä meihin. Meissä virtaa Jumalan henki, meidät on luotu Jumalan kuvaksi.
– Eihän tällaista uskaltaisi sanoa, jos tämä ei olisi Raamatussa. Tämän ajattelun kautta arkinen hengitys muuttuu pyhäksi, sanoo Kemppainen.
Monta tapaa harjoittaa joogaa – sopii myös kristitylle
Kemppainen on hyvin tietoinen siitä, että osa kristityistä vierastaa joogaa ja pitää sitä vahingollisena – tai vain idän uskontoihin kuuluvana.
– Tiedän, että joillakin on vahvojakin pelkoja. Ymmärrän etenkin heitä, joilla on voimakkaita, kielteisiä kokemuksia esimerkiksi New Age -piireistä.
– Joogan historia on kuitenkin hyvin monimuotoinen, eikä sitä voi kukaan omistaa. Kun jooga tuli Suomeen, sitä opettava guru totesi, että te olette kristittyjä, ottakaa mietiskelytekstit Raamatusta.
Kemppainen kertoo, että katolisessa kirkossa on tehty 1960-luvulta lähtien joogakirjoja.
– Kaikista niistä löytyy se sama ajatus, että keholle ja mielelle pitää antaa mahdollisuus kokea ja ilmaista hengellisyyttä. Hengellisyys ei ole vain puhetta ja pään tietoa.
– Maailmalla on erilaisia kristillisen joogan muotoja, joista yksi esimerkki on Holy Yoga. Se on hyvin fyysistä, astanga-pohjaista joogaa, jota rytmitetään rukouksella.
Kuntosaleilla ja työväenopistoissa harrastettavasta joogasta on Kemppaisen mukaan puolestaan hengellisyys riisuttu kokonaan pois.
– Se on kehonhuoltomenetelmä, joka voi olla myös hyvin atleettista. Kun ihmiset ajattelevat, että tällaisessa joogassa tehdään jotakin tosi vanhaa, niin todellisuudessa se on varsin nuorta. Alkuperäinen jooga on ollut enemmänkin sitä istumista ja mietiskelyä.
”Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys”
Kemppainen itse on sitä mieltä, että jooga itsessään on neutraali asia.
– Se on väline samaan tapaan kuin vaikkapa auto. Sillä, joka ajaa autoa, on päämäärä. Kun minä pappina ohjaan joogaa, niin se jooga johtaa kohti Kristusta.
Kemppaisen ohjaama jooga lähteekin liikkeelle vahvasti rukouksesta. Raamatunkohdat kuljettavat joogaajan mieltä pitkin harjoitusta. Loppurentoutuksessa kudotaan yhteen kehon kokemus, mielen tyyneys ja Jumalan sana.
– Ja vaikka tässä käännytään sisäänpäin ja Jumalan kohtaamiseen, niin tämä ei ole vain ”minun juttuni”. Lopussa käännytään aina maailmaa kohti: Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys.
– Filippiläiskirjeen mukaan: tahdon ajatella totta ja hyvää, puhua totta ja hyvää, ja elää totuudessa ja hyvässä, summaa Kemppainen.
* Juttua päivitetty lisäämällä alla olevat harjoitukset juttuun 27.5.2020 klo 16.27.
* Alla ohjeet neljän pieneen joogaharjoitukseen. Ohjeet harjoituksiin on saatu Kati Kemppaiselta. Kuvitus: Suvi-Tuuli Reittu.
Vuori. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
VUORI. Seiso perusasennossa paino molemmilla jaloillasi. Etsi neutraali tasapaino. Voit liikutella vähän jalkojasi, pitää polvet pehmeinä. Lantion ja selän kaaret ovat luonnollisesti siten kuin ovat, kädet roikkuvat vapaasti sivuilla, päälaki on kehon korkein kohta.
Tässä asennossa voit miettiä, mikä on ihmisen kokoinen paikka maailmassa. Mikä on sinun kokoisesi paikka? Oletko täyttänyt sen kokonaan, oletko kutistunut? Missä menevät kehosi rajat, missä menevät mielesi rajat?
Voit miettiä, kuinka Jumalan henki ylittää kaikki rajat. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Huojuva puu. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
HUOJUVA PUU. Lähde tekemään tasapainoharjoitusta Huojuva puu. Siirrä paino oikealle jalalle, nosta vasen jalkaterä oikean jalan pohjetta vasten. Liitä kämmenesi yhteen rinnan korkeudella kiitollisuuden asentoon. Tästä kädet lähtevät avautumaanylös ja sivuille, kasvamaan ja leviämään kuin puun oksat ja lehdet.
Voit ajatella: Me olemme ottaneet Kristuksen vastaan ja juurrumme häneen joka päivä.
Jos huojuttaa, se ei haittaa, koska näin se elämässä on: välillä huojuttaa. Toista sama oikealle puolelle. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Timantti-istunta. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
TIMANTTI-ISTUNTA. Mene polvillesi maahan ja istu jalkojesi päälle timantti-istuntaan. Keskity hengitykseen. Mieti, miten hengityksesi kulkee.
Hengityksen tahtiin voit rukoilla ikivanhaa Jeesuksen rukousta: Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Lapsen lepoasento. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
LAPSEN LEPOASENTO. Asetu lattialle nelinkontin ja levitä polvesi leveälle. Laske lantio taakse kantapäiden tuntumaan, anna keskivartalon vaipua maahan asti. Kurota käsivarret eteen. Tässä voi levätä.
Mieti psalmia 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Kirkkotie 