Kirkolliskokous on kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta.
Kirkolliskokous on päättänyt myöntää kirkkohallituksen esityksen mukaisesti Kiihtelysvaaran kirkon uudelleenrakentamiseen 500 000 euroa. Päätökseen on tyytyväinen Matti Ketonen, joka oli mukana kauden viimeisessä kirkolliskokouksessa Turussa marraskuun alkupuolella.
– Iloitsen avustuspäätöksestä. Pidän sitä eettisesti oikeana siksi, että kyseessä oli kirkon tuhopoltto ja siksi, että paikallisesti toteutettu kirkkokeräys osoitti jo sinällään yhteisvastuun kantoa asiassa, hän sanoo.
Ketonen on päättämässä pitkää kauttaan kirkolliskokousedustajana.
– Viimeiseen kokoukseen liittyi erityinen tunne ja jäähyväisten jättö. Laskin että olen 20 vuoden aikana ollut käytännössä lähes vuoden Turussa kirkolliskokouksissa. Se on iso pala elämääni, Ketonen sanoo.
Päätös olla asettumatta ehdolle seuraavissa vaaleissa oli Ketosen mukaan sisäinen valinta.
– Tämä on uusi vaihe elämässä, mutta kiinnostus kirkon asioihin ei katoa tämän myötä. Haluan tukea niitä, jotka tulevat uusina paikalle.
Kirkolliskokouksen edustajat pukeutuivat torstaina 9. marraskuuta mustaan tukeakseen Kirkkojen maailmanneuvoston Torstait mustissa -kampanjaa. Kampanja vastustaa seksuaalista häirintää ja sukupuolittunutta väkivaltaa. Kuva: Aarne Ormio
Toiveena päätös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä
Kirkolliskokousedustajan paikan jättää samaan aikaan toinenkin pohjoiskarjalaisista edustajista, Kontiolahden seurakunnassa työskentelevä seurakuntapastori Ruut Hurtig.
Hurtig koki nelivuotisen edustuskautensa aikana erityisen antoisiksi mietintöjen valmistelut käsikirjavaliokunnassa.
– Esimerkiksi viimeinen mietintömme koski maahanmuuttajataustaisten ihmisten uskonnonvapauden turvaamista. Kuulimme eri uskontojen edustajien kokemuksia uskonnonvapauden toteutumisesta.
Tulevalta kirkolliskokoukselta Hurtig toivoo päätöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.
– Toivon, että kaikilla kirkon täysi-ikäisillä jäsenillä olisi yhtäläinen oikeus saada kirkollinen avioliittoon vihkiminen kumppaninsa kanssa.
– Lisäksi toivon, että päättäjiltä löytyy viisautta ja rohkeutta tarpeelliseen rakenneuudistukseen, Hurtig toteaa.
Uudet kirkolliskokousedustajat valitaan helmikuussa
Kirkolliskokousvaalit järjestetään helmikuussa 2024 ja uusi nelivuotinen toimikausi alkaa toukokuussa 2024. Vaalien ehdokasasettelu päättyi marraskuun puolivälissä ja ehdokasgalleria avataan verkossa tammikuussa 2024. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita.
Pappisjäsenten ja -edustajien vaaleissa ovat äänioikeutettuja hiippakunnan papit. Maallikkojäsenten ja -edustajien vaaleissa ovat äänioikeutettuja kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston maallikkojäsenet.
Kirkolliskokous on kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta.
Diakonia on lähimmäisen palvelemista, auttamista ja rinnalla kulkemista. Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlaa.
Diakonia on lähimmäisen palvelemista, auttamista ja rinnalla kulkemista. Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlaa.
Diakonia on rinnalla kulkemista. Jokainen voi omassa elämässään olla lähimmäisenä toiselle. Kuvan taustalla on katkelma Liperin diakonaattitoimen vuosikertomuksesta vuodelta 1900: ”Ei ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, sanoi Jesus, ja sen hän myöskin elämässään toteutti. Kaikkia hän palveli. Palvelevaisuus oli yksi Kristuksen rakkauden tuntomerkki.” Kuvitus: Tea Ikonen
Diakonian viran päivää vietetään vuosittain syyskuun alussa, sillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen diakonissa Mathilda Hoffman vihittiin virkaan Viipurissa 1.9.1872.
Joensuun seurakuntayhtymässä ja siihen kuuluvissa seurakunnissa on tällä hetkellä yhteensä 15 diakonian viranhaltijaa. Kontiolahden seurakunnassa diakonian virkoja on kaksi ja puoli.
Diakoniatyö on ihmisten kohtaamista kokonaisvaltaisesti
Maamme ensimmäiset koulutetut sairaanhoitajat olivat diakonissoja. Alkuaikoina seurakuntien diakoniatyössä korostuikin sairaanhoito. Liperin diakonaattitoimen ensimmäisen toimivuoden (1899–1900) vuosikirjan mukaan diakonissa Maria Hytönen oli käynyt vuoden kuluessa 145 sairaan luona.
Johtava diakoniatyöntekijä, diakonissa Satu Halonen Joensuun seurakunnasta kertoo, että vuoden 1972 kansanterveyslaki siirsi kotisairaanhoidon kuntien vastuulle, eivätkä diakonissat tee enää hoitotyötä. Kotikäyntejä sen sijaan tehdään edelleen.
– Käytännössä sairaanhoitajan pohjakoulutuksella työskentelevät diakonissat ja sosionomin koulutuksen saaneet diakonit tekevät nykyisin samoja tehtäviä. Molemmat koulutukset antavat hyvät valmiudet erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja ymmärrystä monenlaisiin elämäntilanteisiin.
Terveyteen ja sairauteen liittyvät kysymykset tulevat hyvin yleisesti esille kohtaamisissa.
– Ohjauksessa ja neuvonnassa terveysalan koulutus on usein hyvänä taustatietona. Erityisesti henkiseen tukemiseen ja kriisityöhön koulutuspohja voi antaa tärkeitä välineitä, Halonen arvioi.
Tämän ajan haasteet ovat tuttuja diakoniatyöntekijöille
Diakoniatyö nousee kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. Apu kohdistetaan niille, joiden avun tarve on suurin. Sillä ei ole merkitystä, onko asiakas kirkon jäsen vai ei.
– Ennen diakonissa saattoi tukea sairasta antamalla lääkkeitä, mikäli hänellä ei ollut niitä varaa hankkia. Nykyisin selvitämme ensin, onko kaikki tuet haettu. Mikäli voimme myöntää kertaluonteista taloudellista tukea, se annetaan yleensä maksusitoumuksena, Halonen kertoo.
Halosen mukaan yksinäisyys on eräs tämän päivän haaste, johon diakonia voi auttaa löytämään ratkaisun. Esimerkiksi viime talvena Joensuun seurakunnassa toteutettiin vertaistukiryhmä yksinäisille.
– Koronan myötä monet kontaktit ovat voineet jäädä vähemmälle. Toisaalta osalle on tullut passivoitumista ja arkuutta lähteä toisten seuraan. Diakoniatyön tarjoama tuki tällaisessa tilanteessa voi olla keskustelua, lähimmäispalvelun kautta vapaaehtoisen etsimistä, ohjaamista matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin tai kutsumista mukaan ryhmiin.
Halonen mainitsee meidän aikamme ilmiöinä myös muun muassa päihde- ja peliriippuvuudet, masennuksen ja arjen hallintaan liittyvät haasteet. Näissäkin asioissa diakonia tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa osana verkostoa.
– Kun ihminen hakee taloudellista tukea diakoniatyöltä, tilannetta voidaan selvitellä laajemmin: Millaista tukea on jo olemassa ja mitä tukimuotoja voisi olla käytettävissä? Seurakunnan puolelta voidaan tarjota tilanteeseen sopivaa ryhmätoimintaa tai leiriä, Halonen kuvailee.
Diakonian vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa
Auttamistyö ei ole pelkästään työntekijöiden varassa. Kun Liperin seurakunnan diakoniatyö oli heinäkuussa 1899 käynnistynyt, seurakuntalaisten kerrotaan heti samana vuonna pitäneen ompeluseuroja: ”Jouluksi jaoimme noin 10 köyhälle perheelle ompeluseurassa valmistettuja vaatteita. Ompeluseuroista on ollut näin sekä aineellista apua, että henkistä virkistystä.”
Yhä nykyäänkin ihmiset kokoontuvat yhteen tarkoituksenaan auttaa muita. Esimerkiksi Joensuun seurakuntakeskuksessa toimiva Toimentupa on kaikille avoin paikka, jonne voi tulla tekemään käsitöitä ja viettämään aikaa yhdessä toisten kanssa. Diakonian ryhmissä valmistettuja käsitöitä on mahdollista antaa myytäväksi, ja myyntituotolla tuetaan vaikkapa köyhissä oloissa elävän kummilapsen koulunkäyntiä.
Vuosittain järjestettävän Yhteisvastuukeräyksen toteuttamiseen osallistuu valtava määrä vapaaehtoisia seurakuntalaisia esimerkiksi talkoolaisina tai lipaskerääjinä. Keräystuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun kautta ja loput 40 prosenttia käytetään apua tarvitsevien hyväksi kotimaassa.
Lähimmäisyyttä voi toteuttaa arjessa monin tavoin
Diakonian vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa tehtävissä. Esimerkiksi Apuristin vapaaehtoinen voi käydä asiakkaan luona vaihtamassa palaneen lampun, ja Kirkon keskusteluavun päivystäjä kuuntelee ja kohtaa ihmisiä anonyymisti puhelimen tai sähköisten kanavien kautta.
Vapaaehtoistyö on aivan keskeistä seurakunnan elämässä. Ystävätoiminta, sairaalaystävät ja Apuristi eivät toimisi lainkaan ilman vapaaehtoisia. Myös tapahtumien, retkien, ruokajakeluiden ja kirpputorien toiminta olisi paljon vähäisempää, jos vapaaehtoiset eivät antaisi aikaansa.
Toisen ihmisen auttaminen ei rajoitu pelkästään organisoituun vapaaehtoistyöhön. Ihan kuka vain voi olla toiselle lähimmäisenä arjessa. Satu Halonen rohkaisee jokaista mukaan arjen diakoniaan:
– Onko joku ihminen, jonka kuulumisia voisin kysyä? Voisinko pyytää jonkun kanssani kävelylle? Ehkä itsellä on jokin taito, jolla voi ilahduttaa ympärillä eläviä ihmisiä. Esimerkkejä on lukemattomia, eivätkä pienet kohtaamiset välttämättä vaadi paljon aikaa. Vahvistetaan yhdessä hyvää!
Hanna Pekkanen
Lähteenä on käytetty lisäksi Diakonian juhlalehdessä (2022) julkaistua Raija Pyykön artikkelia Diakonia on osoittanut vahvuutensa ja muutoskykynsä vuosien saatossa.
Juhlavuoden tapahtumia
Joensuun torilla diakonian viran päivän eli D-dayn tapahtuma to 1.9. klo 10–15. Ohjelmassa mm. runonlausuntaa ja haastatteluja sekä klo 12–13 yhteislaulua torilavalta ohjattuna.
Joensuun seurakuntakeskuksen kappelissa (Kirkkokatu 28) voi tutustua Diakoniatyö ennen ja nyt -näyttelyyn. Näyttely on avoinna ke 31.8. klo 8–18 ja to–pe 1.–2.9. klo 8–15.
Kontiolahden torilla on tarjolla ”soppaa ja sielunhoitoa” to 1.9. klo 10–12.30.
Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut ti 13.9. klo 17 Joensuun srk-keskuksessa.
Pyhäselän seurakuntatalolla (Hammaslahdentie 76) maksuton lounas ja kahvit to 22.9. klo 12–13.30.
Monessa seurakunnassa vietetään syyskuussa diakonian juhlamessua.
Ajankohtaiset tiedot Joensuun ev.lut. seurakuntien tapahtumista löydät osoitteesta joensuunseurakunnat.fi.
Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
Vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tuo arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
Vapaaehtoistyö tuo iloa niin vapaaehtoisen kuin avun saajankin elämään. Ystävätoiminnassa vapaaehtoistyötä tekevällä Pertti Virolaisella, Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayalla, arkunkantajana vapaaehtoistyötä tekevällä Katja Tykkyläisellä sekä Rantakylän diakoniatyöntekijä Raija Alhosaarella oli hymy herkässä Kirkkotien jutun kuvauksessa. Kuva: Tea Ikonen
Kolme vuotta sitten Katja Tykkyläinen katsoi dokumentin yksinäisten hautajaisista.
– Siinä oli juttua, ettei kaikilla ole omaisia arkkua kantamaan. Jäin hautomaan asiaa. Vähän ajan päästä alkoi kurssi vapaaehtoisille arkunkantajille. Tartuin siihen heti.
Arkkua kantamaan tarvitaan kuusi ihmistä. Yleensä kantajina on myös muutama omainen, mutta heitä ei kaikilla ole riittävästi. Silloin tarvitaan vapaaehtoisia. He auttavat arkun kantamisessa autosta kirkkoon ja sen laskemisessa hautaan.
Alisa Niskanen on viime talvesta saakka ollut mukana ystävätoiminnassa. Hän tapaa parin viikon välein ikäihmistä, jonka kanssa kahvittelee, jutustelee niitä näitä, katsoo televisiota ja selaa vanhoja kuva-albumeja. Tapaamiset ovat joka kerta olleet mukavia.
– Olin pitkään miettinyt vapaaehtoistyön aloittamista, kun yhtenä iltana selasin näitä mahdollisuuksia. Kiinnostuin heti juuri ystävätoiminnasta ja hain mukaan. Minulle kerrottiin, että tämä 96-vuotias nainen halusi nimenomaan nuoremman ystävän eikä vapaita meinannut löytyä. Olen iloinen ajoituksesta, sillä tämä ikäihminen on tullut minulle tärkeäksi.
Vapaaehtoinen voi esimerkiksi ohjata pienryhmiä tai striimata tilaisuuksia
Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Raija Alhosaaren mukaan yksinäisyys on Suomessa suuri ongelma. Siihen ei ole tarjolla julkisen sektorin palveluja, mutta vapaaehtoinen voi antaa kiireetöntä aikaa tarvitsevalle.
– Lisäksi vapaaehtoisuuteen liittyy vastavuoroisuus. Vapaaehtoinen on rinnalla kulkija.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on kolmisenkymmentä erilaista vapaaehtoistehtävää ja uudenlaisia syntyy maailman muuttuessa.
– Vapaaehtoinen voi toimia ystävätoiminnassa, musiikkiryhmissä, pienryhmien ohjaajana, arkunkantajana, Dukassa myyjänä, tehdä käsitöitä tai vaikkapa striimata tilaisuuksia ja tekstittää tallenteita, Alhosaari listaa.
Seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgayan mukaan vapaaehtoisia on noin 400, mutta osa on tauolla tehtävistä. Hän arvioi, että eniten vapaaehtoisia on lyhytkestoisissa tehtävissä.
– Ihmiset valitsevat, mihin käyttävät aikaansa, eikä pitkäkestoisiin tehtäviin sitoutuminen ole kovin yleistä enää. Toisaalta maailman mullistukset ovat lisänneet ihmisten auttamisen halua.
Raija Alhosaari huomauttaa, että vapaaehtoiset ovat koko seurakuntaelämän ydin.
– Kun kristinusko syntyi, seurakunnissa oli vain vapaaehtoisia. Minulle vapaaehtoiset ovat lähimpiä työkavereita.
Tuu mukkaan! -tapahtuma tekee vapaaehtoistoimintaa näkyväksi
Syyskuussa järjestettävä Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut -tapahtuma tekee näkyväksi Joensuun seurakuntien vapaaehtoistoimintaa.
– Sinne voi tulla tapaamaan toisia vapaaehtoisia, etsimään omaa vapaaehtoistehtävää ja viettämään aikaa yhdessä, Leena Mgaya vinkkaa.
Lisäksi valtakunnalliselta vapaaehtoistyo.fi-sivustolta löytyy avoinna olevia tehtäviä myös Joensuun alueella. Sivuston kautta voi ilmoittautua itseä kiinnostavaan tehtävään.
– Työntekijä ottaa yhteydenoton perusteella yhteyttä ja kertoo lisää. Yhdessä sovitaan, vastaako tehtävä odotuksia, ja perehdytyksen jälkeen tehtävää pääsee kokeilemaan käytännössä, Raija Alhosaari kertoo.
Parhaimmillaan vapaaehtoistoiminta antaa arkeen merkitystä, hyvää mieltä ja osallisuuden yhteisöstä.
– Pohdin aluksi, onko minusta arkunkantajaksi. Mutta vainajan siunaustilaisuus on arvokas tilaisuus, ja itselle tulee hyvä mieli, että omaiset saavat apua, Katja Tykkyläinen pohtii.
– Ystävätoiminta on antanut minulle tärkeän ihmisen elämääni ja mahdollisuuden auttaa. Tunnen oman elämäni arvokkaammaksi, kun käytän sen mahdollisuuden, Alisa Niskanen toteaa.
Tea Ikonen
Tuu mukkaan! Vapaaehtoistoiminnan messut
Tiistaina 13.9.2022 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksella, Kirkkokatu 28.
Klo 17 alkaen vapaaehtoistoiminnan esittelypisteitä seurakuntakeskuksen saleissa, sisällä napostelutarjoilua, ulkona grillimakkaraa ja Saapas-toiminnan ja auton esittelyä
Klo 18–18.30 ohjelmatuokio isossa salissa: musiikkia ja vapaaehtoisten haastatteluja
DUKA, Toimentupa ja Rukouksen talo avoinna
Tilaisuuden juontaa Joensuun seurakunnan Kirkkoherra Katri Vilén
Marraskuussa seurakuntiin valitaan uudet luottamushenkilöt. Mutta mitä asioita Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa on tulossa päätettäviksi vuosina 2023–2026?
Marraskuussa seurakuntiin valitaan uudet luottamushenkilöt. Mitä asioita Joensuun seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa on tulossa päätettäviksi vuosina 2023–2026?
Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen toivoo erilaisten äänenpainojen pääsevän kuuluviin seurakunnan päätöksenteossa. Hän kannustaa asettumaan ehdolle ja äänestämään syksyn seurakuntavaaleissa. Kuva: Tea Ikonen
Joensuussa seurakuntalaiset saavat äänestää sekä seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston että oman seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenten vaaleissa. Yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Ketosen mukaan seurakuntayhtymän ja seurakuntien strategiat ohjaavat paikallista kirkon työtä olennaisella tavalla.
– Ne kumpuavat kirkon tunnustuksesta, jossa kiteytetysti määritetään kirkon olemus ja tehtävä, Ketonen selventää.
Myös Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen tuo esiin strategian merkityksen:
– Pielisensuun seurakunnalla on tuore strategia, jonka mukaan toimimme, teemme päätöksiä seurakunnassa tehtävästä työstä, varojen käytöstä ja virkavalinnoista.
Kontiolahden seurakunta ei kuulu seurakuntayhtymään. Kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo, että tulevina vuosina Kontiolahdella jatketaan seurakuntastrategian jalkauttamista. Itsenäisessä seurakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu kirkkovaltuusto.
Rakennushankkeet ja toiminnan suunnittelu nivoutuvat yhteen päätöksenteossa
Rakennushankkeista seurakuntayhtymässä päättää sen ylin päättävä toimielin, yhteinen kirkkovaltuusto. Puheenjohtaja Ketosen mukaan tällä hetkellä merkittävin hanke on Kiihtelysvaaran uusi kirkko.
Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo korostaa monitoimikirkon tulevaa tehtävää seurakunnallisen toiminnan keskuksena.
– Toiminnan suunnittelu ja kehittäminen ovat tärkeä osa seurakuntaneuvoston jäsenten työsarkaa tulevina vuosina, Angervo toteaa.
Toinen merkittävä hanke on Joensuun hautausmaan toimisto- ja huoltorakennus.
Enon seurakuntaneuvostossa on edessä uuden siunauskappelin tai vaihtoehtoisten järjestelyiden valmisteluun liittyvää työtä, kertoo Enon seurakunnan vt. kirkkoherra Markku Koistinen.
Kontiolahden seurakunnan luottamushenkilöiden päätettäväksi on tulossa muun muassa kirkon ulkomaalaus, Hirvirannan leirikeskuksen peruskorjaus ja ravitsemuspalveluiden kilpailutus.
Luottamushenkilöt tekevät päätöksiä työntekijöiden määrästä ja henkilöstövalinnoista
Työntekijöiden valinnat ovat tärkeä osa luottamushenkilöiden toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén:
– Seurakuntaneuvosto päättää esimerkiksi siitä, laitetaanko virkoja auki, sekä osallistuu aktiivisesti henkilöiden valintaprosessiin hakuilmoituksen laadinnasta haastatteluihin ja valintoihin.
– Enon seurakunnassa on tulossa kirkkoherran ja seurakuntapastorin virkojen täyttöön liittyvät valmistelut ja valinnat sekä päättäminen papin virkojen lukumäärästä. Nämä ovat tärkeitä tulevaisuuteen ja myös strategiaamme liittyviä asioita, Koistinen sanoo.
Pyhäselän kasvavan seurakunnan kirkkoherra Ville Ojalan mukaan luottamushenkilöt voivat päästä päättämään työntekijöiden määrän lisäämisestä.
Kontiolahden seurakunnassa on painetta henkilöstökulujen karsimiseen.
Tarvitaan yhteistyötä seurakuntien välillä
Seurakuntarajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan Vaara-Karjalan seurakunnassa, joka on jäsenmäärältään pieni.
– On ajankohtaista miettiä, mitä yhteistyö voisi konkreettisesti tarkoittaa, ja tehdä rohkeasti päätöksiä esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden mahdollisuudesta. Mitkä ratkaisut palvelisivat parhaiten sitä, että seurakunnan toiminta voisi jatkua vireänä ja elinvoimaisena? Angervo pohtii.
Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio nostaa esiin kysymyksen seurakuntarakenteesta:
– Seuraavien neljän vuoden aikana on varmasti mietittävä resurssien sopeuttamista ja mahdollista seurakuntarakenteen muuttamista. Optimaalista olisi niin hallinnon kuin toiminnankin kannalta, jos Joensuussa olisi yksi seurakunta. Olisi toivottavaa, jos tämä asia nousisi keskusteluun ja päätöksentekoon.
Arvoilla on iso merkitys päätöksenteossa
Vuosittain toistuvat toiminta- ja taloussuunnitelmat sekä toimintakertomukset ovat keskeisiä isoja asioita seurakunnan päätöksenteossa.
– On tärkeää, että erilaiset äänenpainot pääsevät kuuluviin, Tiina Reinikainen toteaa ja kannustaa asettumaan ehdolle sekä äänestämään seurakuntavaaleissa.
Vilén korostaa, että arvot ohjaavat toimintaa ja päätöksentekoa. Hänen mukaansa luottamushenkilöillä on tärkeä paikka vaikuttaa siihen, mihin rahoja käytetään, kenelle tiloja annetaan käyttöön ja minkälaista toimintaa tuetaan ja järjestetään.
Hanna Pekkanen
Vielä ehdit ehdokkaaksi
Seurakuntavaalien slogan haastaa jokaista kirkon jäsentä mukaan: ”Asetu ehdolle sellaisena kuin olet!”
Ehdokkaaksi voi asettua täysi-ikäinen, konfirmoitu seurakunnan jäsen. Ehdokasasettelu päättyy 15.9. kello 16, johon mennessä valitsijayhdistysten perustamisasiakirjat tulee toimittaa seurakuntatoimistoon tai kirkkoherranvirastoon. Luottamushenkilön tehtävästä kiinnostuneiden kannattaa siis toimia viipymättä.
Millaisista ominaisuuksista on hyötyä luottamushenkilön tehtävien hoitamisessa? Kysyimme Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Aution näkemystä asiaan. Hänen mukaansa hyvä luottamushenkilö on perillä seurakunnan taloudesta ja toiminnasta sekä muutenkin innostunut ja kiinnostunut seurakunnan elämästä.
– Jos luottamushenkilö ei esimerkiksi käy jumalanpalveluksissa, niin se tuntuu oudolta. Seurakuntaelämän rakastaminen on tärkeää, koska sen pohjalta voi tehdä hyviä päätöksiä, Autio perustelee.
Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit.
Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta Suomen ev.lut. kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit, jolloin seurakuntiin valitaan uudet päättäjät.
Itsekin seurakunnan luottamushenkilönä toiminut NAVI:n puheenjohtaja Jussi Luoma työskentelee nykyisin pappina Tampereella Messukylän seurakunnassa. Kuva: Jussi Luoma.
Vuoden 2022 alussa NAVI:n puheenjohtajana aloittanut Jussi Luoma kertoo, että nuorten ehdolle asettuminen seurakuntavaaleissa on erityisen tärkeää.
– Nuoria on valtavasti mukana rippikouluissa, nuorisotyössä ja nuorten aikuistenkin toiminnassa, joten olisi luontevaa, että heitä olisi mukana myös päätöksenteossa, Luoma toteaa.
Nykyisten luottamushenkilöiden keski-ikä on Luoman mukaan noin 54 vuotta.
– Seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa tehdään isoja päätöksiä esimerkiksi seurakunnan tiloista ja henkilöstöstä sekä siitä, mihin käytetään rahaa. Lähes kaikki päätökset vaikuttavat vähintään välillisesti nuoriin, Luoma huomauttaa.
”Seurakuntavaalit ovat hyvä paikka opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista”
Jo ehdolle asettumalla oppii taitoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämässä.
– Seurakuntavaalit ovat matalan kynnyksen vaalit asettua ehdolle ja hyvä paikka päästä harjoittelemaan oman vaalikampanjan tekemistä sekä opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista, Luoma kertoo.
Luottamushenkilönä puolestaan oppii toimimaan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Lisäksi kokouskäytänteet tulevat tutuksi.
”Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken, kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle”
Kirkon luottamushenkilöt valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Luoma tunnistaa sen, että neljä vuotta voi tuntua pitkältä ajalta nuoren elämässä. Hän on itsekin toiminut seurakunnan luottamushenkilönä Helsingissä, mutta joutui luopumaan pestistä muuttaessaan muualle.
– Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken esimerkiksi muuton takia, niin kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle. Sillä vaikka olisit mukana vain vuoden tai kaksi, niin siinäkin ajassa on jo mahdollista saada omaa ja nuorten ääntä kuuluviin, Luoma huomauttaa.
”Nuoret ovat täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan”
Mistä lähteä liikkeelle, jos seurakuntavaaliehdokkuus kiinnostaa?
– Vinkkejä voi saada esimerkiksi seurakunnan nuorisotyöntekijältä tai nuorisopapilta, Luoma neuvoo.
Lisäksi seurakuntien ja NAVI:n verkkosivuilta löytyy paljon tietoa ehdokkuudesta. NAVI on tuottanut myös laajan ehdokkaan oppaan, josta löytää vinkkejä niin ehdokkaaksi asettumiseen ja vaalikampanjointiin kuin luottamushenkilönä toimimiseen.
– Nuoret eivät ole pelkästään tulevaisuuden seurakuntalaisia, eivätkä he ole keskeneräisiä aikuisia tai keskeneräisiä kristittyjä, vaan täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan, Luoma muistuttaa.
Onkin demokratian periaatteiden mukaista, että myös nuoret ovat mukana neuvostoissa ja valtuustoissa tekemässä päätöksiä.
Anni Tuuva
Voit asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, jos olet
konfirmoitu
vähintään 18-vuotias viimeistään 20.11.2022
viimeistään 15.9.2022 jäsen siinä seurakunnassa, jossa aiot asettua ehdolle.
Seurakunnat tarjoavat ikäihmisille monenlaista tekemistä ja kokemista kesän aikana. Yksi kohtaamispaikoista on 30 vuotta täyttävä Ystävänkammari Kontiolahdella.
Seurakunnat tarjoavat ikäihmisille monenlaista tekemistä ja kokemista kesän aikana. Yksi kohtaamispaikoista on 30 vuotta täyttävä Ystävänkammari Kontiolahdella.
Pirkko Jokinen (vas.) ja Hilkka Surakka ovat Kontiolahden seurakunnan vapaaehtoistoiminnan keskuspaikan Ystävänkammarin pitkäaikaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Juhlavuotta viettävä Ystävänkammari on avoinna kesä- ja elokuussa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 10–14. Heinäkuussa tila on suljettu. Kuva: Tea Ikonen.
Kesä on täynnä puuhaa, kun malttaa lähteä liikkeelle. Joensuun alueen seurakunnat järjestävät kesän aikana muun muassa ikäihmisille suunnattuja retkiä, virkistyspäiviä ja kahviloita.
– Monille on hyvin tärkeää, että saa tulla yhteen ja tavata toisia ihmisiä myös kesäaikana. Kaikilla ei ole läheisiä ja sukulaisia, jotka tulisivat vierailemaan kesällä. Yksin ei tarvitse kotiin jäädä. Meille saa tulla, toteaa diakoni Pauliina Martikainen Joensuun seurakunnasta.
Toimintaa suunnitellessa pyritään yhteisöllisyyteen.
– Tapahtumissa olisi mahdollisuus kohdata toisia ihmisiä ja jakaa ajatuksia. Kesätoiminnoilla mahdollistetaan myös vaihtelua ja iloa arkeen, Martikainen sanoo.
Maaseudulla haasteena pitkät välimatkat
Kaikki eivät kaipaa järjestettyä ohjelmaa. Vaara-Karjalan seurakunnan diakoni Taru Keinäsen kokemuksen mukaan monet virkeämmät eläkeläiset varsinkin maaseudulla ovat kesäaikaan kiireisiä.
– Enemmän on huoli heistä, jotka eivät osallistu. Varmasti on paljon vanhuksia, jotka haluaisivat tulla mutta ovat kotinsa vankina, Keinänen toteaa.
Maalaisseurakunnassa ikäihmisille järjestettyyn toimintaan tuovat haastetta pitkät välimatkat.
– Meillä on yhdeksänkymppisiä vanhuksia, jotka asuvat edelleen omakotitaloissa kaukana kyläkeskuksista. He ovat toisten ihmisten kyytien armoilla.
Jos avun tarvetta ilmenee, rohkaisee Keinänen ottamaan yhteyttä oman alueen diakoneihin.
– Voidaan katsoa yhdessä, mistä lähdetään apua hakemaan.
Ystävänkammari on kaiken kansan kohtaamispaikka Kontiolahdella
Kontiolahdella seuraa löytyy Ystävänkammarista, joka on kaiken kansan kohtaamispaikka kunnan keskustassa. Yksi kahviotoiminnan vastuuhenkilöistä on Hilkka Surakka, joka kaipasi eläkkeelle jäännin jälkeen jotain uutta työelämän tilalle. Hän tuli mukaan Ystävänkammarin toimintaan vuonna 1997.
– Olin tottunut tekemään vapaaehtoistyötä. Ystävänkammarista tuli uusi sosiaalinen yhteisö, jolla on ollut minulle iso merkitys, Surakka kertoo.
Myös toinen Ystävänkammarin pitkäaikainen vastuunkantaja Pirkko Jokinen kertoo olleensa jo työuransa aikana aktiivinen vapaaehtoistoimija.
– Kun jäin eläkkeelle vuonna 2008, tulin heti syksyllä mukaan Ystävänkammarin toimintaan, ja se veti mukanaan.
Turvallinen ilmapiiri
Tänä vuonna 30 vuotta täyttävän Ystävänkammarin toiminta-ajatus on tarjota paikka, jossa voi turvallisessa ilmapiirissä vaihtaa ajatuksia ja tulla viettämään aikaa yhdessä.
Tiloja käyttävät eri vapaaehtoisjärjestöt, ja Ystävänkammarissa vierailee seurakunnan työntekijöitä tai ulkopuolisten järjestöjen edustajia puhumassa eri aiheista. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Martat, eläkejärjestöt ja yksityiset henkilöt.
Kahvilakävijöitä on vuosittain noin 2400, ja vuosien varrella toimintaa on pyörittänyt kaikkiaan noin 100 vapaaehtoista. Moni heistä on ollut mukana niin pitkään kuin omat voimat ovat riittäneet.
– Kahvin kaatajana toimii työllistetty apuemäntä työparinaan päivystävä vapaaehtoinen. Tällä hetkellä päivystäjien ringissä on 25 nimeä, kertoo Kontiolahden seurakunnan diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.
Tea Ikonen
Kesäohjelmaa ikäihmisille
– Retkiä: Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat järjestävät kaksi eläkeläisten retkipäivää Vaivioon. Vaara-Karjalan seurakunnasta tehdään retki rovastikunnallisille näkövammaisten kesäpäiville Kontiolahdelle yhdessä Tuupovaaran näkövammaisten kerhon kanssa.
– Tapahtumia: Joensuun seurakunta järjestää senioreiden toiminta- ja virkistyspäiviä. Vaara-Karjalan seurakunta järjestää Koveron runoriihellä kaikille avoimet naisten illan ja Yhteisvastuu-illan.
– Kesäkahveja Joensuun seurakuntakeskuksen yläsalissa, Rantakylän kirkon pihalla ja Utransaaren kodalla. Kerran kuussa kahvit myös Pyhäselän seurakunnan Kohtaamisten kirpputori-kahvilassa.
– Musiikkia: Yhteislaulua Rantakylän kirkkopihassa sekä iltamusiikkikonsertteja Joensuun ja Utran kirkoissa.
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajan projektiauto alkaa olla jo hyvällä mallilla. Autoa laittelemassa Nico Ryhänen ja Onni Puoliväli (autossa), mukana myös vapaaehtoiset ohjaajat Tero Humaloja (vas.) ja Hannu Lemmetyinen (oik). Kuva: Virpi Hyvärinen.
Joensuun Moottoripajan toiminta on lyhyessä ajassa laajentunut. Paja toimii nykyisin Jukolankadulla.
Siitä on reilut kaksi vuotta aikaa, kun Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti Moottoripajatoiminnan Kuurnankadulla. Toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, kävijöiden ja vapaaehtoisten ohjaajien määrä on kasvanut ja aukioloaikoja lisätty yhdestä illasta kahteen iltaan viikossa.
Moottoripaja muutti kesäkuussa 2020 Kuurnankadulta paremmin julkisella liikenteellä tavoitettavissa oleviin tiloihin Jukolankadulle. Nuoria pajalla kävijöitä on ollut viimeisen vuoden aikana kolmisenkymmentä, vapaaehtoisia ohjaajia seitsemän.
– Normaali-iltana paikalla käy 8–12 nuorta, kertoo Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönojaaja Matti Nevalainen.
Kulkupelien kunnostusta omaan ja yhteiseen käyttöön
Vaikka kävijämäärä on kasvanut, perusasiat ovat pysyneet samoina.
– Pajalla kävijät voivat kunnostella omia kulkupelejään tai sitten rakennetaan yhteisiä projekteja. Meillä on tällä hetkellä työn alla kaksi autoa, joista toinen laitetaan tieliikennekäyttöön ja toisesta tulee pajan ”kisa-auto”, jolla voidaan käydä kisailemassa valtakunnallisissa moottoripajojen ajotapahtumissa, kertoo Nevalainen.
Pajalla on kunnostettu myös esimerkiksi mopoja, moottoripyöriä, mönkijä ja ruohonleikkureita.
Keskusteluja turvallisten aikuisten kanssa
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Nevalaisen mukaan paja onkin monelle nuorelle nuorisotalo, jossa käydään harrastamassa ja tapaamassa kavereita.
– Paljon on nuorten kanssa käyty myös merkittäviä keskusteluja ja käydään jatkossakin. Näissä keskusteluissa pohditaan usein opiskeluun liittyviä asioita ja sitä, miten elämä ylipäätään sujuu. Pyrimme tukemaan nuoria kaikenlaisissa elämään liittyvissä asioissa.
Toimintaa tukemassa joukko yhteistyökumppaneita
Moottoripajan toiminta saa perusrahoituksensa Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymältä.
– Se ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi merkittävää tukea on saatu sekä rahallisesti että tavaran ja muun tuen muodossa erilaisilta säätiöiltä, yrityksiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta. Myös yhteistyö Riverian kanssa on ollut tärkeää, kertoo Nevalainen.
Rahoituskokonaisuuden hallinnoimiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi Moottoripajalle on perustettu vuonna 2019 taustayhdistys Joensuun Moottoripajan tuki ry.
Voit halutessasi tukea Moottoripajan toimintaa tekemällä lahjoituksen Moottoripajan tuki ry:n keräystilille FI9657700520550069 viestillä ”lahjoitus” tai keräyslippaisiin K-Supermarket Rantakylässä, Siilaisen hyvinvointiaseman kahvilassa tai Joensuun seurakuntakeskuksella. Pienkeräyslupa on voimassa 30.11.2021 saakka. Keräystunnus on RA/2021/1071.
Virpi Hyvärinen
Joensuun Moottoripaja
toiminta osoitteessa Jukolankatu 20
avoinna ke klo 16–20 ja to klo 17–20
tarkoitettu kaikille 14–24-vuotiaille asuinpaikasta riippumatta
harrastuspaikka, jossa mahdollista jutella turvallisen aikuisen kanssa kaikista elämään liittyvistä asioista
Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.
Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.
Seurakunnat ovat yksi toimija Joensuun alueen päihdetyön verkostossa. Yhteistyö on alueella tärkeää. Seurakuntien diakoniatyö järjesti Asunnottomien yön tempauksen Joensuun torin tienoossa 13.10. yhdessä Sosiaaliturvayhdistyksen väen kanssa. Etualalla diakoniatyöntekijät Jenni Kolehmainen ja Risto Määttänen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Seurakuntien diakonialla ja erityisnuorisotyöllä on pitkät perinteet päihdeongelmaisten auttamisessa.
Diakonian vastaanotolla autetaan niin päihteiden käytön kanssa akuutisti kamppailevia kuin käytöstä toipuvia asiakkaita. Nuorten pariin jalkautuva palveluoperaatio Saapas on pitkältä ajalta tuttu näky Joensuun keskustan perjantai-illoissa.
Päihdetyön projekti tähtää työn tavoittavuuden tehostamiseen
Nyt Joensuun seurakunnassa on käynnissä perustyön lisäksi puolivuotinen Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti, joka keskittyy erityisesti Noljakka-Marjalan alueelle. Projekti käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu tammikuun 2022 loppuun.
– Olemme tehostamassa päihdetyötä voimakkaasti. Pyrimme päivittämään verkostoja ja työtapoja siten, että pystyisimme tavoittamaan päihteiden käyttäjiä ja apua tarvitsevia aiempaa paremmin. Suunnitteilla on esimerkiksi uutta matalan kynnyksen toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Risto Määttänen.
Joensuun seurakuntaneuvosto myönsi projektille rahoituksen, jolla palkattiin projektiin osa-aikaisesti diakoniatyöntekijä Jenni Kolehmainen. Kolehmaisen tehtävänä on tiivistää diakoniatyön ja muiden lähialueen päihdepuolen toimijoiden verkostoa yhteistyön sujuvoittamiseksi.
– Olemme käyneet yhteistyökeskustelua Siun soten päihdepalvelukeskuksen kanssa, tutustuneet päihdepäivystykseen Tikkarinteellä ja käyneet vierailuilla esimerkiksi keskussairaalan psykiatriatalossa ja päihdekuntoutuslaitoksissa, kuten Helpissä.
– Pyrimme tekemään tunnetuksi diakonista päihdetyötä ja sitä, että meille voi ohjata hoidosta kotiutuvia ihmisiä, joilla on vaikkapa keskustelun tarvetta tai arjessa selviämisen haasteita.
Huumeet tekevät päihdemaailmasta salatumpaa – rikollisuus nopeasti mukana kuviossa
Projektin taustalla on seurakunnan diakoniatyössä tehdyt havainnot päihdemaailman muuttumisesta ja päihdeongelmaisten elämän kaventumisesta entisestään. Niin sanottuja ”perusalkoholisteja” tulee työssä vastaan aiempaa harvemmin.
– Monet ovat sekakäyttäjiä, ja vaikuttaisi siltä, että kovien huumeiden käyttö on kasvussa. Huumeet ovat lisäksi yllättävän helposti saatavilla, esimerkiksi muutaman klikkauksen päässä netissä, Kolehmainen sanoo.
Merkittävin muutos päihdemaailmassa on diakoniatyöntekijöiden mukaan se, että käyttö on nykyisin aiempaa salatumpaa.
– Koska huumemaailma on laitonta, rikollisuus tulee hyvin nopeasti kuvioihin. Käyttö on myös kallista rahoittaa, ja moni käyttäjä on jo valmiiksi vähätuloinen, Kolehmainen toteaa.
Kolehmainen kantaa huolta etenkin nuorista huumeidenkäyttäjistä, jotka voivat olla käytön aloitettuaan hyvinkin nopeasti poliisin kanssa tekemisissä.
– Jatkuva käyttö johtaa usein merkintöihin rikosrekisterissä ja esimerkiksi vankeustuomioihin. Nämä vaikeuttavat entisestään yhteiskuntaan palaamista. Esimerkiksi joihinkin opiskelupaikkoihin kysytään rikosrekisteriotetta.
Ongelmat kasaantuvat usein vyyhdiksi – diakoniasta apua vyyhdin avaamiseen
Usein päihteiden kanssa painivilla ongelmat ovatkin kasautuneet isoksi vyyhdiksi: on velkaongelmia, terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia asunnon saamisen sekä vapaa-ajan käytön kanssa.
– Meidän asiakas on usein hyvin hauras, eikä hänellä ole välttämättä voimavaroja lähteä itse selvittämään asioita.
Diakonian vastaanotolle voi tulla koko sotkun kanssa, ja sitä lähdetään yhdessä selvittelemään. Tämä tarkoittaa sen etsimistä, mistä mihinkin asiaan saataisiin parhaiten apua.
– On tärkeätä muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ihan jokaisella on mahdollisuus luisua ongelmiin, ja ihan jokaisella on mahdollisuus sieltä nousta, sanoo Kolehmainen.
Virpi Hyvärinen
Seurakuntien päihdetyö tukena arjessa
Keskusteluapua yksilö ja tämän lähipiiri huomioiden
Päihteiden kanssa akuutisti kamppailevien hoitoonohjausta
Kuntoutuvien tukemista arjessa selviytymisessä
Harkinnanvaraista, tilapäistä taloudellista apua
Ohjattuja ryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista, sanoo pyhäkoulun brändin uudistamistyöhön osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Kuva: Renja Nurmi / Suomen Pyhäkoulun Ystävät
Pyhäkoulusta nousee pysähtyneitä menneen maailman mielikuvia. Lapset istuvat paikallaan ja kuuntelevat. Esikuvaksi asettuva aikuinen opettaa. ”Kiltti kuin pyhäkoululainen” sanotaan, kun tarkoitetaan naiivia ja väritöntä. Ei ihme, että moni ajattelee pyhäkoulun menneen menojaan.
Pyhäkoululaisten määrä onkin laskenut niin, että monessa Suomen seurakunnassa pyhäkoulua ei enää ole. Sen myötä seurakuntien lapset ovat menettämässä tilan, jossa pääosassa eivät ole sinänsä tärkeät yhdessä puuhaileminen tai vanhemmille tarjottu lepohetki vaan lapsen hengellinen elämä. Pyhäkoulu on avoin kaikille. Joustavasti ja kekseliäästi toteutettuna sitä eivät rajaa kellonaika, kokoontumispaikka eikä viikonpäivä.
Perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin kysymyksiin
Pyhäkoulu on taivaan lahja perheelle, joka haluaisi lapsen oppivan iltarukouksen, oman uskonnon juhlaperinnettä, virsiä, lauluja ja läntisen kulttuurimme peruskertomuksia. Moni seurakunta alkoi kuitenkin ujostella tai vähätellä niiden esillä pitämistä samaan aikaan kun kristillinen tapa ja ymmärrys ohenivat kouluissa ja kotona. Nyt perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Miten lapsesta kasvaa uskontolukutaitoinen maailmankansalainen, jos hän ei tunne omaa uskontoaan?
Pyhäkoulu ajautui sivuraiteelle, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi monin paikoin hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin.
Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista
Suomen Pyhäkoulun Ystävät on työstänyt pyhäkoulun nukkavierua brändiä ja päättänyt auttaa sen uuteen nousuun.
– Toivomme seurakunnan työntekijöiden, erityisesti pappien, heräävän huomaamaan lasten hengelliset tarpeet ja tekemään tilaa heidän ajattelulleen, työskentelyyn osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista. Siellä puhutaan lasta. Suuret kysymykset tulevat käsittelyyn lapsen, ei aikuisen johdolla ja ehdoilla.
Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen
Toisekseen pyhäkoulu liittää sukupolvien ketjuun. Oma elämäntarina ja kristinuskon suuri kertomus kietoutuvat yhteen.
– Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen. En ole ainoa, jolla on hyviä muistoja pyhäkoulusta, sanoo brändityöskentelyyn osansa tuonut Jaana Haapala mainostoimisto Funckista.
– Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien kädettömyyden, kun haluaisi siirtää arvostamaansa kristillistä perinnettä mutta ei tiedä miten. Siksi pyhäkoulun brändistä kannattaa pyyhkiä pölyt ja tehdä siitä se, mihin sitä juuri nyt tarvitaan.
Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen kirkosta vieraantuminen alkaa jo lapsena
Pyhäkoulu on helppo ohittaa harrastusmahdollisuuksien tulvassa, jos siihen suhtautuu harrastuksena. Jos sen sijaan ajattelee sen tarjoavan lapselle tilan ihmetellä ja kasvaa avaraksi, oman uskontonsa tuntevaksi mutta myös toisia vakaumuksia kunnioittavaksi ihmiseksi, siitä tulee perheiden uskontokasvatuksen tukipilari.
Moni muistaa lapsuudestaan pyhäkoulun osallistumistaulun ja siihen liimattavat tarrat. Sisällöt ovat saattaneet hautautua passiiviseen muistiin, mutta tunne osallistumisen ja joukkoon kuulumisen ilosta on jäänyt mieleen. Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.
Kaisa Raittila
Mitä vastaan, kun lapsi kysyy?
Lapsen hengellisyys on uteliasta ja mutkatonta. Aikuinen voi opetella samaa, sanoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsi on avoin. Elämän suuret kysymykset ovat luonteva osa hänen leikkejään ja pohdintojaan. Omalle oivallukselle jää lapsella enemmän tilaa kuin aikuisella, kun uskontoon ei liity pelkoja eikä ennakkoasenteita.
– Lapsi ei erittele, että tämä on nyt spiritualiteettia, nyt hoidan hengellistä elämääni. Päinvastoin. Suuret asiat putkahtelevat pienten lomassa. Puhutaan ihan niitä näitä ja seuraavassa lauseessa taivaasta, Laura Karvinen sanoo.
Aikuiselta se vaatii vastuuta turvallisen ilmapiirin luomisessa: miten varmistan, että lapsi ymmärtää Jumalan rakastavana? Lapsen kannalta olennaista on se, että hänen kysymyksensä kuullaan ja niihin vastataan.
– Ei vaikeaakaan aihetta pidä pelätä. Lapsi ei tarvitse aikuisen tietoa tai niin sanottua oikeaa vastausta. Tärkeää on ihmetellä lapsen kanssa. Olla läsnä, kun lapsi kysyy ja varjella lapsen rohkeutta pohtia.
Pyhäkoulu on siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa
Monessa perheessä yhteys kirkkoon katkeaa vuosiksi ristiäisten jälkeen. Siksi Rantakylän seurakunnassakin on lähdetty valtakunnalliseen Polku-malliin, jossa rakennetaan jatkumoa kasteesta rippikouluun. Osa sitä on rohkeus tehdä hiljaisuudelle ja hengellisyydelle tilaa.
– Meillä pyhäkoulu on aina siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa, vauvakerhoista lähtien, Laura Karvinen kertoo.
Monelle mukana olijalle se on ollut tärkeää. Kiitos, kun hengellisyys saa näkyä, he antavat palautetta.
– Siinä on, yllättävää kyllä, meillä seurakunnan työntekijöillä oppimista. Että emme epäröi tarjota sitä turvallista kristillisyyttä, jota edustamme. Kirkolle tulijat kyllä tietävät, mihin tulevat. Monet kaipaavat mallia lastensa kristilliseen kasvatukseen.
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua
Karvisella on itsellään pienet lapset. Iltarukouksessa on aikuisuuteen kurottavaa voimaa. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua, sanotaan.
– Alkuun meillä oli iltalaulu, mutta jo taaperolle opetin iltarukouksen. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä helpompaa se on myös itselle. Ei lapsi ole siihen koskaan liian nuori. Vauvakin rauhoittuu illan rutiineihin.
Kun rukoilemisen oppii lapsena, on se tallessa myöhempääkin tarvetta varten.
– Tai joulukirkossa käyminen. Mikä tahansa, mihin voi kiinnittyä ja missä voi tunnistaa omat hengelliset juurensa, vaikka päätyisi aikuisena minne. Jos lapsuudesta nousee jokin turvallinen, pysyvä ja hyvä, se on epävarmassa maailmassa suuri voimavara.
Upouusi sähköpyörä on kiidättänyt Pyhäselän seurakunnan työntekijöitä paikasta toiseen kesästä lähtien.
Upouusi sähköpyörä on kiidättänyt Pyhäselän seurakunnan työntekijöitä paikasta toiseen kesästä lähtien. Seurakunnan hankkima pyörä on kaikkien työntekijöiden yhteisessä käytössä.
Diakoniatyöntekijä Lea Vuojolainen on ollut tyytyväinen Pyhäselän seurakunnan yhteiseen sähköpyörään, jolla hoituvat sujuvasti asiakaskäynnit, kauppareissut ja muut lyhyemmät työmatkat. Kuva: Susanna Leppälä
Diakoniatyöntekijä Lea Vuojolainen on testannut sähköpyörää muun muassa kotikäyntejä tehdessään ja kerhohuoneelle suunnatessaan. Reppu ja kauppakassi ovat kulkeneet kätevästi mukana pyörän korissa.
– Pyörä on hyvä kulkuväline, sillä meillä Pyhäselässä on melko lyhyet matkat asiakaskäynneille, kauppaan, kerhohuoneelle Lahjanpuistoon sekä Reijolaan. Matkan pituus vaihtelee kahdesta viiteentoista kilometriin, Vuojolainen kertoo.
– Pyörällä on nopea ja helppo ajella, eikä tule hiki, vaikka sydämen syke kyllä nousee.
Idea seurakunnan työntekijöiltä
Auton vaihtaminen sähköpyörään sopii erinomaisesti Joensuun seurakuntayhtymän ympäristönäkemykseen. Aiemmin tänä vuonna uusitussa ympäristödiplomissa huomioidaan kaikenlainen työ ympäristön hyväksi.
– Idea sähköpyörän hankkimiseen lähti siitä, kun on ollut puhetta ilmastonmuutoksesta ja mietimme, miten niitä päästöjä voisi itse kukin vähentää. Moni työntekijä on sanonut, että pienet matkat voisi ihan hyvin kulkea pyörälläkin. Siinä saa samalla liikuntaa ja raitista ilmaa, Vuojolainen sanoo.
Pyörässä on kolme eri voimakkuutta ja seitsemän vaihdetta, joiden avulla pääsee liikkumaan sujuvasti myös vastatuuleen ja ylämäkeen. Yhdellä latauskerralla voi ajaa noin 85 kilometriä.
– Talvella voi tulla haasteita akun kestävyyden suhteen, mutta ehkä lyhyitä matkoja voi talvellakin ajella, Vuojolainen suunnittelee.
Kirkkotie 